Mies valehtelee pikkujutuista koko ajan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "annika"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"annika"

Vieras
Miehellä on tapana valehdella kaikesta ihan typerästä. Esim. keitä ihmisiä on päivän aikana tavannut, missä on käynyt lounaalla... Hän on mukana yhdessä yhdistyksessä, ja valehteli viimeksi sen, että se kokous oli pidetty Rossossa. Sitten kun siivosin hänen housuntaskujaan kun olin pistämässä niitä pyykkiin, löysin kuitin kyseiseltä illalta, josta näki, että he olivat olleet Chicosissa. Siis täh. Miksi näistä pitää valehdella?

Kerran siivosin paperipinoa, jossa oli jotain vanhoja laskuja ja jotain miehen pois heittämiä papereita. Joukosta löytyi kaksi lottokuponkia. Kerran sitten vain heitin, että olis se kiva jos lottovoitto saataisiin kun kerran säkin lottoat, ja mies vastasi tähän ettei ole kymmeneen vuoteen lotonnut. Ymmärtäisin, jos esim. olisin lottoamista vastaan, mut olen itse pari kertaa lotonnut eikä mulla ole lottoamista vastaan mitään --- joten miksi pitää valehdella tästä?

Samalla tavoin kuulen ystäviltä/sukulaisilta/työkavereilta asioista ihan eri version kuin mitä mies kertoo. Esim. puhuin hänen sisarensa kanssa viikko sitten puhelimessa ja hän sanoi, että onpa kiva, että nähdään tänä viikonloppuna. Olin aivan että mitä häh, mut sanoin, että joo, on kiva. Sit kysyin mieheltä, että onko hän kuullut siskostaan ja mies sanoi pokkana, että ei ole kuullut mitään, että kyllä hän tässä heinäkuussa on luvannut tulla käymään mut ei ole kertonut sen tarkemmin. Tein sitten tikusta asiaa ja soitin hänen siskolleen ihan muissa asioissa ja sivulauseessa kysyin, milloin hän oli sopinut mieheni kanssa kyläilystä. Kaksi päivää aikaisemmin olivat soitelleet ja mieheni oli vielä kuulemma lähettänyt tekstarissa meidän uuden alaoven koodin. Siskon pitäisi siis tulla huomenna. Mies ei ole kertonut mulle vielä mitään asiasta, enkä ymmärrä, miksi. Minä ja hänen siskonsa ollaan todella hyvissä väleissä eikä meillä ole mitään erimielisyyksiä, päin vastoin.

Miehellä on aina ollut tyylinä kertoa asiat viime hetkellä, esim. just jonkun kaverin / sukulaisen tulon hän on kertonut edellisenä iltana ennen nukkumaman menoa ja olen ihmetellyt, että miten tämä kyseinen kaveri näin lyhyellä varoitusajalla ilmoittaa... mies on vain sanonut, että ilmoittipa sitten nyt, ja that´s it. Nyt epäilen, että jostain syystä "pimittää" multa näitä tietoja ja kertoo kaikki asiat jostain syystä viime tingassa, samoin kuin ihan pokkana valehtelee monista asioista.

Nämä ovat pikkujuttuja, mutta pistää miettimään, onko mies patologinen valehtelija. Valehteleeko suuremmistakin asioista?
Onko kellään kokemusta tällaisista valehtelija-miehistä?? Ja mikä ihme voi olla syynä tällaiseen? En keksi mitään hyötyä tämmöisestä valehtelusta.
 
Lähtisin tuollaisesta suhteesta ja äkkiä. Luottamus on kuitenkin aina hyvän suhteeen perusta. Luottamusta ei ihan tuollaisella valehtelulla löydy.. Mistä tiedät , että miehesi valehtelee vain pikku asioista? Luulisi tuollaisella valehtelulla löytyvän myös vähän isompia valheita. Miksi et ota asiaa puheeksi hänen kanssaaan? Aina kun saat kiinni valheesta, kysyt miksi valehtelit jne.
 
Mahdollisia neuropsykiatrisia syitä: as-syndrooma, adhd tai muu sellainen, tai persoonallisuushäiriö tai mielen häiriö johon liittyy patologinen valehtelu.

Ajattelisin että hän on siinä mielessä kypsymätön että haluaa kontrolloida kertomisiaan eikä oikein hallitse tätä kontrollia itsekään. Tämä valehtelu on hänelle itselleenkin hyvin kuluttavaa luultavasti. Hänelle on varmaankin aika huono itsetunto.

Pitääkö kuitenkin lupaukset, entä onko hän empaattinen, onko henkilökohtaisia saavutuksia ja tavoitteita?
 
Aluksi, kun mies jäi kiinni pikkuvalheista, ajattelin että itse muistan väärin. Sitten kun aloin tivata tarkemmin, mies totesi aina jotain että "sori muistin väärin, niin se olikin" mut muutamista asioista olen ihan suoraan kysynyt, että miksi valehtelit tästä. Mies on sanonut, että hänellä ei ole mitään syytä valehdella, eikä hän itsekään ymmärrä, miksi hän on valehdellut näistä pikkujutuista. (En siis ole kaikkia tietämiäni asioita paljastanut hänelle.) Kun otin tänään puheeksi sen, että mun on niin vaikea luottaa häneen, hän suuttui ja alkoi huutaa, että miksi ihmeessä jaksan kaivella vanhoja asioita, että hän on jo kertaalleen luvannut, ettei valehtele mulle enää, joten miksi jauhan samaa asiaa.
Miehellä on normaali, kunnollinen työ, raha-asiat ok, ei ole koskaan väkivaltainen, ei dokaile liikaa. Meillä on lapsi 3v, jolle hän on erittäin hyvä isä. Lisäksi hän osallistuu esim. kodinhoitoon, laittaa ruokaa mielellään... Monissa asioissa siis erittäin hyvä ja ihana. Mut tää valehtelu... Mä en tajua, miksi hän haluaa pilata suhteemme sillä. kyllähän se väistämättä synnyttää mussa ihan valtavaa epäluottamusta, kun MIHINKÄÄN hänen sanomaansa ei voi luottaa.
Epäilen jonkinlaista persoonallisuushäiriötä, joka ilmenee tällaisena valehteluna. Ei siis käyttäydy narsistisesti tms.
 
Mieheni työpaikan työnjohtaja on vastaavantyyppinen mies, yleensä valehtelu on liioittelun tyyppistä ja suusta tulee ulos kaunisteltu versio asiasta kuin asiasta. Saattaisin hyvin kuvitella hänen väittävän olleensa hienossa ravintolassa mcdonaldsin sijaan statussyistä, tai valehtelevan päinvastoin, jos raha olisi tiukalla. Eli väittäisi syöneensä euron hampurilaisen vaikka tuhlasi juuri 70€ herkutteluun.

En tiedä, onko hänelle nimenomaan tärkeää päästä pätemään ja/tai pitää kulissit erityisen kiiltävinä, mitään "oikeaa" syytä ei ole tiedossa. Valehtelua lukuunottamatta kyseessä on tuiki tavallinen mies.
 
Millainen kasvatus on miehelläsi? Tietysti miten totuutta voisit tietää valehtelijalta :D Onkohan niin että mikään ei ole koskaan kelvannut, siksi elää muunneltua totuutta? Että kelpaisi paremmin.
 
Onko minkä ikäinen mies? Onko kuinka suurpiirteinen? Stressaantunut?
Kuulostaa nimittäin ihan mun isältä (60+). Sillä menee nimet aina sekaisin, Jarkosta tule Jarmo, Liisasta Leena, Sitimarketista Sokos, Loviisasta Lohja jne. Ja sitten kun menee korjaamaan sen puheita se hermostuu moisesta "pilkunviilauksesta".
Myös yksi työkaveri 50+ nainen puhuu ihan yhtä hölmöjä. Koskaan ei voi luottaa siihen että tietää mitä se tarkoitaa kun se puhuu jostain kun et tiedä puhuuko se omasta mielestään siitä mitä se sanoo vai jostain ihan muusta. Myös tuo nainen vetää hernee syvälle nenuun jos siltä erehtyy esimerkiksi kysymään oliko kyseessä Korhonen vai Koskela. :S
Karuinta hommassa on että olen huomannut samaa raivostuttavaa häiriötä omassa puheessani silloin kun olen todella väsynyt ja stressaantunut, hävettää ja harmittaa.
 
Mies on 45, ja kyllä hänellä kuten mullakin voi mennä sanat sekaisin mut en mä lurittele tuollaisia valheita.
Miehen äiti on aika kauhea...Ihminen, jolle mikään ei kelpaa ja joka osaa olla tosi teräväkielinen ja ilkeä. Mies ei lapsuudestaan ole juuri puhunut mut sen sanoi tän valehtelu-asian yhteydessä että on oppinut sanomaan pikkuvalheita jo ala-asteesta saakka. Kun äiti oli niin ankara, ja jos vahingossa koulumatkalla kävikin kaverin pihalla leikkimässä niin oli parempi jättää kertomata tai "narrata" äitiä.
 
[QUOTE="Annika";24252132]Mies on 45, ja kyllä hänellä kuten mullakin voi mennä sanat sekaisin mut en mä lurittele tuollaisia valheita.
Miehen äiti on aika kauhea...Ihminen, jolle mikään ei kelpaa ja joka osaa olla tosi teräväkielinen ja ilkeä. Mies ei lapsuudestaan ole juuri puhunut mut sen sanoi tän valehtelu-asian yhteydessä että on oppinut sanomaan pikkuvalheita jo ala-asteesta saakka. Kun äiti oli niin ankara, ja jos vahingossa koulumatkalla kävikin kaverin pihalla leikkimässä niin oli parempi jättää kertomata tai "narrata" äitiä.[/QUOTE]

Okei. Sitten tuo on ihan eri juttu, ei vahinko vaan opittu tapa. Eihän tuo näe mitään outoa käytöksessään kun se on olut sen tapa selvitä vähemmillä haukuilla. Siis sitähän on tavallaan palkittu tuosta.
Tuollaisen satusedän kanssa olisi kyllä melko rankka elää :(
 
[QUOTE="Annika";24252132]Mies on 45, ja kyllä hänellä kuten mullakin voi mennä sanat sekaisin mut en mä lurittele tuollaisia valheita.
Miehen äiti on aika kauhea...Ihminen, jolle mikään ei kelpaa ja joka osaa olla tosi teräväkielinen ja ilkeä. Mies ei lapsuudestaan ole juuri puhunut mut sen sanoi tän valehtelu-asian yhteydessä että on oppinut sanomaan pikkuvalheita jo ala-asteesta saakka. Kun äiti oli niin ankara, ja jos vahingossa koulumatkalla kävikin kaverin pihalla leikkimässä niin oli parempi jättää kertomata tai "narrata" äitiä.[/QUOTE]

Jaa, tää menikin ohi... Saattaa olla seurausta kyllä myös tuosta.

Yksi exä aikoinaan luritteli pikkuvalheita mutta ne eivät kyllä olleet tuollaisia, vaan ne tunnisti kyllä valheiksi. Mitättömistä asioista kanssa siis valehteli mutta kyllä siitä yleensä näki että se valehtelee, käyttäytyi aina vähän oudosti kun puhu palturia.

Muoks. lisään vielä että tuo kyseinen ihminen oli kyllä muuten todella kiltti ja huolehtivainen, hauska.. Mutta ei millään tavalla paha tai ilkeä. Tiedä sitten miksi luritteli... Pelkäsi kai suuttumusta tai jotain, mutta aiheet oli sellaisia etten tajunnut ttä miksi luulisi että suuttuisin. Ja tämän miehen äiti oli myös kiltti ja herkkä, ettei siitäkään olisi voinut tehdä mitään johtopäätöksiä.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

M
Viestiä
21
Luettu
7K
N
S
Viestiä
11
Luettu
3K
Aihe vapaa
avaa jo silmäsi
A
H
Viestiä
28
Luettu
3K
J
V
Viestiä
4
Luettu
549
V
P
Viestiä
37
Luettu
5K
Aihe vapaa
Leona Y hrm
L

Yhteistyössä