Mies ja laatuaika vauvan kanssa ja kuka määrää "kaapin paikan"

[äh, ei tämän pitänyt olla näin hankalaa]

Miten teidän miehenne viettää ns. laatuaikaa vauvan kanssa töiden jälkeen? Meillä vauva nyt 2,5 viikkoinen ja tuntuu, että mies haluaa viettää aikaa vauvan kanssa piittaamatta ajankohdsta. Lähinnä minua huolettaa, kun olen itse oppinut tulkitsemaan tiettyjä merkkejä herkemmin, koska luonnollisesti vietän vauvan kanssa aikaa yhdessä varsin tiiviisti. Jos sitten pyydän miestä toimimaan tietyssä järjestyksessä, tyyliin vaihda ensin vaippa ja seurustele sitten hetki, jonka jälkeen minun pitää kohta imettää, niin miehestä minä nipotan ja puutun kaikkiin pikku seikkoihin:-( Ei ole sitten kiva kuunnella rinnat maitoa vuotavina kun mies lopulta vaihtaa vaippaa ja vauva itkee nälkäänsä.

Muutenkin tuntuu, että mies kokee minut käskyjä ja töitä jakavana akkana... mutta kun oma aika menee aika 100% tuolle vauvalle ja mies ei minusta ole aina tarpeeksi omatoiminen esim. kauppaan lähdön kanssa. Pakkohan se on sitten sanoa, että nyt vaipat alkaa olla loppu jne.

Miten teillä muilla? Joudutteko "käskyttämään" miehiänne ja miten he siihen suhtautuvat?

 

[Miehesi on oikeassa]

Miten teidän miehenne viettää ns. laatuaikaa vauvan kanssa töiden jälkeen? Meillä vauva nyt 2,5 viikkoinen ja tuntuu, että mies haluaa viettää aikaa vauvan kanssa piittaamatta ajankohdsta. Lähinnä minua huolettaa, kun olen itse oppinut tulkitsemaan tiettyjä merkkejä herkemmin, koska luonnollisesti vietän vauvan kanssa aikaa yhdessä varsin tiiviisti. Jos sitten pyydän miestä toimimaan tietyssä järjestyksessä, tyyliin vaihda ensin vaippa ja seurustele sitten hetki, jonka jälkeen minun pitää kohta imettää, niin miehestä minä nipotan ja puutun kaikkiin pikku seikkoihin:-( Ei ole sitten kiva kuunnella rinnat maitoa vuotavina kun mies lopulta vaihtaa vaippaa ja vauva itkee nälkäänsä.

Muutenkin tuntuu, että mies kokee minut käskyjä ja töitä jakavana akkana... mutta kun oma aika menee aika 100% tuolle vauvalle ja mies ei minusta ole aina tarpeeksi omatoiminen esim. kauppaan lähdön kanssa. Pakkohan se on sitten sanoa, että nyt vaipat alkaa olla loppu jne.

Miten teillä muilla? Joudutteko "käskyttämään" miehiänne ja miten he siihen suhtautuvat?

Voi herranjestas, anna sen miehesi tehdä miten parhaaksi katsoo, eihän hän muuten opi lastaan tulkitsemaankaan jos olet neuvomassa joka käänteessä.

Näin niitä syntyy niitä miehiä jotka kokevat jäävänsä ulkopuoliseksi perheessään.
Itse olen antanut mieheni viettää aikaa vauvan kanssa ja hoitaa tätä ihan itse, neuvomatta yhtään mitään. Ja hyvin on sujunut eikä tyttö ole nälkäänkään kuollut.

Eli relaa vähän ja mene vaikka kävelylle tai sinne kauppaan itse silloin kun miehesi hoitaa vauvaa (pumppaa vaikka maitoa) tai puuhaa jotain muuta. Kyllä se isä osaa myös ilman neuvojasikin.

 

[vähän sama juttu]

Kyllä mäkin koen että miestä on pakko välillä vähän neuvoa, ihan vaan sen takia että kaikki olisi hänellekin helpompaa. Eipä tuo aina siitä tykkää... Lapsella nyt ikää 11kk. Mutta mä yritän hänelle selittää, että kun vietän lapsen kanssa 24h/vrk, niin tiedän hänen tapansa hiukan paremmin kuin mies, joka on kuitenkin ison osan hereilläoloajasta töissä. Välillä menee perille, välillä ei... Nyt kun lapsi on isompi, on kyllä helpompaa kaikin puolin. Tosin mies ei vieläkään "tajua" lapsen ruoka-aikoja ym. jos mä olen kotona, vaan olettaa että mä huolehdin asioista. Kun ovat kaksin, niin pärjäävät kyllä hyvin. (Tosin ohjeistusta täytyy usein antaa ennen kuin lähden.) Ja kyllä meilläkin muistakin asioista kuin lapsenhoitoon liittyvistä täytyy miestä muistuttaa...

 

[Vappupallo]

Tuore äiti on hyvin herkkä tulkitsemaan vauvan merkkejä. Mutta isä oppii vaan olemalla lapsen kanssa.

Nukkuma-aikoja tulee kunnioittaa, lasta ei pidä mennä herättämään... ellei se ole rytmin aikaansaamiseksi tarpeen. Muuten voit yrittää tuota tilanteesta poistumista, se on vaikeaa, mutta jonkin ajan päästä maksaa itsensä takaisin.

 

[...]

Minäkin ehdottaisin että annat miehesi hoitaa lasta ja viettää sitä laatuaikaa mahdollisimman pitkälti omin päin ja neuvomatta. Vauva on vielä noin pieni ja miehelläkin vasta niin vähän kokemusta, että kyllä se pikkuhiljaa itsekin huomaa, että miten päin kannattaa asiat tehdä, jos saa käyttää omia aivojaan.

Monella miehellä on varmaan tossa vaiheessa vähän ulkopuolinen olo, jos vielä on joutunut jo palaamaan töihin, joten se varmaan oikein korostuu, jos äiti antaa ymmärtää tietävänsä ja tekevänsä kaiken oikein.

Minä en ainakaan osannut pariviikkoisen vauvan itkuja kovin hyvin itsekään vielä tulkita, vaan enemmänkin olin tyytyväinen, kun saimme miehen kanssa yhdessä ihmetellä, että miten kannattaisi toimia. Nykyään (lapsi 1 v.) toki joutuu miestä jonkin verran ohjeistamaan, kun hänellä ei ole sitä samaa arkirutiinien pyörityskokemusta mikä minulla on, mutta yritän senkin tehdä aina liikoja käskyttämättä.

Muuten, eikös olisi hyvä että itse kävisit kaupassa (jos siis olet ihan kävelykunnossa) - niin mies todella oppisi omatoimiseksi vauvan kanssa ja itse saisit pienen hengähdystauon ja ajatukset välillä muihinkin asioihin?

 

[äh, ei tämän pitänyt olla näin hankalaa]

Itse päätin alussa, että annan miehen touhuta omalla tavallaan, kunhan ei ole vahingoksi vauvalle. Nooh, heti alussa oli jättämässä yksin hoitopöydälle, pullosta syötti vaaka-asennossa, jolloin vauva veti maitoa väärään kurkkuun ja olin varma että se tukehtuu. Hätä oli molemmilla. Muutama tällainen takaisku heti alkumetreillä sai minut varpailleni ja nyt on todella vaikea antaa hänen häärätä täysin itsenäisesti. Äidin suojeluvaisto lasta kohtaan nostaa päätänsä:-/

Ja kun olen tietyistä perusasioista sanonut nätisti ja niitä ei siltikään meinata noudattaa, niin oleppa siinä sitten vailla huolta.

Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa...