mies on tosi outo, suututtaa moinen vellipöksy! (uus perheasiaa)

["vieras"]

Minusta miehesi tuntemukset sinällään ovat vielä jotenkin käsiteetävissä, mutta se on kyllä ikävää, että miehesi näyttää puhuvan hyvin ikävään sävyyn lapsestasi. Myös lapsen kuullen ilmeisesti? Minusta teidän pitää nyt vaan keskustella asia läpi. Ulkopuolinen pariterapeutti tukemassa keskustelua voisi auttaa. Jos mies on sitä mieltä, ettei yksinkertaisesti pysty hallita tunteitaan asiassa, niin minusta ero on ainoa oikea asia lapsesi parasta jos ajatellaan.

 

[fortunate]

Ymmärrän miestä ja hänen tunteensa ovat oikeastaan ihan luonnollisia, mutta tietysti on törkeää näyttää se lapselle.

Lapsen biologisella vanhemmalla tulisi sentään olla sen verran järkeä päässä ja suojeluvaistoa lastansa kohtaan, ettei antaisi tuollaisen tapahtua, eikä edes altistaisi lasta tuollaisen miehen vaikutuspiiriin.

Inhottaa sen pienen 8-vuotiaan puolesta, jolla on varmasti vaikeaa jo itsensäkin kanssa niiden neurologisten poikkeavuuksien vuoksi.
Toivottavasti lapsi saa hyväksyntää kuitenkin muiden lasten joukossa.

 

["helena"]

[QUOTE="heh";28195103]no heh, ihmisiä ne lapset ovat siinä kuin muutkin, mmiksi ei voisi vihata. etkö ole muka koskaan lukenut uusperheiden äitien aloituksia miehen lapsista? No kuule kyllä ne vihaa niitä, viha lienee yleisin tunne.

etkö ole koskaan lukenut juttuja naapurin lapsista, tai muista päiväkodin lapsista? lapsista, joiden kanssa on pakko olla tekemisissä vaikka ei haluaisi? kyllä lasta voi vihata ja lapsi osaa olla tahallisesti myös ilkeä tosi pienenä. en sano että omasi olisi.[/QUOTE]

en ole lukenut, ja miksi sitä lasta pitäisi saada vihata? lapsi on lapsi. onko joku äitykkä niin kateellinen tuon lapsen saamasta huomiosta vai siitä että joku toinen on lisääntynyt hänen miehensä kanssa? lapsellista.

kyllä minuakin ärsyttää yksi naapurin lapsi, joskus olen vihainenkin hänelle,jos ulkona on rikottu meidän leluja tms. mutta en minä vihaa häntä!

itse olen vihannut vain 2ihmistä tässä maailmassa ja molemmat heistä on satuttanut todella pahasti minua(toinen minun ollessani lapsi ja toinen on tämän esikoiseni isä ,hän kun mukavasti valehteli ja petti ja vielä jättikin),mutta nämä vihan tunteet kumpusivat siitä että nuo ihmiset olivat satuttaneet minua. enään en vihaa heitäkään.

eli miksi olisi järkeä/syytä vihata ketään lasta?

minusta siis on eriasia pitää lasta ärsyttävänä tai olla tälle vihainen kuin vihata tätä. eikö tuo vihaaminen ennemmin kerro siitä mitä mies itse kokee?

miehellä on ollut vaikea isä-lapsi suhde itsellään..en tiedä voiko tuo olla noussut nyt pintaan-> mies torjuu sen ja syyttää hankalan olonsa syyksi poikaa? mies ei oikein ole koskaan osannut käsitellä tunteitaan.

tekis mieli haukkua pystyyn koko ukko!

 

["helena"]

Ymmärrän miestä ja hänen tunteensa ovat oikeastaan ihan luonnollisia, mutta tietysti on törkeää näyttää se lapselle.

Lapsen biologisella vanhemmalla tulisi sentään olla sen verran järkeä päässä ja suojeluvaistoa lastansa kohtaan, ettei antaisi tuollaisen tapahtua, eikä edes altistaisi lasta tuollaisen miehen vaikutuspiiriin.

Inhottaa sen pienen 8-vuotiaan puolesta, jolla on varmasti vaikeaa jo itsensäkin kanssa niiden neurologisten poikkeavuuksien vuoksi.
Toivottavasti lapsi saa hyväksyntää kuitenkin muiden lasten joukossa.

miten niin luonnollista? minusta yhdenkään lapsen vihaamisessa ei ole mitään luonnollista!

 

["helena"]

[QUOTE="vieras";28195155]Minusta miehesi tuntemukset sinällään ovat vielä jotenkin käsiteetävissä, mutta se on kyllä ikävää, että miehesi näyttää puhuvan hyvin ikävään sävyyn lapsestasi. Myös lapsen kuullen ilmeisesti? Minusta teidän pitää nyt vaan keskustella asia läpi. Ulkopuolinen pariterapeutti tukemassa keskustelua voisi auttaa. Jos mies on sitä mieltä, ettei yksinkertaisesti pysty hallita tunteitaan asiassa, niin minusta ero on ainoa oikea asia lapsesi parasta jos ajatellaan.[/QUOTE]

en ymmärrä tätä,koska minusta ei voi olla normaalia vihata yhtäkään lasta. kyllä nykyään mies on puhunut näitä myös lapsen kuullen, eikä pode huonoa omatuntoa vaikak olen sanonut että hän voi näillä puheillaan vaikuttaa lapsen itsetuntoon yms ja aiheuttaa tuhoa, ei pyydä nykyään edes anteeksi!

mies ei taida haluta keskustella..mutta miksi pariterapeutti eikä yksilöterapia miehelle? vaikka kärsiihän tämä meidänkin suhde koska en voi arvostaa miestäni enään.

oon ite jotenkin puun ja kuoren välissä, tuntuu että kaikille hyvää ratkaisua ei vain ole, ellei mis nyt yhtäkkiä muutu..mutta tuskin muuttuu.

mut jos tää on nyt sitte niin normaalia niin kertokaa te jotka ymmärrätte että mistä miehen viha johtuu koska minä en ymmärrä.

 

[fortunate]

[QUOTE="helena";28195178]miten niin luonnollista? minusta yhdenkään lapsen vihaamisessa ei ole mitään luonnollista![/QUOTE]

Tuossa yhteydessä se on aika luonnollista.

Viha on aika voimakas tunne, enkä oikeastaan sitä vihaa sillä tavalla ymmärrä, kun kyse kuitenkin lapsesta ja mies itse valinnut ryhtyä suhteeseen kanssasi, vaikka sinulla oli tuo lapsi jo silloin.
Lapsen jonkinlaisen hylkimisen ja kielteiset tunteet häntä kohtaan on sen sijaan hyvin ymmärrettäviä ja luonnollisia, ei niinkään tuo viha.

Viha on tosiaan voimakas tunne. Tarkoittaakohan mies ihan sillä tavalla vihaavansa, vai voisiko tarkoittaa, että lapsi on mielestänsä rasittava, ärsyttävä tms?
Kuten sanoin, en altistaisi lastani tietoisesti tuollaisen ihmisen läsnäololle.

 

["vieras"]

Jos ajattelit miehesi yksilöterapiaan saada, niin mitäpä luulet hänen siellä puhuvan? Parempi olisi tosiaan hoitaa koko perhe. Nythän itsekin kysyt täällä mistä miehen viha johtuu. Eiköhän se perhe/pariterapiassa selviä, jos on selvitäkseen.

 

[Data]

En nyt sairaanakaan pitäisi. Tavallaan hyvin ymmärrettävää käytöstä siltä pohjalta, että miehen ei-biologinen lapsi on haastaja hänen jälkeläiselleen rajallisten resurssien suhteen. Primitiivistä, mutta me ihmisetkin olemme vain eläimiä. Terveen aikuisen impulssikontrollin tulisi olla parempi, ei mulla muuta.

Samaa mieltä. Tosin kaikki ihmiset eivät ole tuolla tavalla primitiivisiä, mutta silti biologiselta kannalta ymmärrettävää. Ap:n täytyy pitää lapsensa puolta ja tarvittaessa jättää mies.

 

[lapsparka]

jos te ette nyt hae ammattiapua tuohon tilanteeseen vaan jatkatte eloa samaanmalliin...niin usko pois vanhemman lapsesi tulevaisuus on pilalla. Kyllä hän jo nyt tajuaa ettei isäpuoli tykkkää hänestä ja kun tuollaisessa vihan ympäristössä kasvaa ja huomaa että oma äitikin sen vaan hyväksyy niin lapsi on hyvää vauhtia kasvamassa epätasapainoiseksi ja onnettomaksi aikuiseksi. Neurologiset vaikeudet jo itsessään vaikuttavat itsetuntoon ja altistavat esim päihderiippuvuudelle, mikäli ei saa riittävää tukea ymöristöltään.

 

[Data]

jos te ette nyt hae ammattiapua tuohon tilanteeseen vaan jatkatte eloa samaanmalliin...niin usko pois vanhemman lapsesi tulevaisuus on pilalla. Kyllä hän jo nyt tajuaa ettei isäpuoli tykkkää hänestä ja kun tuollaisessa vihan ympäristössä kasvaa ja huomaa että oma äitikin sen vaan hyväksyy niin lapsi on hyvää vauhtia kasvamassa epätasapainoiseksi ja onnettomaksi aikuiseksi. Neurologiset vaikeudet jo itsessään vaikuttavat itsetuntoon ja altistavat esim päihderiippuvuudelle, mikäli ei saa riittävää tukea ymöristöltään.

Näin.

 

[Teinien äiti]

Jos haluat, että lapsellesi jää jotain onnellisia mielikuvia lapsuudestaan niin pistä se äijä äkkiä pihalle. Kun murrosikä koittaa niin kaikki se paska mitä lapsesi saa kuulla ja se inho minkä hän näkee miehesi käytöksessä - se kaikki purkautuu pahana olona jonain päivänä. Sinun velvollisuutesi on pitää lapsesi puolia ja tällä hetkellä et tunnu niin tekevän. Mikään ei tunnu niin pahalta kuin se, että ei ole toivottu Surullista jollet toimi äkkiä!

 

["anniina"]

Voisiko tämä 8v muuttaa biologiselle isälleen?saisit pidettyä miehen ja yhteisen lapsen.

 

[Teinien äiti]

Siis täh??? Heitä "vanha" lapsi ovesta ulos jotta saat pitää äijän ja uuden lapsen. Voi elämän kevät...

 

["vera"]

Olen samaa mieltä siitä että tuon miehen käytös on todella sopimatonta, siitä huolimatta että tunteet lasta kohtaan eivät olisikaan aina kovin positiivisia.

Jotenkin olen vaan huomannut, että jos tälläinen alotus olisi äitipuolen aloittama jossa kiroaisi miehen kersan alimpaan helvettiin niin kaikki olisi haukkumassa ja kauhistelamassa ja lässyttämässä miten äitipuolen on jätettävä oma elämänsä taka-alalle ja palvottava vaan näitä "ihania" mussukoita siitä huolimatta että käytös olisi taatusti jokaiselle sietämätöntä. (huom, kärjistetty esimerkki) Mutta nyt kun mies inhoaa naisen lasta niin se onkin vaan "luonnollista"....

 

[Data]

[QUOTE="vera";28195802]Olen samaa mieltä siitä että tuon miehen käytös on todella sopimatonta, siitä huolimatta että tunteet lasta kohtaan eivät olisikaan aina kovin positiivisia.

Jotenkin olen vaan huomannut, että jos tälläinen alotus olisi äitipuolen aloittama jossa kiroaisi miehen kersan alimpaan helvettiin niin kaikki olisi haukkumassa ja kauhistelamassa ja lässyttämässä miten äitipuolen on jätettävä oma elämänsä taka-alalle ja palvottava vaan näitä "ihania" mussukoita siitä huolimatta että käytös olisi taatusti jokaiselle sietämätöntä. (huom, kärjistetty esimerkki) Mutta nyt kun mies inhoaa naisen lasta niin se onkin vaan "luonnollista"....[/QUOTE]

Molemmissa tapauksissa käytös on luonnollista. On vain niin että kaikki luonnollinen ei ole hyväksyttävää tai kaikki luonnoton ole epähyväksyttävää.

 

["Anne"]

Tutulla juuri näin enkä ihmettele kyllä miehen reaktiota. Nainen kun tahtoo vain vauvoja vauvoja, eikä jaksa kasvattaa lapsiaan vaan tv auki ja pelit päälle vaan ja ne vahtii lapsia. Ei kovin kummoisia käytöstapoja lapsilla ja muutenkin tosi raskas seurata toista lasta jolla ongelmia on. Puhuu ja touhuaa mitä sattuu eikä äiti sano mitään.
Ymmärrän tavallaan miestä koska kun oma lapsi syntyy niin herää miten itse kasvattaisi siinä omaa lastaan tms, mutta kun ei voi, koska se toinen lapsi ei ole oma ja yhdessä on oltu vasta karvan verran kun yhteinen on laitettu melkein heti alulle eikä oiken tunneta toisia vieläkään.

 

["helena"]

[QUOTE="Anne";28195964]Tutulla juuri näin enkä ihmettele kyllä miehen reaktiota. Nainen kun tahtoo vain vauvoja vauvoja, eikä jaksa kasvattaa lapsiaan vaan tv auki ja pelit päälle vaan ja ne vahtii lapsia. Ei kovin kummoisia käytöstapoja lapsilla ja muutenkin tosi raskas seurata toista lasta jolla ongelmia on. Puhuu ja touhuaa mitä sattuu eikä äiti sano mitään.
Ymmärrän tavallaan miestä koska kun oma lapsi syntyy niin herää miten itse kasvattaisi siinä omaa lastaan tms, mutta kun ei voi, koska se toinen lapsi ei ole oma ja yhdessä on oltu vasta karvan verran kun yhteinen on laitettu melkein heti alulle eikä oiken tunneta toisia vieläkään.[/QUOTE]

no puhu sä tuttus tilanteesta,mutta älä yleistä koskemaan kaikkia uus perheitä, ollaan miehen kanssa tunnettu lähes 6vuotta. molemmat ollaan samalla kannalla kasvatusasioissa, yhdessä on päätetty säännöt, ja molemmat tuetaan toisen vanhemmuutta. mutta nyt tilanne on muuttunut sellaiseksi että en voi olla tukemassa miehen vanhemmuutta, koska hän toimii väärin

 

["otto"]

Tietenkään kumppania ei voi vaatia rakastamaan entisiä lapsia, mutta nythän ei ole kysymys siitä. Kumppanilta pitää voida edellyttää asiallista käytöstä perheenjäseniä kohtaan. Jos mies vihaa lastasi, kannattaa sellainen mies potkia pihalle ja äkkiä.

 

[Neljän Äiti]

Meillä myös miehen suhtautuminen muuttui lapsiini, kun yhteinen syntyi.
Nyt, kun yhteinen 3,5v vihdoin mies tajuaa, millaisia lapset ovat ja tilanne on tasaantunut. (Miehellä ei siis ennestään lapsia)
Jos mieheni kerrankin sanoisi vihaavansa lapsiani, menisi lusikat jakoon välittömästi.

Eihän lapsesi joutunut kuuntelemaan miehesi purkausta??

 

[Bonaire]

Meillä myös on uusperhe, mulla ennestään yksi lapsi ja yksi yhteinen ja jos tilanne olisi tuollainen, niin olisi mies hyvinkin äkkiä ex..omien lasten hyvinvointi on mulle tärkeintä, se ei ole lasten vika, jos aikuinen mies ei osaa käyttäytyä aikuisen lailla.

 

[Uudi harmaana]

Tosi pelottavaa, eikä minun milestäni kyllä kovin luonnollistakaan vihata lasta. Lapsesi kärsii tuosta kovin ja mitkä haavat se jättää. Tee jotain ja pian.

 

["vieras"]

Huh huh. Kamalaa mutta jotenkin ehkä luonnollista, kun ei ne toisten lapset vaan ole omia... ja sen huomaa etenkin sit kun oman saa. Valitettavasti. Mutta poika on kuitenkin SINUN lapsi, en antaisi kenenkään puhua minun lapsestani tuohon sävyyn tai kohdella häntä väärin, ottaisin eron välittömästi. Tosin siitä kärsii sit taas teidän nuorempi..

Phuuh, toivottavasti en ikinä eroa, ainakaan ennen kuin lapset on lentänyt pesästä. Ja jos eroan niin pysyn sinkkuna..

 

[tytsi-89]

Kurjaa kun on näin usein aloituksia toimimattomista uusperheistä. : /

 

[saunatonttu-sandra]

miehellä ei ollut lapsia, kun atavttiin, mulla edellisestä liitosta kolme. nyt yksi yhteinen, mies suhtautuu asiallisesti ja lempeästi lapsiini, eikä kitise jos hänen rahoista ostaa vaikka muksulle kengät tai maksaa ratsastustunnin

tuossa tapauksessa, jos mieheni sanoisin noin lapsestani, vetäisin käkättimeen niin että tuntuis, ottaisin lapset ja lähtisin menemään. kaikista ei voi eikä tarvii pitää yhtä paljon, mutta kaikkia lapsia on kohdeltava kempeästi ja asiallisesti

 

[Harmaassa]

Tekstisi oli kuin suoraan minun suusta. Meillä tilanne kärjistyi siihen, että erottiin. Oli pakko. Mie muuttui kokoajan pahemmaksi ja pahemmaksi. Vihasi lasta jota vain hetkeä aiemmin oli pitänyt kuin omana lapsenaan.

Ja alkoi tosiaan meilläkin heti laitokselta palattuamme