Mies kettuilee kiloistani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pulleroko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mielenkiintoinen ketju, mielipiteitä laidasta laitaan.
Minulle heräs kysymyksiä. Esim. pitäiskö jo pariutumisvaiheessa keskenään selvittää mahdolliset suhtautumiset olemuksen muutoksiin?
Eihän ihminen ole ulkoisesti, kuten ei missään nimessä myöskään liikunnallisesti sama jos esimerkiksi painoeroa alkaa olla kymmeniä kiloja, siis tutustumisvaiheeseen verrattuna. Siinähän saattavat jo harrastuksetkin kärsiä, siis mahdolliset yhteiset harrastukset.
On vaan niin paljon mihin ihminen saattaa kiintyä toisessa ihmisessä. Vähimpänä ei voi missään nimessä pitää liikunnallisuutta tai muuten ulkoista olemusta, esteettistä.
No jaa, se estetiikkakin tulee kyllä jokaisen omasta pääkopasta. Toinen tykkää tyttärestä ja toinen tyttären äidistä.

Pitää vaan sopia mahdollisen elämänkumppanin kanssa että: Saatan sitten muutaman vuoden päästä olla paljon isompi, kelpaanko silloinkin? Saatan kyllä kuljeskella likaisissa vaatteissakin, kelpaanko yhä? Saatan hoitaa raha-asianikin huonommin, kelpaanko yhä?

Mutta eikös se kuitenkin ole niin että yhteispelillä kaikki sujuu, ja jos ei suju niin silloin pitää vaan lähteä eri suuntiin. Ei siinä mitään kuikutteluja ja solvauksia tarvita, aikuiset ihmiset. Ihmisyyttä kehiin......
 
Alkuperäinen kirjoittaja ystävät?:
Valitseeko nämä miehet myös miespuoliset ystävänsä ulkonäon mukaan?
Mitkä ihmeen "nämä miehet"?
Minulla on sellainen ongelma etten voi edes ruokailla samassa pöydässä jossa hyllyy läski-ongelmainen yksilö, on aivan sama onko kyseessä mies tai nainen. Ei siinä ole kyseessä "valinta" vaan se että hyllyntä iljettää minua. En myöskään halua kätelle sellaista yksilöä ...lirts ...löts, sekin iljettää minua.

Kaikilla meillä on joitakin asioita/seikkoja/ominaisuuksia jotka iljettävät. Joku ei pidä esimerkiksi maksalaatikon hajusta/mausta, onko se "valintaa" kun pyrkii olemaan altistumatta sellaiselle hajulle/maulle joka iljettää?

Jussi
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mies 50:
pitäiskö jo pariutumisvaiheessa keskenään selvittää mahdolliset suhtautumiset olemuksen muutoksiin?
Minä selvitän selkeästi sen mitä selkeästi inhoan. Olisi varsin typerää olla selvittämättä.

Alkuperäinen kirjoittaja Mies 50:
Eihän ihminen ole ulkoisesti, kuten ei missään nimessä myöskään liikunnallisesti sama jos esimerkiksi painoeroa alkaa olla kymmeniä kiloja, siis tutustumisvaiheeseen verrattuna.
Ei myöskään henkisesti eikä älyllisesti. Läski alkaa aina kertyä silloin kun elämässä ei enää ole mitään muuta nautinnon lähdettä kuin märehtiminen, eikä yläkerrassa ole riittävästi kapasiteettia tilanteen/ongelman käsittelemiseen.

Jussi
 
Kuulostaa todella joltakin pakkomielteen omaavalta tuo Jussi2u.

Itse arvostan miehessä yhtenä tärkeimpänä luonteenpiirteenä avarakatseisuutta. Joillakin se on jo lapsena opittua kotikasvatuksessa ja on selkäytimessä. Jotkut oppivat sitä elämän varrella ja maailmaa kiertäessä. Jotkut ei opi koskaan ja sellaisia ihmisiä minä koitan välttää. Voin toki ruokailla samassa pöydässä ihan jokaisen ihmisen kanssa ja keskustellakin mutta kumppaniksi tai ystäväksi en voisi valita.


 
Asian olisi voinut sanoa hienotunteisemmin, en nyt ota kantaa miehesi sananvalintoihin mutta kyllähän 80 kiloinen nainen kieltämättä on aika runsas. Siitä huolimatta että lihas painaa enemmän kuin läski mutta jos vertailen sinua mieheeni joka on yli 180 cm ja atleettinen ja painaa alle 80 kg niin sitä rasvaa voi sinulla olla hieman liikaa. JOS kuitenkin olet ihan tyytyväinen itseesi ja painoindeksi on normaali, mikäs siinä. Ota mies jolle kilot ei merkitse niin paljon, suomalaiset ylipainoiset naiset ei yleensä itse tiedosta olevansa lihavia. Mutta kun se on se terveys, vanhempana diabetes riski jne. Jos miehen silmää miellyttää hoikka nainen, ymmärrän tavallaan että kilosi häiritsevät kun en itsekään innostuisi esteettisesti lihavan tai pullukan miehen kanssa "sillai". Parisuhde ei rakennu pelkästä ulkomuodosta mutta kyllä jokaisella saa olla silti olla ulkonään suhteen jokin "raja", eikö vain? Toinen asia on sit ne miehet joille ei koskaan kelpaa kukaan "koska aina on parantamisen" varaa. Vaikea arvioida onko miehesi sellainen vai muuten vaan suorasukainen ja siksi tökerö.

 
Kettuilut on kurjia, ja parisuhteessa kyllä pitäisi asiat hoitaa toisin.

Mutta toinen juttu on se, että 170 cm 80 kg naisella ei kyllä ole pelkkää lihasta. Siinä on taatusti 10 kg liikaa puhdasta läskiä.
 
Mennessämme naimisiin olimme hoikkia. Ja itsestään selvää on molemmille nämä pari vuosikymmentä olleet, että hoikkina myös pysytään. Itse olen jopa vielä hoikempi kuin naimisiin mennessä ja ukko tykkää.

Kyllä parisuhteen seksiin kuuluu visuaalisuus myös. Kyllä mulla halut lopahtaisi, jos ukko lihoisi. Onneksi sekään ei halua lohoa, joten vakka on kantensa valinnut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja läski on:
läski vaikka voissa paistais. ite ei huomaa liikakiloja. valokuva pitäs ottaa ja verrata hoikempaan kuvaan.
Mielestäni ylipainoiset naiset tajuavat kyllä tilansa/tilanteensa mutta hyvin monella heillä on sellainen käsitys itsestään että heille on siunaantunut myös niin valtasti, lähes rajattomasti, jotain sisempää kauneutta ynnä mitä kaikkea immateria-ominaisuuksia niitä onkaan, niin ruhtinaallisesti ettei ne läskit saisi millään tavoin mihinkään mitään vaikuttaa.

Jussi
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jussi2u:
Alkuperäinen kirjoittaja läski on:
läski vaikka voissa paistais. ite ei huomaa liikakiloja. valokuva pitäs ottaa ja verrata hoikempaan kuvaan.
Mielestäni ylipainoiset naiset tajuavat kyllä tilansa/tilanteensa mutta hyvin monella heillä on sellainen käsitys itsestään että heille on siunaantunut myös niin valtasti, lähes rajattomasti, jotain sisempää kauneutta ynnä mitä kaikkea immateria-ominaisuuksia niitä onkaan, niin ruhtinaallisesti ettei ne läskit saisi millään tavoin mihinkään mitään vaikuttaa.

Jussi

Varsinkin deittipalstoilla kannattaa varoa naistyyppiä, joka ilmoittaa olevansa "sinut kilojensa kanssa", "kantavansa kilonsa pystyssä päin", "ei aivan mallimitoissa" tai "on, mistä ottaa kiinni". Pääsääntöisesti ovat itsestään huolehtimattomia homssuja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jussi2u:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap.:
Koska kysyntää näyttää riittävän ja omasta mielestä olen aivan sopivan kokoinen, en ajatellut alkaa millekään laihdutuskuurille.
Lykkyä tykö! Reaaliteetit ja todellinen markkina-arvo tulevat kyllä sitten eteen kunhan panet miehesi vaihtoon. On sekin mahdollisuus että hän ehtii suorittamaan vaihto-operaation ensin.

Jussi

Juurikin näin, tervemenoa vaan testaamaan! Kyllähän läskikin varmasti jollekin kelpaa - ainakin siinä tapauksessa, että kyse on vain yhdestä yöstä, eikä kaverit näe...
 
Alkuperäinen kirjoittaja sinkkumies deittipalstoilla:
Varsinkin deittipalstoilla kannattaa varoa naistyyppiä, joka ilmoittaa olevansa "sinut kilojensa kanssa", "kantavansa kilonsa pystyssä päin", "ei aivan mallimitoissa" tai "on, mistä ottaa kiinni".
Kontaktoin vain sellaisten tyttöjen kanssa jotka avoimesti ja reilusti ilmoittavat olevansa hoikkia/laihoja, ja siten on aina ollut.

En ole nähnyt kuvauksistasi kuin version: "ei aivan mallimitoissa", senkin hyvin harvoin. Läskit seuranhakijat pääsääntöisesti vaikenevat ongelmastaan aivan täydellisesti, tuon avulla heidät on erittäin helppo välttää.

Alkuperäinen kirjoittaja sinkkumies deittipalstoilla:
Pääsääntöisesti ovat itsestään huolehtimattomia homssuja
...taisit luoda aivan omintakeisen naistyyppisi.

Jussi
 
No minä kyllä olen sitä mieltä, että tottahan se on vaan puhunut, kun on sanonut, että iso selluliittiperse, sillä sitähän se varmaan noissa mitoissa on. Mutta jos todella olet itseesi tyytyväinen, niin miksi loukkaannut totuudesta?
Minulla kun oli isohko selluliittipeba, niin en loukkaantunut, kun mieheni haukkui sitä löysäksi laatikkoperäksi, sillä sitähän se oli. Tulin lopulta itsekin siihen tulokseen, että haluan terveellisemmät elämäntavat, aloin liikkumaan ja kevensin ruokavaliota. Nyt vuosien päästä terveys on kunnossa ja kroppa myös timmimpi kuin ikinä. Kiitän miestäni rehellisyydestä, en ehkä olisi herännyt, jos hän olisi ollut hienotunteinen. Pahimmassa tapauksessa painoa olisi vähintään se 20 kiloa lisää ja elämäntapasairaudet kolkuttaisivat ovella.
Ehkä miehesi sanoo siksi, että välittää sinusta ja toivoo parastasi. Varmasti 20 kiloa keveämpänä olisit itseesi tyytyväisempi, ehkä terveempikin. Kauniisti treenatut lihakset piirtyisivät niissä mitoissa virtaviivaisena vaatteissa kuin vaatteissa.
Jos hän oikeasti haluaisi jonkun muun, hän olisi jo mennyt.
 
Tämän laitoin toiseenkin ketjuun kommenttina, mutta sopii taas. Itsestään tykkäävä on kaunis aina, ellei se ole itserakkautta vaan ystävyyttä itsensä kanssa. Upeimpia näkemiäni ihmisiä on tuttavan vaimo, kokoluokkaa Aivan Valtava, mies rimpula, ja tämä nainen osaa todella pukeutua ja meikata näyttävästi, ja on siksi kaunis. Mutta eniten siksi, että hän on mukava tyyppi ja sinut itsensä kanssa, ei yritä piiloutua maisemasta. Monta samanlaista paria olen nähnyt ja hyvin näyttää menevän.
 
Mikähän nyt on tämän ketjun "läskikammoisten" miesten mielestä "hirveä läskikasa" ja "homssuinen" - ja miten ne liittyvät yhteen? Onko "hirveä läskikasa", jonka kanssa ei voi oksentamatta käydä samaan ruokapöytään joku, joka on oikeasti sairaaloisen ylipainoinen vai onko tällainen "läskikasa" jokainen, jonka painoindeksi ylittää 18:ta?

Itse olen 165 cm pitkä ja painan 65 - 67 kg, mieheni on 180 cm pitkä ja painaa n. 100 kg ja kyllä molemmat näytämme ainakin toistemme silmiin haluttavilta ja kauniilta/komeilta. Eli olen kyllä sitä mieltä, että ellei terveydellisiä haittoja ilmene ja ellei lihominen ole niin merkittävää, että sen taustalla voisi epäillä olevan jonkun sairauden, ei ylipaino kovin monelle ole sellainen asia, että se olisi kynnyskysymys ihanassa ja toimivassa parisuhteessa. Silloinkaan, jos epäilee huomattavan lihomisen johtuvan terveydellisistä syistä, ei "läskeistä" saa alkaa ilkeillen huomautella, vaan asiallisesti.

Niin, sitä myös ihmettelin, että miten lihavuus (niin, mikä on lihava?) ja homssuisuus liittyvät yhteen? Ystävä- ja tuttavapiirissäni on huomattavan hoikista selvästi lihaviin olevia ihmisiä, eikä painoindeksi ja itsestään huolehtiminen ainakaan omassa tuttavapiirissäni käy mitenkään käsi kädessä.
 
Oma kulta on myös kiloihinsa tyytyväinen. Loukkaantuu verisesti ja seksi katkeaa, jos alkaa kommentoimaan ulkonäköä. Ja erollakin uhkaa joskus.

Vetää aina suklaata levyllisen kerrallaan ja jäätelöä paketillisen. Juo myös alkomahoolia melko paljon. Mitat on 156cm ja 95kg. Kuntoileekin hiukan, mutta syö ihan liikaa vaaleaa leipää ja pastaa. Ei kasviksia juurikaan.

Esim. seksissä houkuttelevuutta alentaa vielä hygienian puute (peseytyy max joka toinen päivä). Aika iljettävää välillä, kun katsoo päällä ollessa hikisiä mahamakkaroita, jonka välissä on kaikkea nöyhtää ja tuoksukin sen mukainen. Minun pitäisi muka käskeä liikkumaan enemmän. Olen itse 170/75 melko hyväkuntoinen. Enpä tiedä, mitä tekisi.
 
Jos olet tuossa tilanteessa,tee mitä haluat tehdä.Et ole tyytyväinen oloosi kumppanin takia.Silloin on paras laittaa tavarat jakoon ja muuttaa eri osoitteisiin.Mitä suotta pähkäilemään jos tilanne on tuossa jamassa.
 
Ei 156/95 vielä hirveän lihava ole. On niitä hirveämpiäkin hirvityksiä tullut vastaan. Siinä vaiheessa, kun vyötärön ympärys on isompi kuin henkilön pituus, alkaa olla jo vähän aika laihduttaa.
 
myötätunnon puutteestakin, mikä voi ajaa herkän juomaan, syömän, masentumaan, pelaamaan, psykopaatiksi, hetkelliseksi narsistiksi riippuu mikä on se ihmisen heikoin lenkki.
esim. kriisien tullessa voi mustasukkaisuus joillakin nostaa päätään rajuin seurauksin. hetkellistä juomis ongelmaa on monella-siitä voi luiskahtaa pitemmäksikin aikaa tuopin kanssa seurusteluun.

jos sitten joutu vielä kuuntelemaan jatkuvia solvauksia omista heikoista kohdista, sillä murennetaan loputkin hyvät toisesta ihmisestä. se joka pystyy toisen näin henkisesti tappamaan pikkuhiljaa, on varmasti sillä ihmisellä myöskin heikkous-joka tekee onttoja tyhjäpäitä toisista....

olkoon kuinka vaan se totuus, joka omasta mielestään saa sanoa sitä, mutta missä on myötätunto toista elävää ihmistä kohtaan? missä kohdin on mennyt niin pieleen siellä omassa mätäpäässä, etä saa tuomaroinnin vallan toiseen ihmiseen ja saa luvan laukoa omia "totuuksiaan"?

tässä maailmassa on kaikilla joku ongelma ja heikkous. suurin heikkous on tässä yhteiskunnassa nämä MUKA-totuuden viljelijät, tyhjät onttopäiset ja kyvyttömät tunteissaan kokea mitään muuta kuin - minäminä elämää joilla sitten lyövät lyötyä ja katsovat sen halveksien loppuun asti.
Verenimijöitä toisen ihmisen kustannuksella ja heikkoudella.

Sen takia ja tällaisten ihmisten takia meidän yhteiskunta ei arvosta vanhuutta, lihavia, poikkeavia erinlaisia, siksi herkät juovat, on kaikkea tunne ongelmaa ja moni käyttää kehoaan niiden tunteiden hautuumaana-syöden ja tehden itselleen hallaa.

miten saisi mätäpäiset ihmiset pois tästä yhteiskunnasta? ne, jotka luulevat olevansa haavoittumattomia ja täydellisiä?

miltä kuulostaa?







 

Similar threads

V
Viestiä
22
Luettu
1K
M
S
Viestiä
6
Luettu
3K
Perhe-elämä
Samanlainen tapaus
S
Ä
Viestiä
44
Luettu
3K
A

Yhteistyössä