mies sitten otti ja suuttui..taas :(

[Lopussa!!!]

siis mä en kohta enää yksinkertaisesti jaksa!!
olen ollut vuosia masentunut ja nyt erinäisten ongelmien vuoksi tuntuu taas että seinät kaatuvat päälle. ei mulla ole oikein ketää tukijaa eikä apuja.
olen niin totaalisen väsynyt kaikeen, itseeni
mitään en meinaa enää jaksaa, lapsille vaan äksyilen ja hermostun pienistä.
tuntuu että meidän perhe-elämä on yhtä kaaosta.
Lapset on ihania ja suloisia, rakastan heitä yli kaiken! mutta mietin, pilaanko heidän elämänsä
Mieheni ei tunnu ottavan tilaani tosissaan, pystynhän pakolla hoitamaan välttämättömät kotityöt ja lapset hoidan.
Mies valittaa mun vioista, mokista jne. ja esim. sanoo näin että jos hän lämmittää vauvalle iltavellin, minä syötän .tai sitten toistepäin. toivoisin että hän edes kerran sanoisi että istu sinä, minä hoidan..
Mä en enää tiedä mitä tekisin, kun oma mieskään ota mun masennusta ja huonovointisuuttani tosissaan. pitääkö mun pyytää itseni hoitoon jotta hän uskoisi

 

[samperi]

Siis ootko hakenut mitään hoitoa masennukseen?

Välttämättä mieheskään ei sitä tajua, et sulla ei oikeasti ole asiat nyt hyvin
Mitäs jos pyydät häntä hoitamaan vauvan iltasyötön, niin mitä mies tuumaa?

 

[äiskä]

mistäpäin oot? mulla samanlaisia ongelmia aikoinaan,nyt muita kun lapset on jo isompia..

 

[HelloShitty]

jos oot selittäny tilantees ukolle eikä silti tapahdu muutosta niin sit ei oo enää ymmärryksestä kiinni. auttaisko jos joku ulkopuolinen kertois sun ukolle mikä on homman nimi?
:hug: :hug:

 

[ap]

jos oot selittäny tilantees ukolle eikä silti tapahdu muutosta niin sit ei oo enää ymmärryksestä kiinni. auttaisko jos joku ulkopuolinen kertois sun ukolle mikä on homman nimi?
:hug: :hug:

olen kertonut ja selittänyt, kuvaillut oloani niin hyvin kuin vain voin
ei muutosta miehen puolelta

 

[ap]

Siis ootko hakenut mitään hoitoa masennukseen?

Välttämättä mieheskään ei sitä tajua, et sulla ei oikeasti ole asiat nyt hyvin
Mitäs jos pyydät häntä hoitamaan vauvan iltasyötön, niin mitä mies tuumaa?

mulla ollut masennus useamman vuoden. välillä parempi, nyt taas huonompi olo.
olen hakenut apua, olen saanut jonkin verran terapiaa (muutama kerta yksilöter.+ryhmäter.). mulla on myös lääkitys.
mutta en pääse juuri koskaan kotoa ilman lapsia, kaipaisin mieheni tukea..

 

[??]

Varaa aika terveyskeskukseen ja pyydä lääkärinlausunto sekä että saat apua vointiisi.
Viikko pari ja voit jo paremmin kun lääkkeet tai terapia alkaa auttamaan

 

[HelloShitty]

jos oot selittäny tilantees ukolle eikä silti tapahdu muutosta niin sit ei oo enää ymmärryksestä kiinni. auttaisko jos joku ulkopuolinen kertois sun ukolle mikä on homman nimi?
:hug: :hug:

olen kertonut ja selittänyt, kuvaillut oloani niin hyvin kuin vain voin
ei muutosta miehen puolelta

tuttu juttu. sympatiat täältä. :hug: käyt varmaan terapiassa...voisko ukko tulla mukaan/mennä sinne juttelemaan yksin? ei ne miehet tajuu kun me naiset sanotaan jotain..vaatii alan ammattilaista. surullista mutta totta. |O

 

[??]

sulla on siis jo apua, hmm
ehkä osasto jakso auttaisi??

 

[Kotiäiti]

Miehillä on taipumus haluta "korjata" asioita... ja tunnepuolen jutuissa kun se ei niin vain onnistu niin ärsyyntyvät ja sulkevat korvansa. Puhu asiasta neuvolassa, tai tee netissä masennustesti ja mene tulosten kanssa lääkärille. Sitten miehesikin ehkä ottaisi asian tosissaan.

 

[samperi]

Jos siulla on yhä masennusta, niin taidat tartteta ajan lääkärille, ei taida lääkitys riittää

Mitenkähän sen siun miehes sais tajuaa, et siä et oikeesti jaksa
:/ :hug:

 

[Kotiäiti]

Nyt vasta tuli näkyviin nuo jutut että oletkin jo hoitoakin saanut...

 

[ap]

jos oot selittäny tilantees ukolle eikä silti tapahdu muutosta niin sit ei oo enää ymmärryksestä kiinni. auttaisko jos joku ulkopuolinen kertois sun ukolle mikä on homman nimi?
:hug: :hug:

olen kertonut ja selittänyt, kuvaillut oloani niin hyvin kuin vain voin
ei muutosta miehen puolelta

tuttu juttu. sympatiat täältä. :hug: käyt varmaan terapiassa...voisko ukko tulla mukaan/mennä sinne juttelemaan yksin? ei ne miehet tajuu kun me naiset sanotaan jotain..vaatii alan ammattilaista. surullista mutta totta. |O

mun terapiasta on jo reilu vuosi aikaa.. olin ryhmäterapiassa ja muutaman kerran yksilöterapiassa mielenterveyskeskuksessa. siellä kuitenkin sanottiin etteivät pysty enää antamaan terapiaa, vaan mun pitäisi hakea jotakin tukirahaa ja etsiä yksityinen terapeutti.
siihen en ole kyennyt ja mieskin sanoo ettei se oikein ole rahallisesti mahdollsita

 

[mie]

Meillä ei myöskään mies ottanut mua todesta.....asiat alkoi hoitumaan ja sutviutumaan vasta siinä vaiheessa kun päätettiin että erotaan.

 

[ap]

sulla on siis jo apua, hmm
ehkä osasto jakso auttaisi??

yritän vaan päivästä toiseen jaksaa ja jaksaa, en anna itseni "romahtaa".
pelkään että menetän lapseni jos joudun "hoitoon"

 

[HelloShitty]

ap...jos arki kotona alkaa mennä liian vaikeeks niin pääset hetkeks lepäämään esim. turvakotiin. ite olin siellä pari yötä kun todettiin masennus. teki hyvää olla vähän aikaa pois...jutella ihmisten kaa...ota yhteyttä teiän lähimpään. ei sinne vaan väkivaltauhrit mee.

sit oon myös huomannu tästä mun ukosta että miehillä on usien tapa kieltää vaikeita asioita. kai ne luulee että ne menee ohi kun pyyhkäsee niitä maton alle. :headwall:

 

[samperi]

sulla on siis jo apua, hmm
ehkä osasto jakso auttaisi??

yritän vaan päivästä toiseen jaksaa ja jaksaa, en anna itseni "romahtaa".
pelkään että menetän lapseni jos joudun "hoitoon"

Voin kertoa, että sen takia et lapsias menetä :wave:
*just "hoidosta" tulleena*

 

[HelloShitty]

sulla on siis jo apua, hmm
ehkä osasto jakso auttaisi??

yritän vaan päivästä toiseen jaksaa ja jaksaa, en anna itseni "romahtaa".
pelkään että menetän lapseni jos joudun "hoitoon"

ei niin käy. parempi että ite meet hakee lisää apua ku että "saat" sitä pakolla ku et enää pysy kasassa. usko vaan..oon käyny läpi nää hommat...ja ei oo kukaan vieny lapset pois. rilanne pitää olla tosi paha ennen ku ihmiset puuttuu siihen. tärkeintä tällä hetkellä olis että sä saat ittes kondikseen. lapset tarvii terveen äidin...ja ei se sun olo parane sillä että oot yksin sun olon kaa. :hug:

 

[??]

Joissakin paikoissa voi lapsetkin ottaa osastolle, kuitenkin et sä lapsia menetä!!
menetät ne kun romahdat ja alat saada pakolla hoitoa kotiin

 

[ap]

mut kun ei mulla ole oikeen ketään :`(
mies suuttui kun en ollut valmis petihommiin tuntupa taas hyvälle...

 

[HelloShitty]

jos oot selittäny tilantees ukolle eikä silti tapahdu muutosta niin sit ei oo enää ymmärryksestä kiinni. auttaisko jos joku ulkopuolinen kertois sun ukolle mikä on homman nimi?
:hug: :hug:

olen kertonut ja selittänyt, kuvaillut oloani niin hyvin kuin vain voin
ei muutosta miehen puolelta

tuttu juttu. sympatiat täältä. :hug: käyt varmaan terapiassa...voisko ukko tulla mukaan/mennä sinne juttelemaan yksin? ei ne miehet tajuu kun me naiset sanotaan jotain..vaatii alan ammattilaista. surullista mutta totta. |O

mun terapiasta on jo reilu vuosi aikaa.. olin ryhmäterapiassa ja muutaman kerran yksilöterapiassa mielenterveyskeskuksessa. siellä kuitenkin sanottiin etteivät pysty enää antamaan terapiaa, vaan mun pitäisi hakea jotakin tukirahaa ja etsiä yksityinen terapeutti.
siihen en ole kyennyt ja mieskin sanoo ettei se oikein ole rahallisesti mahdollsita

mä kävin semmosessa paikassa ku perheasianneuvottelukeskus. ilmaista. meet nyt vaan terkkariin/sossun vaatimaan terpiaa...ei kai kukaan jolla on masis voi jäädä ilman jos ite kokee sen tarpeellisena. luulis sen olevan yleensä päinvastoin. vaadi sitä hoitoa nyt! :hug: :hug:

 

[äiskä]

Meillä ei myöskään mies ottanut mua todesta.....asiat alkoi hoitumaan ja sutviutumaan vasta siinä vaiheessa kun päätettiin että erotaan.

sama juttu..

 

[HelloShitty]

mut kun ei mulla ole oikeen ketään :`(
mies suuttui kun en ollut valmis petihommiin tuntupa taas hyvälle...

sun ei tarvii/kuulu tuntea syyllisyyttä siitä. usko vaan. okei..tiedän se on helpompaa sanottua ku tehty..mutta jos mies ei tajuu sitä niin se on sen ongelma..ei sun.

 

[äiskä]

mut kun ei mulla ole oikeen ketään :`(
mies suuttui kun en ollut valmis petihommiin tuntupa taas hyvälle...

jotenkin niin tutun kuullosta.. kaipaatko vertaistukea? mistä päin oot?

 

[ymmärrän]

Mun mies oli just tollanen..
otin eron ja tuntuu et sillä on nyt kova ikävä. Edelleen mua kalvaa nuo asiat kuten välinpitämättönyys, väheksyminen jne enkä takaisin ota enne kuin myöntää ja ymmärtää.

Tiedän niin hyvin miltä susta tuntuu, juuri tuo seksi, nuo jutut että jos mä lämmitän niin sä syötät jne.. Kaikki tuo vaan musertaa sua enemmän!
Mieti tarkasti mitä haluat ja olisitko onnellisempi ja voisitko paremmin jos ottaisitte vaikka asumuseron?
Voimia ja siunausta sulle!