oon toivottoman ihastunut 21 vuotiaaseen:( tätä tyyppiä ei kiinnosta työt, ei opiskelu, nukkuu päivät..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja järjettömästiihastunut30v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja olin kolmen lapsen 30 v yksinhuoltaja. En ehkä olisi saanut enää toista mahdollisuutta saada vielä yhden lapsen. Ehkä seuraava rakkkaus olisi tullut vastaan vasta sitten kun en enää lapsia saa.
 
Kuulostaa siltä, että tyypin pitäisi vielä vähän aikuistua.

Jos sä tarvit siitosorin siihen vauvakuumeeseen, niin anna mennä, mutta ei kuulosta siltä, että tuosta kaverista mitään vastuuntuntoista aikuista perheeseen saat. Eli jos jaksat itse kaiken, niin sitten.
 
Ja miksi ei kuulosta? Onhan se hankkinut työpaikan, eikö oo sen jälkeen ollut baareissa tai kuskinakaan kun muutti mun luo. Ja herääkin jo 7 joka aamu kun lapset herättää. On muuttunut täysin erilaiseksi!
 
[QUOTE="a.p";25913062]Ja miksi ei kuulosta? Onhan se hankkinut työpaikan, eikö oo sen jälkeen ollut baareissa tai kuskinakaan kun muutti mun luo. Ja herääkin jo 7 joka aamu kun lapset herättää. On muuttunut täysin erilaiseksi![/QUOTE]

No ehkä se on sitten kypsynyt tällä välin..
 
Oletko lasten näkökulmasta ajatellut? Ovatko lapset onnellisia? Eron jälkeen ihmisellä on taipumus olla kovin itsekäs ja huolehtia vaan omista tarpeista ja onnellisuudesta.
 
minä silloinen 2muksun yh tapasin 25-vuotiaana 20-vuotiaan sinkkumiehen joka juurikin juhli ja biletti kavereitten kanssa kaikki vapaa-aikansa..
Vuosi oltiin etä-suhteessa ja sitten muutin miehen luokse toiselle puolelle Suomea=)
7-vuotta yhdessä ja 2yhteistä lasta,enkä ole päivääkään katunut ja mies ei roiku kavereitten kanssa enää juuri missään,kerran kesässä käy poikien mökkireissun ja muuten mennään sitten kaksin silloin tällöin kun lastenvahti saadaan=)
Mies on ollut ihan loistava isäpuoli isommille ja hyvä isä myös omilleen,eikä arjessa erotella kuka on kenenkin lapsi=)Naapuri just yx päivä sanoi että teillä on kyllä kaikki 4 aivan kuin isänsä näköisiä..johon sitten totesin että voi olla mutta isompien isä ei ole tuo mieheni=D
Miehellä oli kyllä vakityö alusta asti=)Alussa ärsytti niin paljon se että ihmiset oli asenteella tuosta ei mitään tule yms..mutta ei tässä elämässä mitään saa jos ei edes uskalla yrittää=)
 
oisko tälläisestä ikäerosta kellään kokemusta? miten toimii pidemmän päälle?
Meillä on ikäeroa just tuon verran ja itse olin 30v kun aloin olemaan miehen 21v kanssa.
Olin 2 lapsen yh.
Meillä vaan mies on ollut heti alusta asti tosi kypsä ja kuten joku jossain toisessa ketjussa kuvasi niin ns. "vanhasielu". Tekee niitä töitä mihin on koulutus ja lasten kanssa tulee loistavasti toimeen, lapset tykkää miehestä kovasti.
Me muutettiin yhteen kun oltiin seurusteltu muutama kuukaus.
Nyt ollaan naimisissa ja toinen yhteinen lapsi tulossa.
Mies on edelleen yhtä järkevä ja ihana kuin on ollut alusta asti.
Ikäeroamme ei kyllä huomaa millään tavalla.

Onnea teille! Toivottavasti kaikki menee teilläkin hyvin. :)
 
Entäpä jos elämäsi on ollut niin tylsää ennen tätä miestä, että nyt 'tahdot elää vaarallisesti' ja tuntea edes jotain muutakin kuin olevasi äiti? Se ei ole rakkautta, vaan elämän sisällöttömyyttä. Etsi siihen sisältöä muualta kuin tuosta hyväksikäyttäjästä.
 
Minäkin 25v rakastuin 19-vuotiaaseen. Alkuun suhde oli vain fyysinen, kesti ennen kuin halusin tutustuttaa lapsiini. Nyt mies on ton 25v ja ollaan naimisissa ja yhteinen lapsi, toinen tulossa. Mahtava miehen malli lapsilleni. Kannatti. :)

Eli onnea ap, anna mennä jos oikeelta tuntuu! <3
 
Kiitos joku:) Mukava kuulla välillä positiivistäkin tästä asiasta.

Lapset tykkäävät tosi paljon tästä miehestä. Ovat alusta asti tykänneet. Ihan alkuaikoina kun me oltiin "vaan kavereita" miehen kanssa ja se kävi meillä vaan kahvilla lapset jo pyysivät mua soittamaan että voisko se taas tulla meille pelaamaan:) Sit se jäi jonkun ajan kuluttua yöks eikä lapset sitä mitenkään edes ihmetelleet.
 
Entäpä jos elämäsi on ollut niin tylsää ennen tätä miestä, että nyt 'tahdot elää vaarallisesti' ja tuntea edes jotain muutakin kuin olevasi äiti? Se ei ole rakkautta, vaan elämän sisällöttömyyttä. Etsi siihen sisältöä muualta kuin tuosta hyväksikäyttäjästä.
Vain typerät ja kateeliset ihmiset kommentoi näin... Ap:han sanoi, että mies on muuttunut.
Sitäpaitsi mun mielestä on aika normaalia, että jos ikää on 21vee ja on yksin niin silloin viettää aikaa kavereiden kanssa. Hänhän myös ajeli eikä pelkästään ollu jatkuvasti ryyppäämässä.
Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että nuorissa miehissäkin on niitä fiksuja tapauksia.
Mun mielestä ennemminkin nuorten miesten kanssa on toivoa kuin taas jonkun 30veen joka juoksee baareissa jne. Niitten kanssa on syytä olla enempi varuillaan.

Hui ja todella vaaralliseltahan tuo ap:n elämä nyt kuulostaa! Rakastunut ja onnellinen ja mies osaa käyttäytyä.
Missä siis ongelma? Ikäerossa? :D
 
Tapasin mieheni (ex) hänen ollessaan 19v ja minä 33v..

stoori lyhyesti..
Meidän yhdessäolon aikana 7v avoliitto ja kosikin minua vuosi sitten. Hän kävi intin ja opiskeli 4v täysipäiväisesti.
Koulut sai loppuun ja tehtiin yhteinen tenava siinä välissä tietysti, mulla kaksi lasta ennestään.

Ja 7v yhteiselon jälkeen, kappas vaan hän löysi uuden ja jätti mut.
Oltiin juuri muutettu yhteiseen kotiin (2viikkoa asuttu) ja otettu 25v pankkilaina. Kuusi kokonaista viikkoa tunsi tämän naisen ja siinä ajassa tajusi, että tämä nainen on paljon enemmän kuin minä koskaan, hyvä ihminen ja hyvä nainen. Mutta naisella ei ollut mitään tekemistä eropäätöksen kanssa vaan Oli kuulema vuosia paha olla mun kanssa.. Kun olen ihmishirviö suorastaan, henkistä vakivaltaa häntä kohtaan jne jne ja minä olen vain käyttänyt häntä rahallisesti hyväkseni. Nyt sitten opettelen elämään ilman lastani (viikko viikko systeemi) Lapsi vietiin heti uuden perheen luo, elelee siis kolmea kotia. Äidin, isän ja uuden perheen jossa myös sisaruksia ennestään.

Voin sanoa että tätä en haluaisi kenenkään kokevan, eroa täysin puun takaa.

Joten jos multa kysyt älä ota nuorta miestä!
 
Vapaa päivinä ja viikonloppunakin herää 7. Töihin menee 7 ja silloin herää puoli 7 jos sun nyt ihan välttämättä on saatava tietää:D Ja jakaa ihan postia ma-pe, voi siellä mainoksiakin tosin olla seasssa:)
 
Ihan hyvä alku, mutta odottaisitte nyt sen vauvan kanssa vielä. Miksi, oi miksi pitää HETI ja VÄLITTÖMÄSTI alkaa lisääntymään? Olisiko kuitenkin kiva nauttia siitä parisuhteesta ensin ja antaa tilanteen vähän edes vakiintua ja se poju on menossa armeijaankin... Voi jestas, eihän teillä edes ole lapsista pulaa, kun siellä ilmeisesti jo kolme pientä pyörii. Ihan oikeesti, en ymmärrä.
 
[QUOTE="ABC";25913656]Ihan hyvä alku, mutta odottaisitte nyt sen vauvan kanssa vielä. Miksi, oi miksi pitää HETI ja VÄLITTÖMÄSTI alkaa lisääntymään? Olisiko kuitenkin kiva nauttia siitä parisuhteesta ensin ja antaa tilanteen vähän edes vakiintua ja se poju on menossa armeijaankin... Voi jestas, eihän teillä edes ole lapsista pulaa, kun siellä ilmeisesti jo kolme pientä pyörii. Ihan oikeesti, en ymmärrä.[/QUOTE]

Peesi tähän. Te ootte tunteneet ihan vähän aikaa vasta, ja nyt jo muuttaneet yhteen ja kihloihin. Vaikka kuinka toinen ois ihana ja sun elämäsi mies, niin älä nyt hyvän tähden pidä tuollaista kiirettä asioitten kanssa!

Mullakin tuollainen tarina takana, kuin sulla. Tapasin 7v itseäni nuoremman miehen vajaa kolmekymppisenä ja mies vaikutti niin täydelliseltä. Silläkin oli kiire yhteenmuuttoon, kihloihin ja lapsiin. Olin typerä ja sinisilmäinen ja menin mukaan.. mies muutti meille parin kkn tuntemisen jälkeen, siitä taas pari kk mentiin kihloihin ja aloin odottamaan vauvaa. Ja siitä alkoi vuosia kestänyt helvetti, jossa meinasin lopulta kuolla (kuten myös lapseni). Miehestä paljastui väkivaltainen hullu, joka tuhosi niin mun kuin lasteni elämät. Ja tältä kaikelta mä oisin voinut välttyä, jos en ois pitänyt sellaista hoppua heti aluksi :(

Että ole nyt fiksu ja järkevä, ja hillitse ainakin sitä lasten tekoa toistaiseksi. Sä ehdit tulla raskaaksi vielä seuraavat 15v, ei sulla todellakaan ole mikään kiire. Tule nyt järkiisi, nainen.
 

Similar threads

Yhteistyössä