Mies hermostuu vauvalle, mitä teen?

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Meijän poika on nykyään äärimmäisen helppo laittaa päikyille. Siihen menee maksimissaan 5min. Mies ei kuitenkaan kykene siihen.

Yritti toissapäivänä laittaa poikaa nukkumaan, jakso KAKSI MINUUTTIA yrittää ja kun poika alko kitisemään tuli poika sylissä olkkariin naama norsun*itulla valittamaan, ku ei poiks suostu nukkumaan. Menin itse laittamaan pojan, aikaa kului kaks minuuttia. Kellotin.

Tänään kysyin mieheltä, saako pojan laitteua nukkumaan vai laitanko minä. Saa. Muutaman miinuutin kulutta mies tulee itkevä poika sylissä makkarissa ja melkein karjuu mulle, että missä se vitun tutti on. "Vitun" tutteja oli pojan pinniksessä, yöpöydällä ja meijän sängynpäädyn päällä. On neonvärisiä, jotta näkyis varmasti. Mä menin ja laitoin pojan nukkumaan, aikaa meni 30 sekunttia.

Mun mielestä toi mun miehen käytös ei oo ok. Miten lähestyn asiaa?

 

[Maija ja poijjaat]

Sanot sille, että hermostua saa vasta tunnin nukuttamisen jälkeen jos silloinkaan. Että siihen asti kärsivällisyyden kestettävä. Ja opetat sille kuinka jo enne päikkäreitä katsotaan tutit valmiiksi sänkyyn, jottei isille iske paniken. Ja lähde sä vaikka muutaman kerran harjoittelun jälkeen hetkeksi aina ulos ja anna miehen selvitä yksin, meni sitten tunti tai 5 sekuntia.

Miehet...

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Hirveen hankala yrittää koulia sitä, ilman että tuntuu että väkisin neuvon tai motkotan... Mies ottaa heti herneen, jos sitä kritisoidaan... Ihan nätisti yritin sanoa, ettei saa vauvalle karjua... :headwall:

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Yritetään uudella otsikolla, jos joku haluais neuvoa... :/

 

[kristallilapsi04]

laitakaa yhdessä kuitenkin niin että mies tekee suuremman työn.. :hug:

 

[lippis]

Kuulostaa kurjalta... Entäs jos menisit nukutusaikana vaikka lemnkille, ei olisi miehellä "paineita" ja homman olisi kuitenkin vaan onnistuttava.

 

[voi voi]

Sellaisia juntteja ne jotkut on, vanhoillapäivillään kun tekee lapsen, miehet

 

[...]

Hirveen hankala yrittää koulia sitä, ilman että tuntuu että väkisin neuvon tai motkotan... Mies ottaa heti herneen, jos sitä kritisoidaan... Ihan nätisti yritin sanoa, ettei saa vauvalle karjua... :headwall:

Mitäpä tuollainen 10-vuotta vanhempi karju lähes lasta kuuntelisi vakavissaan

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Kuulostaa kurjalta... Entäs jos menisit nukutusaikana vaikka lemnkille, ei olisi miehellä "paineita" ja homman olisi kuitenkin vaan onnistuttava.

Mä en tottapuhuen uskalla jättää niitä tänne kaksin tohon tilanteeseen. En siks, että mies tekis mitään, mut jos vauva itkee ja mies hermostuu, on jokun oltava lohduttamassa vauvaa.

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Hirveen hankala yrittää koulia sitä, ilman että tuntuu että väkisin neuvon tai motkotan... Mies ottaa heti herneen, jos sitä kritisoidaan... Ihan nätisti yritin sanoa, ettei saa vauvalle karjua... :headwall:

Mitäpä tuollainen 10-vuotta vanhempi karju lähes lasta kuuntelisi vakavissaan

Olipas taas avuliasta.

 

[onni löytyy arjesta]

Kuulostaa musta siltä, että mies avuton, mitä tekisi ja lähinnä suuttuu, kun sulta nukutus käy helposti. Minkä ikäinen lapsi kyseessä? Ei miehelle ole niin itsestään selvää, et vauvan hoito käy hetkessä. Tai ei isommankaan, jollei siihen ole tottunut, sitten kun yrittää ja toinen ottaa asenteen "anna kun mä..", niin viimeisetkin onnistumisen rippeet häviävät. Jollei nyt ihan pienestä vauvasta kyse, mitä jos menisit vaikka kävelylle tai jotain, jotta miehen olisi selvittävä yksin. Varmaan jossain vaiheessa saa lapsen nukahtamaan ja mun mies on aina sanonut, et kun lapset oli pienempiä häneltä kävi kaik helpommin, kun en ollut kotona. Silloin vaan pakko luottaa itteensä..
Ja kun se sitten nukkuu, vaikka menis kauankin, voi sitten kehua et "noniin, onnistuithan sä"

 

[vierailija]

Kuulostaa kurjalta... Entäs jos menisit nukutusaikana vaikka lemnkille, ei olisi miehellä "paineita" ja homman olisi kuitenkin vaan onnistuttava.

Mä en tottapuhuen uskalla jättää niitä tänne kaksin tohon tilanteeseen. En siks, että mies tekis mitään, mut jos vauva itkee ja mies hermostuu, on jokun oltava lohduttamassa vauvaa.

Ehkä puutut liikaa asioihin. Mieskin on huomannut, että epäonnistumisen hetkellä sinä olet siinä lähellä ja saatavilla. Eli ei viitsi itse sitten edes yrittää. Nyt viestität miehelle, että sinä joka tapauksessa viime kädessä nukutat vauvan. Eli lähde tosiaan vaikka lenkille! Anna isälle mahdollisuus kasvaa isyyteen, helppoa se ei ole.

 

[xx]

Oisko ensin jotain muuta vauvanhoitoa, mikä luonnistuisi helpommin... että saisi onnistumisen kokemuksen? Oppisi luottamaan että pärjää. Ja sitten voisitte nukuttaa yhdessä, että oppisi kaikki niksit. Älä vaan vie mieheltä tilaa tai mahdollisuuksia olla yhdenvertainen hoidossa. Kerro myös omista epäonnistumisen kokemuksista ja siitä että ajan kanssa ne niksit oppii.

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Kuulostaa musta siltä, että mies avuton, mitä tekisi ja lähinnä suuttuu, kun sulta nukutus käy helposti. Minkä ikäinen lapsi kyseessä? Ei miehelle ole niin itsestään selvää, et vauvan hoito käy hetkessä. Tai ei isommankaan, jollei siihen ole tottunut, sitten kun yrittää ja toinen ottaa asenteen "anna kun mä..", niin viimeisetkin onnistumisen rippeet häviävät. Jollei nyt ihan pienestä vauvasta kyse, mitä jos menisit vaikka kävelylle tai jotain, jotta miehen olisi selvittävä yksin. Varmaan jossain vaiheessa saa lapsen nukahtamaan ja mun mies on aina sanonut, et kun lapset oli pienempiä häneltä kävi kaik helpommin, kun en ollut kotona. Silloin vaan pakko luottaa itteensä..
Ja kun se sitten nukkuu, vaikka menis kauankin, voi sitten kehua et "noniin, onnistuithan sä"

Poika on nyt 4,5kk. Enkä oo näin helposti nukutettavaa lasta koskaan nähny... :/

Totta kyllä, et mä helposti teen just noin, et "anna ku mä...". Helpompi niin, ku ensin antaa vauvan hermostua täysin ja sit yrittää rauhottaa... :ashamed:

 

[lippis]

Sitten sinun mielestäni täytyy vaan rauhallisesti, mutta tiukasti, kertoa miehelle, ettei vauva ole tahallaan "hankala." Vaan vaistoaa isän hermostumisen ja hermostuu itsekin... Kiroilukaan ei taida asiaa auttaa...

Meillä joutui nukuttamaan tosi huonon nukkujan pienestä saakka, lapsi oli 9 kk kun isä jäi kotiin hoitamaan. Huonouninen oli kuitenkin parivuotiaaksi, ja mie tein yötyötä, iltanukutus oli 4 iltana vko iskän hommia.

Jaksuja sinne, kurjaa käytöstä tuo mielestäni mieheltäsi on. Ja jos et heitä kaksin uskalla jättää, mielestäni tavallaan mahdollistat tuon käytöksen, kun olet sitten aina paikkaamassa tilanteen.

Halaus! Nukkumisongelmat muuttuu kokemukseni myötä vuosien saatossa herättämisongelmiksi!

 

[yks pullukka mamma]

Meillä vähän sama tilanne ollu päällä lapsen syntymästä asti! Mies vetää hervottomat herneet nenää jos ja kun lapsi ei nukahda tai tee yleensäkään mitään mitä hän yrittää! Toisin kuin mun laittamana nukahti vauvana melko nopeesti, nyt melkein kolmen vanhana riekkuu poika vähän pitempään!

Voimia sulle ja olette ajatuksissani, että saatte arjen sujumaan myös miehen ja lapsen välillä!

 

[meil]

Meillä, jos minä minä laitan pojan nukumaan niin se nukahtaa parissa minuutissa, ei itke eikä muutakaan. Mies kun yrittää, niin aikaa kuluu ja kuluu, eikä poika nukahda. Se varmaan ainakin meillä johtuu siitä, että minä yleensä nukutan pojan, ja kun mies nukuttaa harvemmin, niin poika ei vaan osaa rauhoittua, vaan tahtoo äidin.

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Oisko ensin jotain muuta vauvanhoitoa, mikä luonnistuisi helpommin... että saisi onnistumisen kokemuksen? Oppisi luottamaan että pärjää. Ja sitten voisitte nukuttaa yhdessä, että oppisi kaikki niksit. Älä vaan vie mieheltä tilaa tai mahdollisuuksia olla yhdenvertainen hoidossa. Kerro myös omista epäonnistumisen kokemuksista ja siitä että ajan kanssa ne niksit oppii.

No just tän takia tää on niin tärkeetä mulle. En halua olla korvaamaton ja nyt me ollaan just siihen menossa. :headwall:

 

[tai sitten]

tai sitten vain hyväksyt, että kaikki ei pysty hoitamaan lapsia hermostumatta, ja hoidat noi tilanteet itse. Itse en kyllä varmasti jättäisi vauvaa kahden kiukkuisen isän kanssa.

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Nii, ja tärkeintä nyt ei ees ollu toi nukuttaminen itessään, vaan se, että mies HERMOSTUU VAUVALLE. Millä saan taottua sen päähän, ettei niin saa tehä? Siinä hermostuu sitte jo vauvaki...

 

[hmmm..]

no ihan varmaan hermostuu vauvakin, kun huomaa olevansa sellaisen ihmisen käsissä jolla on hermot tiukalla... en osaa neuvoa miehesi kanssa, mutta vaikka olisikin mukavaa että molemmat osallistuisivat vauvan hoitoon, niin ei se saa tapahtua sen kustannuksella, että vauva pelkää. Vaikea tilanne kyllä.
Tai no - jos olisi mun mies, niin sanoisin että hermoilu saa luvan riittää, ja sanoisin vähän muutakin, ja vähät piittaisin vaikka vetäisi koko hernepalon nenukkaan.

 

[onni löytyy arjesta]

Aika pieni on vauvakin.. Voisiko isä tehdä tässä vaiheessa jotain muuta? En nyt tarkoita, et kaikilla menee samoin, mut itse kun täysimetin puolivuotiaaksi, niin muut eivät voineet nukuttaa sinä aikana ollenkaan. Mies oli kuitenkin melko useinkin vauvan kanssa kahden syöttöjen välillä, jolloin sai hoitaa ilman musta tulevia paineita.
Ja nyt kun lapset vanhempia, käy mieheltä nukutus helpommin =)

 

[HEi]

Kaikki mitä olet miehestäsi kertonut tuntuu pahalle. Ymmärrän että rakastat häntä, mutta hän on itsekäs ja todella temperamenttinen. Tuntuu pahalta sinun ja ihanan poikasi takia : ( En osaa neuvoa. Toivottavasti sinulla on hyviä ystäviä ja muuta tukiverkkoa..

 

[armaselain]

Käykää yhdessä nukuttamassa niin mieskin näkee että miten se tapahtuu.

 

[armaselain]

Nii, ja tärkeintä nyt ei ees ollu toi nukuttaminen itessään, vaan se, että mies HERMOSTUU VAUVALLE. Millä saan taottua sen päähän, ettei niin saa tehä? Siinä hermostuu sitte jo vauvaki...

Nyt vasta huomasin tämän kommentin.
Mutta mitä jos yrittäisit vaikka jonain kertana itse vauvaa pitäessäsi kertoa että miten herkästi lapset vaistoaa hermostuneisuuden ja hermostuu itsekin. Siis niin ettei se liity miehen senhetkiseen toimintaan mitenkään.