Mies tuhoaa itsetuntoni - MIKÄ NEUVOKSI?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja auttakaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

auttakaa

Vieras
Olin ennen itsevarma ja sinut itseni kanssa (vaikken ole mallin mittainen enkä superkurvikas). Tapasin nyk. poikaystäväni hieman yli 3 vuotta sitten ja viimeisen vuoden aikana meillä on ollut tosi paljon kinastelua, piikittelyä ja pikkuriitoja - JOTKA MIEHEN MUKAAN JOHTUVAT MINUN HEIKOSTA ITSETUNNOSTANI.

Alkusuhteessamme miehellä oli toinen säätö päällä ja minulle on sieltä jäänyt hieman huono maku suuhun, toisin sanoen en luota häneen täysin ja tunsin jo silloin itseni riittämättömäksi.

Olen laittautuja eli tykkään olla siisti ja huoliteltu, en siis kuitenkaan ole ylimeikattu suttura, vaan kadulla ihan tavallisen sievän näköinen. Mies valittaa minulle, kun meikkaan tai laitan hiuksiani. Hän huomauttelee kemikaaleista tai sitten muuten vain "moisesta turhuudesta". En tee laittautumisestani mitään numeroa.

Miehelle on tullut tapa YHTÄKKIÄ haukkua ulkonäköäni. Hän kehottaa minua menemään kauneusleikkauksiin / muihin hoitoihin, jotka korjaisivat milloin minkäkin seikan ulkonäöstäni. Nämä eivät ole asioita, joista olen itse ollut huolissani ulkonäössäni. Pahoitan tästä mieleni ja sanon miehelle, että hän loukkasi minua. Tähän mies toteaa, että "Sää oot niin pinnallinen, sanon sulle tommosta just siksi, että tajuaisit sen itsekin".

Musta tuntuu, että mun itsetunto on repeytynyt rikki! Sama toistui tänä aamuna enkä voinut lähteä töihin, vaan tulin mieheltä salaa siskolleni päiväksi. En tiedä miten jaksan, auttakaa :(
 
[QUOTE="asd";25257547]Hyi kauhea mikä mies. :( Äkkiä eroon tuommosista. Ei kenelläkään ole oikeutta arvostella toisen ulkonäköä.[/QUOTE]

Peesaan ihan täysillä!

Ap:llä on ääliö"mies"
 
Mies on idiootti. VAIHTOON!

Voi kun se olisi niin helppoa! Mulle on jo ehtinyt syntyä semmoinen kierre, etten usko pärjääväni ilman tätä miestä :/ Järkeni sanoo, että pärjään, mutta olen ollut viimeiset 6 vuotta miltei koko ajan parisuhteessa EN VAIN OSAA OLLA YKSIN. Kelpaan poikaystävälleni nyt juuri ja juuri ulkonäöstäni huolimatta, koska hän tuntee luonteeni (vaikka olenkin vaihtelevasi hullu, narsistinen, itsekäs ja luulosairas).

Edellinen parisuhteeni kaatui siihen, että mies oli liian ystävällinen ja kiltti - nyt tilanne on toisinpäin.
 
[QUOTE="vieras";25257612]Edelleen pätee vanha viisaus: ihmiset eivät kohtele sinua niin kuin sinä kohtelet heitä, vaan niin kuin sinä kohtelet itseäsi. Mietipä tätä.[/QUOTE]

Ymmärrän kyllä :( En tiedä onko aika kullanut muistot, mutta kuten totesin, olin aikaisemmin itsevarma ja suoraselkäinen nainen. Nyt minusta on tullut itseäni häpeävä ja itsesäälissärypevä... En ymmärrä mistä muusta äkillinen muutos voisi johtua, kuin mieheni kurjista sanoista.

En ole valmis luopumaan siitä kaikesta, mitä olen suhteen mukana saanut. Mukaan lukien rakkaus, hellyys ja yhdessäolo :(
 
Ymmärrän kyllä :( En tiedä onko aika kullanut muistot, mutta kuten totesin, olin aikaisemmin itsevarma ja suoraselkäinen nainen. Nyt minusta on tullut itseäni häpeävä ja itsesäälissärypevä... En ymmärrä mistä muusta äkillinen muutos voisi johtua, kuin mieheni kurjista sanoista.

En ole valmis luopumaan siitä kaikesta, mitä olen suhteen mukana saanut. Mukaan lukien rakkaus, hellyys ja yhdessäolo :(

eli olet läheisriippuvainen jollain tapaa? Kannattaisiko lähteä purkamaan sitä kautta.

Ehkä itsetuntosi ei ole aiemminkaan kovin hyvä tai terve ollut. On eri asia olla itsevarma ja tyytyväinen ulkonäköönsä kuin omata terve ja toimiva itsetunto ja -arvostus.
 
Ootko kertonut kenellekään, esim.sille siskollesi millainen mies on? Vai millä syyllä menit sinne siskolles tänään?

Oon ihan varma että pärjäisit paljon paremmin ilman moista äijää.
Yritä muistella sitä aikaa kun olit tyytyväinen itseesi, olisi varmasti ihana tuntea taas niin..no, tuon miehen kanssa se ei onnistu. Vaikka kavereiden jne. avustuksella, irrottaudu tommosesta ääliöstä, se ei ole hyväksi siulle!
Tsemppiä!
 
Keittiöpsykologin arvio on, että äijäsi on taitava narsisti. Kieputtelee sinut kenkänsä alle taidolla ja kuvittelet olevasi huono.

Lemppaa se nyt kun kun vielä (eihän ole lapsia, eihän...?!) voit.
Kukaan ei ole kuollut yksinoloon vielä. Sitäpaitsi saat aikaa kunnollisille ystäville ja uusille miehille.

On sitäpaitsi hyväksi opetella olemaan itsekseen jotta voisi kehittyä ihmisenä.

Missä se rakkaus edes on noilla puheilla? Älä naurata. Tulin ihan vihaiseksi tästä aloituksesta kun ihminen antaa talloa itsensä.
 
Ootko kertonut kenellekään, esim.sille siskollesi millainen mies on? Vai millä syyllä menit sinne siskolles tänään?

Oon ihan varma että pärjäisit paljon paremmin ilman moista äijää.
Yritä muistella sitä aikaa kun olit tyytyväinen itseesi, olisi varmasti ihana tuntea taas niin..no, tuon miehen kanssa se ei onnistu. Vaikka kavereiden jne. avustuksella, irrottaudu tommosesta ääliöstä, se ei ole hyväksi siulle!
Tsemppiä!

Siskoni ei ole kotona, laitoin hänelle vain aamulla viestin, että tulen käymään päivällä täällä. Ollaan aiemmin asuttu jonkin aikaa yhdessä ja vierailen täällä usein, joten sinällään hän ei ihmettele.

En koskaan puhu lähipiirilleni miehen ikävistä puolista, koska en halua heidän muodostavan hänestä huonoa kuvaa vain minun sanomisieni perusteella. Osa (erit. miehen kavereista) on kuitenkin ollut todistamassa miehen minulle latelemia "törkeyksiä" ja osa heistä on jälkeen päin tullut kysymään asiasta... Vältän puhumasta asiasta erityisesti äidilleni, siskolleni ja parhaimmille ystävilleni, sillä he saattaisivat muuten luulla miehen olevan läpimätä, vaikka hänessä on paljon hyvääkin!
 
Siskoni ei ole kotona, laitoin hänelle vain aamulla viestin, että tulen käymään päivällä täällä. Ollaan aiemmin asuttu jonkin aikaa yhdessä ja vierailen täällä usein, joten sinällään hän ei ihmettele.

En koskaan puhu lähipiirilleni miehen ikävistä puolista, koska en halua heidän muodostavan hänestä huonoa kuvaa vain minun sanomisieni perusteella. Osa (erit. miehen kavereista) on kuitenkin ollut todistamassa miehen minulle latelemia "törkeyksiä" ja osa heistä on jälkeen päin tullut kysymään asiasta... Vältän puhumasta asiasta erityisesti äidilleni, siskolleni ja parhaimmille ystävilleni, sillä he saattaisivat muuten luulla miehen olevan läpimätä, vaikka hänessä on paljon hyvääkin!

Sä olet jo parka sekaisin....mitä hyvää voi olla miehessä/naisessa joka solvaa omaa valittuaan? Mieti, haluatko elää noin seuraavat 20+ vuotta.
 
Keittiöpsykologin arvio on, että äijäsi on taitava narsisti. Kieputtelee sinut kenkänsä alle taidolla ja kuvittelet olevasi huono.

Lemppaa se nyt kun kun vielä (eihän ole lapsia, eihän...?!) voit.
Kukaan ei ole kuollut yksinoloon vielä. Sitäpaitsi saat aikaa kunnollisille ystäville ja uusille miehille.

On sitäpaitsi hyväksi opetella olemaan itsekseen jotta voisi kehittyä ihmisenä.

Missä se rakkaus edes on noilla puheilla? Älä naurata. Tulin ihan vihaiseksi tästä aloituksesta kun ihminen antaa talloa itsensä.

Tämmöistä olen itsekin googletellut....

Ei ole lapsia eikä ole ollut suunnitelmissakaan pitkää aikaan. Olet oikeassa siitä, että pitäisi opetella olemaan yksin, mutta suhteesta (huonostakin) irtautuminen on jotenkin todella raskas ajatus. Enkä halua sanoa, että suhteemme on huono, mutta sitä raastaa tämmöinen särö.

Hassuinta onkin, että kotioven ulkopuolella lähipiirin / muiden käsitys on, että minä olen käskyttäjä ja ns. "nalkuttaja" kotona. Minut tunnetaan jo kouluajoista ja työpaikallani vahvana ja rohkeana ja olen aina osannut pitää puoleni. Siksi kai mieskään ei sympatiseeraa minua lainkaan, vaikka hän saa minut itkemään ja muutenkin surumieliseksi, hän kuvittelee minun olevan vahvempi tai jotain... Huoh.
 
Kannattaa miettiä tarkkaan, onko miehessä isommat plussat vai miinukset..näiden ap:n kirjoitusten perusteella ne hyvät puolet ei paljoa paina.
Miten mies käyttäytyy siun sukulaisten/kavereiden läsnäollessa? Eikö miehen kaverit sano sille mitään jos se niiden kuullen sinua haukkuu tms.?
 
Keittiöpsykologin arvio on, että äijäsi on taitava narsisti. Kieputtelee sinut kenkänsä alle taidolla ja kuvittelet olevasi huono.

Lemppaa se nyt kun kun vielä (eihän ole lapsia, eihän...?!) voit.
Kukaan ei ole kuollut yksinoloon vielä. Sitäpaitsi saat aikaa kunnollisille ystäville ja uusille miehille.

On sitäpaitsi hyväksi opetella olemaan itsekseen jotta voisi kehittyä ihmisenä.

Missä se rakkaus edes on noilla puheilla? Älä naurata. Tulin ihan vihaiseksi tästä aloituksesta kun ihminen antaa talloa itsensä.
Tämä on aivan varmasti totta. Mies yrittää tuhota ap:n itsetunnon, että tämä olisi entistä riippuvaisempi hänestä. Klassinen tapaus. Se on myös klassista, että olet alkanut pitämään itseäsi hulluna ja itsetunnottomana ja ties mitä.
 
Hassuinta onkin, että kotioven ulkopuolella lähipiirin / muiden käsitys on, että minä olen käskyttäjä ja ns. "nalkuttaja" kotona. Minut tunnetaan jo kouluajoista ja työpaikallani vahvana ja rohkeana ja olen aina osannut pitää puoleni. Siksi kai mieskään ei sympatiseeraa minua lainkaan, vaikka hän saa minut itkemään ja muutenkin surumieliseksi, hän kuvittelee minun olevan vahvempi tai jotain... Huoh.
Ja hän haluaakin, että ulkopuolelle tulisi tällainen kuva, että sinä olet se syyllinen osapuoli.
 
Sä käyttäydyt luultavasti just niinku se mies haluaa. Se myös tarkotuksella on tuhonnu sun itsetunnon. Ja tottakai on rakkautta ja hellyyttä ja sit taas toisaalta sitä haukkumista, sillähän se saa sut pysymään siinä suhteessa ja saa tehdä sulle lisää tota paskaa.
 
Kannattaa miettiä tarkkaan, onko miehessä isommat plussat vai miinukset..näiden ap:n kirjoitusten perusteella ne hyvät puolet ei paljoa paina.
Miten mies käyttäytyy siun sukulaisten/kavereiden läsnäollessa? Eikö miehen kaverit sano sille mitään jos se niiden kuullen sinua haukkuu tms.?

Olen yrittänyt tehdä klassista "plussat & miinukset" -listaa, mutta päädyn listaamaan niin mitättömiä asioita, ettei listasta tule millään järkevä. Minun sukulaisteni seurassa mies on kohtuullisen hiljainen ja tuntuu harkitsevan sanottavansa aika tarkkaan. Toisaalta tulemme tosi erilaisista perheistä ja miehen mielestä esim. sisarusten ja serkkujen väliset illanistujaiset/muut juhlat ovat outoja eikä hän kuulemma tykkää tämmöisestä, joten ymmärrän hänen nuivan olemuksensa tilanteissa.

Kavereideni läsnäollessa mies on aika kohtelias, tarjoaa kavereilleni AINA (mutta jälkeenpäin kuulen säksätystä siitä, kuinka muut siipeilevät...) ja on heille muutenkin kasvotusten varsin mukava. Heidän seurassaan hän suhtautuu minuun suht välinpitämättömästi, mistä en oikeastaan välitä, ja tykkää heittää hieman piikittelevää vitsiä minusta, mutta yleensä lasken sen ihan normaaliksi huulen heitoksi :) Kahden kesken hän puhuu joskus todella ilkeästi kavereistani, mutta yleensä tosiaan ihan kivasti.

Miehen kaverit yleensä rauhoittelevat miestä, "noh noh, älä nyt". He ovat kuitenkin miehen kavereita ja pysyvät kuitenkin miehen puolella, eivät tietenkään osallistu solvaukseen mutta eivät nyt eteenkään asetu. Enkä sitä odotakaan, lähinnä häpeän koko tilannetta.
 
[QUOTE="vieras";25257835]http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/elatko-narsistin-kanssa/#more-357[/QUOTE]

Kiitos linkistä! Se sai minut taas itkuiseksi, mutta aika tutulta kuulosti.

Minusta on tosiaan tullut äkäinen ja kiukkuinen, vaikka olen aina ollut perusluonteeltani aurinkoinen ja hyväntuulinen. Nyt saatan yhtäkkiä räjähtää mitättömästä asiasta ja kadun reaktiotani saman tien.

En kuitenkaan haluaisi ajatella, että tilanne on tämä, sillä jos saisin tilanteen korjattua miehen kanssa, uskon, että meillä voi olla upea tulevaisuus.
 

Yhteistyössä