Mies haluaa juhlimaan hääpäivää, vauva 3kk

[S]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Kuinka jonkun elama voi olla oikeasti noin kuivaa? Siis kun on oltu 10 vuotta yhdessa, niin sitten ihminen ei kaipaa enaa mitaan spesiaalia? Onko elama sitten pelkkaa arkea ja paikallaan oloa?

 

[Luminella]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

You closed my case.

 

[vieras]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Kuinka jonkun elama voi olla oikeasti noin kuivaa? Siis kun on oltu 10 vuotta yhdessa, niin sitten ihminen ei kaipaa enaa mitaan spesiaalia? Onko elama sitten pelkkaa arkea ja paikallaan oloa?

Vai olisko viisaus siinä, että osaa nauttia tavallisesta arjesta, sitä kun se elämä 99-prosenttisesti on.

 

[aikuisten parisuhde.]

Tässäkin ketjussa käsittämättömän moni jättää kokonaan ajattelematta miehen näkökulman asiaan. Ei ole ihme että pikkulapsiperheissä erotaan, kun äiti omii lapset kanaemon tavoin ja isä jätetään täysin syrjään, ainakin muussa mielessä kuin lapsenhoitajana. Katso nyt peiliin, hyvä ap. Löydätte kyllä kompromissin, jos siihen halua on. Jos yöksi jättäminen tuntuu liian pitkältä ajalta, menkää illaksi syömään, ja yöksi tulette kotiin. Joskus se hoitoon jättäminen on lapsen parhaaksi pitkällä aikavälillä, kun vanhemmat hoitavat parisuhdettaan ja lapsillä säilyy ehjä koti.

Huomaa myös, että moni nainen olisi kateudesta vihreänä, kun sun miehesi oma-aloitteisesti ehdottaa romanttista hääpäivän juhlintaa.

Joo ei ole mikään ihme, että niin paljon erotaan pikkulapsiperheissä, jos suhde on siinä tolalla, että pitää parisuhdetta hoitaa koko ajan niin, että ei voida mennä vauvan ehdoilla. Epärealistiset käsitykset monilla nykyisin vauva-ajasta, kun ei voida elää edes yhtä vuotta sen lapsen ehdoilla.

Kuulin juuri eräästä tutusta, joka oli ryyppäämässä jo ennen ristiäisiä. En kertakaikkiaan käsitä. Kannattaisi elää ennen kuin tekee lapsia ettei sitten tee noin tiukkaa omistautua jollekin toiselle hetken.

Vauvan syntymä on parisuhteelle kriisi. Siksi sitä suhdetta on hyvä hoitaa juuri silloin, vaikka muutoin suhde olisikin hyvässä kunnossa.

 

[Luminella]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Kuinka jonkun elama voi olla oikeasti noin kuivaa? Siis kun on oltu 10 vuotta yhdessa, niin sitten ihminen ei kaipaa enaa mitaan spesiaalia? Onko elama sitten pelkkaa arkea ja paikallaan oloa?

Mitäs pahaa arjessa on? Arjen vastapainona suunnitellaan sitten lomamatkoja koko perheen voimin -parin viikon päästä kutsuu Italia. Se on meidän harrastus ja sitä spesiaalia, jota me kaivataan arjen lisäksi. mitä kukakin kaipaa.

 

[S]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Kuinka jonkun elama voi olla oikeasti noin kuivaa? Siis kun on oltu 10 vuotta yhdessa, niin sitten ihminen ei kaipaa enaa mitaan spesiaalia? Onko elama sitten pelkkaa arkea ja paikallaan oloa?

Vai olisko viisaus siinä, että osaa nauttia tavallisesta arjesta, sitä kun se elämä 99-prosenttisesti on.

Minakin osaan nauttia arjesta, mutta kai elamaan juhlaakin sisaltyy? Ei elama voi olla noin yksioikoista.

 

[vieras]

Juu, olis meidän viimeinen yhteinen hääpäivä jos ukko ei ymmärtäis etten halua jättää noin pientä yöksi, enkä välttämättä ede tunneiksikaan. Se vauva mua enemmän nyt tarvii kuin mies, ja jos mies ei sitä tajua niin menkööt menojaan, aikuista vauvaa en alkais hyysään.

 

[vieras]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Meillä oli samanlainen tilanne. Sitä on kymmenessä vuodessa ehtinyt koluta aika monta kaupunkilomaa ja fiiniä illallisravintolaa ja yökerhoa ja elokuvateatteria. Jo ennen lapsen syntymää oli kodin ulkopuolella viihtyminen menettänyt aika pitkälti merkitystään. Kai se on ihan suotavaa, kolmekymmentä plus -iässä.

Meidän parisuhde voi hyivn jos meidän arki toimii.

 

[..............]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Kuinka jonkun elama voi olla oikeasti noin kuivaa? Siis kun on oltu 10 vuotta yhdessa, niin sitten ihminen ei kaipaa enaa mitaan spesiaalia? Onko elama sitten pelkkaa arkea ja paikallaan oloa?

No ei se pelkästään sitä ole. Kyllähän me joskus tehdään esim. jotain reissuja jonnekin, mutta koko perheen voimin. Ei meidän suhde ole riippuvainen siitä, päästäänkö jonain tiettynä päivänä kahdestaan jonnekin vei ei. Meillä on joka ilta aikaa toisillemme, kun lapsi on nukkumassa. Sen voi ihan hyvin viettää omalla kotisohvalla, ei tarvi lähteä hotelliin tms., riittää että se toinen ihminen on siinä.

 

[S]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Kuinka jonkun elama voi olla oikeasti noin kuivaa? Siis kun on oltu 10 vuotta yhdessa, niin sitten ihminen ei kaipaa enaa mitaan spesiaalia? Onko elama sitten pelkkaa arkea ja paikallaan oloa?

Mitäs pahaa arjessa on? Arjen vastapainona suunnitellaan sitten lomamatkoja koko perheen voimin -parin viikon päästä kutsuu Italia. Se on meidän harrastus ja sitä spesiaalia, jota me kaivataan arjen lisäksi. mitä kukakin kaipaa.

Etko ikina tee mitaan miehesi kanssa kahdestaan?

 

[voi apua]

Tässäkin ketjussa käsittämättömän moni jättää kokonaan ajattelematta miehen näkökulman asiaan. Ei ole ihme että pikkulapsiperheissä erotaan, kun äiti omii lapset kanaemon tavoin ja isä jätetään täysin syrjään, ainakin muussa mielessä kuin lapsenhoitajana. Katso nyt peiliin, hyvä ap. Löydätte kyllä kompromissin, jos siihen halua on. Jos yöksi jättäminen tuntuu liian pitkältä ajalta, menkää illaksi syömään, ja yöksi tulette kotiin. Joskus se hoitoon jättäminen on lapsen parhaaksi pitkällä aikavälillä, kun vanhemmat hoitavat parisuhdettaan ja lapsillä säilyy ehjä koti.

Huomaa myös, että moni nainen olisi kateudesta vihreänä, kun sun miehesi oma-aloitteisesti ehdottaa romanttista hääpäivän juhlintaa.

Biologia on biologiaa, sille ei voi mitään. Aikuinen ja kypsä mies kestää sen, että vauva on osa äitiä ja äiti osa vauvaa kiinteimmän symbioosin ajan. Sehän on naisiin ja vauvoihin koodattu.

Enemmän kuin parisuhteen ongelma, minust kyse on siitä ettei nykyihminen pysty hyväksymään luonnonlakeja. Ihmisvauva on ihan rääpäle ja täysin riippuvainen vanehmpiensa huolenpidosta. Primäärihoitaja on tärkeä. Ihan sen vuoksi ihmiskunta on kehittynyut sellaiseksi kuin se on, että täällä on tärkeää huolehtia niistä heikoimmistakin.

En osaa selittää tätä niin, etteikö joku väärin tulkitsisi, mutta tavallaan mies menettää vaimonsa äitiydessä lapsille. Niin sen kuuluu olla ja sen kanssa on osattava elää. En minä ole enää sama ihminen kuin lapsettomana. Jos multa joku kysyisi että mies vai lapset niin hetkeäkään epäröimättä valitsisin lapset. kamalaa sanoa, mutta en ole niinkään varma että mies vastaavassa valintatilanteessa valitsisi lapset eikä minua/vaimoa/naista.

Ajatteleeko joku oikeasti näin? Surullista, ja nimenomaan lasten kannalta.

 

[---]

Juu, olis meidän viimeinen yhteinen hääpäivä jos ukko ei ymmärtäis etten halua jättää noin pientä yöksi, enkä välttämättä ede tunneiksikaan. Se vauva mua enemmän nyt tarvii kuin mies, ja jos mies ei sitä tajua niin menkööt menojaan, aikuista vauvaa en alkais hyysään.

Kas tässä klassinen esimerkki siitä, miksi pikkulapsiperheissä tapahtuu niin paljon eroja.

 

[HoitoonVaan]

Suosittelen muistamaan sitä miestä ja hoitamaan parisuhdetta. Jos riittäis se, että ootte illan juhlimassa mut yöks kotiin, lapsenvahti kotona yötä? Kun jus alle 2 v. lasten vanhemmilla on se suurin eroriski, kannattaa OIKEESTI pitää huolta kumppanistaankin, vaikka sulle riittäis vauvasta saamasi läheisyyden ja hormonitoiminnan erilaisuuden vuoksi tällä hetkellä vähempikin.

 

[S]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Meillä oli samanlainen tilanne. Sitä on kymmenessä vuodessa ehtinyt koluta aika monta kaupunkilomaa ja fiiniä illallisravintolaa ja yökerhoa ja elokuvateatteria. Jo ennen lapsen syntymää oli kodin ulkopuolella viihtyminen menettänyt aika pitkälti merkitystään. Kai se on ihan suotavaa, kolmekymmentä plus -iässä.

Meidän parisuhde voi hyivn jos meidän arki toimii.

Ai suotavaa kolmekymmenta plus iassa viihtya ainoastaan kotona! Kuullostaa etta olette jo kahdeksankymmenta plus -ikaisia.

Me olemme kanssa 30+, mutta arjen vastapainona teemme paljon muutakin. Esim. kaupungit ei maailmasta lopu, aina loytyy nahtavaa.

 

[Luminella]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Kuinka jonkun elama voi olla oikeasti noin kuivaa? Siis kun on oltu 10 vuotta yhdessa, niin sitten ihminen ei kaipaa enaa mitaan spesiaalia? Onko elama sitten pelkkaa arkea ja paikallaan oloa?

Mitäs pahaa arjessa on? Arjen vastapainona suunnitellaan sitten lomamatkoja koko perheen voimin -parin viikon päästä kutsuu Italia. Se on meidän harrastus ja sitä spesiaalia, jota me kaivataan arjen lisäksi. mitä kukakin kaipaa.

Etko ikina tee mitaan miehesi kanssa kahdestaan?

Ikinä? Tyttö on nyt vuoden ja kymmenen vuotta tehtiin kahdestaan aika paljonkin miehen kanssa ennen kuin tyttö syntyi. Nyt ollaan perhe ja meitä on kolme. Syksylle on suunnitteilla teatteri ja syömään, mut en ota siitäkään mitään paineita. Meillä on hyvä näin. me nautitaan kun päästään kahdestaan esim. saunaan. Se on meille riittävän luksusta nyt tässä elämänvaiheessa. Mutta kuten sanoin, mitä kukakin kaipaa.

 

[vieras]

Juu, olis meidän viimeinen yhteinen hääpäivä jos ukko ei ymmärtäis etten halua jättää noin pientä yöksi, enkä välttämättä ede tunneiksikaan. Se vauva mua enemmän nyt tarvii kuin mies, ja jos mies ei sitä tajua niin menkööt menojaan, aikuista vauvaa en alkais hyysään.

Kas tässä klassinen esimerkki siitä, miksi pikkulapsiperheissä tapahtuu niin paljon eroja.

Ai mekö? No 10 v yhdessä, 2 lasta, ei olla erottu. Valitsin miehen jolle myös lapset on arvoasteikolla ekana. Mutta jos tosiaan muuttuis tollaseks, niin ei olis enää se mies johon rakastuin.

Eipähän tuo tosiaan ole vaatinutkaan että vielä 3kk vauvaa pitäis hoitoon viedä jotta hän pääsis juhlimaan mun kanssa. Onneks on aikuinen, ajatteleva ihminen.

 

[km]

meillä esikoinen jäi hoitoon muutamaksi tunniksi mun kaverille ja käytiin syömässä kaksin. mutta mä kyllä en pystyny keskittymään muuhun kuin siihen että miten vauvalla menee... toisen lapsen kohdalla tehtiin sit niin et vauva tuli mukaan ja isompi hoitoon. Nyt kolmas lapsi on 1kk ja hääpäivä marraskuussa, jälleen isommat hoitoon ja vauva matkaan. ei siinäkää mitään iloa oo jos ei pysty nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta siks että vauva on hoidossa. onneksi mun mies ymmärtää tämän ja toisaalta 3 alle kouluikäisen vanhempina se, että on vain vauva matkassa, tuntuu siltä ihan kuin oltai¨s kahdestaan...

 

[.]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Meillä oli samanlainen tilanne. Sitä on kymmenessä vuodessa ehtinyt koluta aika monta kaupunkilomaa ja fiiniä illallisravintolaa ja yökerhoa ja elokuvateatteria. Jo ennen lapsen syntymää oli kodin ulkopuolella viihtyminen menettänyt aika pitkälti merkitystään. Kai se on ihan suotavaa, kolmekymmentä plus -iässä.

Meidän parisuhde voi hyivn jos meidän arki toimii.

Ai suotavaa kolmekymmenta plus iassa viihtya ainoastaan kotona! Kuullostaa etta olette jo kahdeksankymmenta plus -ikaisia.

Me olemme kanssa 30+, mutta arjen vastapainona teemme paljon muutakin. Esim. kaupungit ei maailmasta lopu, aina loytyy nahtavaa.

No hienoa jos se on teidän juttu ja siitä nautitte. Ihan samalla tavalla jotkut muut voivat nauttia siitä yhteisestä arjesta ja "tavallisesta elämästä". Onko siinä jotain pahaa?

 

[vieras]

Oikeesti, millaisilla kantimilla on suhteet, jos liitto hajoaa ellei äiti halua jättää 3 kk ikäistä vauvaa hoitoon???????

 

[S]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Meillä oli samanlainen tilanne. Sitä on kymmenessä vuodessa ehtinyt koluta aika monta kaupunkilomaa ja fiiniä illallisravintolaa ja yökerhoa ja elokuvateatteria. Jo ennen lapsen syntymää oli kodin ulkopuolella viihtyminen menettänyt aika pitkälti merkitystään. Kai se on ihan suotavaa, kolmekymmentä plus -iässä.

Meidän parisuhde voi hyivn jos meidän arki toimii.

Ai suotavaa kolmekymmenta plus iassa viihtya ainoastaan kotona! Kuullostaa etta olette jo kahdeksankymmenta plus -ikaisia.

Me olemme kanssa 30+, mutta arjen vastapainona teemme paljon muutakin. Esim. kaupungit ei maailmasta lopu, aina loytyy nahtavaa.

No hienoa jos se on teidän juttu ja siitä nautitte. Ihan samalla tavalla jotkut muut voivat nauttia siitä yhteisestä arjesta ja "tavallisesta elämästä". Onko siinä jotain pahaa?

Me nautimme kanssa yhteisesta arjesta, mutta aika kuivaksi menee jos ikina ei voisi tehda mitaan erilaista eika elamassa olisi juhlaa myoskin .

 

[S]

Oikeesti, millaisilla kantimilla on suhteet, jos liitto hajoaa ellei äiti halua jättää 3 kk ikäistä vauvaa hoitoon???????

Eihan kukaan sanoa etta liitto hajoaa, mutta kylla pitaa muistaa etta pieni irtiotto tekee vain hyvaa parisuhteelle ja taten koko perheelle.

 

[joku]

Tässäkin ketjussa käsittämättömän moni jättää kokonaan ajattelematta miehen näkökulman asiaan. Ei ole ihme että pikkulapsiperheissä erotaan, kun äiti omii lapset kanaemon tavoin ja isä jätetään täysin syrjään, ainakin muussa mielessä kuin lapsenhoitajana. Katso nyt peiliin, hyvä ap. Löydätte kyllä kompromissin, jos siihen halua on. Jos yöksi jättäminen tuntuu liian pitkältä ajalta, menkää illaksi syömään, ja yöksi tulette kotiin. Joskus se hoitoon jättäminen on lapsen parhaaksi pitkällä aikavälillä, kun vanhemmat hoitavat parisuhdettaan ja lapsillä säilyy ehjä koti.

Huomaa myös, että moni nainen olisi kateudesta vihreänä, kun sun miehesi oma-aloitteisesti ehdottaa romanttista hääpäivän juhlintaa.

Joo ei ole mikään ihme, että niin paljon erotaan pikkulapsiperheissä, jos suhde on siinä tolalla, että pitää parisuhdetta hoitaa koko ajan niin, että ei voida mennä vauvan ehdoilla. Epärealistiset käsitykset monilla nykyisin vauva-ajasta, kun ei voida elää edes yhtä vuotta sen lapsen ehdoilla.

Kuulin juuri eräästä tutusta, joka oli ryyppäämässä jo ennen ristiäisiä. En kertakaikkiaan käsitä. Kannattaisi elää ennen kuin tekee lapsia ettei sitten tee noin tiukkaa omistautua jollekin toiselle hetken.

Vauvan syntymä on parisuhteelle kriisi. Siksi sitä suhdetta on hyvä hoitaa juuri silloin, vaikka muutoin suhde olisikin hyvässä kunnossa.

Ja sitä suhdettako hoidetaan sillä, että lähdetään ryyppäämään yhdessä tai erikseen?
Jos näin on, niin enpä tosiaan ihmettele, että vauva on parisuhteelle kriisi ja monet päätyy eroon...

 

[..............]

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää eikä todellakaab kaivata mitään spesiaalia. Ei olla kaivattu ennen lapsen syntymääkään. Olkkarin sohvakin on jo aika spesiaalia, kun on sänkyyn tottunut

Meillä oli samanlainen tilanne. Sitä on kymmenessä vuodessa ehtinyt koluta aika monta kaupunkilomaa ja fiiniä illallisravintolaa ja yökerhoa ja elokuvateatteria. Jo ennen lapsen syntymää oli kodin ulkopuolella viihtyminen menettänyt aika pitkälti merkitystään. Kai se on ihan suotavaa, kolmekymmentä plus -iässä.

Meidän parisuhde voi hyivn jos meidän arki toimii.

Ai suotavaa kolmekymmenta plus iassa viihtya ainoastaan kotona! Kuullostaa etta olette jo kahdeksankymmenta plus -ikaisia.

Me olemme kanssa 30+, mutta arjen vastapainona teemme paljon muutakin. Esim. kaupungit ei maailmasta lopu, aina loytyy nahtavaa.

No hienoa jos se on teidän juttu ja siitä nautitte. Ihan samalla tavalla jotkut muut voivat nauttia siitä yhteisestä arjesta ja "tavallisesta elämästä". Onko siinä jotain pahaa?

Me nautimme kanssa yhteisesta arjesta, mutta aika kuivaksi menee jos ikina ei voisi tehda mitaan erilaista eika elamassa olisi juhlaa myoskin .

No sitä juhlaa voi järjestää myös kotona. Esim. yhdessä valmistettu kolmen ruokalajin illallinen, yhteinen kylpyhetki kynttilöiden valossa lapsen mentyä nukkumaan jne. jne.

 

[liisa lapamato]

Kai sitä ehtii ens vuonnakin? Vauva on silloin jo 1v3kk. Pöljä mies sulla, omani ei edes pyytäis tommoista.

 

[HoitoonVaan]

Tässäkin ketjussa käsittämättömän moni jättää kokonaan ajattelematta miehen näkökulman asiaan. Ei ole ihme että pikkulapsiperheissä erotaan, kun äiti omii lapset kanaemon tavoin ja isä jätetään täysin syrjään, ainakin muussa mielessä kuin lapsenhoitajana. Katso nyt peiliin, hyvä ap. Löydätte kyllä kompromissin, jos siihen halua on. Jos yöksi jättäminen tuntuu liian pitkältä ajalta, menkää illaksi syömään, ja yöksi tulette kotiin. Joskus se hoitoon jättäminen on lapsen parhaaksi pitkällä aikavälillä, kun vanhemmat hoitavat parisuhdettaan ja lapsillä säilyy ehjä koti.

Huomaa myös, että moni nainen olisi kateudesta vihreänä, kun sun miehesi oma-aloitteisesti ehdottaa romanttista hääpäivän juhlintaa.

Joo ei ole mikään ihme, että niin paljon erotaan pikkulapsiperheissä, jos suhde on siinä tolalla, että pitää parisuhdetta hoitaa koko ajan niin, että ei voida mennä vauvan ehdoilla. Epärealistiset käsitykset monilla nykyisin vauva-ajasta, kun ei voida elää edes yhtä vuotta sen lapsen ehdoilla.

Kuulin juuri eräästä tutusta, joka oli ryyppäämässä jo ennen ristiäisiä. En kertakaikkiaan käsitä. Kannattaisi elää ennen kuin tekee lapsia ettei sitten tee noin tiukkaa omistautua jollekin toiselle hetken.

Vauvan syntymä on parisuhteelle kriisi. Siksi sitä suhdetta on hyvä hoitaa juuri silloin, vaikka muutoin suhde olisikin hyvässä kunnossa.

Ja sitä suhdettako hoidetaan sillä, että lähdetään ryyppäämään yhdessä tai erikseen?
Jos näin on, niin enpä tosiaan ihmettele, että vauva on parisuhteelle kriisi ja monet päätyy eroon...

Miksi ulos menon ja kotoa poissa olemisen pitäisi tarkoittaa RYYPPÄÄMISTÄ??? Aika ykstoikkonen näkemys juhlimisesta Esim. rauhassa syömässä käyminen teatterin tai oopperan kera vie MONTA tuntia, ei tartte dokata :headwall: