mies vanhempi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja marita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

marita

Vieras
Olen löytänyt mielestäni todella ihanan miehen. MIehessä on ne kaikki asiat, mitä olen aina toivonutkin olevan. Ainoa asia, mikä mietityttää, on ikäero. Olen itse 38 vuotta, mies 54 vuotta. Mielestäni tärkeintä on se, mitä ihmiset ajattelee, ei ikäero. Olen seurustellut ja ollut naimisissakin noin viisi vuotta ikäistäni vanhempien miesten kanssa ja ne suhteet eivät siis ainakaan ole onnistuneet. Oman elämänkokemukseni mukaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uskallanko siis hypätä tämän miehen matkaan vai pitäisikö kuitenkin tässä vaiheessa vaihtaa suuntaa?
 
hei haloo!
Älä sinä marita ikäeroja mietiskele! Sinähän olet löytänyt ihanan miehen jota OLET AINA TOIVONUT!
Anna mennä ja katso mihin se johtaa. Nauti ja elä.
 
No joo. Ymmärrän sikäli, että itse olen hetkisen aikaa seurustellut 46 vuotiaan miehen kanssa. Itse olen 39. Aiemmat mieheni ovat olleet samanikäisiä ja yksi nuorempikin. Tosissani olen miettinyt jatkamista/suhteen päättämistä ikäeron ja ulkoisten seikkojen vuoksi vuoksi. Se täytyy sanoa, että olen itse ikäistäni nuoremman näköinen, hoikka ja tämä mies ikäistään vanhemman näköinen, hiukka ylipainoinen.
Olenkohan hullu, kun jatkan...?
 
mutta menköön nyt. Tietenkään rakkaus ei katso ikää, eikä suoralta kädeltä tietenkään kannata sanoa ei vain suuren ikäeron takia, mutta ajattelepa aikaa kun olet itse kuusissakymmenissä. Mies on jo lähellä kahdeksaakymmentä. Sinä olet vielä ""nuori"" ja vetreä, mies voi kaivata silloin jo omaishoitajaa. Tietenkin nuorenakin voi kuolla tai sairastua ja voi joutua pitämään huolta omanikäisestäkin miehestä kuin pikkulapsesta, mutta että ehdoin tahdoin. Nythän ikäeronne on aika merkityksetön, mutta kun ikää kertyy, voi ongelmat olla ihan erilaiset kuin tuossa keski-iän tietämillä, missä nyt olette. Haluatko vielä mahdollisesti hyvinkin viriilinä 65-vuotiaana yli kahdeksankymppisen miehen. Jaksaminen kun voi olla ihan erilaista kuin nyt.
 
Hyppää matkaan vaan! Minä olen 29 ja mieheni on 45. Yhdessä on oltu jo monta vuotta, eikä ikäero ole ollut esteenä missään, päinvastoin. Tietysti sen toisinaan huomaa ihan jo elämänkokemusten erossa, mutta eipä siitä kumpikaan ole kärsinyt.
 
Olen pohtinut asiaa siltä kantilta, että eivät nuo suhteet noin samanikäisten kanssakaan ole onnistuneet. Toisaalta on mahdollista juuri se, että sitä voi kuolla kuka tahansa koska vaan. On ihan hyvin mahdollista viettää 10 vuotta todella hyvää parisuhdetta. Toinen vaihtoehto saattaa olla, ettei vietä edes sitä kymmentä vuotta. Punnintatilanne, ehkäpä. Mutta kuten sanoin, mies on parempi kuin koskaan olen osannut toivoakaan. Liekö ne hyvät puolet ole juuri iän myötä tulleita....
 
Omalla kohdallani luulisin, että juuri tuo miehen elämänkokemus on yksi asia mikä hänessä kiehtoo. Lisäksi hän itsekin on sitä mieltä, että on ne töppäilyt tullut tehtyä jo nuorempana, enää ei tarvitse kun tietää mitä todella haluaa. Mun kokemuksen mukaan myös nuoremmilla miehillä on joku omituinen näyttämisen tahto, vanhemman ei tarvitse kun tietää jo mitä on ja on sinut itsensä kanssa.
 

Yhteistyössä