Mies muutti mieltään.

["vieras ap"]

Kivaa lapsiretoriikkaa, mutta naimisiin meno tuo lapsille hyvin minimaalisen määrän ylimääräistä turvaa. Kyllä ne ovat aivan muut asiat, jotka määrittävät, miten arki jatkuu toisen vanhemman kuoleman jälkeen. (Onko henki- ja tapaturmavakuutukset kunnossa?) Kaikki eivät pidä avioliittona sellaisena instituutiona, johon he haluaisivat osallistua. Onneksi se ei ole välttämätön asia kenenkään onnellisuuden tai hyvinvoinnin kannalta. Tuollainen ap:n osoittama hysteria ei minusta ole kovin rakentava asenne tilanteessa, jossa molempien pitää toimia yhdessä.

Sitä minä kuule olen yrittänyt koko 6 vuotta. Toimia yhdessä. Mutta jos toinen haraa vastaan niin minkä minä sille voin?

 

["vieras ap"]

Et sinä tiedäkään. Mutta ei naimisiin meno tätä asiaa miksikään muuta. Eron saaminen tai jopa avioliiton mitätöiminen onnistuu verraten helposti. Ei se pidättele ketään, joka ei oikeasti halua luonasi olla.

Miksi se ei sitten vaan mene?

En minä sitä tänne pelkästään lapsen takia ota.

 

[Mep]

Kivaa lapsiretoriikkaa, mutta naimisiin meno tuo lapsille hyvin minimaalisen määrän ylimääräistä turvaa. Kyllä ne ovat aivan muut asiat, jotka määrittävät, miten arki jatkuu toisen vanhemman kuoleman jälkeen. (Onko henki- ja tapaturmavakuutukset kunnossa?) Kaikki eivät pidä avioliittona sellaisena instituutiona, johon he haluaisivat osallistua. Onneksi se ei ole välttämätön asia kenenkään onnellisuuden tai hyvinvoinnin kannalta. Tuollainen ap:n osoittama hysteria ei minusta ole kovin rakentava asenne tilanteessa, jossa molempien pitää toimia yhdessä.

On kuitenkin päivänselvää, että naimisiinmenosta tulee olla yhtä mieltä.
Jos molemmille on ok elää muuten vaan yhdessä, fine, mutta jos toisen
odotukset ja toiveet elämälle ovat enemmän kannattaa miettiä, tyytyykö keskinkertaisiin ratkaisuihin (itselleen).

Miksi lapsikin on laitettu alulle? Epämääräisin lupauksin?

 

[BootyPeppi]

[QUOTE="paula";28568708]En mutta en suostuisi yh.ksi.Miksi naisen pitäisi kärsiä ja jäädä yh.ksi?[/QUOTE]

Mutta voisit jäädä miehen kanssa ja kärsiä? No, onneksi hyvin harva yh kärsii.

 

["paula"]

Mutta voisit jäädä miehen kanssa ja kärsiä? No, onneksi hyvin harva yh kärsii.

En jäisi vaan antaisin lapsen miehelle tai se olisi viikko-viikko systeemi en alistuisi hoitamaan lasta yksin.

 

[BootyPeppi]

[QUOTE="paula";28568809]En jäisi vaan antaisin lapsen miehelle tai se olisi viikko-viikko systeemi en alistuisi hoitamaan lasta yksin.[/QUOTE]

Ai niin se olitkin sinä joka alistut kaikkeen muuhun

 

["paula"]

Ai niin se olitkin sinä joka alistut kaikkeen muuhun

No en todellakaan.

 

[BootyPeppi]

[QUOTE="paula";28568814]No en todellakaan.[/QUOTE]

Niin juu, sinä et ole naimisissa, eikä sinulla ole lapsia...unohdin sori

 

["paula"]

Niin juu, sinä et ole naimisissa, eikä sinulla ole lapsia...unohdin sori

No olen naimisissa ja on lapsia mutta on myös kunnollinen mies ja jos tulisi ero niin molemmat huolehtisi lapsista yhtä paljon.

 

["vieras ap"]

On kuitenkin päivänselvää, että naimisiinmenosta tulee olla yhtä mieltä.
Jos molemmille on ok elää muuten vaan yhdessä, fine, mutta jos toisen
odotukset ja toiveet elämälle ovat enemmän kannattaa miettiä, tyytyykö keskinkertaisiin ratkaisuihin (itselleen).

Miksi lapsikin on laitettu alulle? Epämääräisin lupauksin?

Jos sillä nyt mitään merkitystä on, niin mies itse halusi lapsen (tietysti minäkin). Hän tiesi tasan tarkkaan, mikä on minun kanta tähän asiaan.

Koskaan kuuden vuoden aikana hän ei ole tuonut siin tätä naimisiinmenoapelkoa, joka nyt yhtäkkiä viime viikonloppuna iski. Hän on sanonut, että kun on lapsia, on järkevää olla naimisissa.

 

[BootyPeppi]

[QUOTE="paula";28568829]No olen naimisissa ja on lapsia mutta on myös kunnollinen mies ja jos tulisi ero niin molemmat huolehtisi lapsista yhtä paljon.[/QUOTE]

Eli olet alistunut avioliitto-instituutiolle ja perhe-instituutiolle. Aina joudut alistumaan johonkin, sinulle se voi olla pieni juttu tai et tunne alistuvasi, toiselle se on suurta mahdollista alistusta

 

[viisikymppinen isoäiti]

mä keräisin ukon kimpsut ja kampsut ja nostasin ne pihalle odottamaan että ukko löytäs itselleen uuden majapaikan

 

["millamagia"]

mä ymmärrän että sä rakastat sun miestä ja haluaisit teistä perheen.

mutta mä veikkaan että jos ei ihmettä tapahdu niin tollanen huithapeli ukko tulee sut jättämään! ei siksi että vika olis sussa,vaan hänessä.

pariterapia vois olla hyvä..ihan siksi että ensinnäki saisitte solmuja auki,oppisitte ymmärtää toisianne ja enennkaikkea ukko oppis ottaa huomioon muitaki ku itteensä! siis en tarkotia että naimisiin täytyy mennä ku toinen tahtoo..mutta kyllä asioista kuuluu keskustella

 

["millamagia"]

yks vaihtoehto on että potkaset ukon pihalle,etkä enään vilkaisekkaan miestä päin!

 

[hahhahhaa]

[QUOTE="paula";28568708]En mutta en suostuisi yh.ksi.Miksi naisen pitäisi kärsiä ja jäädä yh.ksi?[/QUOTE]

Kaikkien ysinhuoltajien elämä on yhtä suurta kärsimysnäytelmää. Voi, ei, 120 000 ihmistä elää elämää joka ei ole elämisen arvoista.

 

[Data]

Miksi mies vastustaa avioliittoa? Pelkääköhän että naimisiinmenosta alkaa suhteen alamäki? Näitäkin kun on, jotka pelkäävät että avioliitto tarkoittaa sitä että suhteesta ei enää pidetä huolta.

 

["vieras ap"]

Miksi mies vastustaa avioliittoa? Pelkääköhän että naimisiinmenosta alkaa suhteen alamäki? Näitäkin kun on, jotka pelkäävät että avioliitto tarkoittaa sitä että suhteesta ei enää pidetä huolta.

Se on kuulemma aina ollut hirveä ajatus. Mitään muuta selitystä ei ole tullut.

 

["jojo"]

[QUOTE="paula";28568708]En mutta en suostuisi yh.ksi.Miksi naisen pitäisi kärsiä ja jäädä yh.ksi?[/QUOTE]

Mitä kärsimistä on siinä, että elää yhdessä oman lapsensa/lastensa kanssa, ilman vässykkämiehen kokoista kiviriippaa? Jos jäisin syystä tai toisesta yh:ksi, olisi kyseessä sitten ero tai leskeys, loukkaantuisin syvästi, jos joku pitäisi eläämämme kärsimyksenä.

 

[lol]

[QUOTE="paula";28568708]En mutta en suostuisi yh.ksi.Miksi naisen pitäisi kärsiä ja jäädä yh.ksi?[/QUOTE]Niin, kaikistahan siihen ei tosiaan ole. Jos miehesi kuolisi, niin minne tunkisit lapsesi?

 

["Vieras"]

Paska ukko! Ja melkoinen vässykkä jos ei kuuden vuoden aikana ole saanut mielipidettään sanottua. Tommoset tyhjät lupaukset kyllä satuttaa paljon, koska ne saa itsensä tuntemaan jotenkin alhaiseksi joka kerjää esim tätä naimisiinmenoa. Ja naimisiinmenon ei todellakaan pitäis olla sellainen asia jota joutuu omalta mieheltä kerjäämään. Tollaisessa tilanteessa ite kyllä miettisin hyvin tarkkaan että haluaisinko jatkaa miehen kanssa ja lapsi todellakin saisi minun nimen.

 

["vieras"]

Oisko oikeasti itua käydä jossain pariterapiasa juttelemassa? Jos siellä mies saisi kiinni siitä mikä mättää? Mun meielstä tollanen "se vaan tuntuu kamalalta"- peustelu ei kuulosta oikein aikuisen ihmisen jutulta, enkä ainakaan itse hyväksyisi tollasta selitystä.

 

["vieras"]

[QUOTE="paula";28568829]No olen naimisissa ja on lapsia mutta on myös kunnollinen mies ja jos tulisi ero niin molemmat huolehtisi lapsista yhtä paljon.[/QUOTE]Entä jos se mies kuolisi?

 

[Ms_Cooper]

Voi itku! Tosi törkeää mieheltä jos asia oli kuitenkin yhdessä jo kertaalleen sovittu.
Eikä se maistraatissa naimisiinmeno nyt todellakaan mitään stressaavaa ole.
Meilläkin kesti vajaat 10 min ja se oli siinä. Kyllä todella epäkypsää käytöstä mieheltä.
Voimia!

 

[Vaimo-Rakas]

Täytyy kyllä sanoa etten ymmärrä miehen logiikkaa tuossa. Lapsihan on paljon suurempi sitoumus periaatteessa, avioliitosta voi erota, mutta isyydestä ei.

Moukkamaista ja törkeää johtaa tuolla tavalla harhaan. Mulle olisi vastaava niin iso isku etten tietäisi haluaisinko jatkaa. Toisaalta taas hyvä että kertoi verrattuna vastentahtoiseen naimisiin menoon. Mielipiteensä olisi voinut kyllä tuoda julki jo aiemmin.

 

[maihan]

tilasin verkkokaupasta 5 päivää sitten verhoja ja seurantakoodilla luki että lähtenyt ruotsista, mennyt hub terminaaliin ja eilen kuljetuksessa jo..nyt tänään tullut aamulla että saapunut hub terminaaliin taas.. onko mun paketti mennyt takaisin???? milloinkohan voin sitä odottaa? kokemuksia kehiin =)