mies lupaa ja lupaa ja lupaa, vannoo, vakuuttaa ja lupaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"surullinen"

Vieras
ja koskaan sen lupaukset ei pidä. ei isot eikä pienet. kauanko mun tarvii jaksaa tätä?! arki ja muu elämä sujuu hyvin, mutta musta tuntuu että mulla ei ole mitään väliä kun mulle annetut lupaukset saa aina rikkoa.
viikolla mies lupas et lauantaina tehdään jotain kivaa heti aamusta.
veti kauheen kännin eilen, nukku yhteentoista ja lähti viemään kaveriaan toiselle kaverille (asuu n.10min ajomatkan päässä ) ja sillä tiellään on vieläkin.

mä en jaksa aina tyhmänä odottaa sitä ja sen tyhjiä lupauksia. mä en ole vihainen. mä olen pettynyt. sekä mieheen, että itseeni kun olen näin tyhmä ja joka kerta uskon sen vakuutteluita. mulla ei ole mitään väliä.

menen nyt pitkälle lenkille koirien kanssa nauttimaan auringosta ja illemmalla lähden kyllä likkojen kanssa baanalle!!!! turha sit tulla rutiseen et nyt hänelle sopis, mulle ei enää sovi.
 
Mun isä aikanaan sanoi, että nyt mä opetan sulle nämä auto yms asiat mitkä miehet on perinteisesti hoitaneet. Siis korjaus-,auto yms jututu jotta ei tarvitsisi ikinä kehenkään äijään luottaa. Hyvä että niin teki, sillä miehiin ei vain voi luottaa. Ainakaan siinä jos jotain tarvitsisi tehdä. nopeammin hoituu kun itse tekee. Mä en enää myöskään luota mieheni sanomisiin. Suunnittelen asiat niin että voin tehdä jutut vaikkei se olisi paikalla. Pyydän toki aina mukaan osallistumaan.
 
mulla ei ole koskaan ollut ketään kuka mulle olis opettanut asioita. oon ollu ihan kädetön, mutta kun muutin kotoa 15-vuotiaana niin oli pakko oppia asioita kantapään kautta.
edelleen oon esim.auton kanssa ihan hukassa, osaa ees öljyjä vaihtaa... mutta onneks on kaveripiiri joka auttaa tarvittaessa. ja toki pyrin tekemään sitten vastapalveluksiakin etten täällä vaan kädettömänä ruikuta apua joka asiaan.
oon niin kyllästynyt tähän. miten mä voin olla näin v*tun tyhmä et alusta asti lähdin tähän paskaan mukaan kun uskoin kaiken mitä toinen sanoi.
 
[QUOTE="vieras";23636989]Mies kuulostaa kovin keskenkasvuiselta tai sitten hänellä on esim. alkoholiongelma. Minä en jaksaisi katsella moista.[/QUOTE]

no alkoholiongelmasta ei ole kyse, eilinen oli tollanen extempore yhden kaverinsa kanssa joka tuli ulkomailta, että toisaalta ihan ymmärrettävää, mutta..........

keskenkasvuinen paska se on ja mä oon kurkkuani myöten täynnä sitä.
oon jotenkin niin puhkipoikki ja pinoon etten ees sinne lenkille saanu itteeni vielä revittyä mistä alotuksessa kirjotin. hitto mä oon TYHMÄTYHMÄTYHMÄTYHMÄ!!!!!!
 
Ihminen on tyhmä ja oikeasti hyvät miehet on harvassa. Niin se vain on. Joko jaksaa elää kusipäisen mulkeron kanssa tai sitten elää yksin. Mä valitsin ensimmäisen, koska olen sisäistänyt asian että näinkin voin elää. En luota siihen, mutta aina ehdotan mukaanlähtöä tai osallistumista. En miestä erityisemmin rakastakaan, kun se on niin itsekäs eikä ajattele perhettään niin kuin pitäisi. Mutta minä menin ja uskoin sen sanomiset. Nyt on vain elettävä päätöksen kanssa.Etsi sinäkin onnellisia asioita muualta, niin unohdat miehen töppäilyt helpommin.
 
Ei pidä luvata, jos ei voi lupaustaan pitää. Mä itse taistelen edelleen asian kanssa, vaikka pääsääntöisesti en lupaa nykyisin yhtään mitään. Joskus tulee luvattua ja joskus se lupaus harmittaa, kun joudunkin perumaan lupaukseni.

Mitä jos sopisitte, että mitään ei luvata? Katsotte aamulla aamiaisen jälkeen, paistaako aurinko vai, särkeekö päätä vai ei, onko toinen kärsä otsassa vai ei jne ja päätätte vasta sitten, mitä tänään teette?
 
Kiellä sitä lupaamasta yhtään mitään. Oman pään saa sekaisin toisen turhilla lupauksilla ikään kuin ne olisivat puoliksi tapahtuneet (kun niihin on alunperin positiivisesti mennyt reagoimaan). Katsot vaan konkreettisesti mitä tekee teidän hyväksi, niin ehkä sitten on helpompi lähteä.
 
Munkin mies lupaili aina kaikkea, juuri saman suuntaista kun ap:n mies ja ei sitten pitänyt lupauksiaan. Ja välillä lupaili vähän isompiakin juttuja, joita ei sitten pitänyt.
Aikani hakkasin päätäni seinään, kiukuttelin, huusin, raivosin mutta ei tehonnut.
Sitten ajattelin että parempi laittaa kamat nippuun ja erota, sillä mitä järkeä olla suhteessa jossa toinen osapuoli ei kunnioita toista ja lupausten pitäminen(jopa niiden pienien) on merkki toisen kunnioituksesta.
Asian kun sai selitettyä miehelle tuolta kantilta, ilman entistä huutamista ja mökötystä niin kas kummaa, asia meni viimeinkin perille. Nyt mies ei lupaile mitään mitä ei pysty pitämään ja pitää kaikki tekemänsä lupaukset.
 

Yhteistyössä