Mies kohtelee törkeästi

[Molly]

Hei. Olen 18 vuotias nainen ja mieheni on 22 vuotias. Olemme seurustelleet melkein 2 vuotta ja ongelma on seuraava. Mieheni on ruvennut kohtelemaan minua törkeästi eikä häntä myöskään seksi enää huvita yhtä paljon mitä ennen ja esimerkiksi kavereidensa seurassa alistaa minua, ei kunnioita ja puhuu minulle törkeästi, mutta omien sanojen mukaan kaikki ovat "vitsillä" ja jos en kuullut että hän on sanonut jonkun asian perään että "vitsi" (jota hän ei todellakaan ole koskaan tehnyt) niin olen kuuro. Hän ei yhtään huomaa kuinka minulle tulee siitä paha olo ja kun mainitsen asiasta niin hän laittaa kaiken minun syykseni. Hänen mukaansa minä _aina_ aloitan mm. pään aukomisen hänelle (jota en todellakaan tee, koska tiuskaisen heti takaisin jos hän sanoo mulle ensin törkeästi ja siitä se show vasta alkaakin) ja sanoo että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" Hänen mukaansa minä _aina_ aloitan kaikki riidat, jatkan enkä osaa lopettaa ollenkaan vaikka asia ei ole näin. Hänen käytöksensä muuttuu heti kun mun kavereita ja miehen kavereita ilmaantuu seuraan, mutta sitä ennen hän on todella kultainen ja kiltti minulle. Ja aina kun haluan selvittää asiat ja sanoa kuinka minua häiritsee hänen paskamainen käytöksensä niin hän sanoo takaisin että olen itse syypää. Hän kääntää kaiken minun syykseni vaikka asia ei olisikaan niin. Monta kertaa hän on pahoittanut mieleni haukkumalla mm. idiootiksi, aivottamaksi ääliöksi ja kaikkea muuta niin ihanaa ja monesti saanut mut itkemäänkin, mutta ei välitä siitäkään. Mitään ei tuumaa siihen jos kysyn häneltä että onko kiinnostus loppunut, miksi hän on niin törkeä minua kohtaan. Monesti on vain hiljaa ja kun toistan kysymyksen niin ärähtää jonkun epämääräisen vastauksen takaisin. Kerran kun minulta meni hermot totaalisesti niin tokaisin hänelle että "näköjään haluat musta eroon niin voin lähteäkkin" niin hermostuksissaan vastasi takaisin että "joo tiedät kyllä missä ovi on" Sen jälkeen tuumasin hänelle että näimpä kuinka paljon hänkin minua rakasti, johon rupeaa raivoamaan että olen idiootti ja aloitan taas kaiken ja kuinka en ymmärrä mitään yms. Tämä mies osaa olla hyvin hellä, rakastavainen ja ihana, mutta viimeiset 2 viikkoa on ollut lähes koko ajan tälläinen. Mikä vaivaa?
Pahoittelen jos oli sekava.

 

[Molly]

Rakastan kuitenkin miestäni ja hänkin sanoo rakastavansa minua, mutta kuitenkin yhtäkkiä alkoi tälläinen kausi. Kyllä hän on tänäkin aikana ollut välillä ihana ja rakastava, mutta yhtäkkiä on kuitenkin napsahtanut jostain syystä. Tosin tuota kavereiden seurassa alistamista on ennenkin ollut, mutta ei yhtä pahasti mitä nyt. Onko mitään enää tehtävissä, koska en haluaisi välttämättä erota? Vai onko ero jopa ainoa mahdollisuus enää tässä tilanteessa? Unohdin vielä mainita, että kun riitelemme ja hän saa minut itkemään sanottuaan todella törkeästi minulle niin seuraavana päivänä on taas ihan normaali. Aivan niinkun mitään riitaa ei koskaan olisi ollutkaan, mutta silti sama pilkkaaminen yms jatkuu melkein päivittäin. Ei toki aina. Sen jälkeen saattaa lopettaa ivaamisen, alistamisen yms. kun hermostun hänelle ja rupean raivoamaan muiden kuullen. Tiedän että en välttämättä käyttäydy oikein tässä tilanteessa, mutta rupeaa keinot loppumaan kun puhe ei ole mennyt perille melkein kahden vuodenkaan jälkeen.

 

[Älä alistu tuollaiseen]

Olet kyllä ollut kärsivällinen ja rakentava, mutta miehesi käyttäytyy vaan edelleen törkeästi.

Olin itse ikäisenäsi samantyyppisessä suhteessa, liiian kauan. Mies oli minua viisi vuotta vanhempi. Tiesin koko ajan, että olen hölmö, kun en jätä häntä. Hän käyttäytyi kuten miehesi, mutta lisäksi oli vielä tosi mustasukkainen. Tavallaan vihasin häntä samalla. Kasvoin suhteesta pois ja nykyään minulla on ihana mies, jolla on terve itsetunto. Ei ikinä solvaa eikä kohtele ketään kaltoin.

Älä jää tuleen makaamaan, lopeta suhde ajoissa. En usko, että miehesi tuosta muuttuu. Voihan olla, että hänkin pyristelee pois, koska ei tunnu välittävän tunteistasi.

 

[no]

Kyllä minustakin tuo vaikuttaa heikolta itsetunnolta tai peloista. Hän uskaltaa morkata sinua muiden läsnäollessa, mutta ei niinkään kahden kesken?

Jotta saisit asiaan toisenkin näkökannan, niin sanon, että miehesi on todella herkkä ja teidän valtataistelunne kotona on sinun voittama. En tiedä miksi se on niin. Ja miksi mies uskaltaa vastustaa sinua vain muiden läsnä ollessa.

Minusta tuo asia voisi selvitä puhumalla ja mies voisi osallistua kotonakin päätöksentekoon. Hienoa olisi, jos hän voisi/osaisi osallistua rakentavasti ja rakastavasti.

Mitä tulee ikäänne, niin nuoria olette, liiankin nuoria vakiintumaan toistenne kanssa. Selvittäkää kuitenkin asia, vaikka eroaisitte, koska saisitte siitä oppia seuraavaan/seuraaviin suhteisiin. Ei noin voi jatkaa. Hakekaa syitä käytökseenne myös molemmat itsestänne.

 

[Molly2]

Älä jää tuleen makaamaan, lopeta suhde ajoissa. En usko, että miehesi tuosta muuttuu. Voihan olla, että hänkin pyristelee pois, koska ei tunnu välittävän tunteistasi.

Kiitos kannustuksesta! Tuollaisesta "kultamussukasta" olen pyristelemässä eroon. Sen tueksi olen soittanut psykoterapeutille ajanvarauksen merkeissä, mihin miehenikin lupautunut tulemaan. itse jatkan käyntejä niin kauan kuin tarve vaatii tilanteen käsittelyssä. Yksin en pysty prosessia viemään läpi. Nyt saa mies näyttää todelliset aikeensa. Veikkaan, ettei tässä enää mitkään puheet auta, ellei sitten ihmeitä tapahdu. Geenejä en miehessäni voi muuttaa. Tuo vuosikausien alituinen vaihtelu alistamisen / huonotuulisuuden ja sitten lähes hetimiten "kun ei mitään olisi tapahtunutkaan" välillä on tuttuakin tutumpaa. Se jatkuu yhtä varmana kuin aika universumissa. Odotan kovasti pääsyämme terapeutille, että saan tilanteen hallintaan ja etenemään käytännössä kohti ratkaisua. Sitä haluan!

Terveisiä Molly-kaimalle!

 

[Elämän polku]

Sinä olet 18-vuotias ja jo nyt parisuhdekriisissä. Ei se tuosta parane, turha edes kuvitella. Olet liian
nuori tuhoamaan elämäsi jonkun typerän tyypin vuoksi. Ei parisuhde ole elämän syvin tarkoitus. Sinun pitää miettiä enemmän omaa elämääsi, henkistä kehitystäsi ja itsenäitymistä vahvaksi ihmiseksi.

 

[Molly2]

Voi elämän kirjo!
Otin nyt aamusta puheeksi "kultamussukkani" kanssa pyskoterapeutille menon ja avioeroasiat. Kuin hetkessä hän oli se "maailman ihanin, aurinkoisin, hellin ja ymmärtäväisin mies" ja osaa saada sen myös siltä tuntumaan. Siis pahantuulisesta öyskäristä ei ollut tietoakaan, eikä myöskään provosoitumisesta. Hän niin kauniisti hellien aneli, ettei haluaisi päästä minusta eroon ja että selvittäisimme sotkumme yhdessä. Pyysi kohteliaasti sovalle pitkälleen kainaloonsa. Siinä sitten sain ainakin sympatiaa ja tämän vuoden kokovartalohivelyt kukkurakuormalla samalla kertaa. Täytyy todeta ironisesti, että kyllä mieheni tässä itsensä ylitti. Omalla tavallaan yritti osoittaa ymmärrystä. Sanoi, ettei haluaisi uhrata minua työlle ja sopisimme vastuista asioiden hoidossa; minä hoidan psykoteraputille ajat ja hän omaisuudenjakoasiat (ne teemme vaikka emme eroaisikaan). Taitava talousmies kun on. Hurttia huumoriakin häneltä supliikkina löytyy; kuulema hautakiveeni pitäisi kirjoittaa "teki työnsä hyvin - työkaverit kiittää"....??

Mutta tällaista kun olisi siis hieman useammin...muulloinkin kuin eronhetkellä helteellä. Silloin jo alkaisin pyörtämään ajatuksiani. Mutta huomennahan voi tilanne jo olla toinen. Kyllä tämä aika surkuhupaisaa on! Eipä voi muuta sanoa.

 

[huuuh]

Olette kyllä hirveän nuoria vielä, että siinä mielessä voi olla mahdollisuudetkin parantaa vinoutunut suhde.

Tuosta miehesi käytöksestä tuli kuitenkin mieleen oman tuonaikaisen poikaystäväni käytös. Hänellä se johtui siitä, että oli ihastunut toiseen. Miehesi ei tietenkään välttämättä ole ihastunut keneenkään, mutta syitä tuollaiselle käytökselle voi siis olla monenlaisia. Ehkä siinä on jotain ahdistustakin mukana, koska tavallaanhan joudutte itsenäistymäänkin ja kasvamaan aikuisiksi yhdessä.

Vietättekö muuten paljon aikaa yhdessä vai onko teillä omiakin menoja? Onko teillä mitään yhteisiä (ja omiakin) harrastuksia? Monesti edes yhden yhteisen harrastuksen myötä pariskunnan "yhteishenki" ja yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa, jos on kasvaakseen

 

[Molly2]

Tuosta miehesi käytöksestä tuli kuitenkin mieleen oman tuonaikaisen poikaystäväni käytös. Hänellä se johtui siitä, että oli ihastunut toiseen. Miehesi ei tietenkään välttämättä ole ihastunut keneenkään, mutta syitä tuollaiselle käytökselle voi siis olla monenlaisia. Ehkä siinä on jotain ahdistustakin mukana, koska tavallaanhan joudutte itsenäistymäänkin ja kasvamaan aikuisiksi yhdessä.

Vietättekö muuten paljon aikaa yhdessä vai onko teillä omiakin menoja?

Na jaa. Ei mieheni uskoton ole. Sen kyllä todennäköisesti huomaisin. Toisaalta en epäile etteikö hänellä menestystä naismarkkinoilla olisi, jos hän vain itse haluaisi. Ja kyllä hänelle lienee jonkinlaista tyköäkin tehty ottaen huomioon, että hän on se, jolle kotiimme kulkeutuu naisväeltä kiitoskortteja ja erilaista "sälätavaraa" pitkin vuotta - mutta ne vain työn kautta tulleita. Jos hänellä toinen olisi, niin potkut tulisi. Tänäaamuna hän reilusti sanoi, että on rakentanut elämänsä minun kanssani kuljettavaksi ja haluaisi tehdä siitä hyvää elämää. Olihan se kauniisti sanottu, mutta värkkäämistä toteutuspuolella siis riittää.

Uskon, että miehellänikin oma masennuksensa tästä on. Siitä lienee merkkinä se, että hänkin on kovasti väsynyt - mutta on hänen työnsäkin vaativan raskasta, vaikka ei fyysisesti. Aamulla hän sanoi, että haluaisi itsekin muutosta keskinäiseen oloomme. Totesi siis näin, kun otin asian esille, mutta oma-aloitteisesti hän ei tällaisia puhele. Hän oli lähinnä huolissaan siitä, että minä olen viimeaikoina ollut huolestuttavan väsynyt, kun en jaksaa enää juurikaan mitään. Tämä on totta. Olen kovin huusholli- ja koti-ihminen, mutta viimeaikoina ensimmäistä kertaa elämässäni en ole tähän jaksanut panostaa, vaikka haluaisinkin. Samoin lapsen kasvatus. Nämä huolestuttavat itseänkin suuresti.

No, mieheni sanoi myös aamulla, että emmeköhän tästä vielä selviä...(voih...?!). On kyllä sanonut näin miljoonat kerrat ennenkin, eli samaan sarjaan taitaa mennä. Siis ilman, että asiaan korjausta tulee ainakaan pitemmällä tähtäimellä. Saas nähdä!

Ainoat yhteiset harrastuksemme ovat yhteiset matkat koti- ja ulkomailla. Olemme reissanneet pitkin maapalloa myös lapsen kanssa. Matkat onnistuvat ihme kyllä mitä parhaiten ja ne ovat niitä ainoita asioita mistä voimme yhdessä nauttia. Joskus - melko usein tulee itselleni suru puseroon ulkomailla etenkin silloin, kun olemme jossakin kovin kauniissa "eksoottisen eroottisessa" paikassa tai hotellissa ja nuo intiimitarpeet kun ovat jääneet niin vähälle tyydytykselle, eikä hommasta edelleenkään tule sen kummenpaa...niin silloin on kyllä "pannu kiehua yli". Enkä viitsisi - vaikka ehkä pitäisi, hotellin käytävällä kurkku suorana huutaa sitä K-llia tänne.. jotta voisi jonkilaista hätätapausta saada tuonne salaiseen puutarhaan..

Omista harrastuksista sen verran, että minulla piti alkaa sovitut laulutunnit jo vuosi sitten keväällä, mutta en työkiireiltäni ehtinyt ja uusi aloitus piti olla viime syksynä, mutta sairastuin flunssaan ja asia jäi. Nyt olisi tarkoitus taasen ottaa uusi aloitusyritys, jos opettajalle vielä sopisi. Mitään tavoitteita ei minulla tämän suhteen ole - lähinnä muuta kuin, että uskaltaisin laulaa kirkonpenkissä ääneen ja lapsen kanssa kotona, jotta hän oppisi edes vähän oikeansuuntaista laulua. Yhden äänenkäyttökurssin kävin viime vuonna.

Kiitokset elämänkokemuksen rikastuttamista neuvoista teinille vinoutuneen kammen kääntöihin ja yhteenkuuluvuuden kasvuun!

 

[Molly2]

Jos hänellä toinen olisi, niin potkut tulisi. QUOTE]

...Siis ihan omasta takaa saisin antaa...

 

[no]

Na jaa. Ei mieheni uskoton ole. Sen kyllä todennäköisesti huomaisin. Toisaalta en epäile etteikö hänellä menestystä naismarkkinoilla olisi, jos hän vain itse haluaisi. Ja kyllä hänelle lienee jonkinlaista tyköäkin tehty ottaen huomioon, että hän on se, jolle kotiimme kulkeutuu naisväeltä kiitoskortteja ja erilaista "sälätavaraa" pitkin vuotta - mutta ne vain työn kautta tulleita. Jos hänellä toinen olisi, niin potkut tulisi. Tänäaamuna hän reilusti sanoi, että on rakentanut elämänsä minun kanssani kuljettavaksi ja haluaisi tehdä siitä hyvää elämää. Olihan se kauniisti sanottu, mutta värkkäämistä toteutuspuolella siis riittää.

Uskon, että miehellänikin oma masennuksensa tästä on. Siitä lienee merkkinä se, että hänkin on kovasti väsynyt - mutta on hänen työnsäkin vaativan raskasta, vaikka ei fyysisesti. Aamulla hän sanoi, että haluaisi itsekin muutosta keskinäiseen oloomme. Totesi siis näin, kun otin asian esille, mutta oma-aloitteisesti hän ei tällaisia puhele. Hän oli lähinnä huolissaan siitä, että minä olen viimeaikoina ollut huolestuttavan väsynyt, kun en jaksaa enää juurikaan mitään. Tämä on totta. Olen kovin huusholli- ja koti-ihminen, mutta viimeaikoina ensimmäistä kertaa elämässäni en ole tähän jaksanut panostaa, vaikka haluaisinkin. Samoin lapsen kasvatus. Nämä huolestuttavat itseänkin suuresti.

No, mieheni sanoi myös aamulla, että emmeköhän tästä vielä selviä...(voih...?!). On kyllä sanonut näin miljoonat kerrat ennenkin, eli samaan sarjaan taitaa mennä. Siis ilman, että asiaan korjausta tulee ainakaan pitemmällä tähtäimellä. Saas nähdä!

Ainoat yhteiset harrastuksemme ovat yhteiset matkat koti- ja ulkomailla. Olemme reissanneet pitkin maapalloa myös lapsen kanssa. Matkat onnistuvat ihme kyllä mitä parhaiten ja ne ovat niitä ainoita asioita mistä voimme yhdessä nauttia. Joskus - melko usein tulee itselleni suru puseroon ulkomailla etenkin silloin, kun olemme jossakin kovin kauniissa "eksoottisen eroottisessa" paikassa tai hotellissa ja nuo intiimitarpeet kun ovat jääneet niin vähälle tyydytykselle, eikä hommasta edelleenkään tule sen kummenpaa...niin silloin on kyllä "pannu kiehua yli". Enkä viitsisi - vaikka ehkä pitäisi, hotellin käytävällä kurkku suorana huutaa sitä K-llia tänne.. jotta voisi jonkilaista hätätapausta saada tuonne salaiseen puutarhaan..

Omista harrastuksista sen verran, että minulla piti alkaa sovitut laulutunnit jo vuosi sitten keväällä, mutta en työkiireiltäni ehtinyt ja uusi aloitus piti olla viime syksynä, mutta sairastuin flunssaan ja asia jäi. Nyt olisi tarkoitus taasen ottaa uusi aloitusyritys, jos opettajalle vielä sopisi. Mitään tavoitteita ei minulla tämän suhteen ole - lähinnä muuta kuin, että uskaltaisin laulaa kirkonpenkissä ääneen ja lapsen kanssa kotona, jotta hän oppisi edes vähän oikeansuuntaista laulua. Yhden äänenkäyttökurssin kävin viime vuonna.

Kiitokset elämänkokemuksen rikastuttamista neuvoista teinille vinoutuneen kammen kääntöihin ja yhteenkuuluvuuden kasvuun!

Pitää selventää muillekin, että sinä olet molly 2 ja ap on molly, että ei tulisi sekaannuksia.

Kiitos muuten hyvästä kirjoituksestasi. Minä huomaan teillä paljon hyviä asioita ja olen aivan varma, että te olette aivan loistava pari. Se on hyvä merkki, että matkat onnistuu ja lomat! Ottakaa tosiaan huomioon väsymyksenne ja kiinnittäkää huomiota jaksamiseen.
Olet luonteeltasi liian vaativa itsellesi ja sinun pitäisi relata. Voit aivan hyvin jättää kodin puunaamista vähemmälle ja älä tunne syyllisyyttä siitä.

Hei, minä saan kyllä nyt yhden minua täällä vihaavan ellin vihat niskaani, mutta minä voisin opettaa sinulle laulua tässä ja nyt. Varmaan tunnet asteikon. Lallattele asteikkoa päästä päähän (c,d..) älä mene korkeisiin ääniin, vaan pyri lallattamaan hyvin matalia ääniä. Ota erittäin rento asento ja olo. Koeta antaa niiden matalien äänien tulla spontaanisti, niin että et jännitä kurkkuasi ja et jännitä mitään paikkaa. Koeta ajatella niin, että keuhkoputki on yksi avonainen torvi ulkomaailmaan ja sieltä tulee mahdollisimman matalia ääniä spontaanisti.

Tällä harjoitteella rentoutan äänihuuliasi ja pyrin sinun huomaamaan, että vain äänihuulet tekevät työtä (värisevät matalasti) Jatkossa edetään muihin ääniin, mutta tässä harjoitteessa puhutaan kuitenkin kuukausista ja laulun kehittyminen on vuosien prosessi. Ja saa kaikki muutkin opetella mukana laulamaan, jos vaikka harrastaa karaokea)

 

[Molly2]

Kiitos muuten hyvästä kirjoituksestasi. Minä huomaan teillä paljon hyviä asioita ja olen aivan varma, että te olette aivan loistava pari. Se on hyvä merkki, että matkat onnistuu ja lomat!

Kiitos itsellesi! Näinhä se on. Kyllä miehelläni ja minulla on paljon yhteistä, mikä meidät alunperin yhdisti. Hän on oman alansa huippukoulutettu (akateeminen) asiantuntija ja alallaan erinomaisesti menestynyt. Julkaisuja hänellä on useita, sekä omalta alalta jä vähän muualtakin. Hän on kokenut ja erinomainen esiintyjä - lavakarismaa todellakin löytyy! Se täytyy rehellsesti sanoa, kun olen joitakin hänen esiintymisiään seurannut. Joskus hän on saanut siitä julkisempaakin tunnustusta. Kyllä hänen kanssaan on oikein ilo reissata, kun minun ei tarvitse huolehtia matkajärjestelyistä. Hänellä on ideat ja pasmat aina selvillä, vaikka tietysti yhdessä suunnittelemme reissut. Matkoista eipä siten voi juuri muuta kuin nauttia. Minä hoitelen kyllä lapsen tavarat mukaan ja omani myös. Ja mikä parasta, fiksua ja huumorintajuista seuramiestä hänestä löytyy. Hyvässä seurassa tietty. Eikä pipo kiristä. Kyllä sitä osaa arvostaa, että on mahdollisuutta reissata, kun omassa elämässäkin ollut aikoja, ettei sen kummemmin ole voinut lähteä minnekään kauemmas - siis joskus silloin sinkkuna.

Näin teininä sitä huomaa, että kyllä noilla kemioilla on kovasti merkitystä ihmisten välisissä suhteissa, siis aviopareillakin. Meilläkin on elämän pääraamit enemmän kuin paremmin kunnossa, mutta niin vain sitä miettii näitä..."salaisia kemiallisia yhteyksiä"... Kokemusta Sinullakin on varmaan miehesi kanssa tästä. Vai mitä?

Karaokea en harrasta, enkä käy ravintoloissa, joten siellä en pääse kurkkuani kurlaamaan. Jätän se ihan kotiseinien sisälle tapahtuvaksi.

Oikein mukavaa päivän jatkoa Sinulle!

 

[no]

Kiitos itsellesi! Näinhä se on. Kyllä miehelläni ja minulla on paljon yhteistä, mikä meidät alunperin yhdisti. Hän on oman alansa huippukoulutettu (akateeminen) asiantuntija ja alallaan erinomaisesti menestynyt. Julkaisuja hänellä on useita, sekä omalta alalta jä vähän muualtakin. Hän on kokenut ja erinomainen esiintyjä - lavakarismaa todellakin löytyy! Se täytyy rehellsesti sanoa, kun olen joitakin hänen esiintymisiään seurannut. Joskus hän on saanut siitä julkisempaakin tunnustusta. Kyllä hänen kanssaan on oikein ilo reissata, kun minun ei tarvitse huolehtia matkajärjestelyistä. Hänellä on ideat ja pasmat aina selvillä, vaikka tietysti yhdessä suunnittelemme reissut. Matkoista eipä siten voi juuri muuta kuin nauttia. Minä hoitelen kyllä lapsen tavarat mukaan ja omani myös. Ja mikä parasta, fiksua ja huumorintajuista seuramiestä hänestä löytyy. Hyvässä seurassa tietty. Eikä pipo kiristä. Kyllä sitä osaa arvostaa, että on mahdollisuutta reissata, kun omassa elämässäkin ollut aikoja, ettei sen kummemmin ole voinut lähteä minnekään kauemmas - siis joskus silloin sinkkuna.

Näin teininä sitä huomaa, että kyllä noilla kemioilla on kovasti merkitystä ihmisten välisissä suhteissa, siis aviopareillakin. Meilläkin on elämän pääraamit enemmän kuin paremmin kunnossa, mutta niin vain sitä miettii näitä..."salaisia kemiallisia yhteyksiä"... Kokemusta Sinullakin on varmaan miehesi kanssa tästä. Vai mitä?

Karaokea en harrasta, enkä käy ravintoloissa, joten siellä en pääse kurkkuani kurlaamaan. Jätän se ihan kotiseinien sisälle tapahtuvaksi.

Oikein mukavaa päivän jatkoa Sinulle!

heh, minä olen mies petyitkö? me miehet olemme ihan fiksua porukkaa ja tunnistin kyllä teidän kemiat. Älä kerro liikaa täällä itsestäsi, täällä on joukossa ikäviä ihmisiä, jotka haluavat kyllä myrkyttää toisten onnen, koska ei ole oikein sallittua olla hyvä ja menestyvä. Kateellisia löytyy ja puukkoa tulee selkään. Minä olen vilpittömästi onnellinen elämästäsi, kunhan vain sinäkin ymmärtäisit olla sitä Anteeksi, että pudotin sinut maanpinnalle, mutta niin on paras. Minä olen se palstan ukkosenjohdatin, joka saa loan niskaani

 

[no]

Oikein mukavaa päivän jatkoa Sinulle!

Kiitos, kuin myös, nyt minun pitää sulkea kone ja mennä nauttimaan elämästäni, ennen myrskyä

 

[Molly2]

heh, minä olen mies petyitkö? me miehet olemme ihan fiksua porukkaa ja tunnistin kyllä teidän kemiat. Älä kerro liikaa täällä itsestäsi, täällä on joukossa ikäviä ihmisiä, jotka haluavat kyllä myrkyttää toisten onnen, koska ei ole oikein sallittua olla hyvä ja menestyvä. Kateellisia löytyy ja puukkoa tulee selkään. Minä olen vilpittömästi onnellinen elämästäsi, kunhan vain sinäkin ymmärtäisit olla sitä Anteeksi, että pudotin sinut maanpinnalle, mutta niin on paras. Minä olen se palstan ukkosenjohdatin, joka saa loan niskaani

Kiitos tiedosta ja OK! Otampa tästä opiksi.

 

[huuuh]

Ai tässä on kaksi Mollya. Tarkoitin oman vastaukseni aloitusviestiin eli eka Mollylle.

 

[Molly2]

heh, minä olen mies petyitkö? me miehet olemme ihan fiksua porukkaa ja tunnistin kyllä teidän kemiat. Älä kerro liikaa täällä itsestäsi, täällä on joukossa ikäviä ihmisiä, jotka haluavat kyllä myrkyttää toisten onnen, koska ei ole oikein sallittua olla hyvä ja menestyvä. Kateellisia löytyy ja puukkoa tulee selkään. Minä olen vilpittömästi onnellinen elämästäsi, kunhan vain sinäkin ymmärtäisit olla sitä Anteeksi, että pudotin sinut maanpinnalle, mutta niin on paras. Minä olen se palstan ukkosenjohdatin, joka saa loan niskaani

Pahoittelen NO että olen tulkinnut Sinut väärin...???! Alunperin tulkitsin Sinut mieheksi, mutta sitten jossain välissä "käännyit" naiseksi...??? Oli miten oli, niin miesten tai naistenkaan fiksuutta en epäile. Olen todellakin ollut väsynyt, kun työvuosi juuri päättyi, joten omat kemiat ovat nyt ihan päälaellaan. Väsyynenä ei pitäisi lähteä sooloilemaan, vaan levätä. Se oli minulta virhe. Oppia ikä kaikki. Eipä muuta kuin rentouttavaa kesää kaikille muillekin!

 

[Molly2]

heh, minä olen mies petyitkö? me miehet olemme ihan fiksua porukkaa ja tunnistin kyllä teidän kemiat. Älä kerro liikaa täällä itsestäsi, täällä on joukossa ikäviä ihmisiä, jotka haluavat kyllä myrkyttää toisten onnen, koska ei ole oikein sallittua olla hyvä ja menestyvä. Kateellisia löytyy ja puukkoa tulee selkään. Minä olen vilpittömästi onnellinen elämästäsi, kunhan vain sinäkin ymmärtäisit olla sitä Anteeksi, että pudotin sinut maanpinnalle, mutta niin on paras. Minä olen se palstan ukkosenjohdatin, joka saa loan niskaani

Olen tänään plärännyt näitä viestiketjuja. Sen enempää en voi tässä paljastaa, mutta kylläpä iloisesti on sekaisin mennyt. Olen asemoinut juuri Sinun no-nimimerkkisi reilun kuukauden ajalta enemmän kuin päin mäntyä. Kyllä Sinua remakasti naurattaisi, jos tietäisit, keneksi olen Sinut tulkinut – ja tuon sukupuolen mihin jo aiemmin viittasin; vielä toukokuussa olit mies, mutta sen jälkeen nainen erään viestisi perusteella (hah-hah-haa)!!!

Siksipä en ole vastannut kuin n. 2-3:een no-viestiisi. Joten jos mahdollisesti joudut ukkosenjohdattimeksi tältä osin, niin voi suoraan sanoa, että VÄÄRIMPÄ on mennyt tulkintoja myöten. Moni viesti olisi saanut aivan toisen sisällön tai jäänyt jopa kirjoittamatta. Mutta kaikkihan on tapahtunut vain sekaisin värittäen verkossa, joten asiassa ei sen kummempaa, eikä nimillä ole puhutta. Kiitos vielä palautuksesta maan pinnalle täältä pohjoisen tunturilta. Olen myös onnellinen puolestasi ja toivotan Sinulle kaikkea hyvää!

 

[no]

Olen tänään plärännyt näitä viestiketjuja. Sen enempää en voi tässä paljastaa, mutta kylläpä iloisesti on sekaisin mennyt. Olen asemoinut juuri Sinun no-nimimerkkisi reilun kuukauden ajalta enemmän kuin päin mäntyä. Kyllä Sinua remakasti naurattaisi, jos tietäisit, keneksi olen Sinut tulkinut – ja tuon sukupuolen mihin jo aiemmin viittasin; vielä toukokuussa olit mies, mutta sen jälkeen nainen erään viestisi perusteella (hah-hah-haa)!!!

Siksipä en ole vastannut kuin n. 2-3:een no-viestiisi. Joten jos mahdollisesti joudut ukkosenjohdattimeksi tältä osin, niin voi suoraan sanoa, että VÄÄRIMPÄ on mennyt tulkintoja myöten. Moni viesti olisi saanut aivan toisen sisällön tai jäänyt jopa kirjoittamatta. Mutta kaikkihan on tapahtunut vain sekaisin värittäen verkossa, joten asiassa ei sen kummempaa, eikä nimillä ole puhutta. Kiitos vielä palautuksesta maan pinnalle täältä pohjoisen tunturilta. Olen myös onnellinen puolestasi ja toivotan Sinulle kaikkea hyvää!

Kyllä kai syyllinen on täällä päässä, jos on vaikeuksia tulkita. Minulle tämä on ihan tuttua; en voi oikeastaan lähettää tekstariakaan, koska ajatukseni ovat niin lennokkaita ja en saa niitä kirjoitettua vähillä sanoilla ymmärrettävästi. Mutta toisaalta, en minä muista kuka minulle on vastannut, koska ei täällä kirjoita rekisteröityneenä juurikaan muut aktiivisesti. Viime aikoina olen saanut kivojakin vastauksia, mutta pääasiassa minua morkataan. Oikeassa elämässä olen iloinen positiivari, ymmärrän ja kannustan, mutta on minulla heikkoutenikin, enkä ole täydellinen, en sinne päinkään.
Kiitos, minulla on paljon ystäviä, se auttaa minua eteenpäin.

 

[Molly2]

Minä huomaan teillä paljon hyviä asioita ja olen aivan varma, että te olette aivan loistava pari.

Voi Fekes sentään, mitä huomioita oletkaan tehnyt...?)!? Minäkin kerran erehdyin, eräässä runsaasti aivoituksia vaativassa tehtävässä. Mutta onneksi parin vuoden päästä yksi avulias mies tuli sanomaan, että olen ihan tollo.)

 

[Molly2]

Kyllä kai syyllinen on täällä päässä, jos on vaikeuksia tulkita. Minulle tämä on ihan tuttua; en voi oikeastaan lähettää tekstariakaan, koska ajatukseni ovat niin lennokkaita ja en saa niitä kirjoitettua vähillä sanoilla ymmärrettävästi. Mutta toisaalta, en minä muista kuka minulle on vastannut, koska ei täällä kirjoita rekisteröityneenä juurikaan muut aktiivisesti. Viime aikoina olen saanut kivojakin vastauksia, mutta pääasiassa minua morkataan. Oikeassa elämässä olen iloinen positiivari, ymmärrän ja kannustan, mutta on minulla heikkoutenikin, enkä ole täydellinen, en sinne päinkään.
Kiitos, minulla on paljon ystäviä, se auttaa minua eteenpäin.

No, kyllähän se lukija tulkinnan viimekädessä tekee, niin kuin tekee. Heikkouteni on minullakin. Yksi on tuo mielikuvitus - se kun lentää...usein enemmän kuin tarve vaatisi. Tulkintoja teen, riveistä ja rivien välistä. Ja kun monella nimimerkillä kirjoitellaan, niin sitten saatan erehtyä vetäisemään ihan "ufo-yhteyksiä" kirjoittajien välillä, vaikka olisi samakin henkilö kyseessä. Ehkäpä näin nyt käynyt. Mutta eihän tässä lienee avaruudessa olla - vain sen yhdellä planeetalla ja energiat / yhteydet näyttävät toimivan hyvin.

En siis täydellinen ole minäkään - en todellakaan. Todenteenä tälle, että minulla onnistuu mallimainiona tuo "pirujen" maalaaminen seinälle. Siinä olen itseoikeutettu maisteri. Sulka on jo hatussa ja voin erehtyä sillä piirtelemään edelleenkin, jos mieliuvitus vaatii näkemistä...?:/ Mutta tämmöistähän tämä on. Uskon edelleen, että kaikella on tarkoituksensa ja kiertotietäkin voi maaliin päästä!

Käydään kirjoittelujen välillä muuallakin kuin täällä tunnustelemassa elämää. Kyllä se on sen arvoista. Aurinkoista ja nautinnollista päivän alkua!

 

[T-M]

heh, minä olen mies petyitkö? me miehet olemme ihan fiksua porukkaa ja tunnistin kyllä teidän kemiat. Älä kerro liikaa täällä itsestäsi, täällä on joukossa ikäviä ihmisiä, jotka haluavat kyllä myrkyttää toisten onnen, koska ei ole oikein sallittua olla hyvä ja menestyvä. Kateellisia löytyy ja puukkoa tulee selkään. Minä olen vilpittömästi onnellinen elämästäsi, kunhan vain sinäkin ymmärtäisit olla sitä Anteeksi, että pudotin sinut maanpinnalle, mutta niin on paras. Minä olen se palstan ukkosenjohdatin, joka saa loan niskaani

"Minä olen se palstan ukkosenjohdatin, joka saa loan niskaani"
Tämä pisti silmääni. Olen minäkin huomannut, että saat lokaa niskaasi melkoisen paljon, mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että se saattaa johtua itsestäsi tai oikeammin kirjoituksistasi? Koet jollakin tavoin olevasi palstan kingi ja olet ottanut tästä liian ison osan elämääsi. Näin minusta näyttää ja tuo sinun oma toteamus ukkosenjohdattimena olosta tukee tätä. En ole muiden vakituisten nikkien huomannut tekevän tätä samaa, paitsi yksi yrittää olla jotenkin isällinen hahmo mutta hän on vähän sellainen höppänä eikä pue lauseitaan muotoon "olen oikeassa", että se ei ärsytä. Mutta muut eivät ärsytä muita? Voisitko siis miettiä omaa tyyliäsi, olet hiukan omahyväisen oloinen ja aiheetta.

 

[T-M]

Onko molly ja molly2 eri kirjoittajat? Jos ovat niin miksi molly 2 on ottanut niin samanlaisen nimen kuin ap?

 

[Molly2]

Onko molly ja molly2 eri kirjoittajat? Jos ovat niin miksi molly 2 on ottanut niin samanlaisen nimen kuin ap?

Se on sellaista metafysiikkaa, ettei "ukkokaan" arvaa, joten ei kannata vaivata päätään asialla. Joskus logiikka pettää täälläkin, mikä sitten näyttäytyy ristiriitaisuutena. Toisaalta hyvä se, niin asian voi sitten korjata. Kyseessä yksi virhetulkintani yhden nimimerkin kohdalla. Ei muuta.

 

[no]

No, kyllähän se lukija tulkinnan viimekädessä tekee, niin kuin tekee. Heikkouteni on minullakin. Yksi on tuo mielikuvitus - se kun lentää...usein enemmän kuin tarve vaatisi. Tulkintoja teen, riveistä ja rivien välistä. Ja kun monella nimimerkillä kirjoitellaan, niin sitten saatan erehtyä vetäisemään ihan "ufo-yhteyksiä" kirjoittajien välillä, vaikka olisi samakin henkilö kyseessä. Ehkäpä näin nyt käynyt. Mutta eihän tässä lienee avaruudessa olla - vain sen yhdellä planeetalla ja energiat / yhteydet näyttävät toimivan hyvin.

En siis täydellinen ole minäkään - en todellakaan. Todenteenä tälle, että minulla onnistuu mallimainiona tuo "pirujen" maalaaminen seinälle. Siinä olen itseoikeutettu maisteri. Sulka on jo hatussa ja voin erehtyä sillä piirtelemään edelleenkin, jos mieliuvitus vaatii näkemistä...?:/ Mutta tämmöistähän tämä on. Uskon edelleen, että kaikella on tarkoituksensa ja kiertotietäkin voi maaliin päästä!

Käydään kirjoittelujen välillä muuallakin kuin täällä tunnustelemassa elämää. Kyllä se on sen arvoista. Aurinkoista ja nautinnollista päivän alkua!

Se pirujen maalaaminen on tavallaan itseluottamuksen puutetta? ja sen korjaamiseen tarvitaan onnistumisia. Miellyttävin tapa onnistua on harrastaa jotakin ja edetä siinä. Jopa ihan arkinen ruuanlaitto voi olla tapa nostaa itsetuntoa; löytää uusia makuja ja tehdä asioita uudella tavalla; luova kokki on paras kokki.

Itseään pitää arvostaa ja omaa arvostusta ei kannata hakea muilta tietoisesti, se tulee sivutuotteena.

Tulee hieno ja helteinen päivä, tästä lämmöstä kannattaa nauttia nyt, kiitos.