Mies haluaa erota, koska en kuulemma ole enää sama nainen lapsien saannin jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="mama";26351184]Mä oon ihan täysin ap:n puolella, että on ihan luonnollista imettää ja olla kiinni noin pienessä, ettei halua pidemmälle matkalle..Mun mieskin on sitoutunut lapsiin ja tukee sitä että äiti on lasten lähellä, ja ei olisi halunnut vielä 2v. päiväkotiin kuopusta. On sellaisiakin miehiä jotka tukee äitiyttä ja jakaa vanhemmuutta ennemmin kun vaatii isona vauvana itse huomiota.[/QUOTE]

Ap tuolla avausviestissä itse kertoo pitäneensä päänsä itsepäisesti ja tehneensä kuten haluaa. Ei se kuulosta kovin hyvältä parisuhdetta ajatellen.
 
toisaalta onko ap:n vika yksin, jos parisuhdetta ei ole hoidettu? onko nainen vastuussa yksin parisuhteen hoitamisesta? Ainii, oishan se mies halunnut mennä matkallekin..No onko se sit sitä parisuhteen hoitamista että haluaa matkalle ja siinä kaikki?
 
[QUOTE="mammis";26351212]toisaalta onko ap:n vika yksin, jos parisuhdetta ei ole hoidettu? onko nainen vastuussa yksin parisuhteen hoitamisesta? Ainii, oishan se mies halunnut mennä matkallekin..No onko se sit sitä parisuhteen hoitamista että haluaa matkalle ja siinä kaikki?[/QUOTE]

No emmehän me tiedä kuin sen minkä ap kertoo.
 
[QUOTE="mammis";26351212]toisaalta onko ap:n vika yksin, jos parisuhdetta ei ole hoidettu? onko nainen vastuussa yksin parisuhteen hoitamisesta? Ainii, oishan se mies halunnut mennä matkallekin..No onko se sit sitä parisuhteen hoitamista että haluaa matkalle ja siinä kaikki?[/QUOTE]

on siinä ainakin enemmän yritystä kun siinä, että omistautuu täysin lapsilleen kuten ap kertoi.
 
Kuulostaa siltä, että siinä missä sinä olet hyvin omistautunut lapsiisi, niin mies on omistautunut omalle itsekkyydelleen. Teidän pitäisi löytää joku kompromissi ja kultainen keskitie, erohan ei ole mikään ratkaisu ja lapset menettävät siinä mahdollisuuden omaan perheeseensä joka on kuitenkin yleensä aina paras perhemuoto lasten kannalta. Tulee lasten juhlia, tärkeitä asioita, vaikeuksia ja pulmallisia kysymyksiä, joihin tarvitaan molempien vanhempien yhteistyötä.

En näe mitään vikaa siinä, että on omistautunut lapsilleen, miehesi saisi katsoa peiliin ennemminkin. Mutta silti on nyt sinunkin aika tulla vastaan, sillä miehesi ilmeisesti luulee ettet välitä hänestä enää yhtään ja haluaisi enemmän huomiota. Ehkä hän on myös jäänyt perheen ulkopuoliseksi? Voisiko hän vuorostaan viettää enemmän aikaa lasten kanssa ja sinä saat vapaata/ omia intressejä?
 
[QUOTE="vieras";26351305]Kuulostaa siltä, että siinä missä sinä olet hyvin omistautunut lapsiisi, niin mies on omistautunut omalle itsekkyydelleen. Teidän pitäisi löytää joku kompromissi ja kultainen keskitie, erohan ei ole mikään ratkaisu ja lapset menettävät siinä mahdollisuuden omaan perheeseensä joka on kuitenkin yleensä aina paras perhemuoto lasten kannalta. Tulee lasten juhlia, tärkeitä asioita, vaikeuksia ja pulmallisia kysymyksiä, joihin tarvitaan molempien vanhempien yhteistyötä.

En näe mitään vikaa siinä, että on omistautunut lapsilleen, miehesi saisi katsoa peiliin ennemminkin. Mutta silti on nyt sinunkin aika tulla vastaan, sillä miehesi ilmeisesti luulee ettet välitä hänestä enää yhtään ja haluaisi enemmän huomiota. Ehkä hän on myös jäänyt perheen ulkopuoliseksi? Voisiko hän vuorostaan viettää enemmän aikaa lasten kanssa ja sinä saat vapaata/ omia intressejä?[/QUOTE]

:laugh:
 
On hienoa, että olet ollut äiti, joka ajattelee lapsiaan. OLET OIKEASSA, alle 3-vuotiaalle tai ainakin pari vuotiaalle paras hoitopaikka on oma koti. Jos tosiaan teillä tulisi talouskriisi, silloin miehesi olisi voinut jäädä kotiin lapsien kanssa ja sinä takaisin töihin. Mielestäsi mies on ajatellut vain taloudellista etua pakottaessan sinua töihin, vaikka ei ole vielä ollut töistä irtisanottu. Lapset ovat vain kerran pieniä ja vanhemmistaan riippuvaisia, joten äiti ja isä ovat silloin lapsia varten. En myös ymmärrä miehesi käsitystä siitä, että imetys pitäisi lopettaa 1,5 -vuotiaalle. Meidän tyttö 2 v. ei ole ollut yhtäkään yötä ilman vanhempiaan ja imee vielä kovin innokkaana tissiä (voisi jo mun puolesta lopettaa). Voi parisuhdetta hoitaa ihan kotioloissakin ja rakkautta osoittaa ilman matkoja ja menoja. Tärkeintä on välittää kumppanistaan ja osoittaa lämpöä ja hellyyttä. Seksilläkin on oma merkityksensä ja me ollan hoidettu se lapsen päikäreillä viikonloppuisin. Silloin meillä on ollut kahdenkeskistä aikaa ja rauhaa. Lasten edun on mentävä vanhempien omien mielihalujen edelle ja kylmä totuus on se, että parisuhde jää aina jonkin verran taka-alalle lasten ollessa pieniä. Kypsien aikuisten on tämä ymmärettävä. Silti kumppanisi kaipaa aiheellisesti rakkautta, mutta se tapa, jolla sitä pikkulapsiaikana osoitetaan, voi olla toisessa muodossa kuin vielä aikana ilman lapsia. On tyydyttävä kotioloihin ja vaatimattomampiin kuvioihin. Mielestäni et ole ollut näiden perusteiden valossa pirttihirmu.
 
Niinhän se menee, että monet naiset haluaa pelkän siittäjän ja elättäjän. Kun lapset on tehty, seksi ja parisuhde eivät enää hirveesti kiinnosta. Ainoa asia, mikä miehessä kiinnostaa, on se raha, mitä mies kantaa kotiin.
 
kyllä se näin on että parisuhteesta on tärkeetä pitää huolta sillon kun on vielä haluja. hankalaa mennä korjaamaan kun ei oo enää tunteita. oon itse vinkunut monta vuotta että olisi kivaa tehdä jotain kahestaan mutta aina kun on ollut lapsivapaata mies on suunnitellut jotain ihan muuta. nykyään mullakaan ei oo haluja kahdenkeskiseen aikaan. mutta ei haittaa..näinkin voi elää, tällä hetkellä ainakin. :D
 
Näitä kun lukee - niin tulee mieleen että omassa asetelmassa yhden vanhemman perheenä on paljonkin hyvää...
Kyllä tässä(kin) ketjussa vaaditaan naiselta ja äidiltä paljon - sen lisäksi että valvoo, imettää yms hormoonihuuruissa ekat vuodet - pitäisi jaksaa palvella , huomioida ja palvoa miestä . Ettei hän tunne itseään ulkopuoliseksi tai pahoita mieltään ?
Siis ei riitä että mies tätä odottaa - mutta ketjun useat naiset ja äiditkin ?

Jos sattusi olemaan puoliso ja toinen vanhempi - jotensakin ajattelisin että yhteisellä sopimuksella nähdään lapset niin tärkeiksi , että eletään lapsikeskeistä elämää.
Pienten ja miksei isompienkin lasten kanssa.
Miksi niitä lapsia sitten hankitaan , jos lapsikeskeinen elämä ei olekaan mieleen ?
Täh ?

Ja onhan se kumma jos joku säilyy täysin_samana_naisena lapsenteon jälkeen , onhan se ihme ?
Tai samana miehenäkään ?
En minä ainakaan säilynyt - aika monikin asia muuttui .
 
Näitä kun lukee - niin tulee mieleen että omassa asetelmassa yhden vanhemman perheenä on paljonkin hyvää...
Kyllä tässä(kin) ketjussa vaaditaan naiselta ja äidiltä paljon - sen lisäksi että valvoo, imettää yms hormoonihuuruissa ekat vuodet - pitäisi jaksaa palvella , huomioida ja palvoa miestä . Ettei hän tunne itseään ulkopuoliseksi tai pahoita mieltään ?
Siis ei riitä että mies tätä odottaa - mutta ketjun useat naiset ja äiditkin ?

Jos sattusi olemaan puoliso ja toinen vanhempi - jotensakin ajattelisin että yhteisellä sopimuksella nähdään lapset niin tärkeiksi , että eletään lapsikeskeistä elämää.
Pienten ja miksei isompienkin lasten kanssa.
Miksi niitä lapsia sitten hankitaan , jos lapsikeskeinen elämä ei olekaan mieleen ?
Täh ?

Ja onhan se kumma jos joku säilyy täysin_samana_naisena lapsenteon jälkeen , onhan se ihme ?
Tai samana miehenäkään ?
En minä ainakaan säilynyt - aika monikin asia muuttui .

Kyllä tuossa ap jo aloituksessaan kertoili että mies olisi järjestänyt yhteistä aikaa, mutta äiti ei voinut irtaantua lapsista. Parisuhteesta voi pitää huolta myös perheellisenä. Ap:n mies yritti, ap ei. Eipä ihme sitten että ero tulee. Näille pelkästään lapsille omistatujille yleensä tuleekin.
 
Näitä kun lukee - niin tulee mieleen että omassa asetelmassa yhden vanhemman perheenä on paljonkin hyvää...
Kyllä tässä(kin) ketjussa vaaditaan naiselta ja äidiltä paljon - sen lisäksi että valvoo, imettää yms hormoonihuuruissa ekat vuodet - pitäisi jaksaa palvella , huomioida ja palvoa miestä . Ettei hän tunne itseään ulkopuoliseksi tai pahoita mieltään ?
Siis ei riitä että mies tätä odottaa - mutta ketjun useat naiset ja äiditkin ?

Jos sattusi olemaan puoliso ja toinen vanhempi - jotensakin ajattelisin että yhteisellä sopimuksella nähdään lapset niin tärkeiksi , että eletään lapsikeskeistä elämää.
Pienten ja miksei isompienkin lasten kanssa.
Miksi niitä lapsia sitten hankitaan , jos lapsikeskeinen elämä ei olekaan mieleen ?
Täh ?

Ja onhan se kumma jos joku säilyy täysin_samana_naisena lapsenteon jälkeen , onhan se ihme ?
Tai samana miehenäkään ?
En minä ainakaan säilynyt - aika monikin asia muuttui .

Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. On mahdotonta olla sama menevä tyyppi jos on pari lastakin huollettavana. Mielelläni minäkin menisin ja tekisin asioita kuten ennen (kuten meillä mies tekee) mutta reaaliteetti on että jonkun on pidettävä huolta lapsista, laitettava ruokaa ja pestävä pyykkiä. Ei se pyykinpesu tai ruoanlaitto minullekaan mitään lempipuuhaa ole, mutta se on vaan tehtävä.

Parisuhteen hoitaminen alkaa siitä että saadaan ne käytännön asiat jotenkin rullaamaan. Kenellekään tuskin tulee mieleen seksi jos ei ehdi yöllä nukkua ja kaikki on kämpässä sekaisin.

Miehen mielipidettäkin pitää näissä lasten päivähoitojutuissa ja perheen raha-asioissa kuunnella. Mutta vastuu siitä parisuhteen hoitamisesta on kyllä yhtä lailla miehellä. Ei ole realistista odottaa että elämä säilyy ihan samanlaisena vaikka perheeseen syntyy lapsia.
 
Näitä kun lukee - niin tulee mieleen että omassa asetelmassa yhden vanhemman perheenä on paljonkin hyvää...
Kyllä tässä(kin) ketjussa vaaditaan naiselta ja äidiltä paljon - sen lisäksi että valvoo, imettää yms hormoonihuuruissa ekat vuodet - pitäisi jaksaa palvella , huomioida ja palvoa miestä . Ettei hän tunne itseään ulkopuoliseksi tai pahoita mieltään ?
Siis ei riitä että mies tätä odottaa - mutta ketjun useat naiset ja äiditkin ?

Jos sattusi olemaan puoliso ja toinen vanhempi - jotensakin ajattelisin että yhteisellä sopimuksella nähdään lapset niin tärkeiksi , että eletään lapsikeskeistä elämää.
Pienten ja miksei isompienkin lasten kanssa.
Miksi niitä lapsia sitten hankitaan , jos lapsikeskeinen elämä ei olekaan mieleen ?
Täh ?

Ja onhan se kumma jos joku säilyy täysin_samana_naisena lapsenteon jälkeen , onhan se ihme ?
Tai samana miehenäkään ?
En minä ainakaan säilynyt - aika monikin asia muuttui .

Ei, se ei ole niin musta valkoista, että joko huomio ja jumaloi tai keskittyy vain lapsiin.
Nämä voidaan myös yhdistää.

Jos keskittyy vain lapsiin monta vuotta elämästään niin mahtaa tulla melkoinen tyhjiö lapsien kasvettua.


Minulle se on itsestään selvyys etten ole pelkkä äiti, olen myös vaimo, ystävä sekä NAINEN.
 
  • Tykkää
Reactions: petite ja pookypooh
Miten te oikein käsitätte parisuhteen hoitamisen? Että pitäisi hypätä miehen kanssa kuplawolkkariin ja lähteä festareille tms. Sehän on oikeasti pienillä teoilla ja jutuilla hoidettu. Ei se ole vaikeaa.
 
  • Tykkää
Reactions: petite
[QUOTE="Vieras";26351580]Kyllä tuossa ap jo aloituksessaan kertoili että mies olisi järjestänyt yhteistä aikaa, mutta äiti ei voinut irtaantua lapsista. Parisuhteesta voi pitää huolta myös perheellisenä. Ap:n mies yritti, ap ei. Eipä ihme sitten että ero tulee. Näille pelkästään lapsille omistatujille yleensä tuleekin.[/QUOTE]

Pidä nyt jo naamasi kiinni sen miehen mukamas yrittämisestä, eihän tuo mies ole tehnyt mitään muuta kuin luovuttanut heti koko avioliiton lastensa äidin kanssa jos ei saa siitä kaikkea mitä haluaa! Ihmeellisiä naisia täällä.
 
[QUOTE="Vieras";26351604]Miten te oikein käsitätte parisuhteen hoitamisen? Että pitäisi hypätä miehen kanssa kuplawolkkariin ja lähteä festareille tms. Sehän on oikeasti pienillä teoilla ja jutuilla hoidettu. Ei se ole vaikeaa.[/QUOTE]

No ei ainakaan siten, että pidetään pma pää itsepäisesti ja itse päättänyt, miten asiat perheessä tehdään. Ap mainitsi toimineensa niin.
 
Pidä nyt jo naamasi kiinni sen miehen mukamas yrittämisestä, eihän tuo mies ole tehnyt mitään muuta kuin luovuttanut heti koko avioliiton lastensa äidin kanssa jos ei saa siitä kaikkea mitä haluaa! Ihmeellisiä naisia täällä.

"heti"...

Jos koko lasten syntymästä alkanut aika on ollut täysin tuota niin tuo oli varmasti miehelle viimeinen niitti eikä niinkään "heti luovuttamista".

On ihan inhimillistä haluta olla pariskunta eikä pelkät vanhemmat.
 
Kurja tilanne, mutta ei kovin yllättävä, jos kaikki lapsiin kohdistuvat päätökset ovat sinun ja miehellä ei mitään sanomista asioihin. Mutta tuohon "miten tästä eteenpäin".. ensin kannattaa kokeilla jotain pariterapiaa tai muuta vastaavaa, jos mies suostuu sellaiseen lähtemään. Jos sekään ei auta ja mies edelleen haluaa eron, niin sitten vain eropaperit vetämään, yhteys lastenvalvojaan ja sen jälkeen jompi kumpi tai molemmat alkaa katsomaan itselleen uutta asuntoa.
 
Jos päätetään lapsen hoidosta, kotihoito vs. 1,5 v. päiväkotiin, asiasta on aika vaikea tehdä kompromisseja. Ainakin kaikki päiväkodissa töissä olleet kasvatusammattilaiset ovat sitä mieltä, että tuon ikäisen paras paikka on oma koti. Tässä ainakin aloittajan mies on ymmärtämättömyyttään ollut väärässä. Itse ajattelin omalle 1,5 v:eelle perhepäivähoitajaa, mutta olen todella kiitollinen päätöksestäni jäädä kotiin. Mieheni olisi vienyt lapsen jo silloin päiväkotiin ja patisti meikää töihin, vaikka ei meillä ollut edes rahahuolia. Miehet eivät osaa ajatella lapsen parasta.
 

Yhteistyössä