En oikein tiedä enää mitä ajatella sillä suhteemme isoksi ongelmaksi on muodostunut miehen vanhemmat. Ennen pojan syntymää ja sen jälkeenkin oma suhteeeni vanhempiin oli ihan hyvä ja tultiin mukavasti juttuun. Ongelmia alkoikin muodostua sitten, kun sanoin miehelleni että jotkut asiat vanhempien käytöksessä haittaa minua, esim. nämä eivät juurikaan huomioi poikaani (aiemmasta liitosta). Mies puolustaa henkeen ja vereen vanhempiaan ja sanoo minun vain olevan kateellinen, kun heillä hyvät suhteet. Ei siis suvaitse MINKÄÄNLAISTA kritiikkiä vanhemmistaan vaikka miten yrittäisi sanoa.
Hyvä esimerkki on se, kun olen aina huolehtinut, että vanhemmat saavat äitien -ja isänpäivänä, synttärinä, jouluna jne. lahjat (mies ei ennen yhdessäoloamme ostanut koskaan), niin tänä jouluna sitten, kun tiesivät ongelmistamme, meikäläinen ei saanutkaan mitään eikä myöskään ikinä ole onniteltu esim. synttärinä. Mies sitten kantoi jouluna ison kassin itselleen lahjoja kotiin anoppilasta...
Iso ongelma on se, että mies menee aina riidan jälkeen vanhemmilleen valittamaan, miten raivostuttavaa! Nämä kuulevat vain hänen näkökulmansa, kertaakaan ei ole kysytty mun näkökulmaa, kun kultapoika on varmaan aina oikeessa... Mun mielestä parisuhdeongelmat tulisi ensisijaisesti selvittää kotona eikä miehen vanhempien kanssa!!!!!!!!!!!
Aina kun vanhemmat tulevat puheeksi, ilmassa on riita. Voisi edes joskus myöntää, että nämä tekevät jotkut asiat väärin eikä niin, että mä olen se paska aina! Miehen kuuluu seistä puolison rinnalla, ei vanhempien. Miehen mielestä vanhempien ei esim. kuulu huomioida poikaani koska ei ole heidän lapsenlapsensa!!!!!!!!
En jaksa tätä tilannetta enää, mies ei mieltäänsä muuta, on mielestään aina oikeessa ja mä vaan yritän tuhota hänen suhteensa vanhempiin. Ero on usein mielessä, mutta on nuo lapset ja kaikki. Kaikki luottamus ja rakkaus on kadonnut. Parisuhdeterapiaan piti mennä sillä periaatteella, että mies lopettaa meidän asioiden puimisen vanhempien kanssa, ei lopettanut. Sitten kun sanoin ettei pitänyt lupaustaan ja saa terapia sitten olla mun puolesta, niin kypsä olen, sanoo, että se vain tekosyy multa olla tulematta. HÄNEN LUPAUKSEN PETTÄMINEN EI MERKITSE MITÄÄN!
Onko jollain tapahtunut vastaavaa tai onko neuvoja mitä tehdä?? Tuntuu niin toivottomalta....
Hyvä esimerkki on se, kun olen aina huolehtinut, että vanhemmat saavat äitien -ja isänpäivänä, synttärinä, jouluna jne. lahjat (mies ei ennen yhdessäoloamme ostanut koskaan), niin tänä jouluna sitten, kun tiesivät ongelmistamme, meikäläinen ei saanutkaan mitään eikä myöskään ikinä ole onniteltu esim. synttärinä. Mies sitten kantoi jouluna ison kassin itselleen lahjoja kotiin anoppilasta...
Iso ongelma on se, että mies menee aina riidan jälkeen vanhemmilleen valittamaan, miten raivostuttavaa! Nämä kuulevat vain hänen näkökulmansa, kertaakaan ei ole kysytty mun näkökulmaa, kun kultapoika on varmaan aina oikeessa... Mun mielestä parisuhdeongelmat tulisi ensisijaisesti selvittää kotona eikä miehen vanhempien kanssa!!!!!!!!!!!
Aina kun vanhemmat tulevat puheeksi, ilmassa on riita. Voisi edes joskus myöntää, että nämä tekevät jotkut asiat väärin eikä niin, että mä olen se paska aina! Miehen kuuluu seistä puolison rinnalla, ei vanhempien. Miehen mielestä vanhempien ei esim. kuulu huomioida poikaani koska ei ole heidän lapsenlapsensa!!!!!!!!
En jaksa tätä tilannetta enää, mies ei mieltäänsä muuta, on mielestään aina oikeessa ja mä vaan yritän tuhota hänen suhteensa vanhempiin. Ero on usein mielessä, mutta on nuo lapset ja kaikki. Kaikki luottamus ja rakkaus on kadonnut. Parisuhdeterapiaan piti mennä sillä periaatteella, että mies lopettaa meidän asioiden puimisen vanhempien kanssa, ei lopettanut. Sitten kun sanoin ettei pitänyt lupaustaan ja saa terapia sitten olla mun puolesta, niin kypsä olen, sanoo, että se vain tekosyy multa olla tulematta. HÄNEN LUPAUKSEN PETTÄMINEN EI MERKITSE MITÄÄN!
Onko jollain tapahtunut vastaavaa tai onko neuvoja mitä tehdä?? Tuntuu niin toivottomalta....
