Mies lähti? Mielipiteitä kaipaan!

["vieras"]

Pystytkö sinä käyttäytymään suhteessanne samalla tavalla kuin mies? Voitko kiukutella päiväkausia ja olla antamatta anteeksi ja mies anelisi ja lopulta tyytyisi kohtaaloonsa? Jos ei toimi molempiin suuntiin niin ei ole tasavertainen suhde.

Jos lastenne päiväkodissa oli miehesi kaltainen pienimmistäkin asioista kiukutteleva tarhatäti jolta lapsesi joutuisivat anelemaan anteeksipyyntöä usein ja lahjomaan tarhatädin leppymään, pitäisitkö tätä normaalina? Ja antaisitko jonkun kohdella lapsiasi niin?
Tuskinpa... miksi sitten itseäsi?

 

["vieras"]

No miehes on mikä on, et sinä voi pakottaa häntä muuttumaan.
Mutta muista että jokainen on oman onnensa seppä. Sä voit irrottautua tuosta suhteesta ja katsoa itseäsi peiliin ja panostaa omaan hyvinvointiisi (ja lasten).
Kysymys kuuluukin HALUATKO sitä? Haluatko muutosta? HALUATKO parantua? Mitä SINÄ oikeasti HALUAT ja tarvitset?

 

[Onko tällaista?]

http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/tunnista-narsisti/

 

["vieras"]

aja huomenna lähimmälle huoltamolle ja pyydä polttimon vaihtoa. That's it!

Ihan kuin olisit jo päättänyt lähteä huomenna reissuun, mutta pelokas alitajunta yrittää keksiä keinoja jättää sittenkin reissu väliin (ja miellyttää miestäsi alistumalla ja jäämällä kotiin). Pimeä etuvalo ei vielä reissua estä... Tsemppilä!!

 

[eräs vaan]

[QUOTE="mie";26792428]mun mies osaa kans tuon herkästi loukkaantumisen. Kuulosti niin tutulta. Alkuaikoina oli aina tuollaista. Sitten kyllästyin ja aloin olla samaa mieltä hänen kanssaan. Kyllä mene vain jonnekin yöksi. Kyllä erotaan vain. Olin niin kyllästynyt miehen asenteeseen että sovitteleminen kyllästytti. Sitten mies suuttui kun ei saanutkaan minua anelemaan ja rukoilemaan. Eipä tuo ole lähtenyt elämästämme. Riitamme ovat nykyään molemminpuolista huutoa. Tai sitten menen pois. Mieheni on lapsellinen, epävarma, itsekeskeinen, haluaa olla aina huomion keskipiste. Kehuu itseään. Liioittelee tai valehtelee tekemisiään. On tunnekylmä ja epäempaattinen. Ei osaa asettua toisen asemaan ja tunteisiin. Vaatii lapsilta koko ajan jotain, mikään ei kelpaa. sellainen mies meillä asuu. jaksamisia sinulle. Ja minulle ja lapsillemme [/QUOTE]

Kun luin tämän tekstin, tajusin, että meillä asuu juuri tuonlainen mies.

 

["vieras"]

Jos en alistu, mies voi pitää mykkäkoulua päiväkausia. En ole kokeillut kuinka pitkään, koska yleensä alan puhua viimeistään parin päivän jälkeen. Tuo puhumattomuus on siis miehen toive.

Uskokaa minua, olen kokeillut kaikkea mitä olen keksinyt ja tuo alistuminen on ollut nopein tie sovintoon.

Parasta olis jos pystyisin näyttelemään niin, etteivät miehen sanat satuta. Häntä ärsyttää nähdä minut surullisena. Olen siihen hänen mielestään itse syyllinen käyttäytymällä väärin.

ap

Annat sitten miehen pitää mykkäkoulua päiväkausia. Miksi se "sovinto" on niin tärkeää, että sille voi uhrata kaiken muun? Suostumalla alistumaan jatkuvasti edesautat itse vain henkisen väkivallan kiertoa. Alistumistasi miehesi ehkä hakeekin. Jos ei suostu "sovintoon" mitenkään muuten, vaan odottaa, että annat periksi ja alistut. Miehesi käytös ei ole kypsän aikuisen käytöstä. Älä kannusta sitä. Jos mies ei voi tai halua muuttua, viisainta on lähteä suhteesta. Myös sinun pitää muuttua ja oppia arvostamaan itseäsi sekä riitelemään oikein.

 

["maarja"]

No niin. Autosta on toinen etuvalo pimeenä. Tuskin tuolla voi pitkää matkaa lähteä ajamaan? Yritin selvittää miten valo vaihdetaan, mutta en oo varma osaanko.

ap

Minkämallinen auto? Netistä saattaisi löytyä ohjeita. Tai löytyykö osaavaa ihmistä tuttavapiiristä?

Varsinaiseen ongelmaasi. Miksi se mykkäkoulu on niin kamalaa, että sinun pitää se sitten rikkoa? Jokaisesta viestistäsi huokuu, ettei miehesi pohjimmiltaan kunnioita sinua, ja anteeksipyytelysi ja anelusi on nimenomaan syynä siihen. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka ei vain siedä sellaista. Vaikka se joskus tilapäisen sovinnon toisikin, niin pitkällä tähtäimellä se vain pahentaa teidän suhdetta.

Jos teistä nyt vielä paria tulee, niin sinun on oltava jämäkämpi. Jos et pysty siihen, niin sitten ette vain sovi toisillenne. Seuraavan mykkäkoulun alkaessa pidät huolen, että sinä et ole se joka pyytää anteeksi.

Ja tämä siis vastauksena siihen, että mitä voisit toimia "oikein". Oikein lainausmerkeissä, sillä tarkoitit sillä sitä miten sinun tulisi mielestäni käsitellä tuollaista hankalaa ja lapsellista miestä.

 

["maarja"]

[QUOTE="maarja";26798538]

Ja tämä siis vastauksena siihen, että mitä voisit toimia "oikein". Oikein lainausmerkeissä, sillä tarkoitit sillä sitä miten sinun tulisi mielestäni käsitellä tuollaista hankalaa ja lapsellista miestä.[/QUOTE]

Kirjoitin vähän huonosti. Siis sinähän et toimi väärin miltään moraaliselta kannalta. Ainoastaan siinä mielessä, miten miestäsi pitäisi käsitellä.

 

[voi ei]

Voi elämä.

Toivottavasti se mies tulee pian takaisin ja vie ne lapset mukaansa... Eihän tämän aloittajan kanssa kukaan voi elää!!!

 

["Vieras"]

No niin. Autosta on toinen etuvalo pimeenä. Tuskin tuolla voi pitkää matkaa lähteä ajamaan? Yritin selvittää miten valo vaihdetaan, mutta en oo varma osaanko.

ap

Keltaiset sivut yms autokorjaamo jne.

 

["Minä"]

No, miten nyt menee?

 

[ex-vaimoko?]

[QUOTE="Minä";26799479]No, miten nyt menee?[/QUOTE]

Miehestä ei ole kuulunut mitään.
Lähden ostamaan autoon uutta polttimoa ja koitan saada itse vaihdettua, huh! Katsotaan mitä tulee.

Tavarat pakattu reissua varten. Tosin ajattelin pistää koko suunnitelman uusiksi, jottei tarvitse ajaa pitkiä matkoja.

Olen aivan vakuuttunut että jossain vaiheessa kun mies herää ikävöimään lapsia ja sitten on helvetti valloillaan, jos en keskeytä reissua, jotta hän saa olla lasten kanssa.

Tällä hetkellä pelkään paljon enemmän sitä että mies tulee kotiin, kuin sitä että hän ei tule.

ap

 

["äiti"]

Voisko mies ottaa ne lapset kun näyttää ettet sä päsrjää niiden kanssa?

 

[lxkdkffklg]

[QUOTE="äiti";26800741]Voisko mies ottaa ne lapset kun näyttää ettet sä päsrjää niiden kanssa?[/QUOTE]
Alkuperäisen mollaaminen varmasti auttaakin tässä asiaa:/
Tsemppiä ap, kyllä sinä osaat ja pärjäät itsekin!!

 

["Aurinkoinen"]

Kai mä kaipasin täältä neuvoja siihen miten saisin perheen pidettyä kasassa.
Korostan nyt vielä että en ole näin "tossu" aina, mutta kylläkin aina riitojen yhteydessä. Ensin väitellään, sitten pyytelen anteeksi, jolloin se ei enää auta kun mies on liian vihainen. Sitten yritän jotain muuta, joka ei myöskään auta. En tiedä itsekään miksi teen niin.

Ja asiat ovat oikeasti pieniä. Ei mitään pettämistä, haukkumista tms, joita miehen ei tarvitsisikaan antaa anteeksi.

Eilen mies pyysi tulemaan juomaan viiniä kun lapset oli saatu nukkumaan. Olin väsynyt, enkä halunnut viiniä. Menin vasta n. puolen tunnin kuluttua miehen viereen, jolloin sanoin että haluaisin että mies halaa mua. Mies otti tämän syytöksenä, koska kuulemma halaa riittävästi. Ja jos ei halaa, niin pitäis miettiä miksi olen sellainen ettei tee mieli halata. Myönnän että olen ärtynyt joskus, mutta en todella sanonut miehelle mitään pahaa. Mun ilme oli siis väärä ja tapa millä pyysin. Kun huomasin että mies suuttui, pyysin heti anteeksi.

Mun olis pitänyt mennä heti kun mies pyysi, niin en kirjoittais tätä nyt. On varmaan totta sekin että jos olisin erilainen, mies halaisi mua enemmän.

En usko että mun mies tekee mitään pahuuttaan.

ap

Ei miehesi ole tahallaan paha, mutta hän vain vaikuttaa luonteeltaan paskapäältä. Siis suomeksi sanottuna. Kauniimmin ilmaistuna: itsekäs, lapsellinen, kova, tunteeton, kylmä. Erosin itse vastaavanlaisesta ja lapsemme näkee isäänsä säännöllisesti ja meidän välimme ovat nykyään loistavat.

Olen myös löytänyt miehen, elämäni miehen, joka on tunteellinen ja rakastaa minua sellaisena kuin olen, tekisi mitä vain eteeni.

Haluan sanoa sinulle, että älä ota syitä niskoillesi. Jos avioliitto ei toimi eikä rakkautta enää ole, erotkaa. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen venkoiluun, lapsellista. Ota elämäsi ja onnesi haltuusi. Onnittelut opiskeluistasi! Jos miehesi ei ymmärrä, että on ollut onnekas saadessaan hoitaa lapsianne, vaikka se raskasta onkin, niin Ei VOI MITÄÄN. Sellaiset äijät eivät koskaan ymmärrä lasten merkitystä, he ovat ikuisia poikia mieleltään. Tunneköyhiä. Valitettavasti.

 

["Aurinkoinen"]

Vihaisena mies voi tehdä mitä vaan. On perunut yhteisiä menoja ennenkin. Oikeuttaa sen sillä että minä olen saanut hänet käyttäytymään niin ja olen siis syyllinen suunnitelmien peruuntumiseen.

ap

Oikeasti ap, luin lisää näitä kirjoituksiasi... Ikään kuin sinut olisi kasvatettu tuntemaan alemmuudentunnetta? Et voi millään pitää normaalina sitä, että sinun täytyy mielistellä ja madella miehesi edessä?!

Kokoa itsesi ja itsekunnioituksesi rippeet. Hae sinusta se vahva selkäranka, mikä suomalaisella naisella on, olemme vahvoja naisia emmekä mitään avuttomia yksilöitä.

Kysy mieheltäsi, haluaako hän eron? Yhteishuoltajuus toteutuu, yksinhuoltajuus vain jos pystyy todistamaan toisen päihde- tai muut vakavat ongelmat.

Et voi haluta tuollaista elämää itsellesi ja lapsillenne. Kostautuu myöhemmin pahoin, lapset saavat aivan kieron mallin.

 

[ex-vaimoko?]

[QUOTE="Aurinkoinen";26801461]Ei miehesi ole tahallaan paha, mutta hän vain vaikuttaa luonteeltaan paskapäältä. Siis suomeksi sanottuna. Kauniimmin ilmaistuna: itsekäs, lapsellinen, kova, tunteeton, kylmä. Erosin itse vastaavanlaisesta ja lapsemme näkee isäänsä säännöllisesti ja meidän välimme ovat nykyään loistavat.

Olen myös löytänyt miehen, elämäni miehen, joka on tunteellinen ja rakastaa minua sellaisena kuin olen, tekisi mitä vain eteeni.

Haluan sanoa sinulle, että älä ota syitä niskoillesi. Jos avioliitto ei toimi eikä rakkautta enää ole, erotkaa. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen venkoiluun, lapsellista. Ota elämäsi ja onnesi haltuusi. Onnittelut opiskeluistasi! Jos miehesi ei ymmärrä, että on ollut onnekas saadessaan hoitaa lapsianne, vaikka se raskasta onkin, niin Ei VOI MITÄÄN. Sellaiset äijät eivät koskaan ymmärrä lasten merkitystä, he ovat ikuisia poikia mieleltään. Tunneköyhiä. Valitettavasti.[/QUOTE]

Kiitos kannustavista sanoista.
Mieheltä tuli viesti ettei ymmärrä mitä pahaa on tehnyt, kun en vastaa hänelle.

Sain polttimon itse vaihdettua , joten nyt soitan pariin hotelliin ja alan järjestellä reissua.

ap

 

[ssss]

Juuri näin. Kysy mieheltäsi haluaako hän eron. Jos haluaa, sano että laitetaan rattaa pyörimään. Jos ei, hänen pitää muuttua. Teidän on keskusteltava vakavasti siitä miten suhteenne toimii niin että kukaan ei joudu mielistelemään toista. Tosin, luulen että miehesi ei pysty muuttumaan ilman ammattiapua.

Kun miehesi yhteilee, kerro olevasi nyt lomamatkalla. Hän näkee lapset kun tulette. Itsehän ei halunnut mukaan. Missään nimessä et aja hänen luokseen kuin perseen ammuttu karhu.

 

[....]

Unohda nyt muutamaks päiväks se ukko ja lähet lasten kanssa nauttimaan kesästä.

 

["hmh"]

Jos nyt tosissasi lähdet lasten kanssa lomamatkalle ilman miestä, niin jätä ainakin lappu pöydälle mihin olette menneet. Ja matkan varrelta voit toki pistää esimerkiksi tekstiviestejä, missä olette, ei muuta sisältöä. Voit antaa lasten soittaa isälleen.

Sinun ei tarvitse pyydellä anteeksi mieheltä, kun hän on käyttäytynyt huonosti. Sinun ei välttämättä tarvitse alkaa selvitellä sotkuisia välejä. Mutta jos kaappaat lapset toiselta huoltajalta tuntemattomaan paikkaan, liikut rikoksen rajoilla. Toki mies tekee väärin kadotessaan noin vain - lasten huoltaja ei periaatteessa tuollaista voi tehdä. Mutta toistaiseksi olette olleet yhdessä ja molemmat ovat lasten huoltajia; jos ero on tulossa, ei kannata tehdä mitään rikollisuuden rajoilla olevaa vain kostonhimosta, päinvastoin on tärkeää toimia erittäin korrektisti.

 

["vieras"]

Niin ja jos mies nyt haluaakin olla lasten kanssa, niin tulkoon teidän luokse lomaa viettämään sille paikkakunnalle missä olette sillä hetkellä. Minkä vuoksi teidän pitäisi keskeyttää lomailu vain sen vuoksi, että mies haluaa olla lasten kanssa ja saada lapset kotiin?

Nauttikaa lomasta!! Jos miehesi on sinuun yhdeydessä, niin on reilua kertoa missä olette ja mitä teette.. kunhan et vaan ala pyytelemään anteeksi sitä, ettei mies "päässytkään" mukaan. Siitä mitä olet kertonut miehestäsi, niin veikkaisin että hän yrittää saada syyllistettyä sinut siitäkin että teillä on kivaa ja hän on kotona yksin.. niin ja anna lasten jutella isän kanssa. Turhaan sitä alkaa ylläpitämään talvisotaa lomalla..

MIten minusta tuntuu, että tämä ap:n lomalle lähtö lasten kanssa oli pitkästä aikaa sellainen päätös, jota ap ei ole ihan hetkeen tehnyt vain sen vuoksi, ettei pahoittaisi miehensä mieltä....??

 

["Aurinkoinen"]

Kesälomareissulle vaan, mutta kerro miehellesi, että lähdette matkalle. Niin ei tule mitään sotkuja. Toisaalta, matka oli suunniteltu ja hän itse häipyi kodista, joten missään tapauksessa et tee mitään väärää lähtiessäsi eikä mikään viranomainen sellaista voi koiskaan sanoa. Mieshän lähti juuri enne matkaa. Sinä voit ilmoittaa ja kannattaakin, että lähdette sitten lasten lkanssa keskenänne kun hän kerran otti ja jätti teisät.

Sillä Näinhän siinä on käynyt, ei viitsitä kaunistella. Voi tulla takaisin, mutta jos jatkatte tuota rataa, voi any day häipyä taas kun hänestä tuntuu siltä.

HÄN. HÄNEN TUNTEENSA.

Entäpä sinun? Ja lasten?

 

[hfghgf]

Mahdoitko lähteä reissuun? Toivottavasti! Jos mies mankuu jotain "kun ette ottaneet mukaan" niin hänhän ei ollut kotona siihen aikaan kun oli sovittu lähtö joten se on voivoi. Ja uhkaili perua varaukset jne. joten ei ole luotettavaa matkaseuraa.

Lue hyvä ihminen nuo omat viestisi ja yritä katsoa niitä neutraalisti... haluatko oikeasti elää sellaisen ihmisen kanssa joka syö itsetuntosi (on jo syönyt!)? Mies sitä ja mies tätä ja vaikka mä pyydän anteeksi. Älä pyytele enää anteeksi! On anteeksi pyydetty ja jos ei anteeksi anneta (etenkin kun kyse mitättömästä miehen itsensä kehittämästä asiasta) niin se on oma vikansa ei suinkaan sinun vika.

Miehesi on sairas ja tarvitsee apua, mutta sitähän hän ei näe. Etkä sinäkään tuossa omassa alistetussa tilassasi. Ajeleppa vaikka turvakotiin kesälomareissulle. Ihan pätevä syy siihen on kun sanot pelkääväsi enemmän sitä että mies tulee kotiin kuin sitä ettei tule.

Jos ei mies pieksä sinua nyt niin jossain vaiheessa hyvin luultavasti tekee niin... kun et mieleistele riittävästi, et matele ja kiemurtele jne. Tällaisissa perheissä juuri piilee niitä potentiaalisia perhesurmaajia. Kulissit pidetään vaikka mikä olisi kunnes jossain vaiheessa kolahtaa.
Sanot ettei ole ketään kenelle kertoa. Miksei ole? Missä ovat äiti, isä, isovanhemmat, sisarukset, tädit, sedät, enot, serkut, ystävät, tuttavat, naapurit, seurakunnan pappi jne? Ei voi olla mahdollista että jollain ei ole ihan ketään miehensä ja lastensa lisäksi, jossain on joku jolle voit kertoa. Vaikka sitten sinne turvakodin tädille joka teidät vastaanottaa.

 

[ex-vaimoko?]

No niin.
Sain polttimon itse vaihdettua

Mies ilmoitti viestillä että oli kuulemma ajatellut että voisi lähteä sittenkin reissuun, muttei onnistukaan kun olen mennyt varaamaan jo hotellit omin päin. Yritti täysillä syyllistää. Ilmoitti että on siis parempi että pysyy pois. Tässä kohtaa olisin normaalisti pyytänyt miestä takaisin, vaan nyt en. Ilmoitin että en aio enää anella. Tästä voi tulla kamala soppa. Mies ei vastannut enää mitään muuta kuin että täytyy ottaa lapsen kännykkä mukaan, jotta voi soittaa lapsille. Vastasin että ok. No eipä ole soittanut kahteen päivään.

Lähdettiin sitten päiväksi naapurikaupunkiin lasten ja äitini kanssa. Kerroin äidilleni lyhyesti tilanteen. Olo on jotenkin epätodellinen, eikä itketä enää. Silti sydän hakkasi kun ajoimme takaisin kotipihaan, kun pelkäsin että miehen auto on pihalla. No ei ollut.

Hotellit varattu huomisesta eteenpäin kahdeksi yöksi, eli reissu näyttää toteutuvan.

En tosiaan tiedä miten tämä päättyy. Tuo kyllä pelottaa, että mies jotenkin käyttää sitä mua vastaan että "otin lapset ja lähdin". Ihan epätodellinen olo.

ap

 

[ex-vaimoko?]

Riittääköhän että kysyttäessä vastaan miehelle missä ollaan, vai pitääkö raportoida matkan varrelta. Äitini tietää matkasuunnitelman.

Oon tosi tyytyväinen, että lapsilla ainakin oli mukava päivä. Ja olihan mullakin. Niin mukava kuin tässä tilanteessa voi olla.

ap