Mies reissuhommissa ja olen huomannut rakastavani ehkä enemmän ideaa miehestäni kuin itse miestä..

[hyvät neuvot kalliit]

Mitähän tässä pitäisi tehdä? Meillä on mies nyt tehnyt poikkeuksellisesti reissuhommia muutaman viikon. On siis viikot pois kotoa tai ainakin osan viikosta.

Tänä aikana olen huomannut, että meillä menee lasten kanssa paljon paremmin ilman häntä. Toki lapsilla on ikävä ja itsekin välillä kaipaan, mutta kuvittelen samalla mieheni joksikin aivan toiseksi, unelmamieheksi. Ja todellisuus iskee kovaa kun hän tulee takaisin.

Mieheni ei siis missään nimessä ole huono aviomies tai huono isä. Ongelma on enemmän siinä, että olemme niin erilaisia ihmisiä että helpompi olla ja elää erikseen. Huomaan jaksavani lastenkin kanssa paljon paremmin kun mies ei ole kotona. Kun hän on kotona minä ikään kuin passivoidun ja hän saa hoitaa kotia ja lapsia.

Nyt mietin, että kannattaisikohan sitä erota näiden aatosten takia? Lähteä hyvän miehen luota, koska viihdyn ehkä paremmin yksin? Hajottaa lasten koti oman itseni takia?

 

[Esco]

Vaikea sanoa. Itsesi on pohdittava sitä ja tehtävä päätös. Pitkään ei kannata kitua. Yksi vaihtoehto on, että yrittäisitte kehittää parisuhdettanne antoisammaksi.

 

[ap]

Vaikea sanoa. Itsesi on pohdittava sitä ja tehtävä päätös. Pitkään ei kannata kitua. Yksi vaihtoehto on, että yrittäisitte kehittää parisuhdettanne antoisammaksi.

Pitkään oon jo miettinyt samaa asiaa. Nyt tämä jotenkin konkretisoitui kun pääsi vähän kokeilemaan arkea ilman toista. Huomasin pitäväni siitä.

Haluaisin kyllä edelleen myös olla mieheni kanssa, mutta häiritsee ettei mies halua tai ole kiinnostunut panostamaan suhteeseemme. Monesti olen yrittänyt puhua, mutta hänen kanssaan ei voi keskustella. Hän ei siis halua keskustella ja suuttuu aina kun yritän aloittaa keskustelua. Ihan sama mikä aihe, häntä kiinnostaa vain koneet ja vehkeet ja niistä hän juttelee kaveriensa kanssa.

Meillä on kyllä ihan hauskaa jos menemme vaikka ystävien kanssa jonnekin. Tosin loppuillasta luultavasti jompi kumpi suuttuu, etenkin jos alkoholia on ollut mukana.

 

[hei]

Onko miehelläs samanlaiset aatokset susta nyt kun olette erillään viikot? Että hälläkin olis vapaampi tai helpompi olla ilman sua? Tuli vaan mieleen kun kirjoitit että olette niin erilaisia.

 

[maisa]

Kuulostaa aika tutulta. Mun mies oli vuosikaudet reissuhommissa, alkuun pelkäsin sitä hetkeä kun huomaisin tottuneeni hänen poissaoloonsa. No se hetki tuli ja meni. Sitten aloin pelätä miten tottuisin siihen kun reissaaminen loppuu, no vaikeaa se on ollutkin.

 

[maisa]

Kuulostaa aika tutulta. Mun mies oli vuosikaudet reissuhommissa, alkuun pelkäsin sitä hetkeä kun huomaisin tottuneeni hänen poissaoloonsa. No se hetki tuli ja meni. Sitten aloin pelätä miten tottuisin siihen kun reissaaminen loppuu, no vaikeaa se on ollutkin.

 

[Esco]

Vaikea sanoa. Itsesi on pohdittava sitä ja tehtävä päätös. Pitkään ei kannata kitua. Yksi vaihtoehto on, että yrittäisitte kehittää parisuhdettanne antoisammaksi.

Pitkään oon jo miettinyt samaa asiaa. Nyt tämä jotenkin konkretisoitui kun pääsi vähän kokeilemaan arkea ilman toista. Huomasin pitäväni siitä.

Haluaisin kyllä edelleen myös olla mieheni kanssa, mutta häiritsee ettei mies halua tai ole kiinnostunut panostamaan suhteeseemme. Monesti olen yrittänyt puhua, mutta hänen kanssaan ei voi keskustella. Hän ei siis halua keskustella ja suuttuu aina kun yritän aloittaa keskustelua. Ihan sama mikä aihe, häntä kiinnostaa vain koneet ja vehkeet ja niistä hän juttelee kaveriensa kanssa.

Meillä on kyllä ihan hauskaa jos menemme vaikka ystävien kanssa jonnekin. Tosin loppuillasta luultavasti jompi kumpi suuttuu, etenkin jos alkoholia on ollut mukana.

Sun on saatava mies ymmärtämään, että nyt on tosipaikka ja että nyt on otettava kissa pöydälle. Ellei miehesi suostu edes keskustelemaan ongelmista, tulevaisuus miehen kanssa voi olla toivoton.

Kukaan ei voi varsinaisesti muuttua, mutta toisen huomioon ottamista ja hyväksymistä voi opetella jos on motivaatiota. Yritä saada käyntiin prosessi, jonka tarkoituksena on selvittää jatkomahdollisuudet ja ellei se ala näyttää valoisalta - tee toinen ratkaisu.

 

[ap]

Onko miehelläs samanlaiset aatokset susta nyt kun olette erillään viikot? Että hälläkin olis vapaampi tai helpompi olla ilman sua? Tuli vaan mieleen kun kirjoitit että olette niin erilaisia.

Vaikea sanoa. Kun hän ei tosiaan juttele yhtään mistään.

Unelmoin itse romanttisesta rakkaudesta, jossa osoitetaan huomiota toisille julkisestikin, jutellan läpi yön, harrastetaan ja unelmoidaan yhdessä. Ollaan helliä ja hempeitä. Ja niin rakastuneita, että muutkin sen huomaavat.

Oma suhde on kutakuinkin sitä, että julkisesti lähinnä vittuillaan toiselle (huumorimielessä, mutta kuitenkin), ei hellitä, mies jos koskee niin se on aina jonkin sortin kourimista, hellät sanat ovat enemmänkin irstaita vitsejä tai ronskeja ehdotuksia. Minusta tuntuu, että koen seksuaalista häirintää omassa kodissani.

"Mistä tulee mies, joka puhuu eikä huutele?" laulaa Lauri Tähkä. Tätä minä kaipaan, aitoa keskustelukumppania. Oma mies vain "huutelee" ja kännissä puhuu minusta kaikille kuin mistäkin baaripokasta (tyyliin: kato, eikös ookkin hyvä perse tolla mun vaimolla?)

 

[ap]

Vaikea sanoa. Itsesi on pohdittava sitä ja tehtävä päätös. Pitkään ei kannata kitua. Yksi vaihtoehto on, että yrittäisitte kehittää parisuhdettanne antoisammaksi.

Pitkään oon jo miettinyt samaa asiaa. Nyt tämä jotenkin konkretisoitui kun pääsi vähän kokeilemaan arkea ilman toista. Huomasin pitäväni siitä.

Haluaisin kyllä edelleen myös olla mieheni kanssa, mutta häiritsee ettei mies halua tai ole kiinnostunut panostamaan suhteeseemme. Monesti olen yrittänyt puhua, mutta hänen kanssaan ei voi keskustella. Hän ei siis halua keskustella ja suuttuu aina kun yritän aloittaa keskustelua. Ihan sama mikä aihe, häntä kiinnostaa vain koneet ja vehkeet ja niistä hän juttelee kaveriensa kanssa.

Meillä on kyllä ihan hauskaa jos menemme vaikka ystävien kanssa jonnekin. Tosin loppuillasta luultavasti jompi kumpi suuttuu, etenkin jos alkoholia on ollut mukana.

Sun on saatava mies ymmärtämään, että nyt on tosipaikka ja että nyt on otettava kissa pöydälle. Ellei miehesi suostu edes keskustelemaan ongelmista, tulevaisuus miehen kanssa voi olla toivoton.

Kukaan ei voi varsinaisesti muuttua, mutta toisen huomioon ottamista ja hyväksymistä voi opetella jos on motivaatiota. Yritä saada käyntiin prosessi, jonka tarkoituksena on selvittää jatkomahdollisuudet ja ellei se ala näyttää valoisalta - tee toinen ratkaisu.

Meillä on tää prosessi ollut "käynnissä" jo pari vuotta. Aina sanon miehelle, että nyt on viimeinen pisara ja monta kertaa ollaan jo meinattu erota. Mies parantaa hetkeksi tapansa, mutta joka kerta tuo hetki on lyhyempi kuin edellinen. Ja minä vain en ole osannut lähteä.

Ajattelen jotenkin ehkä hassusti, että itse olen valintani tehnyt naidessani tämän miehen. Ei tästä siis voi lähteä kun päällisin puolin kaikki on hyvin.

 

[ap]

Ja meillä ei siis kaikki ole huonosti nytkään, mutta taidan itse vain viihtyä paremmin sinkkuna.

 

[hei]

Onko miehelläs samanlaiset aatokset susta nyt kun olette erillään viikot? Että hälläkin olis vapaampi tai helpompi olla ilman sua? Tuli vaan mieleen kun kirjoitit että olette niin erilaisia.

Vaikea sanoa. Kun hän ei tosiaan juttele yhtään mistään.

Unelmoin itse romanttisesta rakkaudesta, jossa osoitetaan huomiota toisille julkisestikin, jutellan läpi yön, harrastetaan ja unelmoidaan yhdessä. Ollaan helliä ja hempeitä. Ja niin rakastuneita, että muutkin sen huomaavat.

Oma suhde on kutakuinkin sitä, että julkisesti lähinnä vittuillaan toiselle (huumorimielessä, mutta kuitenkin), ei hellitä, mies jos koskee niin se on aina jonkin sortin kourimista, hellät sanat ovat enemmänkin irstaita vitsejä tai ronskeja ehdotuksia. Minusta tuntuu, että koen seksuaalista häirintää omassa kodissani.

"Mistä tulee mies, joka puhuu eikä huutele?" laulaa Lauri Tähkä. Tätä minä kaipaan, aitoa keskustelukumppania. Oma mies vain "huutelee" ja kännissä puhuu minusta kaikille kuin mistäkin baaripokasta (tyyliin: kato, eikös ookkin hyvä perse tolla mun vaimolla?)

Kuulostaa tosiaan aika ronskilta. Ei ihmekään että sulla on tommoset fiilikset kun miehes pitää sua noin itsestäänselvyytenä

 

[ap]

Kuulostaa tosiaan aika ronskilta. Ei ihmekään että sulla on tommoset fiilikset kun miehes pitää sua noin itsestäänselvyytenä

Sinäpä sen sanoit, mies tosiaan pitää minua itsestäänselvyytenä. Ja olen jo liian monta kertaa meinannut lähteä eli erolla uhkaus ei ole enää vaihtoehto. Se on joko lähdettävä tai tyydyttävä tähän. Tiedän, että mies tuskin tulee koskaan muuttumaan ellei ihmeitä tapahdu. Hän on saanut perhe-elämästä tälläisen mallin, niin paha sitä on lähteä muuttamaan.

 

[Esco]

Vaikea sanoa. Itsesi on pohdittava sitä ja tehtävä päätös. Pitkään ei kannata kitua. Yksi vaihtoehto on, että yrittäisitte kehittää parisuhdettanne antoisammaksi.

Pitkään oon jo miettinyt samaa asiaa. Nyt tämä jotenkin konkretisoitui kun pääsi vähän kokeilemaan arkea ilman toista. Huomasin pitäväni siitä.

Haluaisin kyllä edelleen myös olla mieheni kanssa, mutta häiritsee ettei mies halua tai ole kiinnostunut panostamaan suhteeseemme. Monesti olen yrittänyt puhua, mutta hänen kanssaan ei voi keskustella. Hän ei siis halua keskustella ja suuttuu aina kun yritän aloittaa keskustelua. Ihan sama mikä aihe, häntä kiinnostaa vain koneet ja vehkeet ja niistä hän juttelee kaveriensa kanssa.

Meillä on kyllä ihan hauskaa jos menemme vaikka ystävien kanssa jonnekin. Tosin loppuillasta luultavasti jompi kumpi suuttuu, etenkin jos alkoholia on ollut mukana.

Sun on saatava mies ymmärtämään, että nyt on tosipaikka ja että nyt on otettava kissa pöydälle. Ellei miehesi suostu edes keskustelemaan ongelmista, tulevaisuus miehen kanssa voi olla toivoton.

Kukaan ei voi varsinaisesti muuttua, mutta toisen huomioon ottamista ja hyväksymistä voi opetella jos on motivaatiota. Yritä saada käyntiin prosessi, jonka tarkoituksena on selvittää jatkomahdollisuudet ja ellei se ala näyttää valoisalta - tee toinen ratkaisu.

Meillä on tää prosessi ollut "käynnissä" jo pari vuotta. Aina sanon miehelle, että nyt on viimeinen pisara ja monta kertaa ollaan jo meinattu erota. Mies parantaa hetkeksi tapansa, mutta joka kerta tuo hetki on lyhyempi kuin edellinen. Ja minä vain en ole osannut lähteä.

Ajattelen jotenkin ehkä hassusti, että itse olen valintani tehnyt naidessani tämän miehen. Ei tästä siis voi lähteä kun päällisin puolin kaikki on hyvin.

Eihän se tietty helppoa ole lopettaa liittoa oli tunteet siten millaiset oli. Jos pystyisitte lopettamaan sen yhteisymmärryksessä siten, että se olisi molempien mielestä oikea ratkaisu, välttyisitte eron jälkeiseltä itkulta ja hammastenkiristykseltä.

Jos lakaisette ongelman maton alle ja yritätte jatkaa entiseen malliin, saattaa tulla vakava kriisi joka sitten tekee liitostanne lopun. Tämä on se huonompi, raastava tapa.

 

[ap]

Eihän se tietty helppoa ole lopettaa liittoa oli tunteet siten millaiset oli. Jos pystyisitte lopettamaan sen yhteisymmärryksessä siten, että se olisi molempien mielestä oikea ratkaisu, välttyisitte eron jälkeiseltä itkulta ja hammastenkiristykseltä.

Jos lakaisette ongelman maton alle ja yritätte jatkaa entiseen malliin, saattaa tulla vakava kriisi joka sitten tekee liitostanne lopun. Tämä on se huonompi, raastava tapa.

Jotenkin epäilen, että tuon miehen kanssa ei voi erota sovussa ja sivistyneesti. Hän kuitenkin riitauttaa asian ja alkaa tappelemaan vähintään lapsista. Sitä en halua. Miten voisi saada toisen itse haluamaan eroa, ilman että ilmapiiri kotona muuttuu sietämättömäksi? En halua lasten kärsivän.

 

[No]

Meillä kans mies oli reissuhommissa viikot.. aluksi oli ikävä, toivoi ja odotti viikonloppuja ja miehen kotiin tuloa. Sitte siihen tottui. Viihdyin itsekseni..ilman miestäni ja lasten kanssa päivä päivältä aina vaan paremmin. Lopuksi en enää edes kaivannu miestä kotiin. Ja eroonhan se sitte päättyi. Näin meillä.. Tsemppiä!

 

[Esco]

Eihän se tietty helppoa ole lopettaa liittoa oli tunteet siten millaiset oli. Jos pystyisitte lopettamaan sen yhteisymmärryksessä siten, että se olisi molempien mielestä oikea ratkaisu, välttyisitte eron jälkeiseltä itkulta ja hammastenkiristykseltä.

Jos lakaisette ongelman maton alle ja yritätte jatkaa entiseen malliin, saattaa tulla vakava kriisi joka sitten tekee liitostanne lopun. Tämä on se huonompi, raastava tapa.

Jotenkin epäilen, että tuon miehen kanssa ei voi erota sovussa ja sivistyneesti. Hän kuitenkin riitauttaa asian ja alkaa tappelemaan vähintään lapsista. Sitä en halua. Miten voisi saada toisen itse haluamaan eroa, ilman että ilmapiiri kotona muuttuu sietämättömäksi? En halua lasten kärsivän.

Kyllähän se nyt siltä vaikuttaa, että ilman kärsimyksiä ette erosta selviä. Sopuisat erot ovatkin paljon harvinaisempia kuin riitaisat.

Voihan sitä ehkä saada toisenkin haluamaan eroa, mutta keinot ovat arveluttavia. Joskus totuus tietysti auttaa kuten tunteistaan ja toiveistaan kertominen.

 

[ap]

Eihän se tietty helppoa ole lopettaa liittoa oli tunteet siten millaiset oli. Jos pystyisitte lopettamaan sen yhteisymmärryksessä siten, että se olisi molempien mielestä oikea ratkaisu, välttyisitte eron jälkeiseltä itkulta ja hammastenkiristykseltä.

Jos lakaisette ongelman maton alle ja yritätte jatkaa entiseen malliin, saattaa tulla vakava kriisi joka sitten tekee liitostanne lopun. Tämä on se huonompi, raastava tapa.

Jotenkin epäilen, että tuon miehen kanssa ei voi erota sovussa ja sivistyneesti. Hän kuitenkin riitauttaa asian ja alkaa tappelemaan vähintään lapsista. Sitä en halua. Miten voisi saada toisen itse haluamaan eroa, ilman että ilmapiiri kotona muuttuu sietämättömäksi? En halua lasten kärsivän.

Kyllähän se nyt siltä vaikuttaa, että ilman kärsimyksiä ette erosta selviä. Sopuisat erot ovatkin paljon harvinaisempia kuin riitaisat.

Voihan sitä ehkä saada toisenkin haluamaan eroa, mutta keinot ovat arveluttavia. Joskus totuus tietysti auttaa kuten tunteistaan ja toiveistaan kertominen.

Niin monta kertaa jo oon yrittänytkin kertoa, mutta kun aina tulee tappelu jos pitäisi jostain keskustella. Ei jaksa enää yrittää.. Ja se ei tiedä hyvää suhteelle kun halu yrittää on mennyt. Ehkä tämä on enemmän sisäistä taistelua itseni kanssa, että onko minulla oikeus erota tälläisestä syystä?

 

[hei]

Ap, sulla on vain yksi elämä, käytä se niin ettei tarvi kiikkustuolissa katua.. Voimia sinulle!

 

[ap]

Ap, sulla on vain yksi elämä, käytä se niin ettei tarvi kiikkustuolissa katua.. Voimia sinulle!

Mutta kun siihen elämään kuuluu kaksi lastakin. Eikö minun äitinä pidä aina ensin ajatella heitä?

 

[Esco]

Eihän se tietty helppoa ole lopettaa liittoa oli tunteet siten millaiset oli. Jos pystyisitte lopettamaan sen yhteisymmärryksessä siten, että se olisi molempien mielestä oikea ratkaisu, välttyisitte eron jälkeiseltä itkulta ja hammastenkiristykseltä.

Jos lakaisette ongelman maton alle ja yritätte jatkaa entiseen malliin, saattaa tulla vakava kriisi joka sitten tekee liitostanne lopun. Tämä on se huonompi, raastava tapa.

Jotenkin epäilen, että tuon miehen kanssa ei voi erota sovussa ja sivistyneesti. Hän kuitenkin riitauttaa asian ja alkaa tappelemaan vähintään lapsista. Sitä en halua. Miten voisi saada toisen itse haluamaan eroa, ilman että ilmapiiri kotona muuttuu sietämättömäksi? En halua lasten kärsivän.

Kyllähän se nyt siltä vaikuttaa, että ilman kärsimyksiä ette erosta selviä. Sopuisat erot ovatkin paljon harvinaisempia kuin riitaisat.

Voihan sitä ehkä saada toisenkin haluamaan eroa, mutta keinot ovat arveluttavia. Joskus totuus tietysti auttaa kuten tunteistaan ja toiveistaan kertominen.

Niin monta kertaa jo oon yrittänytkin kertoa, mutta kun aina tulee tappelu jos pitäisi jostain keskustella. Ei jaksa enää yrittää.. Ja se ei tiedä hyvää suhteelle kun halu yrittää on mennyt. Ehkä tämä on enemmän sisäistä taistelua itseni kanssa, että onko minulla oikeus erota tälläisestä syystä?

Tietysti sinulla on oikeus. Meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme ja elää sellainen elämä kuin itse haluamme. Onnea tulevaisuuteen!

 

[ap]

Kiitos vastauksista! Hyvä saada edes jollekin näistä tunteista puhua.

"Se ei ole oikea, jonka kanssa voi elää, vaan se, jota ilman ei voi elää."

 

[No]

Lapset kyllä vaistoavat, jos vanhempien välit ja suhde eivät ole kunnossa. Siitä on lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä, jos vanhemmat ovat yhdessä vain lasten takia. Se ei ole syy jäädä suhteeseen. Toki moni asia vaikuttaa.. nämä asiat eivät ole mitään yksinkertaisia. Yleensä erot on kipeitä.. kriisitilanteita, mutta joskus ero vain on paras ratkaisu tai vähemmän huono ratkaisu. Voimia! :hug:

 

[ap]

Lapset kyllä vaistoavat, jos vanhempien välit ja suhde eivät ole kunnossa. Siitä on lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä, jos vanhemmat ovat yhdessä vain lasten takia. Se ei ole syy jäädä suhteeseen. Toki moni asia vaikuttaa.. nämä asiat eivät ole mitään yksinkertaisia. Yleensä erot on kipeitä.. kriisitilanteita, mutta joskus ero vain on paras ratkaisu tai vähemmän huono ratkaisu. Voimia! :hug:

Kiitos! Tiedän kyllä tämän. MUTTA. Kun tämäkään suhde ei nyt ihan kamala ole. Pitäisikö sen olla ennen kuin voi erota? Tiedän, että päätös on yksin minun. Mutta pitäisi kai silti puhua edes jollekin tästä ihan livenäkin..

 

[No]

Totta.. sun on itse tehtävä ratkaisut. Kukaan toinen ei pysty sanomaan, mikä on oikea ja mikä väärä ratkaisu teiän tilanteessa. Sun on itse tiedettävä, mikä sulla on se raja, jolloin suhde on "ihan kamala". Kannattaa katsoa kokonaisuutta ja sun omaa hyvinvointia. Lapsetkin voivat hyvin, kun äiti ja isä voivat hyvin.

 

[NaimaAslakki]

Ja meillä ei siis kaikki ole huonosti nytkään, mutta taidan itse vain viihtyä paremmin sinkkuna.

Miksi kaikki paskanlässyttäjä ongelmat ovat nimimerkillä "ap" duunattuja.

Aslakki ei tykkää. Aslakki saattaa suopungilla kopaista jos kohalle sattuu tuommoinen lässyn lässy.