Mies tuhoaa itsetuntoni - MIKÄ NEUVOKSI?

["vieras"]

Huh, kun jaksan puolustella

Niin, mieheni ei omien sanojensa mukaan ole "vanhojen perään surkutteleva" ja olisi kuulemma päinvastoin ikionnellinen jos pääsisi viettämään sinkkuelämää. Tämä siis silloin, kun on äksy-vaihe. Muulloin hän sanoo, että haluaa olla ikuisesti yhdessä ja rakastaa yhteiseloamme.

En siis usko, että mies lainkaan estelisi minua, jos haluaisin lopettaa suhteen. Korkeintaan hän tekisi siitä "erorituaalin" eli ottaisi tosiaan itselleen ne lahjoittamansa tavarat tai muutoin pakottaisi minut jättämään tavaroitani luokseen.

Narsistit haluavatkin olla toisesta täysin riippumattomia (vaikka se ei onnistu). Veikkaan kyllä, että pahempiakin piirteitä voi tulla esiin, kun se hetki koittaa. Ainakin yrittää tehdä tilanteesi taloudellisesti hankalaksi, voi tuhota postejasi ja sabotoida muuten. Täytyy tehdä hyvä suunnitelma ennen lähtöä.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1903450-avovaimokkeen-ihmettelya/

Alkaa lapsiongelmalla, mutta päättyy erodraamaan narsistista. Alkujaan vahva nainen huomaa luhistuvansa henkisesti miehensä kohtelusta. Luepa.

 

[Niih]

Ite olin nelisen vuotta suhteessa hyvin samankaltaiseen mieheen. Varmasti oli hyviäkin hetkiä, mutta päällimmäisenä on mieleen se jatkuva piikittely ulkonäöstä ja kaikesta muustakin, ikinä en ollut tarpeeksi kaunis ja kun laittauduin vaikkapa juhliin, kommentit olivat tyyliin "pese nyt toi pellenaamari naamastas". Itsetunto oli todella maissa, muistan että parin vuoden seurustelun jälkeen jo harkitsin eroa mutten uskaltanut lähteä kun ajattelin että olen niin ruma ja huono ihminen ettei minua kukaan muukaan halua. Neljän vuoden jälkeen sitten erottiin, ja se oli kyllä ainoa oikea päätös. Se suhde teki minut sairaaksi eikä se siitä paremmaksikaan olisi muuttunut. Itse teet ap päätöksesi mutta minä en ainakaan usko että tuollainen mies voi muuttua, sairastutat vaan itsesi jos jatkat suhdetta. Nyt kun olen itse hyvässä, terveessä ja tasapainoisessa suhteessa, voin vaan ihmetellä miten PYSTYIN olemaan ihmisen kanssa jonka päivittäiset ilonaiheet keskittyivät minun itsetuntoni ja ihmisyyteni lannistamiseen. Sellainen ei kuulu rakastavaan parisuhteeseen.

 

["carelia"]

Kuuntele aapee näitä kommentteja. Sun ukkos käyttäytyy kuin manipuloiva itsekeskeinen paskiainen, saattaskohan se olla sellainen. Saattaahan se tietty olla ihan tavallinen persoonallisuushäiriöinen mussukka joka pitää sua marionettina. Viet omat kamppees vaikka äidilles tai siskolles ja jätät kaiken siltä tyypiltä saamas sille. Ja nostat kytkintä. Terve ihminen ei rakastaessaan halua hallita toista. Jos joku näyttää sialta, käyttäytyy kuin sika, ääntelee kuin sika ja haisee sialle, niin millä todennäköisyydellä se on lammas tai hevonen...vai oiskohan se sika. Ja vähimmällä pääset kun annat sen luulla jättäneen sinut ja heittäneen sinut pihalle.

 

["vieras"]

Vaikka tiedän, ettei tämä seuraava ole totta, tältä minusta tuntuu: Jos olisin parempi, kauniimpi (pidempi, muodokkaampi, luonnostaan upea jne), hauskempi, kärsivällisempi ja hauskempi, niin MIESKIN VOISI OLLA MUKAVA JA KILTTI MINUA KOHTAAN. Jos hänen kohdalleen vain sattuu minun heikkouteni täyttävä nainen, olisi hän täydellinen eikä mies kohtelisi häntä samalla tavalla.

No tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Näin se kaikkien kohdalla menee. Helposti syyllistyvät ihmiset ovat narsistille parhaita kumppaneita, koska nämä tekevät kaikkensa suhteen eteen ja laittavat asiat aina omaksi viaksi. Kuvio pitää vaan tajuta.

Ja mies ei halua, että edes tulisit "täydelliseksi", koska silloinhan sinä voisit vaikka jättää hänet. Sinun kuuluu hänen mielestä olla heikko, epävarma ja riippuvainen ja silti hän ei ole sinuun tyytyväinen. Narsistille ei ole olemassa todellisia rakkaussuhteita, koska haluavat vain hyötyä kumppanista ja eivät ikinä saa sitä asiaa toisista mitä hakevat. Pilalle varhain mennyttä luonnetta ei saa tyydytettyä toisia hyväksikäyttämällä, vaan tyytymättömyys on pysyvää. Ja se on aina toisten vika narsistin mielestä, koska itsessä ei kerran voi olla mitään vikaa.

 

[auttakaa]

[QUOTE="carelia";25258308]Kuuntele aapee näitä kommentteja. Sun ukkos käyttäytyy kuin manipuloiva itsekeskeinen paskiainen, saattaskohan se olla sellainen. Saattaahan se tietty olla ihan tavallinen persoonallisuushäiriöinen mussukka joka pitää sua marionettina. Viet omat kamppees vaikka äidilles tai siskolles ja jätät kaiken siltä tyypiltä saamas sille. Ja nostat kytkintä. Terve ihminen ei rakastaessaan halua hallita toista. Jos joku näyttää sialta, käyttäytyy kuin sika, ääntelee kuin sika ja haisee sialle, niin millä todennäköisyydellä se on lammas tai hevonen...vai oiskohan se sika. Ja vähimmällä pääset kun annat sen luulla jättäneen sinut ja heittäneen sinut pihalle.[/QUOTE]

Mutta mitä minä sitten teen, kun olen heivannut itseni ja tavarani ulos asunnosta ja eronnut miehestä? Paras ystäväni on muuttamassa ulkomaille enkä ole koskaan asunut yksin. Tuntuisi kamalalta mennä siskoni tai äitini nurkkiin makaamaan ja nyyhkyttämään kohtaloani. En tiedä miten pääsisin aamulla sängystä ylös, sillä minulla ei olisi yhtään mitään syytä siihen ilman tätä miestä.

En tykkää käydä ulkona baareissa keräämässä huomiota miehiltä ja toisaalta pelkään, että haalisin itselleni laastarisuhteen tämän tilalle. En voi käsittää kuinka saisin itsetuntoni takaisin, varsinkaan yksin...

 

["vieras"]

Mutta mitä minä sitten teen, kun olen heivannut itseni ja tavarani ulos asunnosta ja eronnut miehestä? Paras ystäväni on muuttamassa ulkomaille enkä ole koskaan asunut yksin. Tuntuisi kamalalta mennä siskoni tai äitini nurkkiin makaamaan ja nyyhkyttämään kohtaloani. En tiedä miten pääsisin aamulla sängystä ylös, sillä minulla ei olisi yhtään mitään syytä siihen ilman tätä miestä.

En tykkää käydä ulkona baareissa keräämässä huomiota miehiltä ja toisaalta pelkään, että haalisin itselleni laastarisuhteen tämän tilalle. En voi käsittää kuinka saisin itsetuntoni takaisin, varsinkaan yksin...

No terapiaan pitää mennä ja joku lääkityskin voi olla paikallaan, jos ihan kamalaksi menee. Äidin ja siskon luo voi ihan hyvin mennä alkuvaiheessa, kunhan kerrot vaan totuuden, että saat ymmärrystä. Etteivät luule, että jätit sen "täydellisen" miehen.

 

[Niih]

Mutta mitä minä sitten teen, kun olen heivannut itseni ja tavarani ulos asunnosta ja eronnut miehestä? Paras ystäväni on muuttamassa ulkomaille enkä ole koskaan asunut yksin. Tuntuisi kamalalta mennä siskoni tai äitini nurkkiin makaamaan ja nyyhkyttämään kohtaloani. En tiedä miten pääsisin aamulla sängystä ylös, sillä minulla ei olisi yhtään mitään syytä siihen ilman tätä miestä.

En tykkää käydä ulkona baareissa keräämässä huomiota miehiltä ja toisaalta pelkään, että haalisin itselleni laastarisuhteen tämän tilalle. En voi käsittää kuinka saisin itsetuntoni takaisin, varsinkaan yksin...

No sit sun varmaan pitää jäädä tohon suhteeseen ja olla siinä maailman tappiin asti. Mikään ero ei ole helppo ja uuden elämän aloittaminen vaatii aina paljon mutta itse en ole sekuntiakaan katunut että otin sen riskin, lähdin huonosta suhteesta ja hankin ensimmäisen oman kodin ja opettelin olemaan yksin. En varmasti kykenisi nyt olemaan parisuhteessa jos en olisi ensin opetellut olemaan yksin. Kaikesta selviää.

 

[mamacita_]

Mutta mitä minä sitten teen, kun olen heivannut itseni ja tavarani ulos asunnosta ja eronnut miehestä? Paras ystäväni on muuttamassa ulkomaille enkä ole koskaan asunut yksin. Tuntuisi kamalalta mennä siskoni tai äitini nurkkiin makaamaan ja nyyhkyttämään kohtaloani. En tiedä miten pääsisin aamulla sängystä ylös, sillä minulla ei olisi yhtään mitään syytä siihen ilman tätä miestä.

En tykkää käydä ulkona baareissa keräämässä huomiota miehiltä ja toisaalta pelkään, että haalisin itselleni laastarisuhteen tämän tilalle. En voi käsittää kuinka saisin itsetuntoni takaisin, varsinkaan yksin...

Et ilmeisesti kuitenkaan olis yksin vaan sulla olis äiti, sisko, kavereita...?
Ja se yksin asuminen voi oikeesti tehdä ihan hyvää vaikka pelkäisit sitä etukäteen.
Etkä saa itsetuntoa oikeesti takas niin kauan kun oot tossa suhteessa, se on ihan varma.
Ja mitä teet kun olet heivannut itsesi ulos? Keskityt itseesi ja siihen että saat oman elämäsi järjestykseen ja sen itsetunnon kohdalleen

 

[auttakaa]

[QUOTE="vieras";25258389]No terapiaan pitää mennä ja joku lääkityskin voi olla paikallaan, jos ihan kamalaksi menee. Äidin ja siskon luo voi ihan hyvin mennä alkuvaiheessa, kunhan kerrot vaan totuuden, että saat ymmärrystä. Etteivät luule, että jätit sen "täydellisen" miehen.[/QUOTE]

Mutta juuri tätä minä en halua! En halua tehdä itsestäni sitä uhria, joka joutuu voi-voi terapiaan ja syömään lääkkeitä. En minä sitä tarvitse, vaan rakkautta ja jonkun jota saan rakastaa omana itsenäni ja itseni näköisenä. Minä olen ihan normaali nainen, jonka itsetunto on särjetty ja joka vain haluaa parisuhteensa toimivan.

 

[auttakaa]

Äh kun puhutte asiaa... Empä tiedä, sovin tapaamisen hyvän ystäväni kanssa illaksi, ehkä me silloin jutellaan tästä asiasta. Pelkään, että kaikki alkaa tukemaan tätä "jätä se" -asennetta ja sitten mun koko lähipiiri on mua vastaan ja pitää mua saamattomana ja surkeana, kun en uskalla jättää miestä.

 

["vieras"]

Mutta juuri tätä minä en halua! En halua tehdä itsestäni sitä uhria, joka joutuu voi-voi terapiaan ja syömään lääkkeitä. En minä sitä tarvitse, vaan rakkautta ja jonkun jota saan rakastaa omana itsenäni ja itseni näköisenä. Minä olen ihan normaali nainen, jonka itsetunto on särjetty ja joka vain haluaa parisuhteensa toimivan.

Ei sellainen ihminen voi rakastua terveesti, joka vaan tarvitsee jonkun vierelleen ja ei kestä olla yhtään yksin. Ei kukaan normaali mies sellaista kestä, vaan valikoidut sitten näiden ikävien ihmisten kumppaniksi. He haistavat sen, että olet tarvitseva ja tulevat apajille. Eli vaikka et halua olla "uhri (mitä ikinä se tarkoittaakin), niin kyllä sinä olet kuitenkin terapian tarpeessa. Ei kukaan mies voi sinua pelastaa omalta itseltäsi.

 

["vieras"]

Mutta mitä minä sitten teen, kun olen heivannut itseni ja tavarani ulos asunnosta ja eronnut miehestä? Paras ystäväni on muuttamassa ulkomaille enkä ole koskaan asunut yksin. Tuntuisi kamalalta mennä siskoni tai äitini nurkkiin makaamaan ja nyyhkyttämään kohtaloani. En tiedä miten pääsisin aamulla sängystä ylös, sillä minulla ei olisi yhtään mitään syytä siihen ilman tätä miestä.

En tykkää käydä ulkona baareissa keräämässä huomiota miehiltä ja toisaalta pelkään, että haalisin itselleni laastarisuhteen tämän tilalle. En voi käsittää kuinka saisin itsetuntoni takaisin, varsinkaan yksin...

Eli sinun olemassaolosi perustuu sille, että sinulla on parisuhde. Ja tätä on ollut aiemminkin, eikö? Oikeasti: sulla ei ole itsetuntoa, kunnon minuutta tuskin koskaan ollutkaan. Sitä lähde nyt rakentamaan. Terapiaa? Sukulaiset ja hyvät ystävät eivät auta, ovat liian lähellä ja osa riippuvuuttasi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25258460]Ei sellainen ihminen voi rakastua terveesti, joka vaan tarvitsee jonkun vierelleen ja ei kestä olla yhtään yksin. Ei kukaan normaali mies sellaista kestä, vaan valikoidut sitten näiden ikävien ihmisten kumppaniksi. He haistavat sen, että olet tarvitseva ja tulevat apajille. Eli vaikka et halua olla "uhri (mitä ikinä se tarkoittaakin), niin kyllä sinä olet kuitenkin terapian tarpeessa. Ei kukaan mies voi sinua pelastaa omalta itseltäsi.[/QUOTE]
Ja siis tarkoitan, että se terapia on jo niitä juttuja varten, jotka olivat ennen miestä. Ei vaan tästä tilanteesta selviämiseen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25258467]Sukulaiset ja hyvät ystävät eivät auta, ovat liian lähellä ja osa riippuvuuttasi.[/QUOTE]
Mutta voi silti mennä näiden luokse aluksi asumaan, jos ei kestä olla heti yksin.

 

[auttakaa]

[QUOTE="vieras";25258467]Eli sinun olemassaolosi perustuu sille, että sinulla on parisuhde. Ja tätä on ollut aiemminkin, eikö? Oikeasti: sulla ei ole itsetuntoa, kunnon minuutta tuskin koskaan ollutkaan. Sitä lähde nyt rakentamaan. Terapiaa? Sukulaiset ja hyvät ystävät eivät auta, ovat liian lähellä ja osa riippuvuuttasi.[/QUOTE]

Kerrataampa historiaani, jotta ymmärrätte:
Olen seurustellut lyhyen elämäni aikana kolmen ihmisen kanssa, joista yksi oli tämmöinen teini-iän "pitää olla poikaystävä" -suhde. Sen jälkeen olen ikäänkuin vain ajautunut näihin kahteen seuraavaan suhteeseen, ilman että olen koskaan hakenut tai etsinyt sitä. Minulla on luonnostaan konflikteja ja riitoja välttelevä luonne ja pyrin kokoamaan kaiken aina ehjäksi enkä lyö hanskoja tiskiin ensimmäisestä enkä kymmenennestäkään vastoinkäymisestä. Tämän vuoksi olen pysynyt aika pitkissä parisuhteissa ikäisekseni.

Aikaisempi poikaystäväni oli huippukiltti. Ihan ällömakean kiltti, siirappinen suorastaan. Mies oli niin pompoteltavissa ja tossukka, etten halunnut jatkaa suhdetta, sillä tunsin olevan sen ainut varsinainen osapuoli ja turhauduin.

Minä olen vahvasti me-henkinen. Minulla on oltava kohde rakkaudelleni ja olen "täysi" vain parisuhteessa. En kuitenkaan ole omistushaluinen tai riippuvainen, mutta minussa on pieniä mustasukkaisuuden paheita (joista olen kuitenkin pyrkinyt vahvasti eroon, mutta huono itsetunto on haittana). Olen parisuhteessa varsin kohtuullinen, reilu ja huomaavainen mutta pidän omia rakkauden tunteitani tavallaan täydellisinä...

Myönnän, että ajatus yksin olemisesta pelottaa minua valtavasti. Opiskelu ja työt ovat aina sujuneet omalla painollaan, enkä anna niille erityisemmin arvoa arjessani, sillä ko. asiat ovat aina olleet minulle lasten leikkiä ja tulleet kuin itsestään. En löydä niistä muuta merkitystä, kuin täydentää arkeani parisuhteen keskellä. Haluan mahdollisimman pitkän parisuhteen, en siedä ajatusta, että olisin hukannut 3 vuotta tähän mieheen ja joutuisin aloittamaan jonkun uuden ihmisen kanssa kokonaan alusta.

Tulipa romaani :/

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Mitä vastausta täältä odotat kun mikään annetuista ei toistaiseksi ole kelvannut?

Sitäkö että joo, kyllä, kunhan olet täydellisempi ja käyttäydyt kauniimmin, mies muuttuu ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka. Sen pituinen se.

 

["vieras"]

No onko sitten parempi, että hukkaat 10 tai 20 vuotta? Kolme vuotta on ihan naurettavan lyhyt aika ja nyt olet vielä nuori, niin on paremmat mahdollisuudet löytää joku kunnollinen. Seuraavissa suhteissa olet tarkempi.

 

[auttakaa]

Mitä vastausta täältä odotat kun mikään annetuista ei toistaiseksi ole kelvannut?

Sitäkö että joo, kyllä, kunhan olet täydellisempi ja käyttäydyt kauniimmin, mies muuttuu ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka. Sen pituinen se.

..Joo? Ei en tiedä, halusin vain purkaa pahaa oloa. Alitajuntaisesti kai haen tukea sille, että mun on hankkiuduttava eroon ja testaan vaan kauanko voin argumentoida sitä vastaan

 

[mamacita_]

Kuulostat ihan minulta. Mutta niin, ei siihen terapiaa välttämättä tarvitse. Tahtoa kyllä ja sen että ymmärrät että yksinkin on parempi kuin tossa suhteessa.

 

["penni"]

..Joo? Ei en tiedä, halusin vain purkaa pahaa oloa. Alitajuntaisesti kai haen tukea sille, että mun on hankkiuduttava eroon ja testaan vaan kauanko voin argumentoida sitä vastaan

Sä olet juuri se nainen sunnuntain lehden pikku-uutisista; "mies puukotti avovaimon hengiltä riidan päätteeksi".Merkit olleet olemassa jo vuosikausia, mutta ei mene jakeluun. Itse jo sanoit miehen kykenevän väkivaltaan.

Tuo että sanot "PELKÄÄN, että kaikki alkaa tukemaan jätä se-asennetta",kertoo aika paljon. Ei sua muiden asenteet pelota, vaan se ettet osaa jättää miestä kunnet paremmastakaan tiedä.

Usko pois, ei se siitä muutu. Lähde nyt hyvän sään aikana sieltä! Ja valmistaudu harkitsemaan lähestymiskieltoa, tuollaiset kusipäät harvoin luopuvat kynnysmatoistaan. Se "olisinpa sinkku että saisin mennä niin ja näin" on silkkaa bluffia - ketäs miehesi sitten alistaisi jos sinä et siihen vapaaehtoisesti asettuisi?

Koitan nyt näin virtuaalisesti tarttua sua olkapäistä ja ravistella hereille. Kerää kamasi ja etsiydy terapiaan.

 

["vieras"]

..Joo? Ei en tiedä, halusin vain purkaa pahaa oloa. Alitajuntaisesti kai haen tukea sille, että mun on hankkiuduttava eroon ja testaan vaan kauanko voin argumentoida sitä vastaan

No monella se onnistuu jopa koko elämän ajan. Sinun täytyy päättää haluatko kuulua tähän "kärsivälliseen" joukkoon.

 

[nokkimus]

Mutta juuri tätä minä en halua! En halua tehdä itsestäni sitä uhria, joka joutuu voi-voi terapiaan ja syömään lääkkeitä. En minä sitä tarvitse, vaan rakkautta ja jonkun jota saan rakastaa omana itsenäni ja itseni näköisenä. Minä olen ihan normaali nainen, jonka itsetunto on särjetty ja joka vain haluaa parisuhteensa toimivan.

teeppäs itsellesi nyt palvelus ja eroa siitä mulkkumiehestäsi niin ehkä jossain vaiheessa ymmärrät miten kierosti ajattelet jo mahdollisesta tulevaisuudestasi.. painottuu nyt siihen että sussa ei ole mitään muuta vikaa kuin se että annat kohdella itseäsi kuin kiloa paskaa ja vielä sepität itse lisää jatkoa. lakkaa selittelemästä ja tee itsestäsi tasapainoinen normaali nainen joka pystyy terveeseen rakkauteen. kukaan ei sinua tuosta rakkaudella pelasta, kömmi ensin omille jaloillesi. been there done that eli en yritä olla tyly tai kylmä, niin se menee.

parempaa elämää ja tsemppiä ja joulunaikaa sinulle =)

 

[nokkimus]

Äh kun puhutte asiaa... Empä tiedä, sovin tapaamisen hyvän ystäväni kanssa illaksi, ehkä me silloin jutellaan tästä asiasta. Pelkään, että kaikki alkaa tukemaan tätä "jätä se" -asennetta ja sitten mun koko lähipiiri on mua vastaan ja pitää mua saamattomana ja surkeana, kun en uskalla jättää miestä.

suosittelen vaihtamaan samalla kertaa koko lähipiirin, jos totuuden kuultuaan sua millään tapaa kehottavat tilanteeseen jäämään..

 

[lähde jo!]

"potkaissut mahaan ja muuta pientä..." HUH HUH, kuuntele itseäsi!!!!