Mies töissä viikon, viikon kotona

[Vaimo, kotona]

Muita naisia, joiden mies viikon töissä, viikon kotona tai vastaavaan tyyliin...
Meillä siis tällainen tilanne, mies on aloittamassa muutaman kuukauden päästä työn, jossa on joko viikon töissä (pois kotoa) ja sitten viikon kotona, välillä kaksi viikkoa töissä ja kaksi kotona.

Millaista on ollut? Mistä on tullut ongelmia? Onko mies on ollut kotona väsynyt, onko jaksanut osallistua perhearkeen? Onko parisuhde pysynyt hyvänä, jos on, miksi, jos ei, miksi?

Meidän tilanteessa kyseessä on rekkakuski, ja mielelläni erityisesti muiden rekkakuskien vaimojen kokemuksia kysyisin, eli onko tämä seitsemän päivää töissä siis sellaista, että jokaisena päivänä ajetaan se max. 11 tuntia? Vapaapäiviä ei ole, vain vuorokausilepo? Mitä miehesi ajaa ja minne? Onko työajat pitäneet paikkansa, siis ettei meihesi SITTENKIN huonosti suunniteltujen aikataulujen vuoksi ole joutunut ajamaan esim. 14 tai 16 tuntia päivässä? Ja jos uskallatte kertoa, niin mikä firma?

 

[Vaimo]

Eikö ketään muuta samanlaisessa tilanteessa???

 

[niin ja]

kerro vielä osoite missä asutte, hetu ois kiva ylläri..

 

[Tuikku]

Sä kuullostat ihan ihmiseltä, joka elää vain miehensä kautta ja alat panikoimaan kun miehesi ei jatkossa olekaan joka päivä konkreettisesti läsnä. Sellainen yliläheisriippuvuus saattaa ahdistaa miestäsi ja hän on hyvinkin tyytyväinen saadessaan työnsä vuoksi hieman tilaa hengittää, vaikkei sitä sinulle kertoisikaan.
Entäpä jos teille tulisi ero/miehesi kuolisi? Kyllä sun tavalla ajattelevan ihmisen selviytymisprosentti taitaisi mennä miinuksen puolelle...säälittävää!

 

[Lee]

Kerronko aivan rehellisesti?
Mies ei ole rekkakuski mutta oli reissutyössä kuitenkin. Kaksi-kolme viikkoa poissa, viikko kotona.
Hommat meni niin että minä itsenäistyin niin että ärsytti kun mies tuli kotiin koko viikoksi. Kaksi päivää olisi mennyt mutta kokonainen viikko oli tuskaa.
Lapset itkivät isänsä perään enkä voinut sitä tuskaa helpottaa kuin olemalla itse läsnä.
Joka ilta mies soitti kännissä kotiin ja riitelimme.
Lisäksi mies kärysi suhteesta.
Asumuserohan siitä seurasi, joskin myöhemmin palasimme yhteen. Eikä meille enää reissuhommia, kiitos!

 

[tuleva vaimo]

Mun mieheni on rekkakuski ja tekee tosiaan pitkiä päiviä.
Kaksi vuoroa peräjälkeen. Lähtee sunnuntaina illalla ja tulee perjantai-iltana. Hänellä ei omaa asuntoa, nukkuu autossa, käy pesulla huoltoasemilla, jos käy.

Tälläistä rekkakuskin elämä. Kotiin kova ikävä kaiken aikaa.

 

[Vaimo]

Tuikku: Mielestäni olen syystäkin huolissani, meillä on 1,5 vuotias ja kolmiviikkoinen vauva... Joten onko ihme, etten välttämättä halua mieheni lähtevän viikoiksi pois? Yksinhuoltajuus ei todellakaan ole niitä juttuja, joita haluaisin kokea, joten siksikin mietityttää miten tällainen viikko töissä viikko kotona vaikuttaa parisuhteeseen. Hieman empatiaa, kiitos, vaikka sitä sinun kaltaisiltasi ihmisiltä tusin koskaan kenellekään irtoaa, tapahtui mitä tapahtui. Toivottavasti sinulla Tuikku ei ole lapsia, pelottava ajatus että sinä toimisit kasvattajana.

Rekkakuskin vaimolle sanoisin, että samoja hommia tekee minunkin mieheni nyt. Eli saattaa lähteä keskiviikkona, tulla lauantaina, nukkua sunnuntain ja lähteä taas maanantaina aamuyöstä ajoon. Ei ole ollut toimiva homma, kun on pieni lapsi, saati kun niitä on nyt kaksikin! Tiedän erittäin hyvin mitä on olla rekkakuskin vaimo.

Ja ensimmäiselle vastaajalle vielä: Eikö täällä perkele soikoon saa kysyä mitään? Ihan oleellisia asioita mielestäni kyselin? Kyllä olen joo huomannut, että täällä saa vastauksia vain, jos otsikko on, ""Mieheni pettää, mitä teen?"", ""Petin miestäni toisen naisen kanssa"" tai ""Näin mieheni nussimassa koiraamme"". Heti ryntää hullut, pervot ja haaskalinnut vastaamaan. Onneksi minun elämäni ei ole niin ala-arvoista...

 

[vapaa-ajattelija]

Minulle on ihan sama, millaisia työvuoroja tai millaista työtä kumppanini tekee. Itse ole kahdeksasta neljään ja osaan/pystyn tekemään kaikki mitä jokapäiväiseen eläämään kuuluu. Oikeastaan on hyvä, jos tuo on joskus pois jaloista. Kämppäkin säilyy siistimpänä.

 

[liftari]

Kyllä minäkin toisinaaan nukun siellä rekkakuskin pedissä. Yksin matkustaminen on sitäpaitsi äärimmäisen tylsää.

 

[May]

Minä en ole ihan niinpitkiä aikoja yksin, eikä ole pieniä lapsia, mutta ei se mukavaa ole.
Ikävä on kova ja mies on väsynyt pitkän reissun jälkeen, ei voi muuta kuin antaa nukkua.
Sinulla on pienet lapset, niiden kanssa on rankkaa välillä, vaikka olisi tavallinen päivätyökin, saati kun on viikon yksin yötä päivää.
Muistakaa pitää parisuhteestanne hyvää huolta, ja ei kai se työ mikään loppuelämän tuomio ole, jos oikein vaikealta alkaa tuntua.

 

[aistikas]

Meillä juuri tuollainen vastaava tilanne työn suhteen.. Mies töissä viikon ja sitten taas viikko vapaalla.. välillä tietysti lyhyempiäkin vuoroja..
Yhdessä oltu viitisen vuotta ja täytyy myöntää, että kyllä alussa ainakin tuli ns. suru puseroon, kun työt kutsui.. onneksi puhelimet on keksitty!

Ongelmia lähinnä aiheuttaa matkojen yms. menojen suunnittelu, koska työvuorojen lisäksi pitää huomioon ottaa myös lapset..

Miehellä ensimmäinen vapaapäivä saattaa välillä mennä aika väsyneissä merkeissä, mutta muuten arkirutiinit luistaa paremmin, kuin hyvin.

Nyt asiaan jo niin tottunut, että pitää sitä ihan luonnollisena, ettei sitä miestä joka päivä kotona näy.. ja onhan se sitten taas viikonkin ""eron"" jälkeen entistä mukavampaa päästä oman kullan kainaloon!! ) Pysyyhän se parisuhdekkin jollain lailla virkeämpänä, kun ei toista joka hetki nää..

Näin meillä..

 

[Tuikku]

Ensinnäkin todella moni muukin ammattikunta kuin rekkakuskit ovat reissuhommissa.
Ikävää, että teillä reissutyö aiheutti tuollaista, tuskin syy kuitenkaan oli työssä. Syyt löytyvät varmasti parisuhteesta, miehen työnkuva vain antoi helpommin mahdollisuuden juomiseen ja pettämiseen.
Eli teille ei enää reissuhommia...jos parisuhteenne voi hyvin (näin käsitin tilanteen olevan nyt), niin ihmettelen, että miksi miehesi ei voisi käydä reissuhommissa? Jos siis todellinen ja ainoa syy niistä kieltäytymiseen on aiemmat kokemukset.
Sillä kun olet ottanut miehesi takaisin, niin oletan että olet silloin myös antanut anteeksi ja silloin kun antaa anteeksi, niin silloin myös unohtaa, ainakin siinä määrin, ettei se vaikuta myöhempiin yhteisiin asioihin, kuten teillä ikävä kyllä tuntuu vaikuttavan.
Meillä mies on viimeisen 5 vuotta tehnyt reissuhommia niin, että on maailmalla ma-to ja kotona pe-la eikä koskaan ole mitään ongelmia asian puitteissa syntynyt. Tosin 100% varmahan en voi olla, että mitä työreissuilla tapahtuu, mutta ainakaan kotiin ei ole kantautunut mitään mistä pitäisi epäillä jotain. mutta meillä myös parisuhde on voinut hyvin tämän 5 vuotta ja tuntuu, että yksi syy sen hyvinvointiin on nimenomaan se, että ei nähdä joka päivä, vaan molemmat saavat helposti omaa aikaa ja ne yhteiset viikonloput vietetään rakastaen, ei vähää aikaa kannata käyttää tappeluun.

 

[mitä sitten?]

Mitä sitten, onko mies viikon pois ja viikon kotona? Mitä hiton väliä sillä on? Mikä ihmeen vimma ihmisillä on kahlehtia toinen itselleen ja oman elämän tarpeiden mukaiseksi? Alkakaa elämään itsenäistä elämää. Pääasia, että mies on olemassa ja joskus edes tavattavissa.

 

[Vaimo, ap]

Ei minulla ole mitään tarvetta kahlita miestäni. On saanut reissata ja kulkea ja tehdä mieleisiään töitä kuusi vuotta ennen tätä. Sinulla, edellinen vastaaja, tuskin on pieniä lapsia

Omani ovat 1,5 -vuotta ja vastasyntynyt (n. 3 viikkoa), joten arki on välillä tosi rankkaa, ja täytyy myöntää, että olen kateellinen niille naisille, joiden mies tulee illalla neljän jälkeen kotiin avuksi pyörittämään tällaista sirkusta. Mietinkin, miten loppuun nämä kaksi pientä lasta saavat minut viikon aikana, ja millaisia ongelmia sekä minun että miehen väsymys miehen vapaaviikoilla aiheuttaa. Tietty erossaolokin vaikutta parisuhteeseen, toisilla positiivisesti, toisilla negatiivisesti.

On hyvin vaikea jaksaa yksin heräillä yöt tunnin välein puoleksi tunniksi kerrallaan imettämään. Nukun yössä noin 4-4,5 tuntia, tunnin pätkissä. Kuulostaako hauskalle? Päivällä voin nukkua ehkä 0,5-1 tuntia, mutta viikossa on ainakin 2-3 päivää jolloin molemmat lapset eivät suostu nukkumaan yhtä aikaa. Yritän vahtia liikkuvaista esikoista, joka uteliaisuuttaa penkoo ja sotkee kaikki paikat, imettää vauvaa, syöttää esikoista, ulkoiluttaa molempia, vaihtaa ainakin kymmenen kakkavaippaa päivässä, laittaa ruokaa esikoiselle ja itsellenikin, siivota, tiskata, laittaa pyykkiä koneeseen, ripustaa sitä langalle. Ja kaiken tämän ohessa vauvalla on koliikki, ja hän huutaa illalla n. klo 18-21 yhteen putkeen koko ajan, ja päivälläkin on itkuinen. Olen väsynyt, ja mietin miten ihmeessä selviä tästä viikot yksin. Tosin asioilla on kääntöpuolensa, vauva on parin kuukauden päästä jo isompi, ja mieskin on puolet kuukaudesta kuitenkin aina kotona...

ap

 

[män]

ei ole helppoa. Tuo kaikki takana ja lapset ihania. Koeta jaksaa. Varasta yhteisiä hetkiä ILMAN lapsia HETI kun se on mahdollista. Voimia!

 

[vinkki]

Hanki käsiisi rekkakuskien ammattilehtiä. Sieltä saat paremman kuvan rekkakuskien elämästä. Voithan sinäkin kirjoittaa lehden sivuille.

Alalla on paljon naisia. Ihana ammatti, kun sen ottaa oikealta kantilta.

Rekkakuskeillakin on ongelmansa. Tyrkkyjä naisia varsinkin itärajan takana riittää. Keskustele asiasta avoimesti miehesi kanssa. Jokaisessa ammatissa on valo- ja varjopuolensa.
Miehesi tietää mistä lehdestä on kyse. Minulle läheinen henkilö tekee ko. lehteen juttuja.

 

[Lee]

Tuikku, olenhan minä anteeksiantanut ja kaikki on ihan ok, mutta emme halua vahingossakaan samaa rumbaa uudelleen. Mies alkoi silloin juomaan ja etsimään uutta seuraa koska todellakin minä itsenäistyin niin paljon kun mies ei ollut täällä, ettei hän tuntenut olevansa enää tervetullut kotiin (katkeroiduin niin että päätin näyttää pärjääväni vallan mainiosti yksin). Lisäksi oli lapset. He surivat sitä jatkuvasti että isä ei ole kotona ja kuvittelivat ettei isä enää heitä rakasta. Varsinkin isin tyttö oli aivan poissa tolaltaan ja syytti hänkin minua siitä että mies ylipäätänsä lähti töihin muualle (se nyt ei pitänyt paikkaansa, mies halusi kultaa vuolemaan maailmalle)..he ovat sanoneet painavan sanan myös että enää ei kotoa pois lähdetä. Lainaavat disneyn Lilo&Stitchiä että ""ohana on perhe ja perhettä ei jätetä""
Kenties joillekkin tuo elämäntyyli sopii, meille ei. Satunnaisesti kyllä mies on ollut töissä muuallakin mutta on ollut poissa maksimissaan pari yötä. Ei tahdo itsekkään enää pois.
Kerroin vain meidänkin tarinan, sillä ei sekään kovin harvinaista ole.