Mies ja nollahuomioiminen

[surullinen vaimo]

Heips!

Tiedän, että ongelmani on varmaan maailman ongelmien mittasuhteissa mitätön, mutta olen itse tosi onneton asiasta. Haluaisin keskustella siitä kanssanne.

Olen kymmenenvuotisessa parisuhteessa, olemme naimisissakin olleet pitkään. Mieheni on aika hiljainen, huonosti osaa keskustella, puhua tunteistaan. Maailman asioita, lehtiotsikkoja, jotain töissä kuultua voi kommentoida toki. Hän on hyvä mies, kiltti ja hellä ja kiva. Täysin kokematon naisten suhteen ennen minua, ujouttaan. On myös komea ja kehun häntä jatkuvasti, edelleen.

Tässäpä tullaan varsinaiseen aiheeseen. Hän ei milloinkaan, ikinä kehu minua kauniiksi spontaanisti. Olen siitä asiasta puhunut noin miljardi kertaa. Olen kertonut, että se olisi minulle tärkeää. Että tarvin sellaista edes joskus. Muutaman kerran, kun olen erityisen paljon aihetta pitänyt esillä, hän on seuraavan kerran meikattuani (en meikkaa aivan joka päivä) sanonut, että olen "nättinä". Mutta jos olen rehellinen, se ei ole tuntunut hyvältä vaan pakotetulta.

Tähän syndroomaan kuuluu myös se, että en saa koskaan huomionosoituksia, lahjoja, kukkia muuten kuin se syntymäpäiväkukka. Lahjan voin saada tai se voi jäädä saamattakin. En odota timantteja enkä mitään ylenpalttista ylistystäkään, mutta kaikkein tärkeintä minulle olisi kuulla joskus, että mulla on esimerkiksi kauniit silmät.

Tämän kaiken seurauksena koen itseni tosi rumaksi. En siis todellakaan luule näyttäväni Zeta-Jonesilta, mutta olen sitäkin yrittänyt sanoa miehelle, että onko se niin vaikeaa löytää edes yksi piirre, josta pitää ja sanoa siitä. Mutta ei, ei, ei. En ymmärrä, miten se on niin vaikeaa.

Suhteen alussa hän jopa kerran riidan yhteydessä lopetti suhteen, koska en ole tarpeeksi kaunis. En voi ymmärtää, että jatkoin sen jälkeen, mutta jatkoin kuitenkin. Se tuntui äärettömän pahalta, en voi kertoa sanoin siitä. Rakastin miestä ja hän itkien vilpittömästi tuntui käytöstään katuvan. Itki useampaan otteeseen sitä ja aneli armoa. Tietysti se teki minuun haavan, mutta siitä on kymmenen vuotta nyt. Mies on ollut hyvä mies mulle ja uskollinen varmasti.

Tiedän, että mulla on huono itsetunto. On se, mutta ei se ole parantunut ainakaan tämän suhteen kuluessa. Aikaisemmissa suhteissa minua kehuttiin nätiksi silloin tällöin. Nytkin muutama mies on ihan selvin päin ja uskoisin että vailla suurempia taka-ajatuksia sanonut mua kauniiksi, joten en ehkä ole ihan se maailman ruminkaan nainen. Mutta vaikka olisinkin, minusta oman puolison pitäisi kyetä näkemään edes jotain hyvää - ja kyetä se sanomaan, osoittamaan.

Joskus jopa ajattelen, että eroan vaikka muuten koenkin että mies on kohdellut hyvin. Hän ei juo, ei petä eikä lyö eikä muutenkaan tee mitään outoja ohareita tms. Mutta ehkä minä olen kohtuuton? Tarvitseeko miehen huomioida vaimoaan tällä tavalla vai riittääkö ns. perustaso, eli tulee töistä/harrastuksista aina suoraan kotiin, on vastuullinen esim raha-asioissa, arki sujuu?

Joskus ajattelen, että en eroa, koska mies on hyvä - hakisin vain tarvitsemani huomion muualta. Koska oikeasti tuntuu, että tämä syö minua liikaa sisältä. Viisain ratkaisu olisi kai hakeutua terapiaan, mutta onko tämä toiveeni sairautta. Siis että minun pitäisi hakea apua, oppia hyväksymään etten ole mieheni mielestä kaunis? Onko tervettä haluta olla?

 

[perunankukka]

jokainen nainen varmasti toivoisi olevansa oman miehen mielestä kaunis. ei siihen mitään terapiaa tarvi. En minäkään ole kuin keskinkertainen mieheni mielestä ja omaan lyhyet hiukset vaikka mies ihannoi pitkähiuksisiajne.....

 

[niinno...]

Miehet on sellaisia, että varsinkaan pitkään kestäneessä parisuhteessa, harva mies kehuu vaimoaan tai muistaa edes lahjoilla.

Ehkä se miehesi on sen verran ujo, että ei kehuja suustansa päästele. Itse olen seurustellut vasta parisen vuotta, eikä minun mieheni minua kehu myöskään juuri koskaan. Osoittaa välittävänsä muilla tavoilla. Toisaalta en niitä kehuja kaipaakaan, enkä halua, että hän toitottaisi koko aika miten kaunis olen jne, sillä siitä tulisi vain vaivautunut olo.

Ei siitä nyt elämän pilalle tarvitse mennä jos se mies ei kehu. Ne kehutko on sitten parisuhteen mitta? Eiköhän sen pitäisi olla niin, että jos suhteessa on kaikki muuten hyvin, niin olisi syytä olla onnellinen.

Sitten ymmärtäisin huonon itsetunnon, jos mies olisi päin naamaa laukonut sinulle, että olet ihan sikaruma, patalaiska, haiset pahalle ja olet vielä lihavakin.

 

[itsetunto kysymys]

No tuo on itsetunto kysymys. Aina maailmassa on meitä kauniimpia ja rumempia naisia kuin me itse. Sama se on jokaisen naisen kohdalla. Mielestäni tuo oli miehesi puolelta kyllä todella loukkaavasti sanottu riidan yhteydessä, että eroaa sinusta kun olet niin ruma. On tietysti hienoa, jos mies on muuten kohdellut sinua hyvin ja ollut uskollinen ja luotettava kumppani. Mutta tuo olisi ollut minulle sellainen loukkaus, että en olisi ikinä antanut sitä anteeksi.

Mutta minä luulen, että tässä on nyt osaltaan kyse siitä, että mies tuntee että sinä painostat kun vaadit häntä kehumaan itseäsi. Anteeksi nyt mutta kukaan nainen joka kerjää mieheltä tuolla tavalla kehuja ei ole varmasti miehen mielestä kovin viehättävä. Nyt lakkaat jauhamasta asiasta ja miettimästä sitä. Kiinnitä enemmän huomiota ulkonäköösi, mutta ennen kaikkea sillä tavalla, että siitä tulee sinulle itsellesi hyvä olo. Etkä odota mitään kiitosta tai kehuja. Minä olen aivan varma niin jonkun ajan päästä mies kyllä reagoi. Sinä olet tätä ilmeisesti niin kauan miettinyt, että voi tuntua vaikealta, mutta yritä edes. Koska en usko, että olet baarissakaan sen viehättävämpi miesten mielestä, jos menet sinne kerjäämään kehuja. Ihan oikeasti. Saatat satuttaa itsesi pahasti. Nyt nainen itsetunto kohdilleen ja ajattele, että miehesi kuitenkin on ollut sinun kanssasi 10 vuotta. Jos hän sinua aivan sysirumana pitäisi ei varmasti olisi ollut. Ehkä hänen on vain vaikea ilmaista tuollaisia asioita. Vaikka se tuntuu ikävältä niin älä painosta. Älä nyt puhu hetkeen koko asiasta äläkä mietikään sitä, keskity siihen että itselläsi on hyvä olla.

 

[Voi että!!!]

Mikäköhän siinä on, että emme osaa lukea sitä äänetöntä viestintää, vaan kaikki pitäisi kumppanin sanoa ääneen?

Ujo mies ei sano ääneen tuollaisia asioita, häntä kehtuuttaa mennä lahjatavarakauppaan, antaa niitä jne. Monestikohan olen tästä aiheesta näillä palstoilla kertonut?

Ei pidä hakea miehestä vikaa, jota hänessä ei ole. Vika on omassa itsetunnossa, joka tarvitsee pönkitystä. Rakkautta osoitetaan tuhansin tavoin, uskollisuudella, huolenpidolla, yhteiseksi hyväksi työskentelyllä, hyvällä ruualla, koidsta huolehtimall nyt esimerkiksi.

Mies rakastaa teoilla, nainen sanoilla. Miehen rakkaudenosoituksia on yhteisen kodin rakentaminen (tietysti taloudelliset resurssit huomioonottaen), raskaiden tavaroiden kantaminen, perheen hyvinvoinnista ja taloudellisesta turvasta huolehtiminen jne aina vaimon hellimiseen saakka. Miehelle aktikin vaimon kanssa on rakkauden teko.

Sinä muistelet vuosikymmen sitten ollutta riitaa, jossa mies loukkasi sillä, minkä tiesi osuvan. Hän tiesi riippuvuutesi kehuihin. Mitähän vastaavaa sinä olit tullut sanoneeksi, kun tuosta piti ottaa ase? Todennäköisesti jotain yhtä satuttavaa.

Kehitä omaa kykyäsi nähdä ja tuntea laajemmin. Kehon kieltä, tekojen kieltä. Sieltä sinä sen todellisen totuuden löydät. Sanat ovat helinää, joilla voi valehdella kirkkain silmin päin näköä, mutta keho kertoo totuuden.

Jos saat valita kahdesta miehestä, kumman otat:
- Sinua ylistävän kaunopuheisen miehen, joka jaksaa kehua ja ylistää sinua. Syrjäsilmällä hän vilkuilee muita naisia lähistöllä.
- Hiljaisen ja ujon miehen, joka tulee rinnallesi, kun tukea tarvitset. Pysyy siinä, eikä kuikuile sivulle.

Opettele hyvä ihminen erottamaan aito ja teennäinen!!

 

[no]

ei se kukkokaan käskien laula..

 

[kärtää kärttää]

Ei sinun itsetuntoasi voi kohottaa kukaan muu kuin sinä itse.

Jos meuhkaat miehellesi siitä, että haluat itseäsi kehuttavan kauniiksi ja mies sitten kehuu, niin se kuulostaa sinun mielestäsi "pakoteltulta". Sitähän se onkin, miksi sen pitäisi kuullostaa joltakin muulta?

Kasva nyt aikuiseksi.

 

[juuri näin.]

Sellainen ihminen on itserakas, joka kärttää jatkuvasti kehuja toiselta, ja odottaa että häntä pitäisi kehua kauniiksi ja voi uuh ja aah.

Itsetunto kohilleen, aikuinen nainen.

Joskus 16-vuotiaana tuollaisen ymmärtäisi, mutta kun kyse on aikaihmisestä niin siltä pohjalta..

 

[ei mitään rakettitiedettä]

Mies ei kehu, koska et ole kaunis. Simple as that.

 

[Minulta saat]

Voihan vitsaus, vai itserakas ja keskenkasvuinen. Hui hai. Ymmärrän oikein hyvin kirjoittajaa ja hänen haluaan saada edes joskus hyväksyvä kommentti itsestään.
Minun mielestäni mies on hyvin itserakas ajattelematon omaan napaan tuijottaja. Ottaa kyllä kehut kiitollisena vastaan ja varmaan nauttiikin, kun vaimo kehuu. Mutta itse ei siihen pysty. Varmaan ajattelee tämä ´Luomakunnun Kruunu´, että vaimo ylpistyy liikaa ja alkaa tietää árvonsa´jos vähän kehuu.
Vieläpä on perin tomppeli mieheksi, kun ei edes pientä lahjaa silloin tällöin, esim. syntymäpäivillä voi vaimolleen antaa. Saa sellaisen käsityksen todellakin, ettei paljonkaan välitä. Ei ainakaan välitä näyttää tykkäämiestään.
Alkuperäiselle sanoisin, että toivon miehesi silmien ja tajunnan avautuvan ja hänen huomaavan, että vaimolle voi jopa sanoa kaunista ja antaa lahjoja ja pitää kaikin tavoin häntä hyvänä.
Hyvää kesän jatkoa

 

[terapeutin tarpeesta]

"Joskus ajattelen, että en eroa, koska mies on hyvä - hakisin vain tarvitsemani huomion muualta. Koska oikeasti tuntuu, että tämä syö minua liikaa sisältä. Viisain ratkaisu olisi kai hakeutua terapiaan, mutta onko tämä toiveeni sairautta. Siis että minun pitäisi hakea apua, oppia hyväksymään etten ole mieheni mielestä kaunis? Onko tervettä haluta olla?"

Ostin eilen uusimman Ilona lehden. Siellä on mukava juttu kahdesta julkkissinkkunaisesta. Parisuhteen luominen ei ole yksinkertainen juttu. Siinä eläminen on taas eri juttu.

Oletko ap. koskaan käynyt ammattiterapeutilla? Ehkä sinua muutenkin kiinnostaa rupatella terapeutin kanssa. Olet varmasti nähnyt aiheesta elokuvia ja tv-juttuja. Kyllä terapiasta käy kampaajan kanssa juttelukin. Monet heistä ovat kouluttautuneet jonkin verran.

Kas kummaa kun otit vertailukohdaksi Zeta-Jonesin. Ajattelin hänen appiukkoa aamulla ja googletin tietoa. Luimme aikuisen lapseni kanssa jutun saman nimisestä miehestä ja saimme väärää tietoa. Jutussa mainittiin miehen poismenosta. Ihan hyvissä voimissa netin mukaan tuntuu olevan ja Kirk on wikipedian mukaan myös hengissä. Ikää jo kohta 100 vuotta.

Kävin katsomassa muutama vuosi sitten ko. naisnäyttelijää elokuvissa.
Aihe liittyi kokkaamiseen. Ei minusta näyttelijä mitenkään erityisen kaunis ole.

Jos suhde perustuu ulkonäköön liitto ei ole kovin tukevalla pohjalla.
Söin eilen illalla myöhään katkarapuja. Suolan takia aamulla silmieni alla oli hieman turvotusta. Mitähän puolisoni olisi tuumannut ulkonäöstäni jos minulla vielä sellainen olisi. Onneksi ei ole. Saan olla ihan sen näköinen kuin olen.
Tein aamulla käsijumppaliikkeitä peilin ääressä fysioterapeutin ohjeiden mukaan.
Olkapääni on jo paremmassa kunnossa. Kai psyykekin vaikuttaa. Olen helpottunut ettei sen takia tarvitse mennä lääkärille.

Mieti mielessäni oletko terapian tarpeessa. Jos olette lapseton pariskunta ei eroaminen ole mikään kamala asia. Saisit kehittyä oikeaan suuntaan.
Kun minä avioerosin moni ihmetteli miksi. Mieheni oli antanut itsestään niin kiltin ja hyvän käsityksen.

Eron jälkeen olen vasta kunnolla tutustunut itseeni ja nykyään pidän itsestäni.
Olen täysin luomu suomalainen nainen. Ehkä Zeta-Joneskin olisi minulle hieman kateellinen.

 

[rääky-marjaana.]

No voi yhy, yhy. Vaiha sitten miestä jos niitä kehuja vain kaipaat. Olisit tyytyväinen että sulla on luotettava ja rehellinen kumppani, mikä on harvinaista tässä nyky-yhteiskunnassa.

Jos stressiä ja päänvaivaa aiheuttaa se, kun ei saa kehuja kumppaniltaan, ei ole kaikki ihan kohdallaan omassa pääkopassa ja oman itsensä kanssa.

 

[eräsperäs]

Onko tälläiset aloittajan kaltaiset naiset tottakaan?

huomio = kauniiksi kehuminen ja lahjojen antaminen.

Mitens se miehen kehonkieli, halaileeko ja pussaileeko? Haluaako seksiä? Jos vastaus on kyllä, niin voit päätellä olevasi miehesi mielestä haluttava ja ihana.

Ruinaamaminen on varma tapa saada miehesi inhoamaan jotain asiaa, ja tulee juuri tuollaisia väkisin päkellettyjä tunnustuksia, joita miehesi ei tunne omakseen.

Kumma kun ne lätinät ja tavarat on ihmisten mielestä arvokkaampia kuin teot.

Pidä ruususi! kirjoitti Märta Tikkanenkin aikoinaan.

 

[Sivupersoona]

Ei aloittajassa ole mitään vikaa. Täysin normaali nainen. Hänellä ja miehellä vaan on erilainen rakkaudenkieli. Sama asia, kun he puhisivat eri kieltä, jota toinen ei ymmärrä.

Ap haluaa kuulla lempeitäsanoja. Mies toteuttaa jotain muuta rakkautta, joka ei ole niin tärkeää ap:lle.

Nyt pitäisi saada selville, mikä se miehen kieli on. Senkun saatte selville, niin silloin voitte tehdä sitä hänelle ja samalla voitte kertoa mitä itse haluatte.

Yleensäkin kannattaa ensin tehdä toiselle sitä mitä hän haluaa, niin senjälkeen saa varmasti sitä mitä itse haluaa. Toiveet tietysti pitää uskaltaa kertoa. Eikä perustelukaan pahitteeksi ole.

 

[Tikas]

Jokaisella meillä on omat tarpeemme. Ap tarvitsee kehuja ja kukkia. Meillä mieheni kanssa on takana yli kaksikymmentä yhteistä vuotta ja kolme lasta. Kukkia ja kehuja on tullut harvakseltaan. Mutta mutta... kukkiakin enemmän arvostan sitä että yllätys yllätys autoni onkin imuroitu ja tankattu, kasvimaa käännetty, tai kun olen ilmaissut että tuohon kohtaan olisi hyvä saada joku koukku tai naulakko niin kohta se on siinä. Se on sitä arjen rakkautta ja välittämistä. Ne kukat maljakossa kuihtuu ja kehut on pelkkia sanoja, mutta ne teot puhuu kyllä puolestaan.

 

[Ihannormaalia]

Ap, en minäkään ymmärrä mitä monet yrittää täällä sönköttää. Tietenkin on tervettä haluta kuulla, että olet kaunis. Ehkä useat vastanneet ei ole, sillä eivät tiedä miltä se tuntuu, kun heitä ei ole ollut tarvetta kehua.

Minä itse taas en ole osannut pitää itseäni kauniina. On kuitenkin käynyt ilmi, että olenkin mitä ilmeisemmin sen verran kaunis, ettei sitä viitsitä minulle sen enempää kertoa. Ne, jotka sen sanovat ovat kyllä tehneet asian minulle selväksi. Heh. Joka tapauksessa, minäkin kaipaan, että mieheni kertoo sen minulle. Minua ei nimittäin niinkään kiinnosta muiden mielipiteet kuin mieheni. Sitä haluaa tuntea, että oma mies edes ihailee itseään tunteakseen itsensä haluttavammaksi. On tärkeää saada tuntea miehen ihaileva katse vartalolla. Aivan varmasti seksi on parempaa niissä parisuhteissa, joissa ilmaistaan ihailua toista kohtaan. On tärkeää saada tietää, että puoliso ihailee itseään. Se on kyllä seksissäkin puoli ruokaa kun tietää puolison syövänsä silmilläänkin ja siitä osaa nauttia aivan eri lailla.

Oman tulkintani mukaan iso osa vastaajista ei tiedä mitä menettää, eikä heidän seksielämänsäkään varmaankaan saavuta täyttä potentiaaliaan.

Lahjoista minä en niinkään välitä. En tarvitse synttärilahjoja enkä kukista niin välitä. Arjessa tunnen, että minut kuitenkin huomioidaan. Kaupasta saatetaan esim. tuoda jotain elintarviketta mistä pidän ja mies on aina valmiina käväisemään vaikka kaupassa kun tarvitsen äkkiä jotain. En ole halunnut edes lahjoja, sillä olen aika tarkka toiveissani. Hän haluaa aina kuitenkin maksaa kaikki ostokseni vaikka rahamme ovatkin yhteisiä... Heh. Arki sujuu ihan mutkitta siis meillä.

 

[-Witchie]

Kaikenlaisia vastauksia olet varmaankin saanut - en tarkoituksella viitsinyt lukea, jotta en provosoituisi niistä.

Kauneus on katsojan silmässä. Pitää paikkansa täydellisesti. Jos et ole miehesi mielestä kaunis - mitä rehellisesti sanottuna et tunnu olevan - jonkun muun ihmisen mielestä olet. Jos tarvit kehuja ulkonäöstäsi enemmän kuin siedät tämän tilanteen, jossa niitä et saa, sinun on pakko vaihtaa miestä.

Ja sellainen väite, että miehet on vaan sellaisia (jonka olet voinut saada), ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeää, että mieheni pitää minua kauniina, seksikkäänä ja haluttavana ja siksi se on ollut yksi valintakriteereihini kuuluvista. Jokainen mieheni on pitänyt minua kauniina, seksikkäänä ja haluttavana ja kertonut sen minulle (nykyinen mieheni lähes päivittäin - pöh, LÄHES tosiaan nykyään, ennen monta kertaa päivässä). Enkä minä ole kaunis. Olen viehättävä ja persoonallinen, en kaunis, sen tiedän. Olen vain halunnut miehen, joka pitää minua "maailman kauneimpana tyttönä" (jota hän hokee), koska se on minulle tärkeää. Ehkä itsetuntoni on sitten huono, mutta tarvin tällaista huomiota. Siksi valitsin näin.


Kirjoitat: "Joskus ajattelen, että en eroa, koska mies on hyvä - hakisin vain tarvitsemani huomion muualta. Koska oikeasti tuntuu, että tämä syö minua liikaa sisältä. Viisain ratkaisu olisi kai hakeutua terapiaan, mutta onko tämä toiveeni sairautta. Siis että minun pitäisi hakea apua, oppia hyväksymään etten ole mieheni mielestä kaunis? Onko tervettä haluta olla?"

Älä jätä eroamatta ja ala hankkimaan huomiota muualta. Ihan itsesi takia. Juice oli liian oikeassa runoillessaan kaksoiselämästä: "...kun en osaa elää tätä yhtäkään". Eroa ja hanki ihmissuhde, joka täyttää ehdottomat tarpeesi. Kukaan ei ole täydellinen, mutta vain sinä tiedät, mitkä ovat ne tarpeet, jotka ehdottomasti tulee täyttää.

Mitä sinä terapiassa tekisit? Jos ongelmasi on, ettei miehesi pidä sinua oikeasti kauniina, terapeutti kehottaa sinua eroamaan ja hankkimaan mies, joka pitää sinua kauniina. Tervettä on kyseenalaistaa läheisin ihmissuhde, joka ei pysty täyttämään sinulle tärkeitä tarpeita.

 

[OIKEESTI haluttava]

Kaikenlaisia vastauksia olet varmaankin saanut - en tarkoituksella viitsinyt lukea, jotta en provosoituisi niistä.

Kauneus on katsojan silmässä. Pitää paikkansa täydellisesti. Jos et ole miehesi mielestä kaunis - mitä rehellisesti sanottuna et tunnu olevan - jonkun muun ihmisen mielestä olet. Jos tarvit kehuja ulkonäöstäsi enemmän kuin siedät tämän tilanteen, jossa niitä et saa, sinun on pakko vaihtaa miestä.

Ja sellainen väite, että miehet on vaan sellaisia (jonka olet voinut saada), ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeää, että mieheni pitää minua kauniina, seksikkäänä ja haluttavana ja siksi se on ollut yksi valintakriteereihini kuuluvista. Jokainen mieheni on pitänyt minua kauniina, seksikkäänä ja haluttavana ja kertonut sen minulle (nykyinen mieheni lähes päivittäin - pöh, LÄHES tosiaan nykyään, ennen monta kertaa päivässä). Enkä minä ole kaunis. Olen viehättävä ja persoonallinen, en kaunis, sen tiedän. Olen vain halunnut miehen, joka pitää minua "maailman kauneimpana tyttönä" (jota hän hokee), koska se on minulle tärkeää. Ehkä itsetuntoni on sitten huono, mutta tarvin tällaista huomiota. Siksi valitsin näin.


Kirjoitat: "Joskus ajattelen, että en eroa, koska mies on hyvä - hakisin vain tarvitsemani huomion muualta. Koska oikeasti tuntuu, että tämä syö minua liikaa sisältä. Viisain ratkaisu olisi kai hakeutua terapiaan, mutta onko tämä toiveeni sairautta. Siis että minun pitäisi hakea apua, oppia hyväksymään etten ole mieheni mielestä kaunis? Onko tervettä haluta olla?"

Älä jätä eroamatta ja ala hankkimaan huomiota muualta. Ihan itsesi takia. Juice oli liian oikeassa runoillessaan kaksoiselämästä: "...kun en osaa elää tätä yhtäkään". Eroa ja hanki ihmissuhde, joka täyttää ehdottomat tarpeesi. Kukaan ei ole täydellinen, mutta vain sinä tiedät, mitkä ovat ne tarpeet, jotka ehdottomasti tulee täyttää.

Mitä sinä terapiassa tekisit? Jos ongelmasi on, ettei miehesi pidä sinua oikeasti kauniina, terapeutti kehottaa sinua eroamaan ja hankkimaan mies, joka pitää sinua kauniina. Tervettä on kyseenalaistaa läheisin ihmissuhde, joka ei pysty täyttämään sinulle tärkeitä tarpeita.

Kai on helppoa että mies pitää kauniina KUN mies onjoku ruma lihava lyhyt ja kalju. Haluut kehuja mutta et ite pysty haluun? Saatko siitä orkkuja?

 

[-Witchie]

No mun on myönnettävä, että olen viivalla mieheni kanssa. Sen lisäksi, että haluan kehuja, myös mieheni on oltava komea. Harvemmin jakelen kohteliaisuuksia miehelleni kuin saan niitä häneltä - pitänee skarpata!

 

[noeiainakaankovinnormaalia]

Ap, en minäkään ymmärrä mitä monet yrittää täällä sönköttää. Tietenkin on tervettä haluta kuulla, että olet kaunis.

Se mikä SINUN mielestäsi on "normaalia" tai "tervettä" ei ole mikään universaali totuus. Minun mielestäni taas nainen, joka kärttää kohteliaisuuksia ulkonäöstään ja tuntee olonsa surkeaksi jos ei jatkuvasti saa niitä, on lähinnä säälittävä ja varsin kaukana ns. "terveestä". Ap itsekin tunnusti omaavansa huonon itsetunnon ja siitähän tämä kaikki ruikutus lähti - jos hänen itsetunnossaan ei olisi vikaa, niin hänen elämäänsä ei myöskään heilauttaisi suuntaan eikä toiseen se, hokeeko mies hänen olevan kaunis vai ei. Eikä hän taatusti ainakaan ottaisi asiaa puheeksi "miljardia kertaa" 10-vuotisen suhteen aikana, hyvänen aika sentään!

 

[samassa veneessä ollut]

Tiedän ihan tarkalleen, mitä AP tarkoittaa, koska olen ollut samassa tilanteessa niin edellisessä kuin tässäkin suhteessa. Edellisessä suhteessa tosin ajattelin, että miehen pitäisi osata lukea ajatuksiani ja jos käskin miestä ostamaan minulle kukkia, niin minusta sellainen kukkien ostaminen oli tyhmää. Olin VUOSIKAUSIA exälleni vihainen suhteemme aikana, kun mies oli niin tolvana maalaistomppeli, ettei osannut näyttää tunteitaan juuri siten, kuin minä olisin halunnut.

Viisastuin aika lailla avioerossa, koska luin aiheeseen liittyviä kirjoja ja mietin eron jälkeen asioita tosi paljon. Juttelin myös kavereitteni kanssa asiasta. Kun ryhdyin uuteen suhteeseen, tilanne oli huomioimisen osalta jopa pahempi kuin ensimmäisessä suhteessa. Kuitenkin jatkoin suhdetta.

Syynä suhteen jatkamiseen oli useita. Ensinnäkin sain itseluottamustani kohotettua tosi paljon. Tärkeintä on se, että tuntee itsensä hyväksi ja kauniiksi. Saan onneksi kehuja kaveripiiristäni, jos olen käynyt kampaajalla tai ostanut uuden vaatteen. Ennen mitätöin niitä sanomisia, mutta nyt iloitsen kehuista. Olen myös opetellut näkemään niitä asioita, jotka ovat miehen osalta huomioimista (tekee remonttia, käy kaupassa, tekee oma-aloitteisesti ruokaa). Olen oppinut myös tajuamaan, että miehen ja naisen näkemys välittämisestä ja rakastamisesta voi olla erilainen. On ihan tutkittu juttu, että nainen kohtelee miestä siten, kun hän toivoisi miehen kohtelevan häntä itseään ja vastaavasti mies kohtelee naista siten, kun hän toivoisi itseään kohdeltavan. Toki nämä ovat stereotypioita ja on poikkeamia tästä "säännöstä" ja ainahan pitkässä suhteessa jos ollaan avoimia toisille, niin opitaan myös lähentymään ja opetellaan pitämään niistäkin asioista, jotka eivät heti olisi itselle tulleet mieleen.

Nykyinen mieheni ei esimerkiksi alussa halunnut puhua tunteistaan lainkaan. Se on vieläkin hänelle vaikeaa. Syynä on lapsuudenkodissa saatu malli, jossa tunteista ei puhuttu ollenkaan. Mies ei myöskään osannut näyttää tunteitaan hellyytenä. Niinpä jouduin itse hakemaan suukkoja ja halauksia häneltä, mutta vähitellen mies sitten opetteli itsekin antamaan ohimennessä suukon.

Suosittelen, että et liikaa luota siihen, että miehen pitäisi automaattisesti osata käsitellä sinua, vaan puhumalla niistä asioista pitäisi selvitä. Yritä vaikka opettaa häntä yksi asia kerrallaan. Jos haluat esimerkiksi syntymäpäivänäsi kukkia, niin laita vaikka hänen kännykkäänsä muistutus. Ei mitään mökötyksiä ja mykkäkouluja, vaan sanot suoraan mitä haluat. Itse olen sanonut miehelleni, että teen hänen mieliksi esimerkiksi sängyssä monia asioita, joten vastineeksi edellytän, että hän tekee myös minun mielikseni asioita. Jotkut tuomitsevat jyrkästi tällaisen "kiristämisen", mutta minusta olisi kurjaa katkaista suhde rakastamaani mieheen vain siksi, että hän ei ole vielä oppinut parisuhteen perussääntöjä. Varmasti jotkut (harvat) miehet osaavat käsitellä naista, mutta uskoisin, että pääsääntöisesti suurin osa naisista joutuu kertomaan, millaista huomioimista he mieheltä haluavat, sillä eihän kaikki naiset halua kukkia tai kaikki eivät halua runsasta halailua ja suukottelua jne.

 

[-Witchie]

Ap, en minäkään ymmärrä mitä monet yrittää täällä sönköttää. Tietenkin on tervettä haluta kuulla, että olet kaunis.

Se mikä SINUN mielestäsi on "normaalia" tai "tervettä" ei ole mikään universaali totuus. Minun mielestäni taas nainen, joka kärttää kohteliaisuuksia ulkonäöstään ja tuntee olonsa surkeaksi jos ei jatkuvasti saa niitä, on lähinnä säälittävä ja varsin kaukana ns. "terveestä". Ap itsekin tunnusti omaavansa huonon itsetunnon ja siitähän tämä kaikki ruikutus lähti - jos hänen itsetunnossaan ei olisi vikaa, niin hänen elämäänsä ei myöskään heilauttaisi suuntaan eikä toiseen se, hokeeko mies hänen olevan kaunis vai ei. Eikä hän taatusti ainakaan ottaisi asiaa puheeksi "miljardia kertaa" 10-vuotisen suhteen aikana, hyvänen aika sentään!

"noeiainakaankovinnormaalia",

Sanooko sinun miehesi sinua kauniiksi miljardi kertaa suhteenne aikana?

 

[Sivupersoona]

On ihan tutkittu juttu, että nainen kohtelee miestä siten, kun hän toivoisi miehen kohtelevan häntä itseään ja vastaavasti mies kohtelee naista siten, kun hän toivoisi itseään kohdeltavan.

Tuossa on parisuhteeseen tositärkeä lause.

Tuon kun sisäistätte, niin on tosihelppo saada selville minkälaisista asioista toinen pitää. Sitä sitten toteuttamaan puolin ja toisin.

Hyvin nopeasti nuoasiat löytyvät myös ystävistä ja tutuista. Lapsistakin ne löytyvät.

Seuratkaapa ihan huviksenne ihmisten käyttäytymistä.

 

[-Witchie]

On ihan tutkittu juttu, että nainen kohtelee miestä siten, kun hän toivoisi miehen kohtelevan häntä itseään ja vastaavasti mies kohtelee naista siten, kun hän toivoisi itseään kohdeltavan.

Tuossa on parisuhteeseen tositärkeä lause.

Tuon kun sisäistätte, niin on tosihelppo saada selville minkälaisista asioista toinen pitää. Sitä sitten toteuttamaan puolin ja toisin.

Hyvin nopeasti nuoasiat löytyvät myös ystävistä ja tutuista. Lapsistakin ne löytyvät.

Seuratkaapa ihan huviksenne ihmisten käyttäytymistä.

Te, Sivupersoona, olette ihmeellisen viisas ihminen.

Minun rakas, kultainen, pieni lapseni ollessani kipeä ja väsynyt hoisi minua. Avasi sängyn ja tuli sanomaan, että äiti mene sänkyyn nukkumaan. Tuli peittelemään ja sanoi hyvää yötä.... Silloin mietin, että sitä taitaa saada, mitä tilaa.

 

[arka asia]

Mä taas en halua kuulla keneltäkään kommentteja ulkonäöstäni, koska en koskaan kommentoi muidenkaan ulkonäköä. Olen koulukiusattu mm. ulkonäköni takia ja ulkonäköni on ollut minulle aina erittäin arka asia. Mä vihaan vieläkin yli 30-vuotiaana sitä, että esim. työkaverit sanoo "katos, olet käynyt parturissa" jne. No mitä sitten.

Mä en odota mieheltäni kommentteja ulkonäöstäni. Enkä mä odota lahjoja tai kukkia, musta ne on ihan turhanpäiväistä hömppää. Tärkeintä on läsnäolo ja läheisyys, sitä meillä riittää joka päivä vielä 12 yhteisen vuoden jälkeenkin.