Mies on perheen pää?

[nanna]

En ymmärrä itseäni...

Elin vuosia sinkkuna mutta pari vuotta sitten tapasin upean miehen. Rakastuimme ja suhde eteni aika vauhdilla. Asumme nyt saman katon alla ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta, perhettäkin sitten kun sen aika on.

Mieheni on ihana, hellä, rakastava, puhuu ja pussaa, seksi sujuu mainiosti. Hän on tasa-arvoinen, osallistuu kotitöihin ja kannattaa muutenkin tasa-arvoista suhdetta ja elämää - kuten minäkin, ainakin periaatteessa...

Muutaman kerran hän on leikillään sanonut jotain "mies on perheen pää", "täällä huushollissa tarvitaan kuria ja järjestystä", "täällä määrään minä" tms. Kyse on oikeasti ollut ihan leikillisistä kommenteista. Olen kuitenkin huomannut nauttivani ihan mielettömästi siitä ajatuksesta, että mieheni määräisi miten meille eletään ja asettaisi minulle sääntöjä ja rajoituksia. Hämmentävintä on se, että ajatus kiihottaa myös seksuaalisesti. Fantasioin siitä, että mieheni kurittaisi tai rankaisisi minua "pahoista" teoistani...

Olen aika hämmentynyt näistä tunteistani ja tuntemuksistani. Olen aina ollut aika itsenäinen ja kaikkea muuta kuin alistuva parisuhteessa. Nyt nautin aivoin täysin rinnoin kun koen että rinnallani on oikea aikuinen mies. Ja toivon että mies ottaisin vahvasti perheen pään roolin meillä. En ole koskaan aikaisemmissa parisuhteissani tuntenut itseäni näin NAISEKSI, sekä henkisesti, fyysisiesti että seksuaalisesti.

Onko kellään vastaavia kokemuksia siitä, että itsenäinen nainen haluaakin yhtäkkiä alistua miehen vallan alle?

Ps. Tämä ei ole mikään provo - asiallisia vastauksia siis, please.

 

[tuulituisku]

Edellinen mieheni halusi olla perheenpää. Se oli leikkimielistä aluksi. Tilanne meni niin pitkälle, että väkivalta tuli suhteeseen sairaalloisen mustasukkaisuuden takia. Toivottavasti miehelläsi ei ole mustasukkaista luonnetta :/

 

[Hallatar]

Älä huoli, olet vain löytänyt Masterisi...
Mulla on ihan sama tilanne, tosin mies ei ole niin kova määräilemään kuin haluaisin, mutta kuiteski hänelläkin on taipumusta tietynlaiseen alistamiseen. Ensin olin aivan kauhuissani, sillä olen luonteeltani kaikkea muuta kuin alistuva nainen, ja koko ajatus miehen armoille heittäytymisestä tuntui aivan mahdottomalta. Olen vahva ja itsenäinen nainen, enkä mikään tahdoton nukke... No, tämä tunne ja tarve on kuitenki niin voimakas, että on ollut pakko tutkia asioita ja keskustella henkilöiden kanssa, jotka on enempi perehtyneet tähän puoleen seksuaalisuudesta. Meillä tämä alistaminen, totteleminen, määräily jne. liittyy oikeestaan pelkästään vain seksiin, tai se on sellaista tietynlaista näytelmää tai peliä, jota pelataan vaikka koko päivä, ja se huipentuu sitten illalla - no, tiedät kyllä mihin. Sen sijaan "normaalissa" elämässä olemme aivan tasavertaisia ja päätökset tehdään yhdessä, en missään nimessä ole sellainen alistettu nainen joka ei saa sanoa mielipidettään tai olla eri mieltä miehensä kanssa. Väkivalta ei myöskään missään nimessä kuulu meidän elämään, sillon puhutaan ihan eri asiasta.
Mutta jos oikeasti nautit alistumisesta ja määräiltävänä olemisesta, niin hyväksy se puoli itsessäsi, etsi netistä lisää tietoa jos haluat - ja sitten vain nautit siitä että sinulla on vahva mies jonka varaan voit heittäytyä... Onnea matkaan!

 

[rajat ja rakkaus]

Mies ja nainen ovat kokonaisuuden puoliskoja. Naisen ja miehen välisessä liitossa molempien osapuolten on oltava tasa-arvoisia. Miehen henki on hauras ja keho voimakas, kun taas naisella asia on päinvastoin. Nainen ilmentää tunteita voimakkaammin kuin mies. Molempien osapuolten olisi kunnioitettava toistensa heikkoa ja vahvaa puolta.

Me haluaisimme tietysti nautiskella elämästä tämän täydellisen kumppanin kanssa mutta (aina) niin ei käy. Emme aina saa sitä, mitä haluamme, vaan sen mitä tarvitsemme. Kun sielu etsii rakkautta toisesta ihmisestä, elämä kyllä järjestää sille parhaan mahdollisen opettajan. Joillekin naisille miehen asettamat rajat ja kuri sekä miehen johtajuus ovat se, mitä nainen tarvitsee. Esim. naisen villien sinkkuvuosien jälkeen miehen asettamat rajat eheyttävät naista.

Siinäkin tapauksessa, ettei yhteiselämästä toisen kanssa ole juuri sellaista mistä haaveilimme, voimme ajatella, että tarvitsimme kaikki suhteen tuomat kokemukset. Tiivis yhteiselämä toisen ihmisen kanssa on todella tehokas kasvunpaikka. Tulisi myös muistaa, että ei elämämme aina parane kumppania vaihtamalla. Jos emme ole oppineet suhteessamme niitä asioita, mitä meidän piti siinä oppia, tulee elämäämme aina uusi ihminen, opettamaan meille samoja asioita. Elämämme mutkistuu aina enemmän, siirtäessämme tätä oppimista tuonnemmaksi. Meillä on tässä elämän koulussa kaksi tapaa oppia; oppiminen opetuksesta tai toisten tekemistä virheistä, tai sitten koemme virheemme omissa nahoissamme.

Mies on perheen pää, mutta nainen on kaula, joka sitä päätä kääntää. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Naisen ja miehen maailmannäkemys on erilainen. Miehinen tapa nähdä maailmaa on nähdä näkymätöntä. Se on aineeton maailma ideoineen, suunnitelmineen ja järjestelyineen hankkeen toteuttamiseksi. Naisellinen tapa on nähdä näkyvää siis yksityiskohtia. Naisen maailma on rajallinen ja miehen maailma rajaton, siksi naiset unelmoivat kauniista päämääristä ja miehet ideoista. Kun nainen rakastaa miestä ja mies naista, yhdistävät he näkemistapansa täydelliseksi kokonaisuudeksi, esim. mies rakentaa talon, jonka nainen rakkaudella sisustaa. Nainen luo kodin hengen rakkaudellaan.

Onnellisessa naisen ja miehen välisessä suhteessa on tärkeää roolijako ja sen säilyminen siitäkin huolimatta, että naiset tasa-arvon nimissä vaatisivat muuta. Meidät on luotu erilaisiksi, joten meidän kuuluu se roolijako tässä suhteessa säilyttääkin. Miehen täytyy antaa olla mies ja naisen nainen. Monet naiset ovat alkaneet vaatia, että miehen tulee käyttäytyä naisen tavoin esim. tunteiden ilmaisemisen suhteen. Mies, joka antautuu liiaksi naisellisten tunteiden valtaan, menettää miehekkyytensä. Huonosti käy myös naisen, jos hän ei saa olla roolissaan: hän esim. joutuu vasten tahtoaan tekemään perheessä tai työyhteisössä ns. "miehen töitä" syystä, että mies ei osaa, viitsi tai ehdi tai mieheen ei voi luottaa. Kaiken, mitä nainen tekee, hänen tulisi tehdä se rakkaudella. Nainen voi kyllä olla vaikka ison firman pääjohtaja tai pääministeri ja jos nainen tekee työnsä rakkaudella, hän menestyy. Mutta, jos hän ottaa miehiset keinot käyttöönsä, seuraa siitä aina ongelmia.
Miehinen mies ei kiellä tunteita ja stressejä, hän tiedostaa ne osaksi elämää. Sopivina määrinä ne vievät elämää eteenpäin, mutta liian suurina annoksina heikentävät, salpaavat ja tuhoavat.

Mies ottaa itsellensä kumppanin tullakseen täydelliseksi hänen kauttaan. Mutta, jos mies ei vapauta itsestään pelkoa, että minua ei rakasteta tai sen pelon eri muotoja, ei hän kykene täydellisesti vastaanottamaan naisen rakkautta. Se pelko lamaannuttaa hänen järkensä, loogisen ajattelunsa, muistinsa ja ymmärryksensä. Siitä syntyy alemmuuskompleksi. Hänestä tuntuu, ettei hän täytä paikkaansa elämässään, eikä ole isäntä talossaan.

Rakkaus on sielussa, sängyssä seksi. Siitä lähtien kun naiset alkoivat haluta valtaa, muuttui sukupuolielämä laadultaan päinvastaiseksi. Lasten hedelmöittämisestä tuli seksiä. Kun sielu huutaa rakkauden perään, sitä etsitään usein vain sängystä. Jos ihmisellä on paljon pelkoja, hän ei muulla tavalla sitä osaa etsiäkään. On aivan eri asia saako seksistä myös rakkautta. Jos ja kun ei saada, tulevat niin naiset kuin miehetkin vihaisiksi.

Aitoa nautintoa ja tyydytystä tuottaa kuitenkin vain henkinen rakkaus ja se on myös nautinnon perusta. Todelliset rakastajat eivät hae asentoja, sillä ne tulevat itsestään. Heitä ei häiritse pelko, ettei heitä rakasteta.

Rakkaus ja seksi ovat yhden kokonaisuuden kaksi ääripäätä.Jos olet täydellinen nainen, etkä pelkää, ettei sinua rakasteta, sinussa ei myöskään ole pelkoa, että sinun rakkauttasi ei tarvittaisi. Sinun miehesi on siinä tapauksessa maailman paras mies sinulle.

 

[muh]

Nanna, tuollaiset tunteet ovat ihan taatusti yleisiä Voisin jopa sanoa, että itse koen samanlaisia. Kyse ei ole mistään sellaisesta, että minulla olisi jotenkin huono itsetunto tai pelkäisin miestä tai jotain sellaista. Koko elämän muuttamisesta SM-leikiksi en nyt kiihotu, mutta ehkä jotenkin olen sitten vähän vanhanaikainen, mutta minua myös houkuttaa ajattelu miehestä perheen päänä.

Seksuaalisiin haluihin tämä ei niin voimakkaasti ulotu, mutta tavalliseen elämään. Muiden miesten alistettavaksi en kyllä alistuisi esim. olen työelämässä esimiehenä ja suurin osa alaisistani on miehiä (ja olen hyvin miesvaltaisella alalla töissä). Mutta kotona olen aivan tyytyväinen vaikka tekisin kaikki kotityöt ja tykkään tehdä kaikenlaisia naistentöitä. Ehkä sama sukupuolitettu ajattelu kohdistuu myös jollakin tavalla lasten kasvatuksen, nimittäin minun poikani eivät käytä sukkahousuja ja tytöt pukeutuvat prinsessamekkoihin Jos se ei toisi monen tonnin lovea kuukausibudjettiin niin uskoisin jopa viihtyväni kotiäitinä

Meillä kuitenkin kotona mieskin osallistuu kotitöihin ja kaikki tehdään yhdessä vaikka salaa haaveilenkin, että mies olisi se perheen pää. Ehkä koska työelämässä olen niin domininoiva tms niin kaipaan kotioloissa jotain muuta.

Mutta ihanaa kuulla, että joku muu ajattelee edes vähän samalla tavalla! Ja jos koet nuo sub/master-jutut kiihottavaksi niin voithan salaa ehdottaa niitä miehellesi? Ei se satu :attn: