Mies petti ja syyttää minua kaikesta..

[näin]

Meillä mies petti suhteen alkuaikoina, seurusteltiin. Se kääntyi silloin mua vastaan ihan samalla tavalla. Meillä ei ollut lapsia. Erottiin, mutta pidettiin jonkin verran yhteyksiä ja pyysi sitten mua sukulaisensa juhliin, minne oli ollut tarkoitus mennä yhdessä ja sitten palattiinkin yhteen. Silloin eräs ystäväni sanoi, että jos päätät antaa anteeksi niin anna ja sen jälkeen asiasta ei puhuta. Annoin anteeksi. Olemme olleet nyt kohta 10 vuotta naimisissa, 2 lasta ja mies on kuin eri mies. Kaikki muuttui kun muutettiin saman katon alle ja mentiin kihloihin. Syytä en edelleenkä tiedä, miksi petti. Se oli yhden illan juttu. Ei se enää ole vaivannut mua ja nykyään jo luotankin, mutta se vaati vuosia ja pinnaa että osas pitää suunsa asiasta kiinni, edes suurimmat mölyt, mutta kyllä mä sitä muutama vuosi tapahtuneen jälkeen aina välillä muistuttelin asiasta riitojen yhteydessä. Mut en nyt enää vuosiin. Meillä oli siihen aikaan kun tuo tapahtui mies äärettömän itsekäs. En tiedä mikä sen muutti. Ja sen ääliön kanssa en seurustelisi. Olen sen sille suoraan sanonut ja joskus jos murto-osan meinaa se luonne näyttää piirteitään niin huomautan kyllä asiasta. Enpä tiedä oliko tästä mitään apua sulle.

 

["vieras"]

Miehesi on kaikin puolin täysi pelkuri. Menee samaan sarjaan miesten (hiirien) kanssa, jotka menee perjantai iltana kotiin tappelemaan, niin sitten pääsee ulos kavereiden kanssa.

Miehesi ei ota vastuuta suhteesta ja haluaa nyt vierittää syyn suhteen loppumisesta sun niskoilles. Ei siis pysty ottamaan mitään vastuuta omasta toiminnastaan tai suhteestaan. Omalla kohdallani katsoisin, että päätös pettää on jo päätös erota. Ja tämä siis jollei osoita erityisen vakavaa itsetutkiskelua ja katumusta.

 

["Erin"]

Tosiaan itsestäkin tuntuu, etten ole tuntenut koko miestä. Reilun 9 vuotta hän oli todella huomioonottavainen, perheeseen ja minuun keskittyvä ja todella loistava isä. Viime syksynä käytös muuttui kovasti ja laitoin sen väsymyksen ja työstressin piikkiin. Meillä oli vastasyntynyt vauva joka huusi kaiket yöt ja päivät. Mies loittoni minusta, mutta en itsekkään jaksanut olla mikään rakastavin ja huomioivin puoliso. Ajattelin, että se läheisyys taas palaa, kunhan saadaan nukkua ja muutenkin elämä rauhoittuu. Vaan väärässä olin.

Niin mistäs voin olla varma onko suhde päättynyt, vaikka mies niin vakuuttelee. Kaikki on niin hullua toimintaa hänen puoleltaan. En jotenkin pääse omia tunteita ja ajatuksiakaan käsittelemään, kun toinen kääntää aina puheen itseensä.

Voiko jonkun kanssa olla 10 vuotta, eikä kuitenkaan tuntea? Vai muuttaako tuollainen sivusuhde ihmisen aivan toiseksi?

Oon niin hämmentynyt tästä kaikesta..!

Kerrot, että mies on ollut hyvä isä... Minusta hyvä vanhemmuus on erityisesti sitä, että kunnioittaa puolisoaan ja antaa lapsille sitä kautta hyvän ja turvallisen kodin. Se, että miehellä on "lupa" loitontua parisuhteessa, kun lapset ovat pieniä ja valvottavat yöt, on marttyyriäitien keksintöä, usko minua, olen ollut se marttyyriäiti. Ne lapset on yhdessä hankittu ja yhdessä ne myös tulee hoitaa. Vai olisiko ollut ok, jos itse olisit hankkinut salasuhteen johonkin mieheen, koska kotielämä on tällä hetkellä raskasta?

Olen itse elänyt parisuhteessa narsistisen, pettävän miehen kanssa, joka käänsi kaiken aina minun syykseni. Istuin syytettynä milloin mistäkin ja jokaisella kerralla, kun minua syyllistettiin, taustalla oli miehen oma huono omatunto. Yhteisiä lapsia on kolme ja varmaankin se marttyyriäitiys piti minua niinkin kauan paikallani. Olen nyt eronnut pari vuotta sitten. Minun ja lasteni elämä on nyt oikeasti onnellista ja ainoa, jota kadun, on se, etten lähtenyt aikaisemmin.

En nyt kannusta ketään eroamaan, mutta jos jatkat parisuhdetta miehesi kanssa, mieti, voitko elää sen asian kanssa, että mies on pettänyt ja luottamus toista kohtaan on kadonnut. Jos voit olla varma, että pettäminen ei nouse jokaisessa tulevassa riidassa esille ja voit rauhallisin mielin päästää miehen illanviettoihin ja luottaa, ettei samaa enään tapahdu, niin onnea yhteiselle tulevaisuudelle.

Se, että sinä oletkin nyt syyllinen, ei lupaa jatkossa hyvää. Miehen kuuluisi olla nyt hyvin hyvin nöyrä...

 

[kamalia]

Voimia ap:lle! :/

Itse en jäisi tuollaiseen parisuhteeseen, vaan luottamus olisi täysin kadonnut, jos toinen on kerran puoli vuotta valehdellut ja elänyt kaksoiselämää.

Lapsillekin on kamalaa elää pelkässä kulissiliitossa... Tiedän kokemuksesta.

 

[iX]

Voiko jonkun kanssa olla 10 vuotta, eikä kuitenkaan tuntea? Vai muuttaako tuollainen sivusuhde ihmisen aivan toiseksi?

Silloin kun mun miehellä oli ihastus toiseen naiseen, koko mies muuttui ihan hetkessä. Tuntui ihan oikeesti siltä kun joku ois vaihtanut sen toiseen samannäköiseen ukkoon, mutta ihan erilaiseen. Jutut oli ihan outoja. Väitti mm. ettei koskaan ollut "oikeesti" rakastanut mua vaikka faktana tiesin ettei se nyt 13 vuoden aikana mun kanssa säälistä ollut, kun kosi mua itse ja halusi lapsia enemmän kuin mä ja puhui rakkaudesta joka viikko jne.

Eli kyllä, sivusuhde muuttaa ihmisen toiseksi, ainakin joksikin aikaa. Se on sit toinen asia, josko se vanha sama tulee takas tai jos enää sen edes haluat.

 

[painajainen?]

^^Muuttuiko sun mies sitten jossain kohdin omaksi itsekseen taas?

Mun mies myös sanoo, ettei tiedä yhtään rakastaako mua, onko mitään tunteita.. Läheisyys ei kuulemma tunnu samalta kuin ennen jne.

 

[rrw]

Kuulostaa kyllä vahvasti siltä, ettei se sivusuhde miehelläsi ole ohi.

 

[Liljavadelma]

Vastuutonta ja kypsymätöntä sun mieheltä. Sen kuuluisi olla tosi nöyrällä paikalla, kiitollinen jos sä suostut vielä jäämään suhteeseen. On helpompi syyttää toista kuin ottaa vastuuta omista teoistaan. Voimia ja viisautta sulle!

 

[iX]

^^Muuttuiko sun mies sitten jossain kohdin omaksi itsekseen taas?

Mun mies myös sanoo, ettei tiedä yhtään rakastaako mua, onko mitään tunteita.. Läheisyys ei kuulemma tunnu samalta kuin ennen jne.

Mun mies huomasi jossain kohtaa ettei haluakaan menettää perhettään ja sitten palasi takaisin ennalleen. Tosin on tosi tuskainen syyllisyytensä kanssa nyt. Sanoo, että tuntuu kuin olisi sumusta tullut pois.