Mies ja vauva

[Piupiupau]

Meillä on muutaman viikon ikäinen vauva, joka välillä itkeskelee niinkun asiaan kuuluu. Miehelläni on ollut jo esikoisen kanssa vaikeuksia hyväksyä se, että lapsen tarpeet menee omien edelle ja pienilläkin ihmisillä on oma tahto. Hänellä menee hermo uhmaikäisen ykkösenkin kanssa liian usein ja hän alentuu lapsen tasolle räyhäämään ja kiukuttelemaan.. Mies on myös turhan raju otteissaan suuttuessaan ja survoo tuttia yms lapsen suuhun. Ei varsinaisesti käy käsiksi, mutta on selkeesti aggressiivinen.

Viime yönä vauva kitisi aamuyöstä ja miehellä meni taas hermo. Hän tunki tuttia tosi rajuin ottein vastasyntyneen suuhun niin, että vauva alko hysteerisesti itkemään. Kun hän vihdoin otti vauvan syliin, senkin teki riuhtoen ja rajuin ottein. Vauvan sänky on miehen puolella joten siksi hän pääsi viime yönä taas riehumaan.

Mies on hyvä ja rakastava isä silloin, kun lapset ovat tyytyväisiä. Mutta negatiivisia tunteita ja sitä ettei kaikki mene hänen pillinsä mukaan mies ei kestä yhtään! Miten tästä voisi nätisti sanoa? Vai pitäisikö mies passittaa vaan terapiaan selvittelemään omia tuntemuksiaan koska itse en enää jaksa tätä. Kun lapset ovat kiukkuisia ja siihen päälle on vielä yksi kakaramaisesti käyttäytyvä aikuinen ihminen on munkin hermot kireellä - lähinnä sen kiukuttelevan aikuisen suhteen.
Ja kyllä, mies on äitinsä pilalle hemmottelema ja passaama.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Mikset sinä voi nukkua vauvan puolella?

 

["vieras"]

Herranjestas..
Ihan ensimmäiseksi - miten mies itse suhtautuu tähän aggressiiviseen ja minusta väkivaltaiseenkin käytökseensä? Myöntääkö? Onko sitä mieltä. että pieleen meni? Vai kiistääkö tehneensä yhtään mitään? Vai väittääkö tehneensä oikein?

 

["vieras"]

..eikä vastasyntynyttä riuhtova ole mikään hyvä vanhempi vaikka hyvällä tuulella ollessaan olisi miten kiva!

 

[chef]

Sä siis katsoit vierestä, miten ukko tunki rajuin ottein tuttia vastasyntyneen suuhun?!?

 

[MarieHos]

Aikuisellakin menee hermot joskus lapseen tai vauvaan, ei sitä voi kieltää.
Aikuisen pitää kuitenkin osata hallita vihaansa ja suuttumustaan sen verran, että jätetään se fyysinen aggressiivisuus pois. Vaikka kuinka hermostuttaa ja tekisi mieli myydä se vauva, sitä ei koskaan saa käsitellä rajuin ottein. Tai survoa tuttia suuhun! Pitäisi olla ihan itsestään selvä asia..

Jos hermot alkaa olla katkeemis pisteessä, niin luovutetaan huutava vauva toiselle ja mennään itse rauhoittumaan vaikka vessaan. Aikuisen pitäisi myös oppia tunnistamaan se oma rajansa, milloin kannattaa ottaa se aikalisä itselleen. Lapsi ei siihen huutoon kuole, vaikka hetken yksin huutaisin sängyssään aikuisen rauhoittumisen ajan.

Suosittelen kyllä pitkää keskustelua miehen kanssa asiasta. Osaako hän muuten hallita tunteitaan? Ja jos mies ei pysty olla käsittelemättä vauvaa kovakouraisesti, olisi hyvä käydä ammattilaisen juttusilla.

 

[Lex]

Jos mies noin hermostuu ja riuhtoo jo pienestä, arkipäiväisestä harmista, niin miten käy kun hän todella suuttuu? Olisin huolissani.

 

["vieras"]

Niin.. miten mies muuten suhtautuu _sinuun_ kun olet hänen mielestään ärsyttävä tai väärässä? Osaako silti olla asiallisesti ja aikuisesti? Vai pitääkö pelätä?

Mutta siis ehdottomasti tuohon pitää tulla muutos. Jos mies ei myönnä, että näin ei saa eikä voi toimia, ja lupaa lopettavansa, lähtisin lasten kanssa muualle. Ihan jo sen vastasyntyneen turvallisuuden vuoksi. Väkivaltaa kun on muukin kuin vain suora lyöminen. Isomman, riehuvan lapsen rauhallinen taltuttaminen esim. holdingilla on yksi asia, pienen uhmaikäisen tai vastasyntyneen vihainen riuhtominen ihan toinen!

Ja kyllä, miksipä ei tuoho nvoisi ehdottaa terapiaa, perheneuvolaa tai vastaavaa.

 

["Jep"]

Miksi asiasta pitäisi "sanoa nätisti"? Meillä oli alkuunsa samanlaisia "oireita" miehellä esikoisen kohdalla, mutta nostin kissan pöydälle ja asioista puhuttiin, ilmoitin myös että jos käytös ei muutu välittömästi niin vaihtoehdot ovat miehelle terapia tai muutto. Lapset ovat niin puolustuskyvyttömiä verrattuna aikuiseen mieheen ettei tuollaista pidä sietää ollenkaan. Kuka niitä lapsia puollustaa jos et sinä? Meillä asian läpikäyminen ja toimintamalleista sopiminen ratkaisivat tilanteen eikä em ongelmia onneksi enää esiinny, nykyään jopa pidämme huolen toisistamme ja varmistamme parhaamme mukaan että molemmat saavat aika ajoin levätä jottei ainakaan väsymyksen vuoksi moiseen tilanteeseen enää ajauduta

 

["vieras"]

Vauvoja ei riuhdota eikä kohdella rajusti. Vie vauvasi kauas miehestä.

 

["vieras"]

Multa meniki ihan ohi tuo "nätisti sanoa". Joo ei tuosta tarvitse sanoa nätisti. Ei tietenkään ole pakko huutaa tai karjua tai nimitellä.. mutta saa olla asiallinen, napakka, ehdoton, ja suora. Sun kuuluu olla lapsiesi puolella tässä! Ja jos se sua pelottaa, tai siis miehesi reaktio sanomiseesi pelottaa, on jotain pahasti pielessä.

 

["A.p"]

Mikä yllätys, että tänne kirjottaessa meneekin keskustelu mun arvosteluksi. Arvatkaa vaan nukkuuko mies enää pinniksen puolella: EI. Ja en edes kommentoi sen enempää tohon "katsoit vaan vierestä" kommenttiin. Jokainen voi arvuutella kuinka kauan kestää laittaa lapselle tutti suuhun, eipä siinä kauheesti ehdi väliin. Elin toivossa, että sekin voisi osallistua, mutta ei näköjään taas onnistu. Oon vaan ihan loppu tohon idioottimaiseen käytökseen ja kiukutteluun. Esikoista en ole jättäny miehen kanssa aikoihin kahdestaan kun korkeintaan siksi aikaa, että käyn pakollisilla asioilla koska tiedän, ettei miehen nuppi kestä jos lapsi on kiukkunen.

 

[Eedla]

Mä en kattelis tuollaista miestä kyllä yhtään enkä jättäis pienten lasten kanssa ollenkaan ilman toista aikuista. Olisin kyllä kilahtanu täysillä jos mun mies ois tollee tehny vastasyntyneelle. Onneksi ei ole kun se on kasvanu aikuiseksi ja tajuaa että vauvalle on turhaa hermoilla, se ei sillä ainakaa hiljene. Ota ny se vauva omalle puolelles ja pidä huoli etä miehes pysyy siitä kaukana ettei taas tarvii lukea lehdestä surullisia juttuja.

 

["..."]

Ja piti sitten tuommoisen miehen kanssa vielä toinen lapsi tehdä...

 

["A.p"]

Nätisti sanomisella siis tarkotin just sitä, ettei tarttis räyhätä. Jos joku täällä puhuu "miestä" ja kertoo millä ne saa tajuamaan asioita saa vinkata. ;P En pelkää miehen reaktiota mun sanomiseen, se ei vaan kestä lasten kiukkua.

 

["vieras"]

Miehelle ei tarvitse nyt sanoa nätisti. Sano sille että: Saatanan kusipää. Riuhdo vielä kerran niin lennät pihalle poliisisaattueessa.

 

["vieras"]

Jos se ei vaan kestä lapsia niin ei sellainen kanssa voi olla.

 

["vieras"]

[QUOTE="A.p";25827499]Mikä yllätys, että tänne kirjottaessa meneekin keskustelu mun arvosteluksi. Arvatkaa vaan nukkuuko mies enää pinniksen puolella: EI. Ja en edes kommentoi sen enempää tohon "katsoit vaan vierestä" kommenttiin. Jokainen voi arvuutella kuinka kauan kestää laittaa lapselle tutti suuhun, eipä siinä kauheesti ehdi väliin. Elin toivossa, että sekin voisi osallistua, mutta ei näköjään taas onnistu. Oon vaan ihan loppu tohon idioottimaiseen käytökseen ja kiukutteluun. Esikoista en ole jättäny miehen kanssa aikoihin kahdestaan kun korkeintaan siksi aikaa, että käyn pakollisilla asioilla koska tiedän, ettei miehen nuppi kestä jos lapsi on kiukkunen.[/QUOTE]

Sitä en tarkoittanut, että sua arvostelisin.. mutta yritin kyllä herätellä miettimään, miksi siitä on vaikeaa sanoa, tai miten mies suhtautuu sinuun jne.

Mitä sä sitten olet puhunut _jo_ sen kanssa? kai jotain,jos tilanne todella on se, ettet jätä esikoistakaan mielellään hänen kanssaan?

 

["minä"]

No voihan se olla, että mies purkaa kiukkua lapseen, kun joutuu yöllä heräillä. Ei missään tapauksessa hyväksyttävää, mutta itselläni ei kyllä kävisi mielessäkään laittaa miestä hoitamaan pienen vauvan yöheräilyä. Kyllä äidillä on luonnollisesti hormoonien avulla parempi valmius siihen ja se on äidin homma.

 

["vieras"]

[QUOTE="A.p";25827499]Mikä yllätys, että tänne kirjottaessa meneekin keskustelu mun arvosteluksi. Arvatkaa vaan nukkuuko mies enää pinniksen puolella: EI. Ja en edes kommentoi sen enempää tohon "katsoit vaan vierestä" kommenttiin. Jokainen voi arvuutella kuinka kauan kestää laittaa lapselle tutti suuhun, eipä siinä kauheesti ehdi väliin. Elin toivossa, että sekin voisi osallistua, mutta ei näköjään taas onnistu. Oon vaan ihan loppu tohon idioottimaiseen käytökseen ja kiukutteluun. Esikoista en ole jättäny miehen kanssa aikoihin kahdestaan kun korkeintaan siksi aikaa, että käyn pakollisilla asioilla koska tiedän, ettei miehen nuppi kestä jos lapsi on kiukkunen.[/QUOTE]

"Esikoista en ole jättäny miehen kanssa aikoihin kahdestaan kun korkeintaan siksi aikaa, että käyn pakollisilla asioilla koska tiedän, ettei miehen nuppi kestä jos lapsi on kiukkunen.[/QUOTE]"


Tämä kohta häiritsee minua ja PALJON!! Kuinka kukaan tekee lapsia ihmisen kanssa jonka kanssa ei uskalla jättää lapsia keskenään??
Mitä helvetin elämää se on? Kuinka ajattelit jatkossa toimia? Onko aina mahdollisuus siihen ettei mies ole keskenään lasten kanssa???
Ihan sairasta!!

 

[Blue]

[QUOTE="A.p";25827518]Nätisti sanomisella siis tarkotin just sitä, ettei tarttis räyhätä. Jos joku täällä puhuu "miestä" ja kertoo millä ne saa tajuamaan asioita saa vinkata. ;P En pelkää miehen reaktiota mun sanomiseen, se ei vaan kestä lasten kiukkua.[/QUOTE]

"Puhu" miehelle samaan tapaan kun hän kohtelee lapsiaan. Sitä tapaahan hän hyvin ymmärtää, eli asia menee perille.

 

[oodioo]

meillä sama tilanne, eli mies on samanlainen, ei kestä lasten kiukkua.. ei oo lyönyt tms mutta on ollut kovakourainen esim. jos lapsi ei oo suostunut pukemaan ja jottei joku ehdi sanomaan, niin tottakai olen mennyt sillon heti väliin.. ja aiheesta oon sanonut suoraan, napakasti ja painokkaasti ja mies myöntääkin osan, eli myöntää, että toimii väärin, muttei myönnä että asia on niin vakava kuin sanon (syynkin tiedän, tietysti häpeä).. ei pysty käsittelemään aihetta tai sen syitä edes mun kanssani (olemme parhaat ystävät myös) joten en todellakaan usko että hällä olis valmiuksia käsitellä asiaa terapiassa, jota oon myös ehdottanut.. mun mies on kans hyvä, hellä, huomaavainen, leikittävä, kun lapset ei kiukuttele.. uskon että syyt moiseen on lapsuudessa (mun mies ei oo lellitty, mutta hänen oma isänsä ei myöskään siedä kiukkua). en osaa antaa muuta vinkkiä, kun että hoidat tosiaan kiukkutilanteet itse yksin ilman miestä, ja jos mies ajautuu jostain syystä tilanteeseen uudestaan, niin teet harvinaisen selväksi, että niin ei toimita, siis käytännössä näytät oman esimerkin kautta, että miten toimitaan.. tosin pakko sanoa, että on kieltämättä joskus raskasta, kun tuntuu et mies on pikkulapsi jolle joutuu selittään tollasta itsestään selvää asiaa.. ei turhaan puhuta äidin vaistosta.. kai äiti vaan useimmiten hoitaa luonnostaan tietyt asiat paremmin..?

 

["vieras"]

[QUOTE="A.p";25827518]Nätisti sanomisella siis tarkotin just sitä, ettei tarttis räyhätä. Jos joku täällä puhuu "miestä" ja kertoo millä ne saa tajuamaan asioita saa vinkata. ;P En pelkää miehen reaktiota mun sanomiseen, se ei vaan kestä lasten kiukkua.[/QUOTE]


Ei minusta tarvitse puhua mitään "miestä" tai "naista". Jos keskityttäisiin ihan ohuumaan "ihmistä". Se on aikuinen ja sen kuuluu ymmärtää ihan normaalia puhetta. Miehesi on selkeästi toiminut väärin, eikä ole sun velvollisuutesi nyt yrittää miettiä miten sen jotenkin kivasti ja pehmeästi ja nätisti ilmaisisi (ja niin ttä se kuitenkin tajuaisi).

Eli ihan reilusti ja suoraan otata asian puheeksi. Ja jos tuntuu siltä, ettet voi, on aika miettiä, onko siinä miehessä nyt jotain pahemminkin pielessä. Ja jos miehen mielestä hänen käytöksessään ei sanomisenkaan jälkeen ole mitään vikaa, tai hän ei myöntämisestä huolimatta muuta käytöstään, kannattanee ottaa yhteyttä perheneuvolaan.

Ja tietysti olet väsynyt, jos mieheen ei voi luottaa niin että antaisit lapset hänen vastuulleen (been there, done that ja se on muuten nyt entinen mies..). Totta kai hänen kuuluisi kantaa osansa vastuusta. Jos ei onnistu, niin olisiko sinulla muita ihmisiä auttamassa lasten kanssa? Ettet liikaa väsy?

 

["Mie vaan"]

[QUOTE="A.p";25827499]Mikä yllätys, että tänne kirjottaessa meneekin keskustelu mun arvosteluksi. Arvatkaa vaan nukkuuko mies enää pinniksen puolella: EI. Ja en edes kommentoi sen enempää tohon "katsoit vaan vierestä" kommenttiin. Jokainen voi arvuutella kuinka kauan kestää laittaa lapselle tutti suuhun, eipä siinä kauheesti ehdi väliin. Elin toivossa, että sekin voisi osallistua, mutta ei näköjään taas onnistu. Oon vaan ihan loppu tohon idioottimaiseen käytökseen ja kiukutteluun. Esikoista en ole jättäny miehen kanssa aikoihin kahdestaan kun korkeintaan siksi aikaa, että käyn pakollisilla asioilla koska tiedän, ettei miehen nuppi kestä jos lapsi on kiukkunen.[/QUOTE]

Lue tämä kirjoituksesi ainakin viiteen kertaan ja kuvittele olevasi ulkopuolinen. Mitä tekisit?

Tilnateessasi minä lähtisin ennenkuin mies tekee jotain peruuttamatonta. Kun lapsesi saa pysyvän vamman tai vielä pahempaa niin ketä luulet syyttäväsi?

Voimia tuohon tilanteeseen mutta ratkaisuja on mun mielestä tasan yksi, lähde!

 

["vieras"]

meillä sama tilanne, eli mies on samanlainen, ei kestä lasten kiukkua.. ei oo lyönyt tms mutta on ollut kovakourainen esim. jos lapsi ei oo suostunut pukemaan ja jottei joku ehdi sanomaan, niin tottakai olen mennyt sillon heti väliin.. ja aiheesta oon sanonut suoraan, napakasti ja painokkaasti ja mies myöntääkin osan, eli myöntää, että toimii väärin, muttei myönnä että asia on niin vakava kuin sanon (syynkin tiedän, tietysti häpeä).. ei pysty käsittelemään aihetta tai sen syitä edes mun kanssani (olemme parhaat ystävät myös) joten en todellakaan usko että hällä olis valmiuksia käsitellä asiaa terapiassa, jota oon myös ehdottanut.. mun mies on kans hyvä, hellä, huomaavainen, leikittävä, kun lapset ei kiukuttele.. uskon että syyt moiseen on lapsuudessa (mun mies ei oo lellitty, mutta hänen oma isänsä ei myöskään siedä kiukkua). en osaa antaa muuta vinkkiä, kun että hoidat tosiaan kiukkutilanteet itse yksin ilman miestä, ja jos mies ajautuu jostain syystä tilanteeseen uudestaan, niin teet harvinaisen selväksi, että niin ei toimita, siis käytännössä näytät oman esimerkin kautta, että miten toimitaan.. tosin pakko sanoa, että on kieltämättä joskus raskasta, kun tuntuu et mies on pikkulapsi jolle joutuu selittään tollasta itsestään selvää asiaa.. ei turhaan puhuta äidin vaistosta.. kai äiti vaan useimmiten hoitaa luonnostaan tietyt asiat paremmin..?

Mitä kun lapset ovat isompia? Ja huolet/kiukut vaan suurempia?
Kuinka voit aina olla paikalla niin ettei mies käy vaan käsiks lapsiin?
Siis elääkö joku todella näin??!!??