Mies puhuu IHAN mitä sattuu

[Kenen kanssa elän?]

Olen ihan käsittämättömässä tilanteessa ihan käsittämättömän ihmisen kanssa.

Minulla on niin sanotusti kunnollinen mies, siis noin ulkopuolisen näkövinkkelistä. Siisti, raitis, yrittäjä, menestyvä, huumorintajuinen, komea, supliikki, jne.

Hänessä on vaan eräs todella outo piirre jota olen nyt viimeaikoina alkanut ihan tosissani miettiä. Hän puhuu ja tekee IHAN mitä sattuu. Niin hyvässä kun pahassa. Ja näillä puheilla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen suhteen mitä oikeasti tulee tapahtumaan tai mitä hän oikeasti ajattelee.

Hän on miljoona kertaa jättänyt minut, perunut yhteiset tekemisemme, uhannut todella ikävillä asioilla, eikä ole koskaan toteuttanut yhtäkään uhkaustaan. Toiseen suuntaan hän on maalaillut ihania asioita tulevaisuuteen liittyen, mutta aivan kun ei edes muistaisi sanomiaan asioita enää seuraavana päivänä. Kun minä muistan ne, hän saattaa kysyä otitko tosissasi tai sanoa vaan suunnitelleensa vaihtoehtoja ääneen ja minä tartun niihin heti.

Yhteenmuuttommekin tapahtui siten että mies puhui pitkään että kuinka hänen luonaan olisi minulle asuinpaikka tarjolla ja samalla tarjosi työpaikkaa yrityksessään. Mietin pitkään asiaa ja lopulta tein rohkean päätökseen muuttaa hänen luokseen vieraalle paikkakunnalle, jossa sitten ei mitään työpaikkaa minulle ollutkaan tarjolla ja muutostanikin kommentoi vaan että kun hän vähän raotti kaivon kantta, minä heti hyökkäsin. Lopputulemana kuljiin järjetöntä työmatkaa vanhaan työpaikkaani, jonka lähistöltä olin luopunut omasta asunnostani.

Puhuimme lapsesta ja ilmaisin että toivoisin lasta. Mies teki työtä käskettyä ja saattoi minut raskaaksi, kunnes kun olin raskaana hän sanoi että on katastrofi että meille on syntymässä lapsi, eikä hän ole sitä halunnut. Olimme vuoden ilman ehkäisyä jotta raskaus sai alkunsa.

Kun tapasimme, hän kertoi että hänen hullu exänsä roikkuu hänessä ja haluaa tulla takaisin. Hän vannotti että ei halua ikinä olla kyseisen naisen kanssa enää missään tekemisissä ja kun pääsee tavaroistaan eroon, hän saa lopullisen rauhan. Myöhemmin kävi ilmi että he olivat yhteydessä noin kolme vuotta samaan aikaan meidän suhteemme kanssa ja mieheni tunnusteli exälleen tunteitaan ym.

Kun olemme menossa esim. teatteriin, hän saattaa useita kertoja ennen h-hetkeä perua ja vannottaa ettei todellakaan ole lähdössä kanssani teatteriin vaikka tietää että odotan sitä. H-hetkellä kuitenkin toimii aivan normaalisti, pukee ja tekee lähtöä ja olemme aina menneet kaikkiin paikkoihin mitkä hän on perunut suutuspäissään useita kertoja.

Lomamatkamme hän on perunut jok ikisen mutta aina olemme lähteneet niille. Hän on vannonut että haluaa erota, jonka jälkeen alkaa käyttäytyä aivan normaalisti kun mitään ei olisi sanonutkaan. Hän sanoo puhelimessa että tulee illalla esim. kuuntelemaan lapsemme ääntelyä, vaikka on tulossa kotiin vasta kun lapsi nukkuu. Hän suunnittelee ja rakentaa meille mökkiä, mutta puhuu siitä kuinka olemme kevääseen mennessä lähes varmasti eronneet.

Joskus hän kuitenkin tekee mitä lupaa. Sitä ei koskaan voi tietää. Jos hän sanoo tulevansa klo 7, ilmoittaa jos myöhästyy koska asiasta on riidelty. Suuren osan sanomisistaan, vaikka ovat todella merkittäviä asioita, kuitenkin unohtaa ja kun niistä muistuttaa hän saattaa tehdä mitä sanoi, olematta lainkaan nolona tai pahoillaan jos on unohtanut täysin mitä lupasi.

Toisessa kädessä hän on kuitenkin tekemisissään äärimmäisen perfektionisti ja pikkutarkka. Tässä vaan ei tunnu olevan mitään järkeä kun ei toisen sanomisiin voi yhtään luottaa ja sitten toisissa asioissa taas voi.

Mistä tässä voi olla kysymys? Onko KENELLÄKÄÄN tässä koko maailmassa samanlaista kumppania?? Eniten mietityttää miten lapsen kanssa kun hän kasvaa kun pitäisi olla johdonmukainen? Pakko kai ottaa jalat alleen ennen sitä. Ja jos miehelle puhun näistä, hermostuu ja suuttuu ja pitää sitä nalkutuksena tai valituksena. Mitä enemmän mietin, sitä vähemmän tajuan.

 

[minä vaain]

Miehesi taitaa olla jokin rajatapaus tai jopa henkisesti sairas. Myös narsistin oireita olisi näkyvillä. Se on persoonallisuushäiriö. Eihän normaalisti muuteta mieltä noin ja höpistä ja tehdä mitä sattuu. Ei taida ajatella kuin itseään lopulta. Nyt kannattaa miettiä että voitko nähdä itsesi hänen kanssaan vielä vuosia eteenpäin? Jos et, kannattaa viheltää pian peli poikki tuollaisen kanssa jos tuntuu ettei hänestä ole edes lapsesta vastuuta kantamaan.
Tässä on yksi keskustelu narsistista, ja suosittelisin etsimään lisää tietoa. Toisaalta aina ei löydy mitään selvää sairautta. Mutta tosiaan tärkeintä olisi että asettaisit itsesi ja lapsesi nyt etusijalle. Usein nainen tuntee syyllisyyttä ja miettii onko itsessä vikaa, vaikka ei olisikaan. Toivon että sinulla on joku ihminen jolle voit puhua tilanteesta. usein muut eivät huomaa esim.narsistissa mitään vikaa mutta kun alat kertomaan toisen teoista, alkavat muutkin kiinnittämään huomiota tällaisen käyttäytymiseen.
Onko hän narsisti? | Kaksisuuntainen mielialahäiriö | Suomi24.fi

 

[Nirunaru]

Ainakin tällä voimaton-aloittajalla vaikuttaa olevan lähes samanlainen mies kuin sinulla. Tai sitten myös alla oleva aloitus on myös sinun.

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ih...607/ollako-vaiko-eiko-olla-ja-milla-hinnalla/

Ilmeisesti miehesi on varma, ettet kuitenkaan ole eroamassa, joten hän voi käyttäytyä miten sattuu.

 

[valma]

Miehesi kuulostaa henkisesti sairaalta. Ihmettelen suuresti, että olette yhdessä. No, nyt LAPSEN takia, mutta entä ne tapahtumat ennen lapsen syntymää? Jo yhteen muuttaessanne? Miten tyttö kulta olet sietänyt tuollaista? Ja miksi? Rakastatko todella tuollaista miestä? Ja miten ajattelet saavasi noin massiivisille ongelmille apua täältä elleistä? Kopioi kirjoituksesi ja mene ensin vaikka lääkärin puheille ja hän lähettää sinut eteenpäin saamaan apua. Näytä kirjoituksesi ammatti-ihmisille, se on todella hyvä kuvaus. Lapsen ei ole hyvä kasvaa tuon ihmisen rinnalla. Ota asia vakavasti. Et ole saman katon alla terveen kanssa. Hae apua!

 

[ei hyvä päivä]

Kuulostaa tosi oudolta. Ei missään nimessä terve ihminen ole tuollainen. Missä vaiheessa sun hälytyskellot rupes soimaan?

Mulla ois kyllä ollu helvetin vaikea jatkaa yhteiseloa viimeistään tuollaisen yhteenmuuton tiimoilta. Oisin muuttanu äkkiä takas sinne mistä tulinkin.

Joskus todella hämmästyttää, miten erilaisia me ihmiset ollaan. Ja miten erilaisia asioita me siedetään.

 

[melkeintuttua]

Pakko kommentoida, sillä kertomassasi on jotain samaa kuin muutama kuukausi sitten päättyneessä suhteessani. (Loppui muuten niin, että mies yks kaks ilmoitti "tämä on nyt tässä, olen rakastunut toiseen". Ei ollut keskusteluja suhteen tilasta tms.)

Sattuneista syistä olen miettinyt paljon sitä, miksi olin suhteessa, vaikka siinä näin jälkikäteismiettimisellä olikin outoja ja vaikeita puolia. Minun selitykseni on se, etten osannut erota, kun olin rakastunut ja mies aina ajoittain antoi ymmärtää rakastavansa myös (ja seuraavassa hetkessä saattoi taas työntää pois ja sivuun.)

Minulla ex-mies ei soutanut ja huovannut pikkuasioiden kanssa, kun oltiin vaikka yhdessä sovittu meno elokuviin, niin hän ei muuttanut mieltään. Näitä ihan pimeitä juttuja oli sitten muita, lähinnä meidän suhteen määrittelyyn liittyviä. Mies halusi antaa sukulaisille ja työkavereille sellaisen käsityksen, että hänellä oli toinen suhde minun lisäkseni (todellisuudessa näin ei ollut kuin ihan viimeisinä kuukausina, ja olimme yhdessä liki 8 vuotta). Kuvaava oli tilanne, jossa tapasin ensimmäistä kertaa hänen isänsä miehen suvun mökillä. Minulle selvisi myöhemmin, että ex oli isälle puhunut tyttöystävästä - isä siis tiesi, että poika seurusteli. Tilanteessa mies kumminkin esitteli minut salaisena naisena ja isä jäi siihen käsitykseen, että poika pyöritti kahta naista yhtä aikaa. Ex:n mielestä tämä oli hirveän hauskaa. Samalla lailla hän lahjoitti yhdelle työkaverilleen melko arvokkaan tavaran (oli hänelle tarpeeton), antoi kaikkien tietää, että lahjoitti tavaran ilmaiseksi, ja naureskeli toistuvasti "nyt ne varmaan puhuu, että mulla ja xx:llä on suhde". Mies saattoi myös viitata minuun "tulevana toisena ex-vaimona" aivan kuin ero olisi selviö ja kevyt pikku väliepisodi - ja tämä oli aikaa, jolloin olimme käsittääkseni onnellisesti yhdessä... Hän saattoi myös laukoa "jokaisella miehellä pitäisi olla ainakin kaksi naista" -tyyppisiä juttuja. Kun kysyin mieheltä, mitä hän oikein tarkoittaa, niin hänen mukaansa nämä olivat vain vitsejä ja huumoria.

Toisaalta juuri ex-mies otti itse puheeksi naimisiin menon ja kosi ääriromanttisissa olosuhteissa (lomareissulla Roomassa). Myöhemmin mies oli aktiivisemmin etsimässä yhteistä asuntoa kuin minä ja hoiteli asuntokauppaan liittyvät järjestelyt... Toiminnasta päättelin, että toinen haluaa yhteistä elämää juuri minun kanssani, mutta puheissa kuulosti siltä, ettei mies erityisesti minua halua. Fyysisen läheisyyden kanssa sama ristiriita: seksin takia mies oli valmis lähestymään ja seksi oli suunnilleen hyvää, mutta muuta lähellä olemista tai hellittelyä ei ollut, ei edes suhteen alkuvaiheessa. Kun joitain kertoja otin puheeksi läheisyyden tarpeeni (tyyliin "olisi kiva, jos joskus halattaisiin tai pussattaisiin"), niin mies sanoi, ettei hän vaan halua. "Hanki joku toinen mies siihen hommaan."

No joo... En nyt enää tiedä, oliko kirjoittamissani niin hirveästi samaa kuin ap:llä. Lähinnä epäjohdonmukaisuus käytöksessä ja se, että toinen kiistää mitään epäjohdonmukaisuutta olevankaan. Kannattaisi miettiä, mikä pitää kiinni suhteessa. Miksi kumminkin sietää, vaikka kaikki ongelmat näkyvät ja tuntuvat? Diagnooseilla ei sinänsä ole hirveästi merkitystä, mutta ex-miehelläni oli joitakin psyykediagnooseja (riippuvainen persoonallisuus, rajatila), hän söi mielialaa tasaavaa lääkettä. Aiemmin oli ollut epäilys kaksisuuntaisesta mielialahäiriöistä, mutta häntä vaivasi lähinnä hypomania, ei masennus. Käytännössä hän saattoi tietyllä vaihteella ollessaan häärätä 24/7 jonkin harrastusprojektin parissa enkä saanut häneen kontaktia, vaikka hän fyysisesti olisi ollut samassa asunnossa).

Toivon, että uskallat tehdä omat ratkaisusi - on erittäin epätodennäköistä, että mies tuosta itsekseen tervehtyy. Jos on pitkään ihan vinossa suhteessa, joutuu mukautumaan ja sopeutumaan liikaa.

 

[Lillielli]

Minulla ex-mies ei soutanut ja huovannut pikkuasioiden kanssa, kun oltiin vaikka yhdessä sovittu meno elokuviin, niin hän ei muuttanut mieltään. Näitä ihan pimeitä juttuja oli sitten muita, lähinnä meidän suhteen määrittelyyn liittyviä. Mies halusi antaa sukulaisille ja työkavereille sellaisen käsityksen, että hänellä oli toinen suhde minun lisäkseni (todellisuudessa näin ei ollut kuin ihan viimeisinä kuukausina, ja olimme yhdessä liki 8 vuotta). Kuvaava oli tilanne, jossa tapasin ensimmäistä kertaa hänen isänsä miehen suvun mökillä. Minulle selvisi myöhemmin, että ex oli isälle puhunut tyttöystävästä - isä siis tiesi, että poika seurusteli. Tilanteessa mies kumminkin esitteli minut salaisena naisena ja isä jäi siihen käsitykseen, että poika pyöritti kahta naista yhtä aikaa. Ex:n mielestä tämä oli hirveän hauskaa. Samalla lailla hän lahjoitti yhdelle työkaverilleen melko arvokkaan tavaran (oli hänelle tarpeeton), antoi kaikkien tietää, että lahjoitti tavaran ilmaiseksi, ja naureskeli toistuvasti "nyt ne varmaan puhuu, että mulla ja xx:llä on suhde". Mies saattoi myös viitata minuun "tulevana toisena ex-vaimona" aivan kuin ero olisi selviö ja kevyt pikku väliepisodi - ja tämä oli aikaa, jolloin olimme käsittääkseni onnellisesti yhdessä... Hän saattoi myös laukoa "jokaisella miehellä pitäisi olla ainakin kaksi naista" -tyyppisiä juttuja. Kun kysyin mieheltä, mitä hän oikein tarkoittaa, niin hänen mukaansa nämä olivat vain vitsejä ja huumoria.

Toiminnasta päättelin, että toinen haluaa yhteistä elämää juuri minun kanssani, mutta puheissa kuulosti siltä, ettei mies erityisesti minua halua.

Oon seurustellut nyt mieheni kanssa vuoden ja meillä on ollut suunnilleen sama homma. Siis mies saattaa joskus sanoa ihan mitä sattuu. Varsinkin suhteen alussa mies saattoi ihan pokkana heittää jotain "Heräisköhän tänään XX:n luota", mikä kuulosti minusta ihan kauhealta. Miehelle ne olivat kuulemma vain vitsejä. Tiedä sitten. Noiden laukominen kyllä loppui, kun sanoin asiasta. Silti tuntuu jotenkin oudolta, että puhuu tuollaisia ja vielä tuoreelle tyttöystävälleen.

 

[ap.]

Nimimerkille melkeintuttua; kyllä, tuon lisään listaan. Siis miehen oudot heitot joiden jälkeen jää miettimään että mitä ihmettä tuo mahtoi tuolla tarkoittaa. Olevinaan vitsejä ja jos jäät niistä kyselemään, saat tosikon leimaan otsaasi mutta kuitenkin sellaisella tavalla vitsejä että niistä tulee vaan epämukava olo. Esimerkkinä saattaa heittää vanhempieni edessä vitsin että naisen metsästys on kuin kaataisi joulukuusta, juuri kun löytää yhden ja kaataa sen, huomaa että vieressä olisi ollut paljon parempi. Syntymäpäivänäni saattaa heittää jotain tosi ikävää kaikkien kuullen vanhenemisestani, mutta toisessa kädessä puhuu minusta myös tosi kauniisti.

Ikävät heitot ovat vähentyneet, mutta ilmeisesti koska olen tarttunut niihin ja kertonut että se ei ole sopivaa. Ihan kun mies ei ihan oikeasti ymmärtäisi että tuollainen voi olla loukkaavaa.

Tässähän minulla on ihmettelemistä kun mies toimii ja elää aivan kuin normaali ihminen, mutta puhuu ja uhkailee mitä tahansa. Hänellä on myös työntekijöitä joita on vähän väliä erottamassa ja saattaa puhua todella pahasti heistä. Koskaan hän ei ole ketään erottanut. Saattaa myös vihastua jollekin muullekin henkilölle ja haukkua hänet todella pahasti, siten että jos itse jostain ajattelisin niin pahasti en haluaisi ikinä enää olla tekemisissä. Kuitenkin hän saattaa seuraavana päivänä soittaa aivan normaalisti tuolle "vihamiehelleen" ja olla täysin unohtanut mitä hänestä sanoi.

Itsekin olen joskus miettinyt tuota narsistia mutta narsistit kai tekevätkin pahoja asioita. Tämä vaan puhuu muttei koskaan tee mitään. Tämän teot ovat kuitenkin lähes aina hyviä ja muiden parhaaksi.

Joitain asioita joskus toteuttaakin, yleensä juuri niitä hyviä asioita mutta ei läheskään aina. Ikinä ei voi tietää.

Puhuu lapsellekin ( joka ei onneksi vielä ymmärrä) kuinka kohta isi tekee sitä ja tätä sinun kanssa ja sitten saattaa vaan jättää tekemättä. Ikään kuin ajattelee ääneen eikä ymmärrä että joku voi ottaa tosissaan hänen sanomisensa. Mielen muuttaminenkin on ok mutta itselleni olisi normaalia selittää että sanoin aikaisemmin vaikka että teen puuroa mutta nyt en teekään koska....jne.

Todella vaikeaa saada kiinni, mistä tässä on kysymys. Kun hän kuitenkin tavallaan on ihan "normaali", mutta tuntuu että sanoilla mitä suustaan suoltaan, ei ikäänkuin ole mitään merkitystä suuntaan tai toiseen. Kuitenkin lopulta toimii aina sen hetkisen fiiliksen mukaan. Saattaa tehdä mitä on sanonut jos sattuu huvittamaan/ ehtimään/ muistamaan mutta jos tulee jotain muuta, mikä tahansa suunnitelma jääköön ja alkaa puuhata sitä muuta. Ja sitä mitä puuhaa, puhaa todella pikkutarkasti ja huolellisesti.

Pelottavaakin välillä, mutta teoissaan kun on maailman leppoisin ja lupsakkain. Halii ja pusii, ottaa syliin ja pitää kainalossa. Ristiriitaisuuden ruumillistuma suorastaan!

 

[ei hyvää päivää]

^ Mikset ota kantaa kommentteihin, joissa miehesi sanotaan olevan mielisairas? Minustakin siitä on kysymys takuuvarmasti ja sinä vain jauhat noita eri esimerkkejä.

Kyllä se nyt tuli selväksi millainen miehesi on. Ei esimerkkejä ja päivittelemisiä hänen ailahtelevaisuudestaan enää tarvita. Olet sairaan ihmisen puoliso ja teillä on yhteinen lapsi. Mikset hae apua? Mikset mene kysymään asiantuntijalta mistä on kyse ja miten vahingollinen tuollainen isä saattaa olla lapsellenne.

 

[Onko narsisti jo sanottu?]

Tulee tragikoominen olo näitä ap:n esimerkkejä lukiessa... Ap istuu yökaudet tietokoneen äärellä haukkumassa miestään ja yrittää muistella vielä jonkun asian, minkä mies on tehnyt väärin. Ja kyllähän niitä esimerkkejä näyttää riittävän.

Yritä pinnistellä vielä ap, eiköhän me yhdessä keksitä mikä miestäsi vaivaa. Ja älä suinkaan ala miettiä, mitä itse voisit tehdä suhteessanne toisin tai kannattaako kuvailemassasi suhteessa yleensäkään jatkaa...

 

[ap.]

Kyllä minä mietin nimenomaa mitä itse voisin tehdä ja kannattaako tätä suhdetta jatkaa. Se että kirjoitan tänne ei tarkoita ettenkö miettisi ollenkaan itse asioita ja juuri sitä miten minun pitäisi toimia.

Tälläisessä suhteessa vaan jotenkin turtuu ja tottuu asioihin ja on pitkiäkin aikajaksoja kun tuntuu että kaikki on lähes kuten "kuuluukin". Ne sekoittavat ajatuksiani ja alan miettiä, teenkö kärpäsistä härkäsiä.

Kun puhun näistä jollekin, nykyään yhä vähemmän ja harvemmin, tulee sellainen olo ihmiset ajattelevat että valitan vaikka kaikki on hyvin. Että jokaisellahan on ongelmansa ja päällisin puolin meillä on kuitenkin asiat hyvin. Silti jokin ääni sisälläni yrittää nykiä minua hihasta ja muistuttaa mitä kaikkea on tapahtunut ja mietin, kuinka kaukana se on normaalista. Kun se mikä on normaalia on myös melko laaja määritelmä.

Itseäni ahdistaa koska tuntuu etten voi enää puhua kenellekään ja että esitän teatteriesitystä ulkopuolisille, vaikka elän henkisesti sairaan ihmisen kanssa. Vai elänkö kuitenkaan? Jos kaikille tapahtumille ja sanomisille löytyykin inhmillinen selitys? Ja kun kerron asiat omasta näkökulmastani, ne kuullostaa sairailta ja hulluilta.

Kun olemme ja elämme toisinaan suht normaalia ja onnellistakin arkea, ajattelen että olemme kuin kuka tahansa nuori perhe. Ja kun jään yksin ajatuksieni kanssa, alan taas miettiä kaikkea mitä on tapahtunut ja sitä olisiko syytä kuitenkin olla huolissaan ja lähteä.

Kirjoitan ehkä siksi, että jos vastaukset ovat sitä tyyliä että "juu tuollainen minunkin ukkoseni on mutta 25 vuotta on tässä tallattu ja eipä se niillä puheillaan mitään pahaa tarkoita", voin miettiä onko omat ajatukseni vihollisiani vai pitäisikö minun todella ottaa lapsi ja juosta.

Ja mietin ovatko ongelmanani tämä suhde ja tämä mies vai minä itse. En halua epävarmana alkaa tekemään isoja ratkaisuja ja rikkoa perhettä, jos olenkin väärässä.

 

[melkeintuttua]

AP, kovin tutulta kuulostaa kirjoittamasi. Itse mietin suhteessa aivan samaa: välillä suhde tuntui aivan oudolta ja sitten toisaalta taas ulkopuolisen silmin kaikki näytti olevan kunnossa... Aika pitkälle epäilin, että ongelma on vain minun päässäni, ja olen liian herkkä tai vaadin liikaa. Noita puhumisia esim. on tosi vaikea lähteä selittämään niin, että se epätavallisuus selviäsi muillekin. Minusta monesti tuntui, ettei meillä ole varsinaista keskustelua lainkaan, mies joko ilmoitti asioita (ja siitä ei ollut mitään keskustelemista) tai selitti jotain tapahtunutta tai sitten "vitsaili". Kaikissa noista minulle jäi vain kuuntelijan rooli. Häneltä myös tuntui puuttuvan kyky huomata, loukkaako jokin hänen sanomansa toista vai ei. Ja sitten jos suorasanaisesti hänelle ilmoitti "tuo loukkaa", niin hän selitti puhuneensa vain vitsillä.

Näkisin, että olet vakavissasi harkitsemassa eroa. Itse en osannut puhua tai kirjoittaa suhteen ongelmista. Älyttömintä koko kuviossa on se, että kävin suhteen aikana terapiassa ja se olisi ollut mitä parhain paikka puida omituista suhdekuviota. Jollain lailla kumminkin häpesin omia olojani suhteeseen liittyen ja kun sitä muutakin asiaa oli, niin enpä puhunut.

Tiedätkö muuten, mihin se miehen aikaisempi suhde (hullun ex:n kanssa) päättyi ja onko hänellä pitkä päättyneitten suhteitten ketju takanaan? Minulla mies kertoi alussa aika avoimielisesti olleensa ongelmaisissa suhteissa aiemmin ja kaikilla noilla aikaisemmilla naisilla oli jonkinlainen mielenterveysdiagnoosi. Epäilen, että ex:llä oli osansa siinä, miksi hänen kaikki naisensa ovat olleet mieleltään epävakaita (minäkin olin, ilmeisesti vaan vähän eri tavalla kuin aikaisemmat, aikaisemmat olivat ymmärtääkseni päällekäyvästi epävakaita ja huomionhakuisia, niin minä olen enempi vetäytyvää ja välttelevää tyyppiä). Epäterve suhde sairastuttaa psyykkisesti kohtuullisen tervettäkin ihmistä, jos se suhde jatkuu tarpeeksi pitkään. Ja jos valmiiksi jo on vähän heikoilla itsensä kanssa, niin.. no, rumaa jälkeähän siitä syntyy. Ex piti isona meriittinä (itselleen?) sitä, että hänen ex-naisensa ovat kaikki eron jäljiltä vielä hengissä. Hän väitti myös, ettei kukaan hänen ex-naisistaan ole kyennyt pääsemään hänestä yli. (Jälkimmäinen kuulostaa silkalta narsismilta. En tunne noita ex-naisia. Minä tässä paraikaa harjoittelen ylipääsemistä...)

Edelleen, toivotan voimaa tehdä ratkaisu! Kirjoitat väärässä olemisen pelosta - oletko miettinyt, mistä sinä tietäisit varmasti, milloin teet oikean ratkaisun?

 

[Ampparix1]

Kuulostaa tutulta. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä vajaan vuoden. Hän on puhunut siitä että muuttaisin hänen taloonsa. Tällä kokemuksella mitä nyt on tullut, en omasta asunnostani luovu. Nimittäin aina kun olen hänen luonaan, minun pitäisi tehdä jotain. En saisi pötköttää ja levätä. Pitäisi laittaa hänen toivomaansa ruokaa( minä maksan puolet tietenkin) ja siivota ja touhuta. Hän ei koskaan tule minun asunnolleni koska asun "vain kerrostalossa", onhan hänellä oma talo isolla tontilla. Hän on myös yrittäjä ja lupasi minulle työpaikan kesällä. Käytännöstä ei tullut mitään, onneksi minulla oli varasuunnitelma enkä ollut aivan hänen armoillaan. No viime yönä sain puhelun jonka aikana haukkui minua "lutkaksi" kun olin käynyt yksin syömässä mäkkärissä. Minun olisi pitänyt tietää että hän haluaa että teemme yhdessä ruokaa jonka yhdessä syömme. No, söin itse kun sattui olemaan nälkä. Monta matkaa on mukamas vakavasti suunniteltu, mikään ei toteudu. Kun järjestän omia asioitani niin, että voisimme lähteä, tulee hänelle niin TÄRKEITÄ asioita että sovitut menot pitää peruuttaa. Ne muutamat matkat joita minä olen varannut, hän on sabotoinut tahallaan myöhästymällä, niin että esim. laivan peräaallot vain näkyi. Pystyn kuvittelemaan että jos muuttaisin hänen luokseen, olisin myös hänen silmissään ns. "hyväksikäyttäjä" sen jälkeen. Sama tyyli on myös miehelläni "vitsailla" kun luulen että hän puhuu asioista tarkoittaakseen niitä. Mieli muuttuu minuutin välein. Ja kun kerroin että tarvitsen läheisyyttä ym. hellyyttä ja tulen vain sen vuoksi hänen luokseen, muutti mies sohvalle. Siinä sitten yksin nukuin. Ensiksi tietenkin olin ajanut toisesta kaupungista töiden jälkeen sinne. No, sanoin että minun on ihan turha kuluttaa bensaa ja voin nukkua yksin kotonani myös. Se meni sitten niin, että kun kerroin mitä tarvitsen, hän käytti sitä aseena eli jatkoi nukkumista sohvalla. Tässä vain vuodatuksena muutama esimerkki, mutta on noita tuollaisia tyyppejä näköjään enemmänkin.

 

[ghosts]

Ei herranjestas. Oikeasti, lähtekää tuollaisesta suhteesta vielä kun voitte. Ei tuo ole rakkautta, vaan sairasta vallankäyttöä.

 

[aasta ööhön]

Aivan selvästi miehesi ei toimi "normaalilla" tavalla. Ehkä hän tarkoittaa aina mitä sanoo juuri sillä hetkellä, mutta ei ymmärrä, että se tarkoittaisi myös sitä, että pitäisi olla samaa mieltä myöhemminkin. Toimii jotenkin hetkessä, eikä ole normaalia pitkäjännitteisyyttä. Hänen sisäinen maailmansa voi olla erinäköinen kuin sinun ja siksi hän toimii eritavalla kuin sinä.

Ehkä se on hänen "vammansa" eli toimii eritavalla kuin ihmiset yleensä tuossa asiassa. Joko hyväksyt hänen vammansa, opettelet tuntemaan sen ja katsot sormiesi läpi ja keskityt hänen hyviin puoliinsa tai sitten eroatte. Etkä odota, että hän toimisi toivomallasi tavalla, vaan hyväksyt että hän toimii omalla tavallaan, koska ei pysty muuhun. Kun lakkaat odottomasta mahdottomia, niin et pety.

Voit itse toimia lapsesi kanssa toisin kuin hän, eli pitää lupauksesi jne. Siten lapsi oppii että on ihmisiä, jotka pitävät lupauksensa kuten sinä ja ihmisiä kuten hänen isänsä, jotka eivät tee niin. Hän oppii, että ihmiset toimivat eritavalla ja ettei kaikkien lupauksiin voi luottaa. Ja toivottavasti oppii erottamaan kenen sanaan voi luottaa ja kenen ei.

Kaikki eivät jätä puolisoaan, kun huomaavat että heissä on joku vamma, psyykkinen tai fyysinen. Jotkut hyväksyvät toisen sellaisena kuin hän on, puutteineen kaikkineen, koska toista ei pysty muuttamaan. Jos kuuntelee ns. asiantuntijoita, niin harva on täysin tunne-elämältään aikuinen ja ilman neurooseja tai mielenterveysongelmia, pienempiä tai suurempia. Aika harvalla on täydellinen parisuhde, ongelmia näyttää lähes kaikilla olevan. Jopa vakavia mielenterveysongelmia omaavat voivat elää parisuhteessa, jossa toinen hyväksyy heidät sairaudesta huolimatta.

Oletko puhunut miehesi kanssa tästä ongelmasta? Koska hän ei itse ymmärrä millä tavalla hän on erilainen, niin voit opettaa häntä ymmärtämään itseään, välttämään käytöstä joka aiheuttaa ongelmia. Hän ei ehkä opi syvällisemmin ymmärtämään, mutta hän voi opetella muuttamaan käytöstään niin paljon kuin pystyy. Jos otatte selvää tästä käytöshäiriöstä ja opettelette tuntemaan sen ja ymmärtämään miten se ilmenee ja yhdessä yritätte saada sen pysymään aisoissa, niin ehkä se lievenee.

Kukaan ihminen ei ole täydellinen, meissä kaikissa on omat puutteemme. On sitten jokaisen oma asia millaisia puutteita pystyy toisessa hyväksymään. Tuolla joku sanoi, miten joku mies on tehnyt naisensa sairaiksi. Minä uskon että vakka yleensä kantensa löytää, eli että molemmilla on ollut jonkunasteisia ongelmia, eikä yhden sairastuminen ole toisen syy.

 

[lähde-kun-vielä-voit]

Saat suut ja silmät täyteen varoituksia, ja vaan jatkat. Teet lapsia tuollaisen miehen kanssa, ja annat kohdella itseäsi kuin tiskirättiä.

Lähde livohkaan nyt ennenkuin on liian myöhäistä. edes lapsen takia jollet enää itseäsi kunnioita.

 

[melkeintuttua]

Hm, olinkohan se minä, johon aasta ööhön viittasi sanomalla "joku mies oli tehnyt naisensa sairaiksi". Tuossa on kyllä vedetty mutkia suoraksi - sanoin, että "ex:llä oli osansa siinä, miksi hänen kaikki naisensa ovat olleet mieleltään epävakaita" ja myöhemmin puhuin epäterveestä suhteesta. Eivät ne suhteen ongelmat pelkästään toisen kohtolla ole, tietenkään. Mutta vaikka miten olisi tahtoa ja halua jatkaa suhdetta ongelmista huolimatta, niin monesti ne ongelmat ovat niin syvällä koko suhteen dynamiikassa, ettei tilannetta pysty korjaamaan ainakaan ilman ulkopuolisen apua.

Tämä ei nyt mitenkään enää liity ap:n tilanteeseen, mutta annan esimerkin oman suhteen tanssikuvioista. En nimittäin monen vuoden aikana saanut miehelle viestittyä tarpeeeksi selvästi sitä, että koin hänen "vitsinsä" ja "minulla on toinen nainen" -esitykset loukkaavina. Olin omalla laillani vammainen, minun on ollut vaikeaa ilmaista tunteitani, kertoa jos jokin loukkaa tai satuttaa. Olen kotoisin perheestä, jossa oli mielenterveysongelma päällä koko lapsuuteni ajan - oli masentunut ja etäinen äiti ja sitten huolehtiva ja suojeleva isähahmo. Minä opin, ettei omille tunteilleni oikein ollut tilaa. Ja myöhemmin parisuhteessa nieleskelin sisäänpäin, kun olisi pitänyt kertoa pettymyksestä tai loukkaantumisesta tai paljastaa omia toiveita. Omasta käytöksestäni osin johtuu, että puoliskoni taas sai pullistaa egoaan aivan rauhassa - ei ollut ketään laittamassa rajaa ja sanomassa, millainen käytös ei vain yksinkertaisesti käy. Pointti on siinä, että monesti ongelmaisessa suhteessa on kaksi mielenterveysongelmista kärsivää ja heidän tautinsa ovat sopivasti toisiinsa sopivia ja ylläpitävät sitä kipeyttä, joka johtuu molempien taustaongelmista (olivat ne sitten diagnostisoitavia sairauksia tai vähän epämääräisempiä reagointitapoja).

Suhtaudun myös kovin varauksellisesti siihen, että lapsi voisi kasvaa tasapainoiseksi, jos toinen lähi-ihmisistä käyttäytyy jatkuvasti epäluotettavasti ja arvaamattomasti. Se toinen lähivanhempi on puolet lapsen maailmaa. Ei lapsen mieli ymmärrä, jos sopimukset ja lupaukset toistuvasti hajoavat. Lapsi selittää tapahtumat omalla tavallaan, ja monesti se selitys on lapsesta itsestään lähtöisin ("isi/äiti ei vienytkään minua sirkukseen, kun minä olen paha" -tyyliin).

 

[kuka lie]

"Suhtaudun myös kovin varauksellisesti siihen, että lapsi voisi kasvaa tasapainoiseksi, jos toinen lähi-ihmisistä käyttäytyy jatkuvasti epäluotettavasti ja arvaamattomasti. Se toinen lähivanhempi on puolet lapsen maailmaa. Ei lapsen mieli ymmärrä, jos sopimukset ja lupaukset toistuvasti hajoavat. Lapsi selittää tapahtumat omalla tavallaan, ja monesti se selitys on lapsesta itsestään lähtöisin ("isi/äiti ei vienytkään minua sirkukseen, kun minä olen paha" -tyyliin)."

Ap. kuvaili hyvin yleisen mielikuvan kunnollisesta miehestä. Avioeron jälkeen olen usein naureskellut tuolle termille. Täydellistä ihmistä ei onneksi ole olemassakaan.

Sairaassa perheessä yritetään. Muistan aina lapsemme jäähalliesityksen. Mies oli niin
ympärikännissä, että poistui kesken esityksen kaljoille. Olin täysin paniikissa.

Kestää vuosia ennenkuin mennyt elämä jäsentyy lokeroonsa. Nykyään katson entistä elämää
kuin jotain jo monta sataa kertaa kelattua suomifilmiä. Siihen on mahdutettu kaikki tyypillisen
suomalaisen pariskunnan elämän kliseet.

Vaikean ihmisen puolisona itsekin alkaa suotaa omituisia tsoukkeja ja niistä irti pääseminen
ottaa aikansa. Kaikesta haluaa vääntää omituista tilannekomiikkaa.

Täällä elleissä on paljon samantyylisiä tarinoita. Minäkin kirjoitan vaihtuvilla nimimerkeillä.
Mutta ei ole väliä yhdistämmekö jutut toisiinsa.

Kokemuksesta sanon ettei yksinhuoltajan elämää kannata pelätä. Elämä on omissa käsissä ja
suunnitelmat pitävät. Mikään asia ei tule yllätyksenä eikä mitään tarvitse perua.
Säätä ei tietenkään voi tilata. Olen katsellut Euroopan sääennusteita. Monet ovat saaneet
perua matkansa huonon sään takia.

Parisuhteessa ei kannata olla yleisen mielipiteen ja kulissin takia. Asun "vain kerrostalossa"
ja viihdyn erittäin hyvin.

 

[qew]

Saat suut ja silmät täyteen varoituksia, ja vaan jatkat. Teet lapsia tuollaisen miehen kanssa, ja annat kohdella itseäsi kuin tiskirättiä.

Lähde livohkaan nyt ennenkuin on liian myöhäistä. edes lapsen takia jollet enää itseäsi kunnioita.

Miksi jäädä tulevaan ongelmaan. Ei siinä ole mitään järkeä. Kun selkeet oireet on olemassa, kiiruusti lähteä, ennen kuin on myöhäistä. Tällaisia myöhästyneitä lähtöjä saa lukea lehdistä tämän tästä. Yleensä lähtöä tekevä joutuu vasten tahtoaan viimeiselle matkalle.

 

[Mörkö]

Olen ihan käsittämättömässä tilanteessa ihan käsittämättömän ihmisen kanssa. Mitä enemmän mietin, sitä vähemmän tajuan.

Tämä kirjoitukseni ei ole ilkeä eikä julma, se on raaka, realistinen analyysi, ja loogisen päättelyn kylmä lopputulos.
En tehnyt sitä loukatakseni, loukkaantuu ken tahtoo!


Mörkö se lähti piiriin…
-----------------------------------------------------
Niinsanotusti kunnollinen mies,
siis noin ulkopuolisen näkövinkkelistä,
että päällisin puolin on asiat hyvin.
-----------------------------------------------------
Mitähän se mörkö tahtoo?

IHAILUA
Hyvin tehty:
Supliikki, yrittää, menestyy, siistiä täydellistä työtä.
Teot hyviä ja muiden parhaaksi.

Sanomattakin parempi:
Maailman leppoisin ja lupsakkain, raitis, huolellinen ja tarkka, huumorintajuinen komea mies.
Halii ja pusii, ottaa syliin ja pitää kainalossa.

Puhumalla paras:
Saattaa heittää vanhempieni edessä vitsin.
Puhuu lapsellekin kuinka kohta isi tekee sitä ja tätä sinun kanssa.



MANIPULOINTIA
Hän puhuu ja tekee IHAN mitä sattuu. (lue: tahtoo)

Ja näillä puheilla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen suhteen mitä oikeasti tulee tapahtumaan tai mitä hän oikeasti ajattelee.


Hän on miljoona kertaa jättänyt minut, perunut yhteiset tekemisemme, uhannut todella ikävillä asioilla, eikä ole koskaan toteuttanut yhtäkään uhkaustaan.

Toiseen suuntaan hän on maalaillut ihania asioita tulevaisuuteen liittyen, mutta aivan kun ei edes muistaisi sanomiaan asioita enää seuraavana päivänä.

Joitain asioita joskus toteuttaakin, yleensä juuri niitä hyviä asioita mutta ei läheskään aina. Ikinä ei voi tietää.




MANIPULOINNIN TAVOITTEITA

Salainen tiedustelupalvelu:

a) Ikään kuin ajattelee ääneen eikä ymmärrä että joku voi ottaa tosissaan hänen sanomisensa.
b) Kun minä muistan ne, hän saattaa kysyä otitko tosissasi,
c) tai sanoa vaan suunnitelleensa vaihtoehtoja ääneen ja minä tartun niihin heti.

a) Ymmärtää kyllä, mutta ei paljasta sitä, niinkuin kohdasta b voidaan todeta.
b) Mielessä liikkuvien ajatusten utelu ja selville saaminen.
c) Urkintaoperaation peittely sopivalla harhautuksella.



Hämmennä ja hallitse = Vaikutusvaltaa:
Joskus hän kuitenkin tekee mitä lupaa. Sitä ei koskaan voi tietää.
Siis miehen oudot heitot joiden jälkeen jää miettimään että mitä ihmettä tuo mahtoi tuolla tarkoittaa.
Olevinaan vitsejä ja jos jäät niistä kyselemään, saat tosikon leimaan otsaasi mutta kuitenkin sellaisella tavalla vitsejä että niistä tulee vaan epämukava olo.

Sormen nousu ja uho = Hallintaa:
Lomamatkamme hän on perunut jok ikisen mutta aina olemme lähteneet niille.
Hän on vannonut että haluaa erota, jonka jälkeen alkaa käyttäytyä aivan normaalisti kun mitään ei olisi sanonutkaan.


Valtaa ei ole koskaan hyvä käyttää liian paljon, ettei syntyisi kapinaa. Jonkinasteinen autonomia toimii miehityksen jälkeen aika hyvin ja pitkään.

- ilmoittaa jos myöhästyy koska asiasta on riidelty.
Suuren osan sanomisistaan, vaikka ovat todella merkittäviä asioita, kuitenkin unohtaa ja kun niistä muistuttaa hän saattaa tehdä mitä sanoi, olematta lainkaan nolona tai pahoillaan jos on unohtanut täysin mitä lupasi. (Hirmuvallasta joustetaan silloin kun se on järkevää)

Ikävät heitot ovat vähentyneet, mutta ilmeisesti koska olen tarttunut niihin ja kertonut että se ei ole sopivaa. Ihan kun mies ei ihan oikeasti ymmärtäisi että tuollainen voi olla loukkaavaa.

** Narsistisella ihmisellä ei ole empatian kykyä eli hän ei pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan, mikä vaikuttaa negatiivisesti niin ihmissuhteisiin kuin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hän saattaa loukata pahasti toista ymmärtämättä sanojensa vaikutusta ja häneltä puuttuu sosiaalinen herkkyys eli kyky havaita ja tehdä johtopäätöksiä muiden vietinnästä. **




MANIPULOINNIN TULOKSIA

Ne sekoittavat ajatuksiani ja alan miettiä, teenkö kärpäsistä härkäsiä.
Tälläisessä suhteessa vaan jotenkin turtuu ja tottuu asioihin ja on pitkiäkin aikajaksoja kun tuntuu että kaikki on lähes kuten "kuuluukin".

– tulee sellainen olo ihmiset ajattelevat että valitan vaikka kaikki on hyvin
– ja että esitän teatteriesitystä ulkopuolisille
– kun kerron asiat omasta näkökulmastani, ne kuullostaa sairailta ja hulluilta.
– ahdistaa koska tuntuu etten voi enää puhua kenellekään
– puhun näistä nykyään yhä vähemmän ja harvemmin

Erittäin onnistunutta! Kaikki on ulkonaisesti kääntäen verrannollista. Loistosuoritus!




MANIPULOINNIN SAAVUTUKSIA

Mörkö se tahtoo vaimon… asuinpaikka tarjolla ja samalla tarjosi työpaikkaa yrityksessään.

"Yhteenmuuttommekin tapahtui siten että"
a) mies puhui pitkään
b) Mietin pitkään asiaa
c) lopulta tein rohkean päätökseen

Vaimo se lähti piiriin… vieraalle paikkakunnalle, jossa sitten ei työpaikkaa ollutkaan.
d) muutostanikin kommentoi vaan että kun hän vähän raotti kaivon kantta, minä heti hyökkäsin.
Ironista kyllä, mutta näinkin voisi vertauskuvallisesti sanoa.

e) Lopputulemana kuljiin järjetöntä työmatkaa vanhaan työpaikkaani, jonka lähistöltä olin luopunut omasta asunnostani.

a) Houkuttelu + aivopesu silmänlumeella.
b) Kypsyttely.
c) Tavoitteen saavuttaminen.
d) Vallankäytön jälkeen vastuun siirto hallittavalle.



Mörkö se tahtoo lapsen… vuoden ilman ehkäisyä jotta raskaus sai alkunsa.

Puhuimme lapsesta ja ilmaisin että toivoisin lasta. Mies teki työtä käskettyä ja saattoi minut raskaaksi, kunnes kun olin raskaana hän sanoi että on katastrofi että meille on syntymässä lapsi, eikä hän ole sitä halunnut.

Lapsi se lähti piiriin… ja jälleen vastuun siirto.
** Heikko itsetunto aikaansaa tarpeen manipuloida ja hallita toista ihmistä. Narsistiselle yksilölle tuottaa tyydytystä nähdä, että hän pystyy vaikuttamaan toiseen ihmiseen saaden tämän käyttäytymään haluamallaan tavalla. **




MANIPULOIDUN TILA

"Tässähän minulla on ihmettelemistä kun mies toimii ja elää aivan kuin normaali ihminen, mutta puhuu ja uhkailee mitä tahansa."

Hämäykset suoritettu tehokkaasti ja kattavasti. Kohde ei tajua lainkaan mitä tapahtuu, hänellä on vain epämääräinen heikko epäluulo, utuinen aavistus.

"Silti jokin ääni sisälläni yrittää nykiä minua hihasta ja muistuttaa mitä kaikkea on tapahtunut ja mietin, kuinka kaukana se on normaalista. Kun se mikä on normaalia on myös melko laaja määritelmä."


"Jos kaikille tapahtumille ja sanomisille löytyykin inhmillinen selitys?"
Tässä sitä nyt olisi kerrakseen. Tekijä on ihminen jolla on menestyjän ominaisuudet. Toimii ja onnistuu! Inhimillisyyden asteessa on neuvotteluvaraa.

"Elän henkisesti sairaan ihmisen kanssa. Vai elänkö kuitenkaan?"

** Hallittu käyttäytyminen ja avointen psyykkisten häiriöiden puuttuminen **
** Ihminen, jolla on narsistinen luonnehäiriö käyttäytyy ulkoisesti moitteettomasti, lukuunottamatta psykopaatin ajoittain avointa destruktiivisuutta ja epäsosiaalisuutta. Hän ei välttämättä vaikuta häiriintyneeltä ihmiseltä kuten moni muu yhtä vakavasta psyykkisestä häiriöstä kärsivä. Länsimainen elämäntyyli tukee pitkälle narsistista luonnevauriota. **


"Kun hän kuitenkin tavallaan on ihan "normaali", mutta tuntuu että sanoilla mitä suustaan suoltaan, ei ikäänkuin ole mitään merkitystä suuntaan tai toiseen."

Toivon että esitykseni on riittävän selkeä hyvin ymmärrettäväksi. Puheen tulkinta voi jäädä hämäräksi, mutta niillä on merkitys ja kaikki toiminta on lähes järkevintä mahdollista, kun ottaa huomioon tekijän tavoitteet.




ENNUSTE

"Kun olemme ja elämme toisinaan suht normaalia ja onnellistakin arkea, ajattelen että olemme kuin kuka tahansa nuori perhe. Ja kun jään yksin ajatuksieni kanssa, alan taas miettiä kaikkea mitä on tapahtunut ja sitä olisiko syytä kuitenkin olla huolissaan ja lähteä."

** Kyvyttömyys pitää yllä tunnepitoisia ihmissuhteita **
**Narsistisella ihmisellä ei ole kykyä tunnepitoisiin ihmissuhteisiin eikä tarvetta niihin. Hän saattaa osoittaa läheisissäkin ihmissuhteissaan hämmästyttävää kylmyyttä, välinpitämättömyyttä ja myötä elämisen puutetta. Ihmissuhteet ovat hänelle erilaisia riippuvuus- ja palkitsemissuhteita ja niitä leimaa pinnallisuus, varovaisuus ja epäluulo. Ne kestävät juuri niin kauan kuin toinen jaksaa ihailla häntä ja kyseinen ihailu on vielä tuoretta ja uutta. Kun ihailu lakkaa tai menettää tehonsa, katkeaa myös suhde. **

Puhuu siitä kuinka:
– exänsä roikkuu hänessä ja haluaa tulla takaisin.
– olemme kevääseen mennessä lähes varmasti eronneet.
Osaako hän ennustaa?


"Ja mietin ovatko ongelmanani…"
– tämä suhde – Kyllä!
– ja tämä mies – Kyllä!
– vai minä itse. – Kyllä!

"En halua epävarmana alkaa tekemään isoja ratkaisuja ja rikkoa perhettä, jos olenkin väärässä."

Niin kauan kuin altistuu näin taitavalle manipuloijalle pysyy epävarmana. Se on manipulaation tarkoitus. Tällöin kohde ei kykene omiin päätöksiin ja hänelle kuuluvaa päätösvaltaa voi tekijä käyttää mielensä mukaan. Kaikki tapahtuu enimmäkseen kohteen omalla vastuulla ja kustannuksella.


-----------------------------------------------------
Niinsanotusti kunnollinen mies.
Supliikki, yrittää, menestyy,
täydellistä työtä,
siis noin ulkopuolisen näkövinkkelistä.
-----------------------------------------------------
Mörkö se lähtee…

 

[Ampparix1]

Aikaisemmin kirjoittelin tähän ketjuun ja nyt sitten lähdin. Jouluaattona, ei sillä mitään väliä.
Pientä taustaa mm. eilisestä; olin päivällä töissä ja pääsin myöhään, joten kun kävin kotona ja menin miehen luo, oli kello noin 10. No, hän oli koko päivän ollut vapaana mutta ei ollut tehnyt kotonaan mitään ns. jouluvalmisteluja. No, hän oli minulle "varannut" uunin pesun. Ok, pitkin hampain pesin sen. Hän asensi uutta jääkaappia, rakensi uutta paikkaa sille. Siis yöllä. Uunin pesun jälkeen luin ja olin todella väsynyt niin menin nukkumaan. Enhän tietenkään voinut nukkua kun mies alkoi pestä keittiötä perusteellisesti (huom. omassa asunnossaan jossa asunut 18 vuotta) pikku hiljaa minua haukkuen (koitin nukkua) että olin huono nainen kun en sitä tehnyt. Meuhkasi siinä ja kolisteli. Hän meni sohvalle nukkumaan viiden maissa, joten unta sain muutaman tunnin ehkä. Aamulla piti ajoissa herätä lahjaostoksille (lapsilleni) joten tämän aattopäivän olen ollut kuin zombi, ihan poikki. Kävin omassa kotonani laittamassa paketteja ja menin takaisin miehen talolle. Olin nyt päättänyt antaa ihan täydellä takaisin. Hän laitteli ruokaa ja valitti että miksi minä en osallistu siihen. No, olinhan tehnyt kaikki laatikot ja paistanut kinkun niin mielestäni oli hänen vuoro. Sitten alkoi valitus että on pölyistä, jos imuroisin. Sanoin suoraan että minä siivoan kyllä omassa asunnossani ja hän omassaan. Imuroin. Sitten hän avasi keittiönsä kaapin ja sanoi että minä alan niitä pesemään. Tästä hän oli puhunut jo suhteemme alusta 9 kk sitten mutta en todellakaan aikonut pestä niitä. No, nyt jouluaattona koitti "se" hetki ja minun olisi pitänyt kaappeja pestä. Latasin aika suoraan että ei muuten tule tapahtumaan. Vastaus oli että hänen mielestään emme koskaan tule asumaan saman katon alla. Vaikka eilen hän puhui yhteen muuttamisesta...joo. Koska hän seurustelee vain naisen kanssa joka pitää hänen kotinsa tip-top- ja minä olin siis huono. Ok, olin samaa mieltä ja sanoin että tämä loppuu nyt tähän. keräsin paistamani jouluruoat autoon ja muutkin tavarani ja lähdin lopullisesti. Se viimeöinen tilanne oli viimeinen pisara, jos toista rakastaa niin kunnioittaa että hän on väsynyt ja tietenkin antaa edes nukkua. kaiken huippuna on kyllä tämä yhteenmuuttamisjuttu, jota hän aina välillä viljeli. Luuli kait että se on minulle sellainen porkkana jonka myötä pesen yötä myöten hänen huusholliaan. Väärin, väärin. Siinä ei omakotitalot paina mitän jos mies on luonnevaurioinen.

 

[Ampparix1]

Joo ja vaikka olimme ns. "muttamassa yhteen" ihan nyt lähiaikoina juttujen mukaan, niin miehellä on netissä deitti-ilmoitus. Hän hakee tositarkoituksella itselleen naista. Ilmon löysin kun vaisto sanoi että nyt on jotain salattavaa. Hänen juttunsa alkoivat paistaa läpi, hän heitteli tyyliin "tulijoita löytyy" yms. No, nyt voi sitten laittaa matoa koukkuun. Kun noita edellisiä kommentteja luin, ihan päivänselvä narsistinen persoona. Tänään lähtiessäni kehoitin etsimään venäläistä tai tahamaalaista, heistä voisi saada majoituksen hinnalla itselleen siivoojan/kodinhoitajan joka ei päätään auo, ainakaan heti kun kielitaito ei riitä...

 

[Wuh]

Aivan selvästi miehesi ei toimi "normaalilla" tavalla. Ehkä hän tarkoittaa aina mitä sanoo juuri sillä hetkellä, mutta ei ymmärrä, että se tarkoittaisi myös sitä, että pitäisi olla samaa mieltä myöhemminkin. Toimii jotenkin hetkessä, eikä ole normaalia pitkäjännitteisyyttä. Hänen sisäinen maailmansa voi olla erinäköinen kuin sinun ja siksi hän toimii eritavalla kuin sinä.

Ehkä se on hänen "vammansa" eli toimii eritavalla kuin ihmiset yleensä tuossa asiassa. Joko hyväksyt hänen vammansa, opettelet tuntemaan sen ja katsot sormiesi läpi ja keskityt hänen hyviin puoliinsa tai sitten eroatte. Etkä odota, että hän toimisi toivomallasi tavalla, vaan hyväksyt että hän toimii omalla tavallaan, koska ei pysty muuhun. Kun lakkaat odottomasta mahdottomia, niin et pety.

Voit itse toimia lapsesi kanssa toisin kuin hän, eli pitää lupauksesi jne. Siten lapsi oppii että on ihmisiä, jotka pitävät lupauksensa kuten sinä ja ihmisiä kuten hänen isänsä, jotka eivät tee niin. Hän oppii, että ihmiset toimivat eritavalla ja ettei kaikkien lupauksiin voi luottaa. Ja toivottavasti oppii erottamaan kenen sanaan voi luottaa ja kenen ei.

Kaikki eivät jätä puolisoaan, kun huomaavat että heissä on joku vamma, psyykkinen tai fyysinen. Jotkut hyväksyvät toisen sellaisena kuin hän on, puutteineen kaikkineen, koska toista ei pysty muuttamaan. Jos kuuntelee ns. asiantuntijoita, niin harva on täysin tunne-elämältään aikuinen ja ilman neurooseja tai mielenterveysongelmia, pienempiä tai suurempia. Aika harvalla on täydellinen parisuhde, ongelmia näyttää lähes kaikilla olevan. Jopa vakavia mielenterveysongelmia omaavat voivat elää parisuhteessa, jossa toinen hyväksyy heidät sairaudesta huolimatta.

Oletko puhunut miehesi kanssa tästä ongelmasta? Koska hän ei itse ymmärrä millä tavalla hän on erilainen, niin voit opettaa häntä ymmärtämään itseään, välttämään käytöstä joka aiheuttaa ongelmia. Hän ei ehkä opi syvällisemmin ymmärtämään, mutta hän voi opetella muuttamaan käytöstään niin paljon kuin pystyy. Jos otatte selvää tästä käytöshäiriöstä ja opettelette tuntemaan sen ja ymmärtämään miten se ilmenee ja yhdessä yritätte saada sen pysymään aisoissa, niin ehkä se lievenee.

Kukaan ihminen ei ole täydellinen, meissä kaikissa on omat puutteemme. On sitten jokaisen oma asia millaisia puutteita pystyy toisessa hyväksymään. Tuolla joku sanoi, miten joku mies on tehnyt naisensa sairaiksi. Minä uskon että vakka yleensä kantensa löytää, eli että molemmilla on ollut jonkunasteisia ongelmia, eikä yhden sairastuminen ole toisen syy.

Tuolla tavalla suhtaudutaan koiraan. Että on otettu se ja yritetään kaikin mahdollisin keinoin ja opastuksin kasvattaa sitä, mutta jos asiantuntija kertoo sen olevan esim. hieman luonnevikainen yritetään pärjätä asian kanssa. Kun ollaan otettu se ja kiinnytty siihen.

No jaa, miksipä se ei pätisi mieheenkin.

 

[aasta ööhön]

Tuolla tavalla suhtaudutaan koiraan. Että on otettu se ja yritetään kaikin mahdollisin keinoin ja opastuksin kasvattaa sitä, mutta jos asiantuntija kertoo sen olevan esim. hieman luonnevikainen yritetään pärjätä asian kanssa. Kun ollaan otettu se ja kiinnytty siihen.

No jaa, miksipä se ei pätisi mieheenkin.

Täällä oli kirjoitettu niin paljon siitä, että ap:n täytyisi jättää tuo mies. Halusin vain lisätä erilaisen näkökannan. En väitä, että se olisi paras tai ainoa, vain erilainen.

 

[hirveätä]

No hyvä Ampparix1 kun jätit tuommoisen miehen. Ihan sairas mies, joka vaati koko ajan sinulta tekemistä tai jotain? ei antanut nukkua ja ihan älytöntä yöllä tehdä jotain remppaa. Miksi mies voinut siivota kaappia aikaisemmin ennen joulua. Tollasella miehelle sopii joku taiku nainen. Ei kukaan normi nainen tuollaiseen miehen kelkkaan lähde.