Mä olisin tossa melkein kaiken vielä sietänyt hetken..siis vaan hetken, siihen asti että aisaa olisi puitu ja selvitetty sille jokin ratkaisu. Mutta silmään pistää pahasti se, että miehesi antaa lapsen itkeä ja odottaa sinun hoitvaan lapsen, vaikka olisi itse kyvykäs hoitamaan. Mä en hetkeäkään katsoisi miestä joka ei menisi lohduttamaan omaa lastaan jos se itkee, silloin kun minä olen jossain muualla. Olisinpa sitten hoitamassa kissaa tai vaikka istuisin muuten jossakin muualla. Mun mielestä lapset on niin tärkeitä että niitä ei voi jättää hoitamatta vaan siks että "toi akka nyt ottaa mua päähän kissoineen". Mun mielestä toi kielii jo siitä että miehellä on iso asennevamma lastenhoitoon ja yleensäkin siihen että lapsi tarvitsee hoivaa vaikka talossa olisi kissa tai lehmä tai mikä vaan.
Eli ihan ekana pitäs puhua siitä että lapset on yhteisiä ja tarvitsee molempia vaikka mikä tilanne olisi. Ja lapsen hoitaminen pitäisi olla mukavaa. Ainakin itse koen helpotusta kun voin auttaa itkevää lastani ja niin tuntee miehenikin.
Ja sitten...miksi suostut tuollaiseen seksielämään? Tiedän, että moneen asiaan voi suostua siksi että elämä olis helpomaa, mutta mulle tulis tollasesta tosi hyväkskäytetty olo. Haluaako mies sinua vai vaan purkaa omaa oloaan? Reagoitko itse mitenkään enää miehen lähestymisyrityksiin vai ällöttääkö niin paljon ettei kiinnosta ja olet siksi patsaana paikalla?
Mä lähtisin miettimään ihan ekana sitä että mihin sä miehessä rakastuit, mitä hyvää teillä oli ennen ja mitä siitä puuttuu nyt. Ja samaa kysyisin mieheltä. En lähtis syyttelemään mitään vaan kysymään että voisko tilanteelle tehdä mitään. Ja mielellään jonkun kolmannen osapuolen mukanaollessa. Joku pergheterapeutti olis hyvä. Mä ilamsisin huoleni siitä että molemmilla on paha olla ja asialle pitäis tehdä jotain ja se jotain ei varmasti ole kissojen tappamisella hoidettu.
Jos kissat on miehelle vastenmielisiä, kehottisin miestä tutustumaan niihin paremmin. Kertomaan mikä niissä mättää. Ihan perustellusti. Joskus voi olla että joku asia vaan ärsyttää liikaa. Mies voisi myös etsiä vaihtoehdon kissojen sisälläoloon jos ei kerran halua että ne sisällä on. Jos vaikka rakentaa sinne uuden talon pihalle niille lämpimän asunnon ja häkit. Kokeile rakentavaa keskustelua tyyliin " tappamiseen en suostu mutta olisiko sinulla ehdottaa jotakin muuta vaihtoehtoa?"
ja jos sua itteäs ällöttää koko mies, siitäkin voisi nätisti huomauttaa. Mä sanoin omalle miehelleni tänään sen parrasta ja ylipitkistä hiuksista (joita olen vihjaillut leikkuutettaviksi jo pitkään) että " sä oot kyl ihan seksikäs noinkin, mut ois kiva kun toi tukka vähän lyhenis ja parta siistiytyis niin sussa ois jo glamouria"
Ja itseasiassa olen pyytänyt että mies sanoo mulle jos sitä joku häiritsee mussa. Eilen sain kuulla lauseen " sä oot kyllä aikas tyylikäs tänään rouvaseni" ja tarkotti kyllä että saiskos jotain muuta päälle. Mulla oli illalla miehen kotiuduttua töistä päällä mustat kalsarit ja kun oli ollut kylmä niin reisiin asti kiskotut vaaleenpunaset säärystimet. Säärystimien heittämine jo helpotti "näkyä"
