Mies ja anoppi ovat sitä mieltä, että mun velvollisuus on ottaa miehen sukunimi:o

["sirkku"]

Meillä anopin pomotus alkoi avioliitosta. Ensin vaati sukunimeni vaihtoa, sitten kohta vaati että lapselle pitää tulla se ja se nimi suvusta. Kohta alkoi pomottaa ties missä asiassa. Älä anna periksi. Pitämällä pääsi anoppi tiedostaa ettet ole hänen pompoteltavissa.

Kumman sukunimi tulee lapselle??????? Kannattaa varmaan jo ajoissa ottaa asia puheeksi.

 

[vieras vieraampi vierain]

Aika mielenkiintoinen asenne. Sinänsä tässä kohtaa on ihan sama mulle minkä nimen otat tai pidät mut jotenkin kalskealta kuulostaa tuo kirjoitus.

seuraavaksi täällä olisi alettu huutaa siitä miten mies on vain onnenonkia...
tiedän että kun vanhemmistani aika jättää niin perin kahden suvun omaisuutta huomattavasti ja se on suojattu jo useamman polvenajan niin ettei "ulkopuoliset" suvut pääse siihen käsiksi eli aviopuolisot. sisarukseni myös tekevät avioehdot aikanaan kunhan ovat naimisiin menossa. tämä on nykyaikaa. tietenkin mieheni saa aikanaan nauttia sukuni omaisuudesta, mutta koskaan hän ei saa siitä omistukseensa mitään vaikka kuolisin ennen häntä.

 

[bcb]

Onneksi omalle miehelle oli se ja sama, mikä sukunimeni olisi naimisiin menemisemme jälkeen ollut. Tosin mulle valinta oli helppo; otin miehen sukunimen, koska se on mielestäni kaunis ja vähän erikoinenkin. Suomesta löytyy tasan yksi ihminen, siis minä, jolla on tämä etunimi-sukunimi-yhdistelmä.

 

["Minä"]

Mulla on useampikin heikolla itsetunnolla varustettu pätemistarpeinen kaveri ajatellut samoin. Kauhealla vouhotuksella häiden aikoihin toitotettiin kuinka hienoa on pitää se oma Törhönen tai Möttölä. Sitten lasten tultua vähin äänin vaihtoivat nimensä, tajuttuaan kuinka järkevää on että koko perheellä on sama sukunimi.

Ja tarina jatkuu siten, että muutaman vuoden kuluttua tuo kyseinen henkilö vaihtaa eron tultua nimensä vähin äänin taas omaksi Törhöseksi tai Möttöseksi ja kiroaa sitä, että nimensä meni turhaan vaihtamaan...

 

["jaa"]

mulla taas ainut syy siihen että ollaan menossa naimisiin on se että saan saman sukunimen kuin mies ja lapset. muuten olisi aivan sama jatkaa avoparina kun eihän siinä mikään muutu.

Mulle tää oli myös se isoin syy mennä naimisiin. Mutta näin 5 kuukauden kokemuksella on mukavaa olla naimisisa

 

["vieras"]

[QUOTE="Minä";24932238]Ja tarina jatkuu siten, että muutaman vuoden kuluttua tuo kyseinen henkilö vaihtaa eron tultua nimensä vähin äänin taas omaksi Törhöseksi tai Möttöseksi ja kiroaa sitä, että nimensä meni turhaan vaihtamaan...[/QUOTE]

miksi etes mennä naimisiin jos muutaman vuoden päästä on eroamassa?!?!?!?
kyllä minä ainakin aion loppuelämäni viettää mieheni kanssa.

 

["juu"]

Me vaihdettiin naimisiin mentäessä sukunimeä koko perhe. Ei tarvinnut kiistellä kumpi ottaa kumman. Otettin mieen puolelta isän isän vanha sukunimi

 

["juu"]

[QUOTE="juu";24932286]Me vaihdettiin naimisiin mentäessä sukunimeä koko perhe. Ei tarvinnut kiistellä kumpi ottaa kumman. Otettin mieen puolelta isän isän vanha sukunimi [/QUOTE]

...siis miehen puolelta.

 

["vieras"]

Mulla on oma nimeni. Lapset ovat minun nimelläni. Yksi syy ihan arkisesti se, että miehellä todella yleinen sukunimi ja hänellä on ollut monia vaikuksia kokonimikaimojen kanssa. Terveystietoja jopa sekaantunut yms. Minun sukunimelläni olisimme voineet antaa lapsillemme vaikka miten yleiset etunimet ja silti olla varmoja, että täysnimikaimoja ei samassa ikäluokassa ole eikä tule. Tunnen nimittäin jokaisen nimeni haltijan henkilökohtaisesti, puolet niistä on veljiäni perheineen

 

["diu"]

[QUOTE="vieras";24932111]Kyllä sanoin vaimolle, että jos naimisiin mennään niin minun sukunimi tulee hänellekin. Jokainen tekee niinkuin haluaa, minulle oli tärkeää että yhdellä nimellä mennään eteenpäin.[/QUOTE]

...Niin eikä se yhteinen nimi tietenkään voinut olla vaimon tyttönimi?

 

[fgk]

Kannattaa pitää se oma nimi, niin saat annettua sen lapsillesikin.

 

["minna"]

Saahan se mieskin olla omaa mieltä, mutta tietenkään pakottaa ei voi sinua.Mutta yhtälailla kun sinä haluat pitää oman nimen, mies saa toivoa että ottaisit hänen nimensä. älkää siitä nyt kuitenkaan isoa riitaa tehkö. Anopille se taas ei kuulu pätkääkään, vaikka mielipide hällekkin sallitaan

 

["joo"]

en luopunut omasta sukunimestäni, vaikka miehen sukulaiset paasasivat siitä jo häissä ( että minun pitäisi ottaa miehen nimi ) mieheni ei todellakaan ollut samaa mieltä vaan sanoi, että ilman muuta pidät oman nimesi jos niin tahdot. Lapsilla on miehen sukunimi. Tämä on hyvin huvittavaa, koska 6v naimisissaolon jälkeen miehen sukulaiset lähettävät minulle postia mieheni sukunimellä. Anoppi ja appi onneksi ei, mutta muut. Heille se oli/ on ilmeisesti kova paikka. Naurattaa!

Kaikki ei välttämättä oikeasti tiedä, tai tule ajatelleeksi sun oikeaa sukunimeä. Tietysti jos on hyvin läheisistä sukulaisista kyse, joiden todella tietää tietävän asian oikean laidan, niin sitten on kyllä aika outoa.

 

["Mie"]

Entäs kaksoisnimi?

 

[ansarikukka]

Meillä oli alusta lähtien selvää, että pidän oman sukunimeni ja mies pitää omansa. Miehellä on yksi Suomen yleisimmistä sukunimistä, mulla taas vähemmän yleinen, mutta ei harvinainen. Itsellä vaan on tärkeämpi sidos siihen omaan identiteettiin ja sukunimeen. Tulevat lapset (jos niitä siunaantuu) saavat myös minun sukunimeni.

Mitään ongelmia ei ole tullut, miehen mummo nyt lähettää joulukortit vain miehen nimellä mutta ei haittaa yhtään

 

["vieras"]

Meillä on kaikilla minulta lähtöisin oleva sukunimi.

 

[nimekäs]

[QUOTE="vieras";24932095]Minulla on eri sukunimi kuin miehellä ja lapsilla. En ole missään vaiheessa kokenut tätä asiaa ongelmaksi tai hankalaksi.[/QUOTE]

Tuli mieleen vanha viisaus:
"Jos et pysty tunnistamaan ongelmaa, ongelma olet todennäköisesti sinä itse".

 

[Keijupölly]

Yhtälailla mies voisi ottaa sinun nimesi.

 

["äippä 80"]

Tuli mieleen vanha viisaus:
"Jos et pysty tunnistamaan ongelmaa, ongelma olet todennäköisesti sinä itse".

?? Kyllä perheessä hyvin voi olla paria eri nimeä, ei se mitään ongelmia aiheuta. Kukaan ei ole kertaakaan ihmetellyt, miksi minulla on eri nimi kuin lapsellani, niin tavallista se on.

 

[Blue]

Pidä pintasi. On aivan älytöntä, että on jäänyt tämä väliaikainen junttiperinne voimaan kun naiset ei tajua erilaisten sukunimien rikkautta. Se nimi millä synnyt on sun nimes ja iso osa sinua. Naurettavaa että kohta ei ole muita kuin Virtasia ja Jokisia vaikka alunperin on hirveästi erilaisia kauniita nimiä, eikä todellakaan ollut tapana ottaa miehen nimeä! Ihan hullun hommaa.

Ja tolle yhdelle tossukalle ei löydy edes sanoja. Edustaa juuri sitä junttimeininkiä.

On se ihmeellistä että sinulla on oikeus haukkua toisia jos eivät ajattele asioista samalla lailla kuin sinä. Ja sama kommentti koskee tästä komentista tykänneitä...

Terveisin Junttieinari joka odotti aikanaan kieli pitkällä että saa avioliitossa miehensä harvinaisen nimen oman jokatoisella suomalaisella olevan tilalle (Joka sekin muuten isältä tullut eikä suinkaan "oma" niinkuin moni täällä hehkuttaa. Monella se niin rakas "oma" sukunimi saattaisi olla ihan joku muu jos vanhemmat olisivat tehneet toisenlaisen ratkaisun jossain elämänsa aiemmassa vaiheessa. Olisiko se sitten yhtä rakas "oma" sukunimi..? ).

Ja veisin kaamean junttiuteni niinkin pitkälle että jos joskus ero mieheni kanssa tulisi niin pitäisin mieheni nimen. Ja pitäisi siinäkin tapauksessa että joskus uudestaan menisin naimisiin. Ou mai kaat MIKÄ JUNTTI olenkaan!!! :O

 

["ilona"]

Pidä vain pääsi. Itse en ole naimisissa ja minulla on siis oma sukunimi, mutta en vaihtaisi sitä vaikka menisimme naimisiin. Anoppi yritti lapsen syntymän jälkeen vängätä et mentäis naimisiin "että olis kaikilla sama sukunimi." Samoin yritti saada minut liittymään kirkkoon. Yritti kai kerralla saada minusta edes siedettävän miniän mutta ei onnistunu. En suostunut kumpaankaan...

 

["vieras"]

On se ihmeellistä että sinulla on oikeus haukkua toisia jos eivät ajattele asioista samalla lailla kuin sinä. Ja sama kommentti koskee tästä komentista tykänneitä...

Terveisin Junttieinari joka odotti aikanaan kieli pitkällä että saa avioliitossa miehensä harvinaisen nimen oman jokatoisella suomalaisella olevan tilalle (Joka sekin muuten isältä tullut eikä suinkaan "oma" niinkuin moni täällä hehkuttaa. Monella se niin rakas "oma" sukunimi saattaisi olla ihan joku muu jos vanhemmat olisivat tehneet toisenlaisen ratkaisun jossain elämänsa aiemmassa vaiheessa. Olisiko se sitten yhtä rakas "oma" sukunimi..? ).

Ja veisin kaamean junttiuteni niinkin pitkälle että jos joskus ero mieheni kanssa tulisi niin pitäisin mieheni nimen. Ja pitäisi siinäkin tapauksessa että joskus uudestaan menisin naimisiin. Ou mai kaat MIKÄ JUNTTI olenkaan!!! :O

Ajatus kai oli, että on junttia ottaa jokin sukunimi vain tavan vuoksi. Jos päätös on yhteinen, niin samahan se on mikä se sukunimi on, mutta johonkin "velvollisuuteen" vetoaminen ON junttia.

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";24932748]Ajatus kai oli, että on junttia ottaa jokin sukunimi vain tavan vuoksi. Jos päätös on yhteinen, niin samahan se on mikä se sukunimi on, mutta johonkin "velvollisuuteen" vetoaminen ON junttia.[/QUOTE]

Eipä tainnut olla ajatus tämä. Suora lainaus: Se nimi millä synnyt on sun nimes ja iso osa sinua. Naurettavaa että kohta ei ole muita kuin Virtasia ja Jokisia vaikka alunperin on hirveästi erilaisia kauniita nimiä, eikä todellakaan ollut tapana ottaa miehen nimeä! Eli on junttia ottaa miehen nimi (koska naisen nimi on aina kauniimpi, miehillä taas vain aina tyylin Möttösiä ), oli syy mikä tahansa.

 

[Tepadj]

En koskaan ottais mieheni sukunimeä itselleni, se on vaan jotenki niin kolkko

 

["palma"]

Tuli mieleen vanha viisaus:
"Jos et pysty tunnistamaan ongelmaa, ongelma olet todennäköisesti sinä itse".

Kas, yksi sananlasku lisää väärinkäytetyimpien sananlaskujen joukkoon. Muita vastaavia ovat mm. "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" ja "kateus vie kalatkin vedestä".