Mies ja anoppi ovat sitä mieltä, että mun velvollisuus on ottaa miehen sukunimi:o

[nimiriita]

Ihan puun takaa tuli tämä. Olemme olleet yhdessä melkein kymmenen vuotta ja mieheni ei ole todellakaan mikään perinteiden tai perinteisten roolien puolesta puhuja (en muuten häntä olisikaan ottanut). Nyt olemme menossa naimisiin, meillä ei ole lapsia. Olen pitänyt ihan itsestäänselvyytenä sitä, että pidän oman sukunimeni ja luulin miehinikin ajattelevan niin.

Nyt kuitenkin hän haluaa minun ottavan hänen sukunimensä ja minä en sitä tahdo. Oma sukunimi on minun oma sukunimi, se kuuluu minulle ja minulla on oikeus se pitää, pidän siitä myös se on osa identiteettiäni. Sanoin miehelle tämän ja myös sen, että hän voi kyllä halutessaan, jos nyt aivan pakko on, ottaa minun nimeni, mutta se taas ei kelpaa. Anoppikin otti tämän puheeksi ja oli pahoillaan siitä, että haluan pitää nimeni. Että voi yhdestä nimestä tulla iso asia!

En minä kuitenkaan tahdo nimestäni luopua, mielestäni sellaista ei voi myöskään toiselta vaatia. Eihän sillä ole edes mitään käytännön merkitystä

 

["vieras"]

Intiassa olivat mies, 2 veljeänsä ja miesten vanhemmat olleet sitä meiltä, että miniä-vaimo-kälyn on syytä huolehtia koko veljessarjan seksuaalisesta tyydyttämisestä, ja jos nainen rutisi, niin hänet hakattiin porukalla.

 

[Lilii lisänimetön]

Erikoista, että asia tulee nyt noin yllätyksenä, onkohan anoppi saanut miehenkin tuolle linjalle, jos vastaavaa "vanhanaikaisuutta" ei ennen ole ollut ilmassa. Ettekö ole 10v aikana puhuneet asiasta aiemmin?

Ja niin tosiaan, et varmaan ajatellut miellyttää anoppia, vaan pitää oman identiteettisi?

 

["Vieras"]

En ikinä luopuisi nimestäni, olen tiennyt sen lapsesta asti. Älä sinäkään anna periksi, sulla on oikeus omaan nimeen. Se ei avioliittoa heikennä todellakaan.

 

[vieras vieraampi vierain]

mulla taas ainut syy siihen että ollaan menossa naimisiin on se että saan saman sukunimen kuin mies ja lapset. muuten olisi aivan sama jatkaa avoparina kun eihän siinä mikään muutu.

 

["vieras"]

mulla taas ainut syy siihen että ollaan menossa naimisiin on se että saan saman sukunimen kuin mies ja lapset. muuten olisi aivan sama jatkaa avoparina kun eihän siinä mikään muutu.

Hehe hehe.

 

[Lilii lisänimetön]

mulla taas ainut syy siihen että ollaan menossa naimisiin on se että saan saman sukunimen kuin mies ja lapset. muuten olisi aivan sama jatkaa avoparina kun eihän siinä mikään muutu.

Nyt kannattaisi hiukan vaikka googlailla...

 

[Big Bang Theory]

en luopunut omasta sukunimestäni, vaikka miehen sukulaiset paasasivat siitä jo häissä ( että minun pitäisi ottaa miehen nimi ) mieheni ei todellakaan ollut samaa mieltä vaan sanoi, että ilman muuta pidät oman nimesi jos niin tahdot. Lapsilla on miehen sukunimi. Tämä on hyvin huvittavaa, koska 6v naimisissaolon jälkeen miehen sukulaiset lähettävät minulle postia mieheni sukunimellä. Anoppi ja appi onneksi ei, mutta muut. Heille se oli/ on ilmeisesti kova paikka. Naurattaa!

 

[nnnn]

Pidä pintasi. On aivan älytöntä, että on jäänyt tämä väliaikainen junttiperinne voimaan kun naiset ei tajua erilaisten sukunimien rikkautta. Se nimi millä synnyt on sun nimes ja iso osa sinua. Naurettavaa että kohta ei ole muita kuin Virtasia ja Jokisia vaikka alunperin on hirveästi erilaisia kauniita nimiä, eikä todellakaan ollut tapana ottaa miehen nimeä! Ihan hullun hommaa.

Ja tolle yhdelle tossukalle ei löydy edes sanoja. Edustaa juuri sitä junttimeininkiä.

 

["aapee"]

Erikoista, että asia tulee nyt noin yllätyksenä, onkohan anoppi saanut miehenkin tuolle linjalle, jos vastaavaa "vanhanaikaisuutta" ei ennen ole ollut ilmassa. Ettekö ole 10v aikana puhuneet asiasta aiemmin?

Ja niin tosiaan, et varmaan ajatellut miellyttää anoppia, vaan pitää oman identiteettisi?

Erikoista tosiaan. Avioliitto ei ole meille ollut ikinä mikään haave, tavoite tai päämäärä suhteen onnistumisen kannalta, joten siksi asiasta ei ole kummemmin juteltu. Nyt kuitenkin erinäisten käytännön asioiden vuoksi päätimme mennä naimisiin ja siihen liittyvistä asioista alettiin puhua oikeasti vasta nyt. Aiemmin ei siis ole ollut tarvetta avioliittokeskustelulle.

Ja en tosiaan ajatellut miellyttää anoppia, vaan pidän nimeni.

 

[vieras vieraampi vierain]

Nyt kannattaisi hiukan vaikka googlailla...

meille mikään suhteenlaadussa ei muutu.

 

[vieras vieraampi vierain]

Pidä pintasi. On aivan älytöntä, että on jäänyt tämä väliaikainen junttiperinne voimaan kun naiset ei tajua erilaisten sukunimien rikkautta. Se nimi millä synnyt on sun nimes ja iso osa sinua. Naurettavaa että kohta ei ole muita kuin Virtasia ja Jokisia vaikka alunperin on hirveästi erilaisia kauniita nimiä, eikä todellakaan ollut tapana ottaa miehen nimeä! Ihan hullun hommaa.

Ja tolle yhdelle tossukalle ei löydy edes sanoja. Edustaa juuri sitä junttimeininkiä.

mä oonki niin maalta=) paskapaukku, lantakorva, läskikasa

 

[mitenkähän on]

mulla taas ainut syy siihen että ollaan menossa naimisiin on se että saan saman sukunimen kuin mies ja lapset. muuten olisi aivan sama jatkaa avoparina kun eihän siinä mikään muutu.

Ai ei vai? Kokeileppas käräjöidä väkivaltaiseksi muuttunutta avopuolisoa vastaan tai aviopuolisoa ja saada se ulos asunnostasi. Entä perintöasiat?

 

["vieras"]

20 vuotta olen ollut naimisissa. Pidin oman nimeni. Ennen häitä sukunimiasia ei tullut muiden kanssa puheeksi. Häiden jälkeenkään nimi ei ollut kenellekään mikään ongelma. Lapsilla on miehen sukunimi.
Pääasia, että pääset asiasta miehen kanssa yksimielisyyteen. Muusta suvusta ei tarvitse välittää. Viimeinen sana on tietysti sillä, jonka nimestä on kyse.

 

[vieras vieraampi vierain]

Ai ei vai? Kokeileppas käräjöidä väkivaltaiseksi muuttunutta avopuolisoa vastaan tai aviopuolisoa ja saada se ulos asunnostasi. Entä perintöasiat?

jaa miksipä käräjöisin?!?!? perintöasioissa ei oo mitään ongelmaa koska minä vaadin avioehdon. mies ei tuu saamaan senttiäkään minun tulevasta omaisuudestani enkä minä hänen.

 

[Viehko Bertta]

Itse odotin kieli pitkällä pääseväni naimisiin ja saavani saman sukunimen kuin miehellä ja mukuloilla

Oikeastihan sillä ei ole merkitystä. Jos kokee alkuperäisen sukunimensä vahvasti osaksi identiteettiään, ei mielestäni sitä kannata vaihaa vaikka mies kuinka ottaisi nokkiinsa. SINÄHÄN sen nimen kanssa elät! Sinä siis päätät. Eihän se osoita kamppanin arvostamista, jos väkisin vänkää häntä ottamaan saman sukunimen. Pidä pääsi

 

["äippä 80"]

Mä pidin myös oman nimeni, se oli aika itsestään selvä asia minulle. Eikä kukaan lähisuvusta ole tätä juurikaan kummastellut. Jokunen puolituttu on sitten toki nähnyt asiakseen ihmetellä, että kuinka perheessä kaikilla ei ole yhteistä nimeä.

Meillä lapsi on nimetty isänsä mukaan. Ei siksi että kumpikaan meistä uskoisi siihen perinteenä vaan siksi, että miehellä on paljon hienompi nimi, omani on tavallinen nen-päätteinen. Harmittaa kyllä vähän, tavallaan olisin mielelläni laittanut omani ja rikkonut perinteitä tällä.

Pidä vaan pintasi, nimivalinta ei kuulu anopille pätkääkään....

 

[nimekäs]

Mulla on useampikin heikolla itsetunnolla varustettu pätemistarpeinen kaveri ajatellut samoin. Kauhealla vouhotuksella häiden aikoihin toitotettiin kuinka hienoa on pitää se oma Törhönen tai Möttölä. Sitten lasten tultua vähin äänin vaihtoivat nimensä, tajuttuaan kuinka järkevää on että koko perheellä on sama sukunimi.

 

[Lilii lisänimetön]

Mulla on useampikin heikolla itsetunnolla varustettu pätemistarpeinen kaveri ajatellut samoin. Kauhealla vouhotuksella häiden aikoihin toitotettiin kuinka hienoa on pitää se oma Törhönen tai Möttölä. Sitten lasten tultua vähin äänin vaihtoivat nimensä, tajuttuaan kuinka järkevää on että koko perheellä on sama sukunimi.

Oho. Onko sulla paha mieli jostakin?

 

[ärsypilämi]

Voi mies parkaa, hän kun saa päättää ottaako minun nimen vai pitääkö oman nimensä kun mennään naimisiin. Lapset ovat minun nimellä.

 

[Juntti Virtanen täällä]

Pidä pintasi. On aivan älytöntä, että on jäänyt tämä väliaikainen junttiperinne voimaan kun naiset ei tajua erilaisten sukunimien rikkautta. Se nimi millä synnyt on sun nimes ja iso osa sinua. Naurettavaa että kohta ei ole muita kuin Virtasia ja Jokisia vaikka alunperin on hirveästi erilaisia kauniita nimiä, eikä todellakaan ollut tapana ottaa miehen nimeä! Ihan hullun hommaa.

Ja tolle yhdelle tossukalle ei löydy edes sanoja. Edustaa juuri sitä junttimeininkiä.

Entä jos joku juntti kuten minä halusi ihan vapaaehtoisesti ottaa miehensä sukunimen? Ikinä en menisi arvostelemaan muita sen takia että eivät ole päätyneet samaan ratkaisuun kuin minä.
Ja olin muuten tyttönimeltäni Virtanen joten sen puolesta olen aikakin pitänyt huolen ettei sen nimisiä tule lisää.

 

[Aniit]

jaa miksipä käräjöisin?!?!? perintöasioissa ei oo mitään ongelmaa koska minä vaadin avioehdon. mies ei tuu saamaan senttiäkään minun tulevasta omaisuudestani enkä minä hänen.

Aika mielenkiintoinen asenne. Sinänsä tässä kohtaa on ihan sama mulle minkä nimen otat tai pidät mut jotenkin kalskealta kuulostaa tuo kirjoitus.

 

["vieras"]

Miten niin on järkevää, että perheellä on sama sukunimi? Minulla on eri sukunimi kuin miehellä ja lapsilla. En ole missään vaiheessa kokenut tätä asiaa ongelmaksi tai hankalaksi.

 

["vieras"]

Kyllä sanoin vaimolle, että jos naimisiin mennään niin minun sukunimi tulee hänellekin. Jokainen tekee niinkuin haluaa, minulle oli tärkeää että yhdellä nimellä mennään eteenpäin.

 

["Höh"]

Mulla on molemmat sukunimet oma ruotsalainen ja miehen suomalainen sukunimi tämmönen ratkaisu meillä..