Mies uhkasi jättää, rv 30...

[Itken]

Riideltiin eilen illalla, kun mies tuli harrastuksistaan pienessä humalassa kotiin kolme tuntia myöhemmin kuin oli sanonut tulevansa. Mitäpä minä hänellä olisin kotona tehnytkään, mutta harmitti ensinnäkin se, että saan ihmetellä milloin se oikein on tulossa ja että pikkukekkulissa taas. Miehen mielestä ylireagoin tilanteeseen, varmaan näin olikin. Olen kai opettanut miehen liian hyvälle, en rajoita menemisiään millään tavoin, enkä harrasta nalkuttamista - toisaalta miehen mielestä jokainen poikkipuolinen sana on heti nalkuttamista... Välillä tuntuu, ettei mies osaa arvostaa sitä, miten vapaasti hän voi mennä ja tehdä asioita. Suurimmassa osassa parisuhteissa tuntuu kuitenkin, että nainen ainakin jossain määrin määrää, milloin ollaan kotona ja milloin tehdään yhdessä sitä ja tätä jne. Se on tuntunut minusta vieraalta, mutta olisikohan minunkin pitänyt alusta lähtien ottaa ihmissuhteissa sellainen linja...

Raskausaikani on ollut aika helppo, vaikka armottoman tylsäähän tämä välillä on, kun ei jaksa seurustella ihmisten kanssa entiseen malliin. Mies (aikuinen ihminen) ei kyllä ole joutunut mitenkään "uhrautumaan" vuokseni, vaikka omasta mielestään on antanut tosi paljon elämästään, jos joskus onkin viikonloppuna kotona tai tekee mun kanssa jotain sen sijaan että on kavereiden kanssa. Raskauden kulusta ei ole liiemmin kiinnostunut. Yritin miehen saada lukemaan neuvolasta saatua opasta, että vähän ymmärtäisi miten iso juttu tämä naiselle itse asiassa on. Mutta ei se jaksanut kiinnostaa. Mies tuskin edes tajuaa, miten raskaana ollessa on mielialanvaihteluita tai miten sitä tukea tarvitsisi niin monin tavoin. Huolehtii kyllä tarvikehankinnoista ja on ylpeää isää. Osaa myös olla ihana, hellä ja rakastava, mutta se edellyttää sitä, että minä olen hyvällä tuulella ja "reipas". Raskaus ei tuo mulle mitään "erivapauksia" tai oikeuta joskus olemaan huonolla tuulella.

Sen siinä illalla totesin, että en halua miestä viereeni haisemaan ja kuorsaamaan, joten nukkui siis sohvalla. Aamulla pyysin anteeksi, että ilmeisestikin tein kärpäsestä härkäsen, johon mies kauniisti totesi, että "suksi sinä v***uun"... Ehti siinä vielä ennen töihin lähtöään todeta, että jos en rupea miettimään sanomisiani, niin lähtee kävelemään, vaikka kuinka olisin raskaana.... Musta toi oli ihan kamala uhkaus, epäreilu, julma tapa saada mut romahduksen partaalle. Ikinä en olisi lasta ruvennut tekemään ilman tuota miestä, enkä lasta halua yksin saada. Pelkään, että nyt se sitten alkaa tehdä entistä enemmän mitä tykkää ja mun on vaan pakko varoa kaikkia sanomisiani, ettei se ihan oikeasti sitten katso saavansa tarpeekseen ja lähde kävelemään ja jätä mua yksin...

 

[Myy-80]

No jos sun pitää koko ajan sanomisisa varoa ja aina pitää vaan hyvällä tuulella olla, antaa miehen mennä miten tykkää ja sulkee omat fiilikset sisääs, niin anna moisen penskan mennä. Tylyä tolleen uhata ja vielä tossa tilanteessa. Ei näytä arvostavan sua yhtään vaan pitävän itestäänselvänä... Ihan niin ku oisit vaan sitä varten. Vakavan keskustelun paikka.

 

[hei]

Miehen olisi jo korkea aika alkaa ottamaan sinuakin huomioon. Ei suhde voi toimia niin että toinen tulee ja menee miten haluaa. Miten tilanne tulee muuttumaan kun lapsi on syntynyt? Ei mitenkään, paitsi että sinä olet yksin kotona lapsen kanssa kun mies pyörii kavereiden kanssa.

 

[Huuhkajatar]

Pelkään, että nyt se sitten alkaa tehdä entistä enemmän mitä tykkää ja mun on vaan pakko varoa kaikkia sanomisiani, ettei se ihan oikeasti sitten katso saavansa tarpeekseen ja lähde kävelemään ja jätä mua yksin.

Eli ajattelit ruveta kynnysmatoksi? :/

Miehet ovat joskus tuollaisia, ja silloin heidät pitää herättää. Sano hälle että lähtee vaan jos tuntuu ettei perhe-elämä ja siihen liittyvät vastuut kiinnosta. Ettet tarvitse toista lasta vauvan lisäksi. Voihan tuo hetkeksi lähteäkin mutta jos on yhtään järkeä päässä niin hän rupeaa ajattelemaan asiaa muun kuin oman napansa kautta.
Miehelläsi on selvästi uhmaikä.

 

[MLL]

Miä varmaan suksisinkin v**tuun sieltä kotoa sillä aikaa kun mies on töissä. Sielähän sitten miettisi sanomisiaan. Jos ei tulisi järkiinsä ja parantaisi tapojaan viikonlopun miettimisellä niin lähtisin pysyvästi, mitä hyötyä lapsen kanssa on sellasesta miehestä joka menee ja tulee miten mielii? Ei meillä ainakaan tarvi miestä komentaa olemaan kotona ja nalkuttaa menemisistä, ihan vapaaehtosesti tuo täälä pyörii ja yhdessä hengaillaan iltasin.

 

[juu]

Tyypillinen tapaus. Kun nainen tulee raskaaksi ja seksi vähenee eikä nainen ole enää se "madonna" niin nää erään tyypin miehet alkaa käyttäytyä noin.
He eivät hae naisesta mitään muuta kuin sitä koti orjaa joka pesee pyykit, tekee ruuat, muutaman lapsen heille (joskin se aika ottaa miestä päähän kun nainen on kuin valas) ja sitä erästä toimitusta varten.
Ja aika usein tuon tyypin miehet ramppaa vieraissa kun nainen on paksuna.
Pihalle vaan koko paska pää

 

[hei]

Olisko sulla mitään paikkaa minne mennä loppuviikoksi? Jos vain ottaisit tavaroita mukaan ja lähtisit viettämään loppuviikon jonnekkin mukavaan paikkaan. Etkä tietenkään miehelle kerro mitään lähdöstäsi, tai missä olet. Jätä lappu pöydälle: "Suksin nyt sitten vittuun, kuten toivoit!". Jospa tempaus saisi miehen vähän ajattelemaan elämänarvojaan. Jos ei viesti silti mene perille, niin olisiko eron paikka? Ennenkuin lapsi ehtii syntyä.

 

[umbrella-]

Mä myös antaisin miehelle kunnon opetuksen, tuollaisen käytöksen jälkeen sais anella mua takaisin.

 

[voi h***etti]

Minä olisin suksinu, enkä olis tullu takasin ihan hevillä! Jaksamista sinulle, aikamoisen paskan kanssa olet lasta alkanut tekemään

 

[Nainen41v]

Riideltiin eilen illalla, kun mies tuli harrastuksistaan pienessä humalassa kotiin kolme tuntia myöhemmin kuin oli sanonut tulevansa. Mitäpä minä hänellä olisin kotona tehnytkään, mutta harmitti ensinnäkin se, että saan ihmetellä milloin se oikein on tulossa ja että pikkukekkulissa taas. Miehen mielestä ylireagoin tilanteeseen, varmaan näin olikin.

No selvästi kyllä ylireagoit. Kerrot, ettet nalkuta, mutta kuitenkin vetäisit riidan päälle tuollaisesta asiasta...

On tietty eri asia, jos mies alvariinsa lähes joka ilta heiluu kylillä viinan kanssa. Mutta tämmöisestä ei minusta nyt ole kysymys, ettei näitä pikkukekkulissa kotiin tulemisia olisi kuitenkin suht harvoin?

 

[pieras]

Mun mielestä teidän kannattaisi pitää tauko. Ei toi tosta helpota, vauvan tulon jälkeen tilanne vain pahenee, kun mies on mustis vauvalle. Siinä vaiheessa tulee viimeistään ero ja silloin se on vielä rankempaa.

Toinen vaihtoehto on, että rupeat pitämään puoliasi. Voi myös olla, että mies pomottelee sua vain siksi, että annat niin tehdä ja jos alat pitämään puoliasi saat häneltä kunnioitusta. Meillä oli näin.

 

[minä]

Ihan hyvä ohje minusta tuo hetkeksi irtautuminen, vaikka vanhempien tai kaverien luo loppuviikoksi ja puhelin kiinni. Ei tarvitse alentua samalla tasolle miehen kanssa, mutta annat miehellekin vähän ajateltavaa. Ja lähdet silleen, että varmasti näkee sun pakanneen kamoja, vaikka vaatekaapit auki. Koeta ihmeessä, vaikka radikaalilta kuulostaa! Tsemppiä ja halituksia sinne.

 

[.]

Sulle (ja lapselle) tulee tosi raskas elämä, jos joudut miettimään koko ajan sanomisiasi ja miehesi menee miten haluaa. Tietysti raskausaikana tarvitsee erityistä huomioita, mutta etenkin lapsen syntymän jälkeen. Yritä päästä keskusteluyhteyteen asiasta -tosin kaikista miehistä ei siihen ole, kun itsessä ei ikinä ole mitään vikaa. Jos muutosta ei tapahdu, niin ihan varmasti jossakin vaiheessa jollakin tavalla (psykosomaattiset oireet, ero tms.) oma pahoinvointisi purkautuu. Voimia sulle!

 

[Samoja kokemuksia]

Olisko sulla mitään paikkaa minne mennä loppuviikoksi? Jos vain ottaisit tavaroita mukaan ja lähtisit viettämään loppuviikon jonnekkin mukavaan paikkaan.

Tuo voisi tosiaan herättää miestä, että olet hetken aikaa poissa kotoa. Mutta muuten en lähtisi noin radikaalille linjalle kuin monet muut. Tämä sen vuoksi, että mulla on itsellä saman tyyppisiä kokemuksia. Omalle miehelleni raskausaika oli kriisi. Hän vietti aikaa paljon muiden kanssa, lähinnä naispuolisten työkavereiden kanssa. Asiasta keskusteltiin ja riideltiin ja tuntuu, että koko raskausaika meni mulla sumussa. Mies ei ollut innokas isäksi tulosta, ei kiinnostunut hankkimaan tavaroita. Neuvolakäynneillä oli kyllä mukana, koska halusi esittää olevansa hyvä isä. Kaikki huipentui siihen, että petti minua. Siitä alkoi pikkuhiljaa suunta kääntyä. Pitkään meillä oli vaikeaa ja "katseltiin" miten suhteen kanssa edetään, jatketaanko yhdessä. Mutta halusimme kuitenkin yrittää. Nyt meillä on kaksi lasta ja mies on paras mahdollinen isä ja parisuhteessakin menee hyvin. Vaati paljon aikaa ja vaivaa korjata suhde, mutta se kannatti. Se kasvatti molempia. Ei kannata luovuttaa liian helposti. Monesti raskausaika on miehelle kriisinpaikka, eikä mies sitä osaa tunnistaa.

 

[ikävä tilanne]

No kyllähän tosta pitää jo sanoa, jos mies usein juoksentelee ympäri kyliä eikä tule kotiin sovitusti. Kyllä kai sitä sinullekin saa sanoa, jos tekisit samoin? Mulle ainakin saa huomauttaa, että pitää soittaa jos menee myöhempään jne. Olla parisuhteessa.

Meillä on ainakin ihan sovittu säännöt, että jos johonkin lähtee,n iin kotiin tullaan yöksi ja ilmotetaan jos menee pitempään. Tosin ollaankin melkeen aina yhdessä liikteneessä, jos ollaan. Ja ei missään nimessä niin, että jotain väkerretään sen päälle, mitä ollaan sovittu -ellei ole jostian kauempaa tullut ystävä.

Kyllä parisutheessa oikeasti saa huomautella toisen käytöksestä. Kyllä sinäkin saat mennä ja tulla, jos toinenkin. Ongelma on siinä, että sittne kun on lapsi, niin sinä oot luultavasti se, joka istuu kuin tatti kotona ja odottelee että pääsis joskus vaikka kahville ystävän kans, jumppaan..tai vois viettää sitä laatuaikaa perheen parissa. Ja tuohan ei ole ok, että toinen saa vapauksia ja toinen ei, vaan tilanne pitää mennä kutakuinkin tasan.

Ja ei parisuhteessa pidä menn äniin, että koko ajan pitää pelätä mitä sanoo. Jos toinen ei tule kotiin, niin kyllähän siitä nyt pitää sanoa! Mitäpä jos toiselle olisi sattunut jotain? Kyllä meillä ainakin huolehditaan toisesta ja vaikka haetaan autolla kotiin, jos tarve on. Minä ainakin huolestuisin, jos mieheni ei ilmottelis mitään. En ymmärrä, miksei voi soittaa ja ilmottaa, että hengissä ollaan..varisnkin miehille voi ihan tosi sattua ja tapahtua, koska ovat vähän riskialttiimmassa ryhmässä vaikka eivät itse olisikaan juuri sitä rähinätyyppiä vaikkapa. Olen itse todistanut useita tappelutilanteita, joissa se toinen osapuoli ei ole yhtään ollut kiinnostunut asiasta.

Jos toinen ihan selvinpäin uhkailee, että lähtee kävelemään, niin mun mielestä se on uhkaus joka on tosissaan aikeissa toteutua. Eihän ole ok, että toinen saa heittää epävarmuustekijöitä, mutta sinä et? Saatko sinäkin riidan päätteeksi kertoa, että "voit painua v*ttuun, vie tavarat mennessäsi"? Jos et, niin sitten se ei ole reilua eikä tasapuolista. Tuo erokortti on sellainen, että jos sitä käyttää, niin siitä pitää ottaa vastuu.

Muutenkin kuulostaa vähän siltä, että mies ei ole oikein innostunut perheenlisäyksestä sitten loppupeleissä? Ehkä ios hyvä tosiaan kävästä vkl muualla. Jos mies on edelleen sitä mieltä, että voit painua hemmettiin..niin eihän siinä ole enää vaihtoehtoja. Miksi jatkaa, jos toinen ei halua? ONhan se surkea tilanne tuossa vaiheessa, mutta joskus on parempi erota.

 

[menneestä tuttua..]

Peesiä edellisiin! Mieti oikeasti kannattaako tuhlata elämäänsä tuollaiseen. Itsellä samantyylinen tilanne. Puolivälissä raskautta lähdin suhteesta. Mies aneli takaisin ja melkein jo meinasin palata (ei ole helppo irtautua, tiedän..), mutta nyt olen tyytyväinen. Tyttö on jo 4 ja ollaan pärjätty hyvin. Löysin uuden miehen enkä ollut uskoa kuinka syhde voi olla niin ihana <3 Vaikka ihan tavallinen tuo mun mies onkin, niin aiemmin olin vaan sietänyt kaikkea ja tajusin sen kunnolla vasta nykyisen aviomieheni löytäessä. Paha tietty sanoa näin tuntematta, mutta älä jätä miettimättä omaa lähtöäsi. Aina sitä yhden lapsen kanssa pärjää! Haleja ja voimia!

 

[ap]

Myönnän, että ylireagoin illalla, mutta tuo jättämisellä uhkaaminen on mielestäni kuitenkin kohtuuton rangaistus siitä.

Itken, itken, itken.... En osaa lähteä, tarvitsen häntä. Enkä minä pääse edes mitenkään pois tästä tilanteesta, lapsi kasvaa sisälläni, siihen olen sidottu... Kunpa mies edes tajuaisi, että minä niin tarvitsisin henkistä tukea. Vain fyysinen sairaus/vaivat oikeuttavat huolenpitoon, muuten pitää vain olla yksin vahva.

 

[menneestä tuttua... taas]

He eivät hae naisesta mitään muuta kuin sitä koti orjaa joka pesee pyykit, tekee ruuat, muutaman lapsen heille (joskin se aika ottaa miestä päähän kun nainen on kuin valas) ja sitä erästä toimitusta varten.
Ja aika usein tuon tyypin miehet ramppaa vieraissa kun nainen on paksuna.


Ja niin totta

 

[Huuhkajatar]

Myönnän, että ylireagoin illalla, mutta tuo jättämisellä uhkaaminen on mielestäni kuitenkin kohtuuton rangaistus siitä.

Itken, itken, itken.... En osaa lähteä, tarvitsen häntä. Enkä minä pääse edes mitenkään pois tästä tilanteesta, lapsi kasvaa sisälläni, siihen olen sidottu... Kunpa mies edes tajuaisi, että minä niin tarvitsisin henkistä tukea. Vain fyysinen sairaus/vaivat oikeuttavat huolenpitoon, muuten pitää vain olla yksin vahva.

Tarvitset mihin? Alistamaan henkisesti? Ei tuo mitään tajua ellet tee mitään radikaalia!
Tai sitten jäät kitumaan huonoon parisuhteeseen ja annat lapsenkin kärsiä siitä, onhan sekin valinta, muttei perin fiksu sellainen.

 

[menneestä tuttua..]

Mä en kyllä kans näe sitä, että millä tavalla sinä ylireagoit, olet ennemmin "alireagoinut" suhteenne ajan

 

[juu]

Myönnän, että ylireagoin illalla, mutta tuo jättämisellä uhkaaminen on mielestäni kuitenkin kohtuuton rangaistus siitä.

Itken, itken, itken.... En osaa lähteä, tarvitsen häntä. Enkä minä pääse edes mitenkään pois tästä tilanteesta, lapsi kasvaa sisälläni, siihen olen sidottu... Kunpa mies edes tajuaisi, että minä niin tarvitsisin henkistä tukea. Vain fyysinen sairaus/vaivat oikeuttavat huolenpitoon, muuten pitää vain olla yksin vahva.

Tarvitset mihin? Alistamaan henkisesti? Ei tuo mitään tajua ellet tee mitään radikaalia!
Tai sitten jäät kitumaan huonoon parisuhteeseen ja annat lapsenkin kärsiä siitä, onhan sekin valinta, muttei perin fiksu sellainen.

Varsinkin kun se parisuhdemalli mahdollisesti periytyy sitten lapselle..

 

[mä.]

Tekis melkein mieli vaatia sua lupaamaan että lähdet edes viikonlopuksi muualle ja tosiaan puhelin pois päältä. Ja lappu pöydälle siitä vittuun suksimisesta...

 

[hei]

Jos et lasta halua, niin anna adoptioon. Ei sinun ole pakko tehdä mitään mitä et halua. Uskon, että tällä hetkellä tuntuu siltä että tilanteesta ei ole mitään ulospääsyä, mutta aina sellainen löytyy jos vain rauhoittuu ja miettii. Älä alistu kynnysmatoksi, ole vahva ja ota oma elämäsi haltuun.

Tee suunnitelma, mitä elämältäsi haluat ja ala toteuttaa sitä. Kun olet oikeasti itsenäinen, olet itsevarma, ja saat sen surkean äijän syömään kädestäsi, mikäli vielä haluat. Jos kysymys on rahasta, niin muista että voit hakea apua sosiaalitoimistosta ja kelasta, pystyt vuokraamaan asunnon ihan yksinäänkin, ja pärjäät elämässä oikeasti vauvankin kanssa kahdestaan, vaikka tällä hetkellä siltä ei tuntuisi.

 

[iltatähtien äippä]

lähetä tuo tänne kirjoittamasi miehesi sähköpostiin ja mieti miten saisit,mieheltäsi sitä mitä haluat vahvan tasaveroisen kumppanin.sinä olet kunnioittanut miehesi oikeutta itse määrätä elämästään ja hän on mennyt ja tullut mielensä mukaan. SA äilytä myös itselläsi oikeus saada häneltä tukea ja ymmärrysta VPAAEHTOISESTI ANNETTUNA siihen sitoumukseen perustuen että hän on miehesi ja lapsesi isäsi ruennut panemalla hänet alulle.
Älä ala kynnysmatoksi ja rakkauden kerjäläiseksi koska se vie tasa-arvon suhteestanne lopullisesti ja et sinä sellaisessa alistuneessa kerjäläisen asemassa halua minkään herran ja hallitsijan vallan alla kuitenkaan elää.Selvitä miehellesi kirjeessä/sähköpostissa mitä häneltä haluat ja tee selväksi että se on ota/tai jätä.J Ja jos miehesi käyttäytyy kuten on tehnyt sinä valitset "jätä" vaihtoehdon.Tee hänelle hyvin selväksi että häntä paremmin käyttäytyviä miehiä on jotka oikeesti pystyvät isiksi ja puolisoiksi.Ole vahva ja pane kaikki peliin...alistumisella saat vain lisää alistamista.

 

[vieras]

Myönnän, että ylireagoin illalla, mutta tuo jättämisellä uhkaaminen on mielestäni kuitenkin kohtuuton rangaistus siitä.

Itken, itken, itken.... En osaa lähteä, tarvitsen häntä. Enkä minä pääse edes mitenkään pois tästä tilanteesta, lapsi kasvaa sisälläni, siihen olen sidottu... Kunpa mies edes tajuaisi, että minä niin tarvitsisin henkistä tukea. Vain fyysinen sairaus/vaivat oikeuttavat huolenpitoon, muuten pitää vain olla yksin vahva.

aha, eli et aio asialle tehdä siis yhtään mitään, ainoastaan itkeä tihrustaa.
Sun täytyis näyttää ukolles ettei se voi kohdella sua tuolleen miten sattuu ja sanoa mitä tahtoo loukkaamismielessä.. jos nyt et tuota näyttöä tee, elä enää tule vinkumaan tästä asiat.