Mies ottaa päähän (lastenkasvatusasiaa)

["apila"]

Meidän esikoinen on nyt rapiat 3v. Mies ei meinaa kestää lapsen narinaa ja kiukuttelua, mutta saa asiaan puuttumisellaan aikaan vain lisää itkua ja hammastenkiristystä.

Ensinnä mies ottaa ihan kaiken narinan siltä kannalta, että se on huonoa käytöstä. Tästä syystä hän ojentaa lasta myös silloin, kun tämä on väsynyt tai lapsella on muuten vain paha päivä. Millään ei mene jakeluun, että välillä itselläkin on hetkiä, kun kiukuttaa ja puhisuttaa, eikä kyse todellakaan ole tottelemattomuudesta. Lapsella ei kuitenkaan saisi olla yhden ainutta kurjan fiiliksen hetkeä, kun mies jo ottaa sen henkilökohtaisesti ja luulee, että lapsi testaa rajoja.

Sittenkin, kun kyse on ihan silkasta vastaanpanemisesta, pikkusiskon kiusaamisesta jne, mies ottaa asiaan usein kantaa mielestäni vähän väärältä kantilta. Jos vaikka esikoinen tahtoo pienemmältä lelun, ensin muksu alkaa mankua, kiukutella ja "itkeä". Sen jälkeen hän saattaa yrittää ottaa lelun väkisin, ellei kukaan ole puuttunut tilanteeseen tähän mennessä. Minusta on oikein hyvä, että mies tarjoaa esikoiselle tilalle toista lelua tai muistuttaa, että pieni ei jaksa leikkiä sillä kauaa, vaan kohta lelu on taas vapaa. Mutta siinä vaiheessa, kun kuopus hylkää lelun, eikä esikoinen olekaan siitä kiinnostunut, mies menee oikein tyrkyttämään sitä hänelle. "Ota nyt, nyt tämä on vapaa." Minusta sekin on hyvä, sillä esikoinen huomaa tuolloin, että lelu tosiaan vapautui pian, kuten luvattiin.

MUTTA. Jos lapsi ei enää halua lelua ja hänellä on jo muuta puuhaa ja hyvä mieli, mies vaihtaa sävyä. "Ota nyt tämä lelu tai sitten ei ole itkemistä, kun pikkusisko ottaa sen." Jos lapsi ei edelleenkään kiinnostu lelusta, isä menee innostamaan pikkusiskoa sillä, kunnes saa siskon huolimaan lelun ja sitten hän palaa taas esikoisen luo ja kiinnittää inhottavan vinoilevalla äänensävyllä tämän huomion siskoon ja leluun. "Katso nyt, nyt se lelu on siskolla, mitäs et ottanut sitä, olisit ottanut, nyt et saa sitä, etkä saa ruinata sen perään. Mitäs et huolinut sitä!"

Siis jukolavita, tenava on juuri hienosti selvinnyt lelun aiheuttamasta pettymyksestä ja oma-aloitteisesti keksinyt tekemistä sekä lopettanut kitinän, niin isä tulee ja oikein hieroo asiaa tämän naamaan. Sen sijaan, että meillä olisi kaksi tyytyväistä lasta, ollaan taas samassa pisteessä ja esikoinen todennäköisesti itkee. Ja sitten mies ihmettelee, miksi esikoinen on niin kräntyinen, kun hän on lasten kanssa kotona.

Toinen typerä seikka on, että mies ei tajua muutenkaan hyvin sujuneen hetken olevan itsessään palkinto. Vaan ei, kun pitää ehdottomasti päästä näyttämään, mikä tapa toimia on väärin ja mitä siitä seuraa. Tänään menin väliin tilanteeseen, jossa kuopus lähestyi leikkiessään esikoista ja esikoinen alkoi hermostua pelätessään, että hänen leikkinsä rikotaan vahingossa. Sen sijaan, että olisi joko ohjannut jommankumman leikkimään sivummalle tai edes muistuttanut lasta, että vaikka toinen lähestyy, ei aleta huitoa kohti, mies seisoi puhumattomana odottamassa, että esikoisen sietokynnys ylittyy ja tämä huitaisee pientä, jolloin isä olisi sitten tempaissut isomman salamana kainaloon ja vienyt jäähylle. Ihan pienellä ohjaamisella sain rauhan säilymään eikä tarvinnut itkettää eikä rangaista ketään.

Eilen illalla pyysin miestä auttamaan lapsia lelujen korjaamisessa laatikkoon. Mitä tekee mies? Istuu perseellään ja murahtaa isommalle, että: "Vie heti lelusi laatikkoon tai minä kerään ne ja heitän menemään." Noin sitä autettiin ja kannustettiin lasta.

Mua vituttaa tämä enkä aina halua olla vahdissa. Mies oli aiemmin ihan järkevä ja lupsakka, mutta nyt se vetää ihan ihmeellistä linjaa. Mä en oikein tiedä, miten sen saisi ymmärtämään tämän. Ja vielä senkin, että sisarusten välejä ei lämmitä se, että jos toinen törttöilee, hän saa rankkua ja sen LISÄKSI toinen saa oikein ekstrana kaikkea kivaa. Ja kun joku tilanne on ohi, se on ohi, eikä sitä samaa saisi jangata iän kaiken.

Mikä ruuvi miehellä on höllässä ja miten sen saa kiristettyä?

 

["apila"]

Tuossa tekstissäni mies vaikuttaa kyllä todellista natsimmalta, ei hänenkään pinnansa mikään olematon ole. Mutta silti ongelma on olemassa.

 

["Helokki"]

Pinna on tosiaan liian kireällä. Voiko olla muuten stressiä? Onko teillä tarpeeksi aikuisten omaa aikaa jne? Olen itsekin välillä sortunut vähän samantyyppiseen käytökseen esikoista kohtaan, vaikka ei nyt ihan noin pitkälle vietynä. tuntuu että se olisi sellaista liiallisen aggression tunkemista esiin, kun ei jaksa "olla aikuinen", ja muistaa miten pieni se esikoinenkin vielä on. Olet oikeassa siinä, että negatiivisa tilanteita ei saa jäädä hieromaan missään opetusmielessä. Olen myös sitä mieltä, että tuontyyppistä esiintymistä kannattaa varoa, ettei lapsi tosiaan koe tilannetta vääryytenä. Sellainen voi kostautua myöhemmin.

Voisitko ottaa asian ihan suoraan puheeksi? Onhan tuollaisen loputtava perherauhanne takia, ja siksi että uskallat sitten tarpeen vaatiessa jättää lapset isän kanssa keskenään.

 

["apila"]

[QUOTE="Helokki";27114482]Pinna on tosiaan liian kireällä. Voiko olla muuten stressiä? Onko teillä tarpeeksi aikuisten omaa aikaa jne? Olen itsekin välillä sortunut vähän samantyyppiseen käytökseen esikoista kohtaan, vaikka ei nyt ihan noin pitkälle vietynä. tuntuu että se olisi sellaista liiallisen aggression tunkemista esiin, kun ei jaksa "olla aikuinen", ja muistaa miten pieni se esikoinenkin vielä on. Olet oikeassa siinä, että negatiivisa tilanteita ei saa jäädä hieromaan missään opetusmielessä. Olen myös sitä mieltä, että tuontyyppistä esiintymistä kannattaa varoa, ettei lapsi tosiaan koe tilannetta vääryytenä. Sellainen voi kostautua myöhemmin.

Voisitko ottaa asian ihan suoraan puheeksi? Onhan tuollaisen loputtava perherauhanne takia, ja siksi että uskallat sitten tarpeen vaatiessa jättää lapset isän kanssa keskenään.[/QUOTE]

Onhan tuota stressiäkin, tosin miehellä oli juuri pitkä loma. Toivoin, että se olisi riittänyt vähän tehokkaampaan palautumiseen. Kahdenkeskistä aikaa on vähän, mutta kumpikin tiedostaa, että tilanne on väliaikainen ja uskon, että selviämme siitä.

Joo, on mullakin lapsellisuuspäiviä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Tällä hetkellä mua ärsyttää eniten se, että lasta simputetaan ja toiseksi eniten se, että mun on oltava aikuinen kahden edestä, jos mies ei jaksa olla sitä myös. Mulla kesti kyllä tovin tajuta, mikä mua pännii, mutta hoksasin tuon kuvion onneksi. Luulin, että meillä vain on yleisnegatiivinen tunnelma. Mutta onneksi sille löytyi jokin syy, niin sitä voi ryhtyä purkamaan.

Olen huomauttanutkin miehelle asiasta, ja hän myönsi siinä tilanteessa tehneensä tahallaan niin, että tilanne jatkui eikä loppunut. Syytä en sen enemmin osannut kysellä. Mutta ehkä avain on tuo mainitsemasi "esikoinenkin on vielä pieni", sillä lapsi on todella oma-aloitteinen ja kyvykäs ja vaikuttaa tietysti isolta verrattuna kuopukseen. Kenties mies odottaa tältä liikaa, kun luulee lasta isommaksi kuin tämä on. Ja kun lapsen reaktio on tietysti lapsellinen, se ehkä ärsyttää miestä?

Vaikeinta asian puheeksiottamisessa on se, että mun pitäisi keksiä tarpeeksi nätti esitystapa. Mies ottaa aika herkästi itseensä ja luulee, että hänestä ajatellaan vain pahaa, jos häntä kritisoidaan. Ja kuitenkin hän on parhaansa mukaan hyvä isä. Osaa huolehtia lasten fyysisistä tarpeista, leikkii paljon, ottaa muksuja mukaan, jos lähtee johonkin. Käyttää onkimassa ja hassuttelee iltaisin niin, että tenavat ovat ihan hervottomia naurusta.

Parhaiten meillä menee, jos aamut ovat tyyniä, mutta jos lapsi vänisee jotain ennen kuin isä on kunnolla hereillä, hän on helposti koko päivän vittumaisella tuulellaan ja ottaa kaiken henkilökohtaisena haasteena. Ihmeellistä kostomentaliteettia, kun vastassa on sentään vain kolmivuotias lapsi.

Asian puheeksiottaminen varmaan kyllä osaltani helpottuu, kun saan vähän pohtia sitä ensin näin. Kun tietää, mistä on puhumassa, ei tule niin helposti sitä tilannetta, että mies kokee minun vain epämääräisesti syyttelevän häntä kaikesta mahdollisesta. Otankin asian esiin vaikka muodossa "sovitaanko, että suhtaudutaan kumpikin lapsen kiukutteluihin tästä eteenpäin tällä tavalla..."

 

["..."]

Oh...no on kyllä erikoista käytöstä. Etenkin esikoisen asema surettaa Olisin todella huolissani hänen puolestaan. Lisäksi isä hyvässä lykyssä kylvää kuilua myös esikoisen ja kupouksen välille. Mitä isä kostaa esikoiselle? Älä anna tuon jatkua!

 

["apila"]

Musta tuntuu, että mies ei vain tajua ajatella, miltä hän vaikuttaa pienen silmissä. Ja on hassua, että jos vetoan siihen, että lapsi on pieni ja pienet ovat herkkiä ja heille riittää varsin lempeä kuri, niin saan tuhahduksen, että pöhpöh. Herkkyysasia on jotenkin arka miehelle.

Olen alkanut puuttua asiaan. En tietenkään mene hakemaan lasta esimerkiksi kesken jäähyltä, sillä sinne joutumiseen on kyllä sitten ollut syy. Enkä anna takaisin takavarikoitua lelua, jolla tuli pamautettua pientä päähän. Mutta menen väliin, kuten tänään, näyttämään esimerkkiä ja huomauttamaan, että mieluummin ilman natsisimia, kiitos.

Yksi asia, mitä epäilen, on se, että mies ottaa liian kirjaimellisesti totuuden, että jos tenavat elävät kuin pellossa, ollaan koko sakki kusessa, kun ne tulevat teini-ikään. Mutta hän asettaa rajoja yhtä tosissaan kuin oikuttelevalle teinille, eikä tosiaan hoksaa, että keinojen järeys ei voi olla samaa kolmen vanhalle kuin viisitoistavuotiaalle.

 

["vieras"]

Kurjaa. Minulla yksi kaveri, joka hyvin saman tyylinen. Tosin hällä ei kuin yksi lapsi ja yh, mutta ei siedä yhtään lapsen kiukuttelua tai kitinää (lapsi 3v). Jos lapsi yhtään valittaa jostain, äiti hermostuu, että lopeta kitinä ja rutina tai mennään kotiin.
Lapsi ei saa siis osoittaa tunteitaan ilman että äiti heti vetää raivarit ja muutenkin kieltää ihan pikku asioista ja samalla kieltää kaikkien muittenkin lapset- Huutaa vieraillekin lapsille esim. jos lapsi TAPUTTAA lapiolla hiekkaa, että ei noin tehdä, hiekkaa lentää. Ja vaikka joku lapsi yksin heittelisi hiekkaa kaukana muista, karjuu heti, että ei heitellä. Puuttuu ihan joka asiaan, ja vaikka vieraan lapsen vanhempi kieltää lastaan, tämän on pakko puuttua asiaan myös ja kieltää päälle.
Ei anna lapsensa pyöräillä, koska lapsi ei ossa polkea ja hän ei työnnä, kun ei kerran osaa. Kiikussa ei anna vauhtia, kun ei itse kerran osaa ottaa (ja sittenkö annetaan, kun osaa?).
Puhuu lapselleen kuin tämä olisi yli 10v. Ymmärrätkö, ymmärrätkö?? hokee lapselleen koko ajan ja lapsen pitää sanoa ymmärtävänsä ennen kuin antaa lapsen olla.
Käy kyllä lasta sääli.

 

["Helokki"]

[QUOTE="vieras";27114906]Kurjaa. Minulla yksi kaveri, joka hyvin saman tyylinen. Tosin hällä ei kuin yksi lapsi ja yh, mutta ei siedä yhtään lapsen kiukuttelua tai kitinää (lapsi 3v). Jos lapsi yhtään valittaa jostain, äiti hermostuu, että lopeta kitinä ja rutina tai mennään kotiin.
Lapsi ei saa siis osoittaa tunteitaan ilman että äiti heti vetää raivarit ja muutenkin kieltää ihan pikku asioista ja samalla kieltää kaikkien muittenkin lapset- Huutaa vieraillekin lapsille esim. jos lapsi TAPUTTAA lapiolla hiekkaa, että ei noin tehdä, hiekkaa lentää. Ja vaikka joku lapsi yksin heittelisi hiekkaa kaukana muista, karjuu heti, että ei heitellä. Puuttuu ihan joka asiaan, ja vaikka vieraan lapsen vanhempi kieltää lastaan, tämän on pakko puuttua asiaan myös ja kieltää päälle.
Ei anna lapsensa pyöräillä, koska lapsi ei ossa polkea ja hän ei työnnä, kun ei kerran osaa. Kiikussa ei anna vauhtia, kun ei itse kerran osaa ottaa (ja sittenkö annetaan, kun osaa?).
Puhuu lapselleen kuin tämä olisi yli 10v. Ymmärrätkö, ymmärrätkö?? hokee lapselleen koko ajan ja lapsen pitää sanoa ymmärtävänsä ennen kuin antaa lapsen olla.
Käy kyllä lasta sääli.[/QUOTE]

No ei ap:n tapauksessa olla mielestäni noin pitkällä.
Kuten kirjoitin, tunnistan itsessäni tuota samaa käytöstä lasta kohtaan. Kaikissa meissä on varmaan välillä negatiivista varausta, joka aiheuttaa juuri sen, ettei kestä lapsen taholta pienintäkään vinkaisua. Toisilla se pääsee liiaksi valloilleen syystä tai toisesta. Sinun kaverisi ei osaa hallita negatiivisia tunteitaan, ja tarvitsisi siihen apua. Toivottavasti hän hakee siihen ajoissa apua!

 

[apil]

[QUOTE="vieras";27114906] Kurjaa. Minulla yksi kaveri, joka hyvin saman tyylinen. Tosin hällä ei kuin yksi lapsi ja yh, mutta ei siedä yhtään lapsen kiukuttelua tai kitinää (lapsi 3v). Jos lapsi yhtään valittaa jostain, äiti hermostuu, että lopeta kitinä ja rutina tai mennään kotiin.
Lapsi ei saa siis osoittaa tunteitaan ilman että äiti heti vetää raivarit ja muutenkin kieltää ihan pikku asioista ja samalla kieltää kaikkien muittenkin lapset- Huutaa vieraillekin lapsille esim. jos lapsi TAPUTTAA lapiolla hiekkaa, että ei noin tehdä, hiekkaa lentää. Ja vaikka joku lapsi yksin heittelisi hiekkaa kaukana muista, karjuu heti, että ei heitellä. [/QUOTE]

Meillä on yksi ystäväpariskunta, jonka isä käy meillä joskus itsekseen heidän muksunsa kanssa. Tämä isä saattaa myös hyvin ärähtää meidänkin jälkikasvulle, jos vaikka kuopus on aikeissa tunkea jotakin maasta löytämäänsä suuhunsa. Heidän oma lapsensa taas saa heti napakkaa noottia aiheesta "hiekkaa ei saa heitellä", jos hän vain ottaa hiekkaa lapioon, nousee seisomaan ja rauhallisesti valuttaa hiekan lapiosta maahan. Mieheni mielestä tuo isä pitää liian tiukkaa kuria omalleen, mutta aina vierailujen jälkeen meilläkin tiivistyy kurinpito muutamaksi päiväksi.

Onneksi meillä ei olla yhtä äkäisiä kuin lainauksessa mainitulla äidillä, mutta kyllä tässä on varaa vähän keventää. Kiitos ajatustenvaihdosta.

 

["höh"]

Epäreilua käytöstä vanhinta lasta kohtaan, kuopusta lellitään teillä ja esikoista syrjitään. Höh.

onhan miehessäsi paljon hyviä puolia ja osaat todella hyvin ilmaista mitä haluat sanoa. hän tuntuu paljon olevan lasten kanssa mutta haluaa pitää tiukat rajat.

tuohan on harvinaista, nykyään enemmän kurittomia jotka saavat tehdä mitä haluavat.

mutta tasapuolisuus lasten kesken.

 

["apila"]

[QUOTE="höh";27116588]Epäreilua käytöstä vanhinta lasta kohtaan, kuopusta lellitään teillä ja esikoista syrjitään. Höh.

onhan miehessäsi paljon hyviä puolia ja osaat todella hyvin ilmaista mitä haluat sanoa. hän tuntuu paljon olevan lasten kanssa mutta haluaa pitää tiukat rajat.

tuohan on harvinaista, nykyään enemmän kurittomia jotka saavat tehdä mitä haluavat.

mutta tasapuolisuus lasten kesken.[/QUOTE]

Meidän kuopus ei ole onneksi ainakaan vielä tajunnut saavansa erityishellittelyjä, hän on sen verran napakka tyttö, että viittaa usein pehmoiluille kintaalla, vaikka onkin vasta vähän alle puolitoistavuotias. Esikoisesta taas selvästi näkee, että hän havaitsee mahdollisen suosimisen heti ja siksi minusta on paha juttu mieheltä mennä hyvimään pienempää "kiusaksi" isommalle. Mutta ajattelen, että jos saan touhun loppumaan NYT HETI, niin ehkä ainakaan sitä vahinkoa ei ehdi syntyä, että pikkusisarus oppisi hyödyntämään tätä etua. Ja uskon myös, että jos nyt aletaan kohdella lapsia tasapuolisesti, esikoinen voidaan vielä pelastaa kokemasta ikuista huonommuutta. Esikoinen on tosiaan vasta kolme, eikä tätä tilannetta ole jatkunut vielä hirveän kauan.

Onneksi tilannetta tasapainottaa osaltaan myös mummmo ja hänen lisäkseen myös toinen läheinen aikuinen, jonka luona esikoinen saa jakamatonta huomiota, nytkin parhaillaan. Yökyläilyt ovat esikoisen oma juttu, pieni on vielä niihin liian pieni. Pikkusisarus ei siis ole aina osingoilla, kun on huomiota ja kehuja saatavilla. Ja kun tosiaan nyt oivalsin asian, voin itsekin panostaa tilanteeseen.