Mies petti melkein 6 kk sitten, miten päästä yli, vai pääseekö ikinä?

[sekavin tuntein]

Tilanne on siis se, että mies petti minua kohta puoli vuotta sitten. Vieläkin asia kummittelee. Aina, kun katson häntä muistan asian.

En kehtaa olla enää alasti miehen nähden, en halua, että hän katsoo minua enkä halua että koskettaa. Ihan kuin olisin joku narri. Välillä päästän lähelle ja aamulla taas kaduttaa ja yököttää. Pitääköhän mies mua ihan tyhmänä. Ajattelen koko ajan, että mies vertailee mua siihen toiseen.

Toisaalta tuntuu, että aikaa kulunut vasta vähän, mutta miten kauan mun täytyy odottaa, että asia unohtuu vai voiko se koskaan unohtua. Tuntuu typerältä heittää kaikki nämä vuodet ja yhdessä rakennettu elämä hukkaan yhden virheen takia.

Kerran jo erottiin, noin kuukausi sitten, kolmen päivän päästä palattiin taas yhteen ja juteltiin koko yö. Luulin, että kaikki normalisoituu, mutta ei. Nyt se taas nostelee päätään enkä voi olla ajattelematta asiaa.

Mies on aidosti pahoillaan ja tajusi kuulemma heti, ettei se ole hänen juttu, naisissa käyminen siis. En jaksa koko ajan antaa anteeksi enkä jaksa miehen koko aikaista anteeksipyytelyä. Heti, jos mulla on huonompi päivä tai väsyttää niin mies pyytää anteeksi, kun hän on pilannut elämäni. Ja sitten mä itken ja molemmat itketään ja blaaaaaaaah.

Ei mies paha mies ole ollenkaan, pahan virheen vain tehnyt. Arki sujuu ihan hyvin, rakastan miestä ihan tolkuttoman paljon.

Ei vaan jaksais enää, elänkö onnettomana ja annan ajan näyttää? Pahoin pelkään, että mä pikkuhiljaa katkeroidun ja meidän väleistä tulee riitaisat. Mä todella olen yrittänyt päästä tästä yli, voi luoja mä olen yrittänyt!

Kohtalotovereita? Voiko tää tästä joskus iloksi muuttua?

 

[sekavin tuntein]

Eikö teillä ole mitään sanottavaa tähän?!

 

[.-.]

:hug:

 

[gygy]

6kk on lyhyt aika.

 

[sekavin tuntein]

No miten kauan annan ajan kulua, ei jaksais vatvoa enää :/

Lähinnä mietin, että onko edes mahdollista päästä tästä yli?

 

["Xxx"]

On se yli pääseminen aika paljon tahdostakin kiinni. Ei siis niin, että päättää että "nyt mä pääsen tämän yli", vaan että haluaa olla toisen kanssa ja toinen haluaa myös seistä rinnalla ja kuunnella ne katkeruudenpuuskat, joita tulee aika ajoin ihan puun takaa.

Jos ei halua, ei varmasti pääse yli.

 

[gygy]

No miten kauan annan ajan kulua, ei jaksais vatvoa enää :/

Lähinnä mietin, että onko edes mahdollista päästä tästä yli?

Niin kauan kun tarvitsee. Sinulla tulee olla puhdas halu antaa anteeksi, ja miehen on oltava valmis vatvomaan asiaa kanssasi kunnes olet siihen valmis. Ei sitä voi vain lakaista maton alle, se tulee olemaan osa teitä aina.

Joskus asia ei ole mielessä mutta palaa taas. Hyvällä tuurilla voit joku päivä sanoa puhtaasti ilman mitään tunteita sen että annat anteeksi. Siihen voi mennä vuosia,

 

["viennetta"]

Ajattele että meillä on vaan yksi elämä. Rakastat miestä ja hän sua. Moni ei saa kokea sellaista koskaan elämässään. Turhaan sä mietit vartaloasi. Ei sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa vaikka toisella olisikin ollut kauniimpi vartalo. Mulla on ollut kaksi komeaa miestä ja yksi tavis. Taviksen näköinen sai mut ihan sekaisin niin henkisesti kuin fyysisestikin,eli sen vertailun voit unohtaa. Koita ajatella että jokainen tekee virheitä, mies teki nyt tuollaisen. Ajattele joka päivä kun mies on vieressä että elätte tätä ainutlaatuista elämää yhdessä. <3

 

["mmm"]

Anna vaan ajan kulua ihan kaikessa rauhassa. Tee vaikka päätös, että et eroa tämän syyn vuoksi ainakaan vielä x kuukauteen (älä laita deadlinea vuosipäivään). Ei myöskään kannata pakottaa itseään liikaan läheisyyteen jos ei vielä siltä tunnu. Varatkaa mieluummin vaikka yhteinen loma, saatte muuta ajateltavaa.

Kun miettii mikä kaikki voi mennä pieleen - niin yhden kerran hairahdus (etenkin kun sitä selvästi katuu) on vielä selvitetävissä oleva juttu.

 

[sekavin tuntein]

Ihan tässä itkua piti vääntää, kun teiltä tuli niin kauniita ja viisaita sanoja! Kiitos! :heart:

 

["viennetta"]

Puhuminenkin auttaa, toivottavasti sulla on kavereita kenen kanssa voit pohtia tätä. Ja ajattele tosiaa että me ihmiset olemme inhimillisiä virheitö sattuu. Koita olla miehellekin armollinen, en usko että hänelläkään on hyvä mieli vaikka toki hän tässä on väärin tehnyt. Halaus sulle, toivoisin voivani olla enemmön avuksi. Nyt koita kääntää uusi lehti elämässä, ajattele että kaikesta oppii. Joulu on tulossa, käänny iloisin mielin siihen ja koita löytää luottamus uudelleen. Monesti kriisit vahvistavat suhdetta

 

[Orion-]

Älä yritä unohtaa. Ei sitä tarvikaan unohtaa, hyväksyä vain tapahtuneeksi ja osaksi historiaa se että mies teki joskus väärin ja se satutti. Käsittele se asia, pura tunteet ja kerro miehelle miltä se asia nyt sinusta tuntuu. Älä jää kuitenkaan turhaan vatvomaan aina uudestaan ja uudestaan, jossain vaiheessa se vaan pitää jättää taakse. Koita keskittyä kaikkiin niihi hyviin piirteisiin miehessä, parisuhteessa ja elämässä muutenki.

 

[astrolabe]

Ootteko hakeneet oman yrityksen tueksi ulkopuolista apua?

 

["vvv"]

Mielestäni ei kannata jäädä vuosiksi odottamaan sitä autuasta oloa joka tulee kun on valmis anteeksiantoon. Anteeksiantaminen on päätös, sun tulee päättää että nyt annat anteeksi miehellesi nämä teot.

Anteeksianto ei tarkoita että hyväksyt teot, eikä se tarkoita että unohdat, vaan enneminkin sanot että nyt loppuu tämä sonta, et jaksa enää satuttaa itseäsi antamalla tämän asian roikkua mustana pilvenä yllä, et halua enää vatvoa asiaa lukuisia kertoja päivässä.
Päätät että yrität opetella luottamaan mieheesi uudestaan.

Päätä että luotat itseesi että huomaat jos hän tekee näin uudestaan, luota siihen että sinä kestät sen jos näin käy uudestaan ja luota itseesi että seuraavalla kerralla lähdet,

6kk on lyhyt aika, enkä ihmettele yhtään vaikka et olisi valmis tuohon.

 

[neeja]

jätä se paskiainen.kun kerran pettää nii aina pettöö

 

["jep"]

Jos yhtään helpottaa, niin minulla kesti kolmisen vuotta päästä täysin yli miehen pettämisestä, niin että pystyn puhumaan jutusta ilman katkeria tunteita ja jopa vitsailemaan tapahtuneesta. Voin vihdoin sanoa että olen antanut anteeksi. Siihen auttoi se, että tajusin etten itsekään ole täydellinen. Vaikken ole pettänyt, olen tehnyt paljon muita virheitä, ja vääriä valintoja, eikä mies jatkuvasti muistuta minua niistä. Aina jos meinaa tulla katkeruuspuuska, palauta äkkiä mieleen joku oma tekemäsi virhe jonka miehesi ymmärsi, ja sen jälkeen yrityä muistella hyviä asioita miehessäsi.

Lisäyksenä vielä että ennen sanoin aina, että jätän miehen heti jos pettää, mutta kas kummaa, kun tilanne osuu kohdalle niin valinnat ei enää olekaan niin yksinkertaisia. Kyllä sinä selviät, vaikka nyt tuntuu vaikealta.

 

[-]

Mies petti kerran humalassa noin 7 vuotta sitten.
Päätimme antaa suhteelle aikaa puoli vuotta, ja katsoa sitten jatketaanko.
Kävimme parisuhdekurssilla, jossa käsitelimme asiaa paljon.
Kataja ry, solmuja parisuhteessa.

Annoin anteeksi, unohda en koskaan, eikä tarvitse. Asiasta voidaan puhua jos tarvitsee, kuuteen vuoteen ei ole tarvinnut. Nyt pari iltaa sitten puhuttiin oitkästä aikaa.
Aina välillä tulee mueleen vieläkin siis.

Syytellä en halua, enkä vatvoa. Koitan työntää asian taka-alalle jos meinaa tulla mieleen. Kaikki tekevät virheitä.
Toista kertaa en antaisi anteeksi.

Joku viisas käski minun laittaa asian kenkäkaatikkoon ja kaatikon vaatekaapin ylähyllylle. Siellä se on saatavilla, mutta ei aktiivieessa käytössä.

Tapahtuman jälkeen olemme perustaneet perheen ja hyvä on olla. En vaihtaisi miestä yhden virheen takia.

Toisaalta mies myös putosi korokkeelta, jonne olin hänet mielessäni nostanut, normaalille tasolle.
Nyt olemme mielessänikin tasavertaisia. Aiemmin pidin itseäni jotenkun huonona..

 

["..."]

Jos minun mies pettäisi minua niin se olisi ero tai pettäisin häntä kostoksi.
Muuten ei voi oppia jos sitä ei kantapään kautta opi.

 

[sekavin tuntein]

En todellakaan aio kostaa. Ja aiemmin minäkin olin sitä mieltä, että suhde on loppu, jos mies pettää, mutta se ei tosiaan ole helppoa.

Ulkopuolista apua ei olla haettu. Lapsia meillä on.

Tänään oli jo paljon parempi mieli, toisaalta niin on aina välillä ollut aiemminkin. Kyllä se varmaan sieltä vielä nousee.

Itsestäkin tuntuu pahalta aloittaa asiasta juttelu, enkä haluaisi mollata miestä ja vatvoa asiaa. Hän haluaisi unohtaa koko jutun. Sanoin, etten voi vaan unohtaa.

Mies sanoi näyttävänsä joka päivä miten tärkeä olen hänelle ja että haluaa vain minut. En kuitenkaan haluais, että mies alkaa esittää jotain tai ei olisi oma itsensä. Väitti, että ei siitä ole todelakaan vaivaa

Ootte te kyllä ihania! Yksi ystävä minulla on kenelle voin asiasta kertoa. En uskalla oikein kellekään asiasta jutella, tunnen itseni jotenkin huonoksi ja nolatuksi.

Rakastan miestäni ihan älyttömästi. Jos toiseen kertaan pettäisi, niin sit tä liitto olis kyllä siinä :/

 

["viennetta"]

" rakastan miestäni aiva älyttömästi" Siinä sinulle vastaus =)