Minusta tuollaisissa tilanteissa pitäisi laskea:
1. Onko teillä varaa lyhennettyyn työviikkoon?
2. Onko lyhennetyn tekemiselle riittävät perusteet?
3. Kärsiikö parisuhteen toinen osapuoli rahallisesti tai jotenkin muuten siitä, jos sinä teet lyhennettyä työviikkoa.
Minusta teillä ei ole varaa lyhennettyyn työviikkoon, jos teillä kerran ei ole edellytyksiä tarjota molemmille osapuolille tasapuolisesti mahdollisuutta samaan. Tasa-arvoisessa parisuhteessahan on lähtökohtana molempien osapuolien tasavertaiset mahdollisuudet työhön ja vapaa-aikaan. Jos miehesi ei voi saada samaa kuin sinä, asiasta pitää neuvotella niin, että osat vaihtuvat myöhemmin (miehesi tekee lyhennettyä ja sinä täyttä työviikkoa) ja hänkin saa osallistua tällä tavalla lapsenhoitoon - tai sitten et sinäkään tee lyhennettyä.
Kärsiikö lapsi päiväkodissa? Onko näkyvissä stressin oireita? Minusta lapsen hyvinvointi on riittävä perustelu lyhennetyn työviikon pitämiselle, ja lapsen edun pitäisi myös mennä miehesi katkeruuden edelle, mikäli lapsen etu todella vaatii vapaapäivä hoidosta. Vaatiiko se? Tämän tiedätte vain te itse.
Joutuuko miehesi maksumieheksi? Selviätkö itse omista laskuistasi ja pystytkö osallistumaan samalla tavalla elatukseen ja muihin kustannuksiin, jos teet lyhennettyä työviikkoa? Jos toinen osapuoli joutuu maksamaan kotona olemisen, minusta se on väärin ja epäreilua miestäsi kohtaan ELLEI sitten ole niin, että lapsen etu tällaista vaatii. Tämän asian tiedät vain sinä ja miehesi.
Sen verran kuitenkin tahdon sanoa, että niskakarvat tärähtivät pystyyn, kun luin aloituksestasi, että miehesi KÄSKEE sinua kuin jotain helvetin kotiorjaa. Tuli niin pahat vibat ja muistot mieleen. Jos miehelläsi ei ole mitään perustetta puuttua päätökseesi, ei hänellä ole mitään perusteita myöskään komennella sinua ja lastanne ylös aamuvarhain ja käskyttää tekemään yhtään mitään, mihin ei ole selkeästi tarvetta. Ymmärrän tosin miehesi ärtymystäkin, etenkin, jos miehesi ei viihdy omassa työssään. Tuntuuhan se epäreilulta.
1. Onko teillä varaa lyhennettyyn työviikkoon?
2. Onko lyhennetyn tekemiselle riittävät perusteet?
3. Kärsiikö parisuhteen toinen osapuoli rahallisesti tai jotenkin muuten siitä, jos sinä teet lyhennettyä työviikkoa.
Minusta teillä ei ole varaa lyhennettyyn työviikkoon, jos teillä kerran ei ole edellytyksiä tarjota molemmille osapuolille tasapuolisesti mahdollisuutta samaan. Tasa-arvoisessa parisuhteessahan on lähtökohtana molempien osapuolien tasavertaiset mahdollisuudet työhön ja vapaa-aikaan. Jos miehesi ei voi saada samaa kuin sinä, asiasta pitää neuvotella niin, että osat vaihtuvat myöhemmin (miehesi tekee lyhennettyä ja sinä täyttä työviikkoa) ja hänkin saa osallistua tällä tavalla lapsenhoitoon - tai sitten et sinäkään tee lyhennettyä.
Kärsiikö lapsi päiväkodissa? Onko näkyvissä stressin oireita? Minusta lapsen hyvinvointi on riittävä perustelu lyhennetyn työviikon pitämiselle, ja lapsen edun pitäisi myös mennä miehesi katkeruuden edelle, mikäli lapsen etu todella vaatii vapaapäivä hoidosta. Vaatiiko se? Tämän tiedätte vain te itse.
Joutuuko miehesi maksumieheksi? Selviätkö itse omista laskuistasi ja pystytkö osallistumaan samalla tavalla elatukseen ja muihin kustannuksiin, jos teet lyhennettyä työviikkoa? Jos toinen osapuoli joutuu maksamaan kotona olemisen, minusta se on väärin ja epäreilua miestäsi kohtaan ELLEI sitten ole niin, että lapsen etu tällaista vaatii. Tämän asian tiedät vain sinä ja miehesi.
Sen verran kuitenkin tahdon sanoa, että niskakarvat tärähtivät pystyyn, kun luin aloituksestasi, että miehesi KÄSKEE sinua kuin jotain helvetin kotiorjaa. Tuli niin pahat vibat ja muistot mieleen. Jos miehelläsi ei ole mitään perustetta puuttua päätökseesi, ei hänellä ole mitään perusteita myöskään komennella sinua ja lastanne ylös aamuvarhain ja käskyttää tekemään yhtään mitään, mihin ei ole selkeästi tarvetta. Ymmärrän tosin miehesi ärtymystäkin, etenkin, jos miehesi ei viihdy omassa työssään. Tuntuuhan se epäreilulta.
Viimeksi muokattu: