Mies innostumaan yhteenmuutosta...

[Maiskis85]

Olen nyt ollut poikaystäväni kanssa Reilu puolitoista vuotta yhdessä ja kaikki menee tosi hyvin mutta mutta tulevaisuudesta ja yhteenmuutosta hän alkaa menemään vaikeaksi.
Hän on sanonut minulle että hänen on vaikea puhua asioista ja välttelee aihe-alueita mitkä liittyvät meidän tulevaisuuteen...
En haluaisi painostaa häntä mutta eikö parisuhteessa olla innoissaan suunnittelemassa yhteistä kotia ymym.
Tuntuu että hänellä ei ole mitään kiirettä/intoa mennä pikkaisen eteenpäin suhteessa vaan kelpaa se että asumme erillämme Vaikkakin olemme kokoajan yhdessä..(Olen jatkuvasti hänen luonaan)
Mikä neuvoksi?? puhuminen ei tunnu auttavan..
Annanko hänen sitten joskus ottaa asia aiheeksi eli odotan? ja kuinka kauan odotan??
Johtuuko tämä siitä että olen ensimmäinen hänen pitkäaikainen tyttöystävä?

 

[Inhorealisti1]

Taitaa taas toteutua vanha totuus: Miehet eivät halua muuttaa hyväksi havaitsemaansa tilannetta. Siinähän on riski, että homma menee persiilleen. Naiset taas muuttuvat stabiilissa tilanteessa ennenpitkää onnettomiksi. Elämän pitäisi olla jatkuvaa eteenpäinmenoa.

Yhteenmuutto, kihloihin, naimisiin, lapsia ja entäs sitten, kun kaikki on saavutettu ja alkaa seisahtunut arki? No tietysti tyytymättömyys kaikkeen saavutettuun, ero, uusi mies ja uusi lapsi. Niin että elämässä on aina unelmia, joita toteuttaa.

En muuten ole vielä koskaan kuullut kenenkään miehen sanovan, että parisuhde on näiden muutosten mukana parantunut. Vastakkaisia mielipiteitä useammankin. En keksi mitään muuta syytä lähteä tähän oravanpyörään kuin menettämisenpelko. Naiset kun tuppaavat ottamaan hatkat, jos parisuhteen kiertokulku pysähtyy ja eihän miehet nyt sentään erota halua. ;-)

 

[Lillukka-]

En muuten ole vielä koskaan kuullut kenenkään miehen sanovan, että parisuhde on näiden muutosten mukana parantunut.

Minulla on lähipiirissäni mies joka on tehnyt tuon kaiken perinteisen. Aloittanut seurustelun, kihlautunut, mennyt naimisiin, saanut lapsen. Hän on onnelllinen. Useita miehiä myös ystävinä joille perhe on asia jota eivät vaihtaisi. Yksi jopa jäi vuodeksi kotiin, että saisi olla lapsensa elämässä ennen koulun alkua täyspainoisesti.

Aika karsealta kuulostaa, että Inhorealistin lähipiirissä ei ole ainuttakaan onnistunutta liittoa. Kurja juttu.

 

[Inhorealisti1]

"Minulla on lähipiirissäni mies joka on tehnyt tuon kaiken perinteisen. Aloittanut seurustelun, kihlautunut, mennyt naimisiin, saanut lapsen. Hän on onnelllinen. Useita miehiä myös ystävinä joille perhe on asia jota eivät vaihtaisi. Yksi jopa jäi vuodeksi kotiin, että saisi olla lapsensa elämässä ennen koulun alkua täyspainoisesti.

Aika karsealta kuulostaa, että Inhorealistin lähipiirissä ei ole ainuttakaan onnistunutta liittoa. Kurja juttu.[/quote]

Moni mies on perheestään onnellinen. Tunnetko silti monta miestä, joiden PARISUHDETTA perhe-elämä on parantanut?

 

[Lillukka-]

Kyllä. Yhteenmuutto, avioliitto, lapset. Ne sitouttavat, saavat me-hengen kasvamaan, yms. Ei naiset ja miehet nyt niin eri planeetoilta ole, etteikö molempiin juniin riittäisi tasaisesti porukkaa. Tiedän muuten yhden naisen, joka ei vaan jaksa juurikaan näitä sitoutumisia vaativia riittejä. Seukkailu on kivaa, mutta arjen astuessa kuvaan alkaa ahistaan.

Uskon, että tämä on enemmän ikäkysymys, tämä sitoutumishalukkuus, mutta siinäkin tietysti poikkeuksia.

 

[Ota etäisyyttä]

Älä mene enää poikaystävän luokse puoliksi asumaan. Antaa hänen vuorostaan juosta perässäsi. Jos haluaa sinut, tulee kyllä ehdotuksineen.

 

[n48]

Älä mene enää poikaystävän luokse puoliksi asumaan. Antaa hänen vuorostaan juosta perässäsi. Jos haluaa sinut, tulee kyllä ehdotuksineen.

Aivan samaa piti kirjoittaa. Olet turhan helppo nakki ja tyrkyllä koko ajan, kyllä siinä miestä kuin miestä pelottaa. Pysyppä siellä omilla kämpilläsi ja katso kauanko menee (päiviä vai viikkoja) kun mies tulee sinne vai tuleeko ollenkaan. Älä mene miehen luokse vaikka hän pyytäisi, sano että tule sinä tänne vaihteeksi. Katso tulee. Tulee nopsaan jos haluaa olla seurassasi.

Voit olla miehelle vain tyttöystävä paremman puutteessa. Sitä paremapaa hän ehkä odottelee, joka vie jalat alta ja haluaa sitoa hänet heti.

 

[ikävä kyllä näin se on]

Kyse on oikeasti miehen omasta itsemääräämisoikeudesta.
Yhteenmuutto tarkoittaa päämäärätöntä juoksentelua Ikeoissa, Maskuissa sun muissa hömppälöissä, hakemassa ja vertailemassa sohvakankaan kuoseja ja muita uusia ihkuja sisustusidiksiä.

Yhteenmuutto tarkoittaa miehelle luopumista omasta persoonallisisesta tavasta sisustaa oma koti kaljakoreilla, nastarenkailla, stereoilla, tissityttöjulisteilla ja tyhjillä pizzalaatikoilla.

Sitten kun mies on valmis luopumaan em. sisustuselementeistä, hänet on henkisesti kastroitu, ja hän on valmis parisuhteeseen...

 

[oma mielipide]

Minäkin olen poikaystäväni kanssa ollut yhdessä kohta 1.5 vuotta. Tulevaisuudesta on puhuttu, ja suunniteltu, mutta meillä ainakaan ei ole mikään kiire muuttaa saman katon alle. Hiljaa hyvä tulee. Kumpikin asutaan omissa osoitteissa tälläkin hetkellä, yhdessä olemme aina kuin mahdollista, eli yleensä viikonloppuisin ja lomilla sillä asumme eri paikkakunnilla, ja minun työni nyt ainakin vuoden vaihteeseen asti verottaa muutenkin näkemistä.

Ei siinä ole mitään outoa jos ei halua vielä tuossa vaiheessa olla yhteen muuttamassa. Mielestäni nykyaikana kaikilla on niin pirun kiire tehdä kaikki nyt ja heti, että suurinpiirtein parin kuukauden deittailun jälkeen ollaan jo ostamassa taloa ja tekemässä lapsia.
Mihin tässä on kiire, valmiissa maailmassa.

Kaikki tapahtuu ajallaan, kun sen aika on.

 

[stereotyyppi xxx]

Kyse on oikeasti miehen omasta itsemääräämisoikeudesta.
Yhteenmuutto tarkoittaa päämäärätöntä juoksentelua Ikeoissa, Maskuissa sun muissa hömppälöissä, hakemassa ja vertailemassa sohvakankaan kuoseja ja muita uusia ihkuja sisustusidiksiä.

Sitten kun mies on valmis luopumaan em. sisustuselementeistä, hänet on henkisesti kastroitu, ja hän on valmis parisuhteeseen...

Onpa innoittavaa lukea näitä naisena, joka on ilmeisesti stereotyyppisen miehen mielestä mies naisen ruumiissa. Kaikki kuvaamasi asiat aiheuttavat lähinnä pakokauhua ja ahdistusta, ja olen sentään yli kolmikymppinen ja naimisissa. Minä olin meillä se, joka otti esille erillään asumisen hienouden. Naimisissa olemme juridisen lähiomaisen aseman taataksemme, lapsia ei ole eikä tule (tai jos mies haluaa, saa lähteä etsimään synnyttäjää muualta).

Arvaapa kuinka moni mies innostuu, kun nainen ehdottaa tällaista järjestelyä tai kertoo elävänsä sellaisessa? Voin kertoa että miehistä järjestely on usein ollut omituinen, jopa "väärä". Heille ei kelpaisi. Että se siitä miesten unelmaelämästä. Kai se on hienoa esittää kavereille kärsivää miestä ja palata iloisena kotiin jossa haluaakin asua.

Meitä liiasta yhteisestä elämästä ahdistuvia on ihan yhtälailla naisissa, tilan tarve ei ole todellakaan pelkästään miesten ominaisuus. Vaikka siihen tuntuu olevan kovin mukava uskoa...

 

[Sanna82]

Mulla aivan sama tilanne!! Yhteisestä tulevaisuudesta puhuu kyllä, mutta mitään ei vain tapahdu!! Turhauttavaa!

Olemme myös aina hänen luonaan, yksi syy on se etten viihdy omassa kodissani Nyt haluaisin muuttaa yhteen, yhtenä syynä se, että haluan muuttaa pois tästä nykyisestä asunnostani. Jos nyt muuttaisin uuteen omaan asuntoon, yhteenmuutto siirtyisi taas vuodella... Mutta koska miehen saamattomuuden takia mitään ei tapahdu, taidan etsiä itselleni vain uuden asunnon...

Olen yrittänyt vihjailla ja sanoa asiasta suoraan (laittanut sähköpostiin linkkejä kivoista asunnoista) ja aina vastauksena on tullut, että "jutellaan asiasta illalla" tai "hyvä idea, palataan tähän myöhemmin". Mutta kun sitä "myöhemmin" ei vaan koskaan tapahdu. Asiaa ollaan palloiteltu jo muutama kuukausi. Mielestäni olen asian monesti ottanut esille, pallo on nyt miehellä... Kuitenkin haluan miehenkin asiaa oikeasti haluavan, enkä haluaisi painostaa liikaa. Turhauttavaa!

 

[Mies 50]

Teiltä on tullut hyviä viestejä, varsinkin Inhorealisti1:n viestissä on hyvin paljon totta. Uskon että ko.tapauksessa mies ei ole ollenkaan varma suhteen muutoksen tuomasta lisäonnellisuudesta. Koska muutenkin olette yhdessä jo noinkin paljon.
Yhdessä viestissä mainittiin sinun olevan ehkä liikaa tyrkyllä, ja tuo saattaa olla aivan totta. Jos kerran suhde ei ole mitenkään virallistettu niin kyllähän teillä jotain omaakin elämää luulis olevan?

Mies on siitä kummallinen eläväinen että jos sitä aletaan ohjailemaan siltä suunnalta mikä sitä ei miellytä niin sehän vetää kässärin päälle että renkaat savuaa. Mies tuntee että hän menettää jotenkin otteensa olevaan tilanteeseen. Taas jos mies on korviaan myöten rakastunut niin sitähän viedään aivan tuntemattomiin ulottuvuuksiin kuin kuoriämpäriä, niin se vaan menee.

Painostamalla jokainen meistä saa takuuvarmasti ongelmia elämäänsä...........ja niitä kun riittää muutenkin aivan riittämiin. Anna sille miehelle aikaa, älä painosta, näytä että sinulla on muutakin elämää kuin hän. Saattaa olla että metsästäjän vaistot herää hänessä.........tai sitten ei.

 

[O.]

Mitä tavoittelemisen arvoista sinussa on miehelle? Mies saa asua omassa asunnossaan, kenties hänelle parhaalla mahdollisella sijainnilla (työn, kantakuppilan läheisyydessä) ja sinä olet hänen käytettävissään jatkuvasti ilman, että hän joutuu luopumaan pitsalaatikko-olutpullo -sisustuselementeistään.

*hanki uusi, mieleisesi asunto
*sisusta se täysin sinun mieleiseksesi
*hanki muita harrastuksia, kuin miehen luona notkuminen
*tapaa kavereita
*tapaa poikaystävääsi muualla kuin hänen kodissaan, kaupungilla, kahvilla, elokuvissa

Eikö tuollaisessa suhteessa ala väkisin romantiikka hiipumaan ja vähemmästäkin suhde arkistua kun kaikki illat vaan möllötetään ja syödään makaroonia? Veikkaan, että vedät miestä perässäsi monissa muissakin asioissa. Kun alat elämään omaa elämääsi, mies huomaa, että hänen on alettava panostamaan suhteeseenne jos meinaa pitää sinut, koska voit vaikka harrastuksesi piiristä tavata jonkun toisen, houkuttelevamman yksilön. Eikä se olisi välttämättä huonokaan asia.