mies haluaa että olen kotiäitinä

["äitinen"]

mutta minä itse alan tulla seinähulluksi kotona..yksinäistä päivät pitkät,,, ainoa seura mukulat..tulee kerhoissa välillä käytyä mutta ne muut äidit siellä on niin mammoja että kaikki puheenaiheet ja koko elämä pyörii pelkien kakaroiden ja kakkavaippojen ympärillä...niin tylsiä tätejä että aargh...vielä kun asun uudella paikkakunnalla jossa ei kavereitakaan mulla pahemmin pyöri..
olisin laittanut jo työhakemuksia menemään, mutta mies vaatimalla vaati että, älä vielä, odotetaan että nuorempi lapsi saa enemmän ikää ennenkuin hoitoon..ukko ei tietenkään ite voi jäädä kotiin ku sillä on paljon parempi palkka ku mulla...kattelen tässä vielä vähän aikaa kotosalla ja sitten töihin takas, sano mies mitä tahansa. its my life ..että tämmönen tilanne meillä! mielipiteitä?

 

["lissu"]

Miehesi ei voi vaatia sinua jäämään kotiin. Etkä sinä voi olla kuuntelematta miehesi mielipidettä. Keskustelun paikka. Joustatko sinä vai hän? Voisiko molemmat saada hieman tahtoaan läpi? Olet vielä hetken kotona, sitten lapset hoitoon? Tai aloita jokin opiskelu tai muu kiinnostava asia sen rinnalla, että olet kotona.

 

["what"]

Ihana mies! Ajattelee lastenkin etua.. No toisaalta, voisi olla toisin päin: vaatisi menemään töihin, neuvottele vain sopiva aika jos tuntuu että olet ihan kypsä. Siis mene töihin tietysti jos siltä tuntuu.

 

["kotiäiti"]

ensinnäkin kotiäitinä miehesi tulee maksaa yksityistä eläkettä sinulle + jakaa palkkansa sinun kanssa tasapuolisesti. Muistuta myös että työhön paluusi voi vaikeutua ja siihen täytyy yhdessä varautua rahallisesti. Voit myös ilmoittaa että jos olet kotona tarviit ainakin esim 3 iltaa viikossa omaa aikaa ystävien ja harrastusten parissa jotta et tule seinähulluksi. Uskon että mies näkee ettei kotona olo ole välttämättä perheen yhteinen etu.

 

["vieras"]

[QUOTE="what";23678631]Ihana mies! Ajattelee lastenkin etua.. No toisaalta, voisi olla toisin päin: vaatisi menemään töihin, neuvottele vain sopiva aika jos tuntuu että olet ihan kypsä. Siis mene töihin tietysti jos siltä tuntuu.[/QUOTE]

On aivan ihana,vaatimalla vaatii naista jäämään kotiin lasten kanssa vaikka nainen haluaisi töihin eikä viihdy kotona..
Todellakin ymmärrän ap.ta siinä,ettet viihdy kotona(mutta en siinä että annat miehesi komentaa sinut kotiin).
Kaikista ei vain ole siihen,ihmiset ovat niin erilaisia.
Minä olen myös aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi puisto- ja kerhomammojen keskellä, tai ylipäätään monien pienten lasten äitien keskellä kun en JAKSA jauhaa vaipoista,pilteistä,kurahousujen pesusta ja lastenvaatemerkeistä.
Lähdin opiskelemaan ja töihin ja ei kyllä päivääkään ole kaduttanut, vaikka raskasta ja kiireistäkin on välillä ollut.
Silti sitä jaksaa paljon paremmin, on taas oma itsensä ja elämä tasapainossa kun pääsee töihin.

 

["viiru"]

Oletko miettynyt esim. osa-aikatyötä aluksi. Itse en tommosta ukkoa sietäisi hetkeäkään.
Mua ei kukaan määrä tai sano, että olet kotona lasten kanssa.
Mieti sitä osis kuviota. Olet kotona vaikka 2 pv ja lapsi hoidossa 3 pv ja sinä töissä.
Tutustut samalla uusiin ihmisiin.
Jos jäät kotiin niin vaadit omaa aikaa iltaisin/viikonloppuisin harrastuksiin.

 

[fifiia]

[QUOTE="äitinen";23678542]...kattelen tässä vielä vähän aikaa kotosalla ja sitten töihin takas, sano mies mitä tahansa. its my life ..että tämmönen tilanne meillä! mielipiteitä?[/QUOTE]

Miksi kysyt mielipitetä?
Jos kompromissia ei voi tehdä, toinen joustaa tai molemmat tekee mielensä mukaan. "Alistaa" minusta ei ketään voi kotiin jäämään vaan päätös pitää olla aidosti yhteinen, niin että siihen ja sen seurauksiin molemmat pystyvät sitoutumaan.

 

["vieras"]

Mun mielestä sun ei auta kun mennä töihin, ei ne lapsetkaan nauti siitä kotona olosta jos äiti on kireänä ja pakosta niiden kanssa. Joillekin vaan työelämä on se mikä antaa sellaisia haasteita joita tarvitsee pysyäkseen iloisena ja jaksavana, eikä se päivähoito silloin niille lapsille mikään paha ole. Ja jos sun miehen meielstä on, niin sen pitää jäädä kotiin.
Kompromissi voisi olla joku osa-aikainen työ? Opiskelu?

Mut siihen tartun, että mä oon yliopistokoulutuksen saanut, yhteiskunnallisesti ja poliitisesti aktiivinen, myös eettiset kysymykset pohdituttaa jne ja olen kotiäiti.
Kaikkia ei noi kiinnosta ja siksi aluksi puhun puistoissa ja kerhoissa lapsista ja muista ns. helpoista aiheista, eli jos sä et anna kenellekkään mahdollisuutta tutustua ja jutella muustakin ajan kanssa, niin älä väitä etteikö siellä olisi paljonkin fiksuja äitejä jotka seuraa aikaansa ja asioita, siis muitakin kuin oman lapsensa juttuja..