Herätin sen, kun olin menossa nukkuun, että voisko laittaan pannuhuoneesta (varastossa) lämpöjä kovemmalle, kun varsinkin nuorimmalla (joka on kuumeessa, flunssassa ja vatsataudissa) tuntu olevan kylmä, kun ei nuku ikinä peitto päällä. (Oli kyllä 2 kerrosta vaatetta, muttei riittäny.)
Mies naksahti ja alko kiroileen ja haukkuun, vei oman peittonsa ja tyynynsä olohuoneen sohvalle. Sanoin sille ihan ystävällisesti, että älä nuku siinä, kun sää kuorsaat (on ennenkin ollu puhetta, että nuorin herää, jos siinä nukkuu, kun kaikuu sitten koko talo). Mies tästä hermostu vielä lisää ja meni makkarin ovelle ja sano, että nyt sää lähdet tästä talosta vetään ja ei meinannu päästää mua nukkuun makuuhuoneeseen. Sanoin rauhallisesti, että rauhotu ja herää, voitko käydä siellä pannuhuoneessa. (Itse olisin menny, mutta miehen mielestä laitan aina liikaa lämpöö, vahingossa voinkin laittaa, mutten yleensä kyllä.)
Pääsin huoneeseen, jatku haukkumista ja kiroilua. Menin sänkyyn, mies lähti eteiseen. Tuli ihan hiljasta, kävin kattoon, mitä se tekee. Nuorin alko jo äänteleen siinä metelissä ja yritin hys, hys miestä puhuun hiljempaa. Onneks tuli hiljasta. Mies seiso siellä ja tuijotti eteensä. Menin takasin makkariin sänkyyn ja mies marssii sitten hakeen puhelimensa ja tönää lujaa sänkyä ja sanoo viä: kusipää.
Mies tuli tänne työhuoneeseen patjalle nukkuun. Kävin sammuttaan siltä valot, nukku valot päällä ja vielä raotti silmiään ja sano: kusipää.
Kävin itse laittamassa pannuhuoneessa sitten sitä läpöä lisää. Itkin taas sen jälkeen sängyssä ja rukoilin parempaa huomista. Aamulla mies lähti töihin ennen seittämää ja lähetin sen perään viestin, että joulu ollaan vielä yhdessä, heti lähden nuorimmaisen ja keskimmäisen kanssa, kun saan koulutus- tai työpaikan. :/
Eilen, siis EILEN oli puhetta, siis mies itse lupas, että alkaa puhua mulle nätimmin. Se on töissä seittämästä iltakuuteen ja tulee rähiseen lapsille ja haukkuun mua ja mesoon. En ymmärrä. :headwall:
Se soitti sitten aamulla töistä, että ei tiedä, mikä sillä naksahti. No, en tiedä minäkään... Hän ymmärsi, etten minä tehny mitään ärsyttääkseni häntä. Mies ei edes muista puoliakaan, mitä teki. Kerroin hänelle yön tapahtumat ja hän itsekkin ihmetteli ja lupasi muuttaa käytöstään. Kertaakaan ei pyytänyt anteeksi ja on ennenkin luvannut kaikenalaista.
Tuli hakeen keskimmäistä mukaansa autoon johonkin työkeikalle sitten puhelun jälkeen ja oli niinkuin ei mitään. No, ei lasten aikana paranekkaan jutella, mutta ei näytä mitään katumuksen merkkejä.
Ei sentään heittäny seinään, heittäny mun teemukeja ympäriinsä tai huoritellu niinkun yleensä, jotain hyvää sentään. :/ :x
