S
surullinen ap
Vieras
Huoh... Tiedän että tästä asiasta valittamisesta saa täällä vaan kuraa niskaan ja inhottavaksi äitipuoleksi haukutaan, joten teen selväksi ettei miehen lapsen meillä olo joka toinen viikko ole minulle mikään ongelma. Lapsikin on aina suhtautunut minuun ihan kivasti. Nyt kuitenkin kun meillä on vauva, niin mieheni suhtautuminen tähän omaan lapseensa on jotenkin liian paapovaa ja melkein tuntuu että haluaisi viestittää lapselleen että vauva ei ole niin tärkeä kuin hän. Minusta taas lasten pitäisi olla saman arvoisia. Sanottakoon myös ettei miehen lapselle tämä meidän vauva ole ollut mikään ongelma, ei huomattavaa sisarkateutta, uteliaisuutta on vauvasta, muttei vielä ole kovin kiinnostunut koska eihän tämän ikäinen vauva tee "mitään" vielä.
Tuntuu että sen viikon kun miehen lapsi on meillä, niin olen täysin kuin yksinhuoltaja. Mies ei osallistu millään tapaa vauvan hoitoon, välillä tuntuu ettei edes huomaisi koko vauvaa! Jouduin hoitelemaan vauvan itsekseni heti kun sektion jälkeen kotiin pääsin ja mies vain ärähteli minulle kun pyysin apua, olin todella kipeä! Ei voinut auttaa vaipan vaihdossa ja vauvan pukemisessa, koska piti katsoa kolmatta tuntia putkeen jotain piirrettyjä oman lapsensa kanssa. Nykyäänkin puuhastelee melkein ylikorostetun paljon oman lapsensa kanssa (huomattavasti enemmän kuin ennen) ja käytönnössä olen koko ajan itsekseni. Ihan kuin minut ja vauva olisi suljettu heidän oman pikku perheensä ulkopuolelle. Minusta voisimme hyvin joskus tehdä jotain kaikki yhdessäkin, onhan vauvamme kuitenkin miehen lapsen sisarus. Tuntuisi että mies voisi ajatella ettei lapsensa saa joutua "kärsimään" ollenkaan vauvan viemästä huomiosta, jota en ymmärrä koska kyllähän "tavallisissa" sisarussuhteissakin lapset oppivat että vanhemmat huomioivat molempia lapsia.
Ymmärtäisin tämän miehen käytöksen vielä jotenkin jos hän näkisi lastaan harvoin, vaikka vain joka toinen viikonloppu tai harvemmin ja haluaisi silloin erityisesti panostaa lapsen kanssa oloon, mutta miehen lapsi asuu meillä kuitenkin puolet kuukaudesta joten tavallista arkeakin tähän luulisi mahtuvan. Esimerkkinä kerron että mies normaalisti kylvettää vauvan kerran viikossa mutta hänen lapsensa ollessa meillä tämä ei tule kysymykseensään joten kaikki tämmöinen jää minulle. Ja pointti ei siis ole että minua haittaisi että joudun vaikkapa kylvettämään vauvan. Ihmettelen vaan että kuvitteleeko mies että hänen lapsensa jotenkin pahastuisi jos isä uhraisi 10min vauvalle päivässä... Mietin että millainen asenne tällä lapsella on pikkuveljeensä tämän kasvaessa jos oppii/huomaa olevansa aina parempi ja tärkeämpi
Ja ei, en halua että meidän yhteistä lasta suosittaisiin, vaan haluaisin tasapuolista kohtelua lasten välille! eikä johdu siitä että kyseessä on miehen lapsi, en hyväksyisi käytöstä vaikka isompikin lapsi olisi minun. Tuntuu vaan hankalalta sanoa asiasta kun kyseessä ei ole minun lapseni, pelkään miehen tulkitsevan asian niin että närkästymiseni johtuu nimenomaan siitä että kyseessä on miehen lapsi. Äh miten sekavaa...:/
Mies loistava ja rakastava isä vauvallekin silloin kun vanhempi lapsi on äidillään.
Tuntuu että sen viikon kun miehen lapsi on meillä, niin olen täysin kuin yksinhuoltaja. Mies ei osallistu millään tapaa vauvan hoitoon, välillä tuntuu ettei edes huomaisi koko vauvaa! Jouduin hoitelemaan vauvan itsekseni heti kun sektion jälkeen kotiin pääsin ja mies vain ärähteli minulle kun pyysin apua, olin todella kipeä! Ei voinut auttaa vaipan vaihdossa ja vauvan pukemisessa, koska piti katsoa kolmatta tuntia putkeen jotain piirrettyjä oman lapsensa kanssa. Nykyäänkin puuhastelee melkein ylikorostetun paljon oman lapsensa kanssa (huomattavasti enemmän kuin ennen) ja käytönnössä olen koko ajan itsekseni. Ihan kuin minut ja vauva olisi suljettu heidän oman pikku perheensä ulkopuolelle. Minusta voisimme hyvin joskus tehdä jotain kaikki yhdessäkin, onhan vauvamme kuitenkin miehen lapsen sisarus. Tuntuisi että mies voisi ajatella ettei lapsensa saa joutua "kärsimään" ollenkaan vauvan viemästä huomiosta, jota en ymmärrä koska kyllähän "tavallisissa" sisarussuhteissakin lapset oppivat että vanhemmat huomioivat molempia lapsia.
Ymmärtäisin tämän miehen käytöksen vielä jotenkin jos hän näkisi lastaan harvoin, vaikka vain joka toinen viikonloppu tai harvemmin ja haluaisi silloin erityisesti panostaa lapsen kanssa oloon, mutta miehen lapsi asuu meillä kuitenkin puolet kuukaudesta joten tavallista arkeakin tähän luulisi mahtuvan. Esimerkkinä kerron että mies normaalisti kylvettää vauvan kerran viikossa mutta hänen lapsensa ollessa meillä tämä ei tule kysymykseensään joten kaikki tämmöinen jää minulle. Ja pointti ei siis ole että minua haittaisi että joudun vaikkapa kylvettämään vauvan. Ihmettelen vaan että kuvitteleeko mies että hänen lapsensa jotenkin pahastuisi jos isä uhraisi 10min vauvalle päivässä... Mietin että millainen asenne tällä lapsella on pikkuveljeensä tämän kasvaessa jos oppii/huomaa olevansa aina parempi ja tärkeämpi
Ja ei, en halua että meidän yhteistä lasta suosittaisiin, vaan haluaisin tasapuolista kohtelua lasten välille! eikä johdu siitä että kyseessä on miehen lapsi, en hyväksyisi käytöstä vaikka isompikin lapsi olisi minun. Tuntuu vaan hankalalta sanoa asiasta kun kyseessä ei ole minun lapseni, pelkään miehen tulkitsevan asian niin että närkästymiseni johtuu nimenomaan siitä että kyseessä on miehen lapsi. Äh miten sekavaa...:/
Mies loistava ja rakastava isä vauvallekin silloin kun vanhempi lapsi on äidillään.
Minustakin kuulostas hyvälle ehdottaa et meneppäs isukki vaihtaa nuo vaipat ni me tämän isomman kanssa tehään vähän iltapalaa.. Sotket vähän "rajoja" 
