[QUOTE="apua";24602853]Itse teen väärin jos käyn kavereitten kans ulkona tai vain kaupungilla, ja mies piti mulle tänään kauhean saarnan siitä että ei se väärin ole jos hän "joskus" käy kavereitten kanssa jossain. Siis no ei tieten jos se vaan olis sitä että kävis kylässä mutta aina pitää ryypätä! Nytki se sano lähtiessään että ei se tarkota sitä ettei hän rakastais perhettään jos käy kavereitten luona. Ja kännissä oli kun sanoi ja lähti.
1.Ite teen kaiken väärin. 2.Yritän olla lapsille ja perheelle hyvä ja olla kaipaamatta muuta elämää, 3.mutta en vaan ymmärrä miehen menohaluja. Sanoin sille äsken että 4.ois varmaan helpompi jos erottais. Mies sais oman elämänsä takasin kavereita myöten.
5.Ja sanoin myös että olen masentunut, tunnen itseni epäonnistuneeksi ja tarvisin varmaan lääkkeet. 6.Kysyin mitä mies on mieltä. Alkoi valittamaan että kuinka hänellä on stressiä, jne. Eli taas oli vaan kyse miehen tunteista ja elämästä.[/QUOTE]
1. Tarkoitat siis että sinä ajattelet että miehesi ajattelee että teet kaiken väärin. Mietipä tämän todennäköisyyttä hetki: että ihan oikeastiko tekisit KAIKEN väärin? Kuulostaa masentuneen mielen ajatuksilta, jotka lannistavat sinua, ei miltään, edes miehesi näkemältä, todellisuudelta.
2. Yrität olla hyvä kieltämällä itseltäsi muun elämän? Älä hullu sellaista tee. Ei ihminen ole vain yksi asia. EHkä jos saisit oman arkesi sinulle sopivammalle pohjalle, ei miehesi ajatukset olisi se missä roikut. Miehesi tosin EI ole vastuussa tämän arjen ja elämän järjestämisestä, vaan sinä olet. Miehesi ei ole vastuuussa onnelisuudestasi, sinä olet. Ei näitä voi ulkoistaa, (usein vielä toisen tietämättä) toiselle, ja marista kun menee huonosti.
3. Aina ei tarvitse ymmärtää, että voi hyväksyä. Kysymys taitaa olla siitä, että miehesi menot aiheuttavat sinussa tunteita, joista miehelläsi ei ole hajuakaan, ja joista hän ei silti ole vastuussa. Olet kohtuuton, jos miehesi ei saa mennä ulos, vaikkakin juomaan. Et ole kohtuuton, jos sanot, ette pysty elämään sen kanssa että hän käy niin usein. Puhu itsestäsi ÄLÄ hänestä.
4. On varmasti helpompi. Ero on tavallaan hyvinkin helppoa. Parempi kysymys lieneekin, muuttuuko kenenkään elämä siitä paremmaksi? Jos lapsia on, tarvis tehdä muutakin kun huutaa ovensuusta ennen eroa.
5. Hyvä että tiedostat tämän, hae apua ja kerro miehellesi miten hän voi sinua auttaa käytännössä ja henkisesti (voitko tehdä enemmän kotitöitä tänään, älä kiroile tai huuda minulle, koska siitä tulee pska fiilis tms. konkreettista)
6. Tarvitsette terapiaa myös parina, ja sinä yksilöterapiaa masennukseesi. Kuvaamasi tilanne on todella klassinen tapaus: Nainen kertoo miltä tuntuu ja odottaa sympatiaa, ja mies alkaa vain kertoa omista jutuistaan. Omista murheistaan kertominen kertoo, että mies tuntee olevansa jotenkin vastuussa sinusta väärällä tavalla: hän koettaa selittää, ettei voi auttaa sinua kun itselläkin on paha olla, eikä tajua ettei hänen vastuullaan ole RATKAISTA tunnettasi, vaan vain ottaa se vastaan.
Miten itse toimit kun miehesi kertoi sinulle miltä hänestä tuntuu (stressiä jne.)? Nimittäin tätä voi, ja todella kannattaa harjoitella.
Klassinen keskustelu:
A. Sä olet inhottava kun lähdet ulos ja jätät mut tänne yksin
(A. kertoo minkälainen B on, ja aika ikävästi. A on ehkä vihainen, ehkä vain tottunut kommunikoimaan näin)
B. Mulla on ollu niin kauhee päivä töissä et sulla ei oo mitään hajua.
(B. menee kommentista puolustusasemiin, ja perustelee oikeuttaan tehdä jotain itselleen mieluista)
A. sua ei yhtään kiinnosta, sä olet tosi itsekäsi
(A puhuu vain puolisostaan ohittaen tämän yrityksen selittää tekoaan)
B. Ai mä olen itsekäs? Kuule katoppa vaan kuka tänkin tönön joka kuukaus maksaa
(B. on yhä syvemmällä bunkkerissaan, eikä enää juuri kuule mitä A tahtoo sanoa)
-Sekä A että B jatkavat kunnes toinen poistuu, tulee käsirysy, toinen viiltää liian syvältä tms.- Kumpikaan ei kuule toista, eikä keskustelu anna kummallekaan mitään.
Harjoitettu keskustelu:
A. Musta tuntuu todella pskalle etä mä joudun jämään tänne yksin
(A puhuu VAIN itsestään ja omista tunteistaan, eikä yritä analysoida toisen tunteita tai tatkoituksia)
B. Siis sua ketuttaa et mä lähden kavereitten kanssa kylälle eikä sulla oo seuraa
(B. EI taas ala puhumaan itsestään, vaan toistaa toisen kommentin sisällön omin sanoin MITÄÄN omaa lisäämättä toisinsanoen: ottaa tunteen vastaan).
A.Just niin, musta tuntuu et mä olen täällä tosi usein yksin kun sä käyt niin paljon ulkona
(A. varmistaa että B on ymmärtänyt oikein ja täsmentää sitä mitä haluaa sanoa EDELLEEN puhumalla VAIN omista tunteistaan, omasta näkökulmastaan, eikä leiki että tietää mitä toisen päässä tapahtuu)
B. En edes tienny että sulla oli tollanen olo, anteeksi.
(B. ottaa tunteen vastaan ja on pahoillaan että toisella on asiasta paha olla VAIKKA ei ajattelekaan että vika olisi yksin hänen-pahoillaan voi olla jo siitä että toisella on paha olla)
A. No jääksä sitte kotiin tänään?
(A pyytää B:ltä asiaa, ja samalla tavallaan vaihtaa kurssia eteenpäin: tunne on nyt käsitelty, hänet on kuultu, uusi asia tulee käsittelyy: voitko jäädä kotiin?)
B. Mä olen tosi pahalla tuulella, ja tuoppi poikien kanssa on ollu mielessä koko päivän,mä tosiaan tahtoisin mennä tänään ulos.
(B. ilmaisee oman tunteensa ja tahtonsa VAIN OMASTA näkökulmastaan)
A. sä haluut siis mennä poikien kanssa parille rauhottumaan
(A pukee B.n kommentin omiksi sanoiksi LISÄÄMÄTTÄ mitään omaa viakka kuinka mieli tekisi ja nöin vahvistaa että ymmärtää mitä B sanoo ja ottaa sen tunteen ja viestin vastaan)
B. joo. Puhutaaks tästä huomenna kun tuun töistä(lykkää asian käsittelyn paremmalle ajalle)/ mitäs jos huomenna vietetään ilta ihan kahestaan?
(esittää ratkaisua joka hänestä tuntuu hyvälle)
JNE.
---Puhujat kuuntelevat toisiaan: puhutaan toisesta ja vain toisesta silloin kun hänellä on asia minkä hän tahtoo sanoa ja tulevan kuulluksi. Silloin ei puhuta itsestä ja omista analyyseistä.
Puhujat pysyvät asiallisina: tarkotus on saada jotain parannusta aikaan, ei loukata.
Puhujat puhuvat siitä mitä tietävät: itsestään kun puhutaan itsestä, vain omasta näkökulmasta ja omista tunteista: musta tuntuu. Aina, koskaan, ja miksi sanoja vältetään.
Tsemppiä!
