Jotkut tuntuvat myös kuvittelevan että "ihastuminen on normaalia" tarkoittaa myös sitä, että se olisi jatkuvaa. Se nyt ei ihan pidä paikkaansa. Tutkimusten mukaan suurin osa ihastuuu toiseen ihmiseen suhteensa aikana ainakin kerran tai pari. Ei se tarkoita että pitäisi koko ajan olla ihastunut muihin. En minäkään ymmärrä, että hyvä parisuhde pistettäisiin poikki sen takia, kun ihan tiedostamattaan sattuu ihastumaan johonkin ihmiseen. Jännältä muutenkin tuntuu, että tosi monelle ihastuminen ja rakastuminen tuntuu olevan tuollainen head-over-heels juttu. Ei minulla maailma heitä kärrynpyörää jos ihastun. Eikö näillä vannojilla ole mitään pienempiä tunteita ihmisiä kohtaan kuin neutraali-lääpällään-syvästi rakastunut?