Mies projisoi huonot fiilikset minuun...

[Väsynyt]

Olen mielettömän väsynyt, koska mieheni siirtää aina kaikki huonot fiiliksensä minuun. Jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, hän vaipuu syvään hiljaisuuteensa tai tiuskii minulle. Ja koska minä jossain vaiheessa hermostun miehen temppuiluun, hän syyttää minua hankalaksi ja valittajaksi. Kun muutimme yhteen n. vuosi sitten, olin aluksi ymmällläni ja joskus jopa huvittunut mieheni temppuiluista. Nykyisin hermostun heti kun mieheni mököttää tai sanoo ilkeästi. Tiedän, että syyt hänen huonoon oloonsa johtuvat lapsuudesta, mutta en jaksa enää ymmärtää. Olemme käyneet pariterapiassakin, mutta tuntuu, että sielläkin hän näkee syyt vain minussa. Pahinta on se, että syvä rakkaus, jota olen häntä kohtaan tuntenut, alkaa hiipua olemattomiin. Tuntuu kauhealta, kun tunteeni vähitellen kuolevat. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ja miten olette selvinneet/ selvittäneet asiat?

 

[Samma här]

Ei taida olla kovin yleistä, kun et ole saanut palautetta. Itsekin olen niitä odottanut, koska meillä on sama tilanne. Mekin olemme käyneet samaa asiaa läpi terapiassa (on niitä muitakin asioita), mutta se on vielä kesken, joten vielä en tiedä, miten tästä selvitään.

Nyt pitäisi rakastua uudelleen, mutta kun ne hyvät puolet, joihin aikanaan rakastuin, ei enää tunnu niin ratkaisevilta parisuhteen kannalta. Ikävää.

Toivottavasti löydämme ratkaisun ongelmaamme.

 

[Meille tuli ero]

Minä lopetin suhteen vastaavanlaisen tapauksen kanssa. Ehdimme olla vain 1,5 vuotta yhdessä.
Tämä ex seurustelukumppani ei ollut ihan aikuistunut vaikka nelikymppinen olikin ja huomasin kauhukseni, että hän suhtautui samalla tavalla äitiinsä.

Olen huojentunut, että ero tuli. Järkyttävää, että nuo piirteet alkoivat paljastua vasta vuoden yhdessäolon jälkeen.

 

[AP]

Kiitos tähänastisista vastauksista. Olen päättänyt, että mies saa jatkaa terapiaa yksin ja yrittää selvittää tunnelukkonsa asiantuntijan kanssa. Minulle on nyt tullut totaalinen raja vastaan, haluan nauttia terveesti elämästä ja siihen ei kuulu tunne-elämältään kypsymätön mies.

Vastauksia on tullut vähän, koska ""projisoi""-sana on ehkä monelle vieras.

 

[mirja]

En yrittäisikään enää. Vuodessa olet joutunut tuollaiseen tilanteeseen! Jaksatko sitä 30 tai 40 vuotta? Ajattele ITSEÄSI. Et ole syyllinen tilanteeseen.

 

[Samma här]

Miten usein teillä näitä puhumattomuuskohtauksia tulee? Saisin vähän perspektiiviä tähän omaan tilanteeseen.

 

[Julia]

Aamulla kysyin mieheltäni, miten teet töitä meidän parisuhteen eteen ??? Joko mennään parisuhdeterapiaa tai sitten minä etsin miehen joka arvostaa minua. Siivoan, tanssin laulan ja vaikka steppaan, jos mies voisi lukea minulle ""iltasaduksi"" aina ennen nukkumaan menoa Tommy Tabermanin runon tunteella. Se on liikaa vaadittu. Kaikkea ei voi saada. Palkaksi haluaisin että mies näyttäisi muutkin tunteet kuin vihan ja väsymyksen. Missä rakkaus näkyy ???

 

[autonrengas]

Just joo ja pah.

MIehen rakkaushan näkyy kuulemma niissä palveluksissa, joita mies tekee naisen/perheen eteen. Vaihtaa esim. autonrenkaat.

Joo.

Kaksi kertaa vuodessa, eli talvi- ja kesärenkaat (jos ei ole kitkarenkaita...). , autoon(sa), jolla minä EN SAA ajaa (kun ukko pelkää, että ajan kolarin heti, ja hänen rakkaaseen autoonsa tulee lommoja tai se hajoaa kokonaan...). Joo.

Turha sanoa, että ex.

Jos suhde vuoden jälkeen on tuossa pisteessä, niin ehkä kannattaa todella miettiä, onko siinä mitään järkeä. Jatkamisessa.

 

[AP]

Mökötys alkaa yleensä silloin kun itse olen hyvällä mielellä. Toisaalta mies toivoo, että olisin hyväntuulinen, mutta toisaalta hän ei myöskään kestä sitä. Melkoinen paradoksi. En todellakaan enää jaksa tällaista. Miehen mielestä olen hullu, koska hermostun ""ihan turhasta"". Hermoraunioksi olenkin jo muuttunut, liian kauan tätä on kestänyt.

 

[Minski]

Hei

""Mökötys alkaa yleensä silloin kun itse olen hyvällä mielellä""

Tuosta tuli niin elävästi entinen suhteeni mieleen. En aluksi edes tajunnut asiaa, mutta tuntui tosiaan, että poikaystävääni jotenkin ilmeisesti ärsytti, jos olin hyvällä tuulella, koska hän silloin likipitäen aina piti huolen siitä, että sitä tuulta ei kauaa kestänyt sen jälkeen, kun olin tullut esim. töistä kotiin. Jossain vaiheessa asia meni siihen pisteeseen, että ei huvittanut edes mennä kotiin ja aikaa mentyä suoraan sanottuna vi*utti kotiin meno. Silloin heräsin ja ajattelin, että hitto, se on minun koti ja minun täytyy voida nauttia sinne menosta ja siellä olosta, joten eikun ukko pihalle. Meidän suhdetta tosin höysti vielä vahva mustasukkaisuus ja ehkä myös pettäminen (en vaivautunut enää siinä vaiheessa ottamaan asiasta selvää), joten ei ollut vaikea päätös enkä ole päivääkään katunut.

 

[Angelica]

Kuulostaa siltä että olet miehellesi ""äiti"", jolle hän ""lapsena"" voi kiukutella ja jota voi manipuloida. Hänen pitäisi olla elämäsi keskipiste ja kaiken huomiosi kohde, tai alkaa mielenosoitus. Onko asia näin? Valtataistelua?

Joka kerran kun provosoidut hänen mielenilmauksistaan suuntaan tai toiseen, hän saa tyydytyksen tilanteesta.

Et ole vastuussa hänen teoistaan etkä mielialoistaan, ainoastaan omistasi. Valinta oman elämäsi suhteen on sinun - haluatko jatkaa samaan malliin, kärsiä ja valittaa (kunnes uuvahdat), vai lähdetkö hakemaan apua ja vaadit miestä myös todella työskentelemään asian eteen, tai sitten lähdet suhteesta?

 

[Samma här]

Niin tutun kuuloista. Nyt kun itseltäni meni niin sanotusti kuppi nurin, mies on ollut mitä rakastettavin. Pelkään vain, että kun tästä taas normalisoidun, niin sama mökötys jatkuu.

Onkohan tässä kyse jostain alemmuudentunteesta?

 

[Julia]

Miehelläni on työsuhdeauto eli ei se joudu vaihtamaan edes renkaita. Jos meillä on kotona jotain tekemättä, niin se johtuu siitä, kun talon rouvalla ei riitä aikaa tehdä kaikkea. Minä meillä putsaan esim. hajulukot ja saan itse fiksata pyöränrenkaani. Pyöräily loppui siihen kun en jaksanut niitä hiton huoltotöitä ja kun pyörän vie huoltoon, niin lasku on yhtä iso kuin autohuollossa.

 

[kuinka tuttua!]

Aivan sama juttu täällä! Tilanne on vaan muuttunut 11 vuoden jälkeen tällaiseksi. Jos olen iloinen - toinen mököttää. Jos mökötän takaisin, toinen mököttää. Jos korotan ääntäni ja vaadin vastauksia sietämättömään käytökseen - mökötystä. Enimmäkseen muhun on tarttunutkin ne huonot fiilikset. Onneksi osaan vielä löytää elämästä hyviä asioita - uskon edelleen, että avioliittokin kuuluu niihin, tämä lienee sellaista kuuluisaa välivaihetta... Mutta ei paljon naurata, kun suhteessa ei tapahdu mitään hyvää!