Mies varasi hotelliyön, en halua lähteä!

[Kepsis]

ohimennen muuten tuohon keittiksen ja miehen / vieraan keskusteluun liittyen:

Onko oikeasti olemassa idealisteja, nimenomaan arjen suhteen? Siis sellaisia joilla on joku kuva mielessä miten asiat toimivat parhaiten ja niin ne myös tekee heidän arjessa?

Tulee enemmänkin mieleen kontrollifriikkeys, eikä idealismi.

 

[Keittiönoita]

ohimennen muuten tuohon keittiksen ja miehen / vieraan keskusteluun liittyen:

Onko oikeasti olemassa idealisteja, nimenomaan arjen suhteen? Siis sellaisia joilla on joku kuva mielessä miten asiat toimivat parhaiten ja niin ne myös tekee heidän arjessa?

Tulee enemmänkin mieleen kontrollifriikkeys, eikä idealismi.

Hyvä kysymys Minusta tuollainen ihminen on realisti. Paitsi jos kyse on ihmisestä, jolla sen mielikuvan joutuu toteuttamaan joku toinen henkilö.

Mä elin parikymppisenä vuoden verran avoliitossa miehen kanssa, joka oli varsinainen idealisti. Ja hänen mielestään tosiaan kaikki hänen suunnitelmansa ja ideansa olivat loistavia ja upeita, mutta jonkun toisen (= minä) piti hommata rahat ja järjestää asiat niin, että hänen ideansa saatiin toteutetuksi. Hän oli romantikkokin ja muistan, miten mun ystävät monesti sanoivat mulle, että saan olla onnellinen niin kultaisesta miehestä, joka toi mulle usein ison kimpun ruusuja. Alussa en ystävilleni viitsinyt kertoa, että niiden ruusujen ja muiden ideoiden myötä miehellä pankkitili näytti yleensä jo puolessa kuussa miinusta ja sen jälkeen mä jouduin antamaan hänelle useaan otteeseen rahaa, jota hän luonnollisestikaan (=sehän olisi ollut epäromanttista) ei koskaan maksanut takaisin. Helvetin hyvännäköinen kundi, mutta sikakallis ylläpitää Vuoden verran jaksoin ja sitten pistin ulkoruokintaan.

 

[Ken guru harmaana]

Tarkennan että tarkoitin romanttista yhdessä oloa hotellissa. Työmatkat ja sukuloinnit on asia erikseen. Sitä paitsi miksi ap ei sanonut miehelle että siirrettäisiin loma ensiviikonloppuun niin kerkeää homma elukoille hoitajat? Itse ymmärsin että juurin tuo yhdessä olo miehen kanssa oli se isoin ongelma, jota lemmikeillä peitellään.

Ei kun siis esimerkkinä vaan että meistä kumpikaan ei oikein pidä hotellissa oloa mitenkään kovin mukavana, vaikka olisikin oma reissu. Samoin laiva on meille kulkuväline, ei huvia. Että kaikille hotelli ei ole = rentoutus. Ehkä aplle kuitenkin on ja kyse on vaan niistä eläimistä.

 

["mies"]

Realisti: "Vai niin, mieheni on tuonut 7 kpl punaisia, 30 cm pitkiä Rhododendron Repens -ryhmän alppiruusuja. Haluaa varmaan päästä tyhjäämään kassinsa pilluuni illalla. Vai pettikö se mua viime viikonloppuna...?"

Idealisti: "Ihanaa, kukkia! Mieheni on maailman kultaisin! *halaa miestä*"

Kyllä toi alempi on tärkeä asia suhteessa. Ei analyyseja, ei synkkyyttä, ei pessimismiä, ei "raadollisuutta", ei ylikontrollia, vaan myönteinen (hieman naiivikin) kuva toisesta ja tunteet ja teot sen mukaan. Kuvan ei tarvitse olla sama kuin todellisuus. Heitetään tavallaan irti todellisuudesta ja faktasta sopivasti, ei tietenkään täydellisesti (niin ei voikaan poislukien psykoosi tms).

Suomessahan on vahva realismin bias eli puolueellisuus realismiin taiteellisesti. Verratkaa vaikkapa melkein mitä vaan jenkkisarjaa ja suomalaista sarjaa tai lukekaa kirjallisuutta Suomi vs. muut maat, käykää teatterissa, taidenäyttelyissä, jne.

Todellisuus on tässä mielessä yliarvostettua ja kuvitelmilla valtava voima. Samaan muuten perustuu esim. naisen estetiikka: vihjaillaan niin että mielikuvitus pääsee valloilleen, muttei mennä realismiin eli kuljeta täysin alasti tai vaikka pesemättömänä. Ja ihastuminen on aina kuvitteellinen tapahtuma, enemmän kuin osat eli ei järjellä tai tiedolla selitettävä asia. Jos tämä ulottuvuus otetaan pois, paljon on pois myös vuorovaikutuksesta.

 

["hmmm"]

Alkuun ongelma oli vain se koira ja että rahat voisi laittaa muuhunkin takoitukseen. Nyt sitten suurin syy onkin ne läpi yön kädestä pidettävät hevoset. Otsikossa se jo tuleekin: Ap ei halua lähteä ja kaikki syyt on tekosyitä. Koira mukaan hotelliin ja naapuri ruokkii hevoset Ap:n ohjeiden mukaan. Ihmettelen kylläkin, että miksi kukaan ottaa hevosia jos niitä pitää yötä myöten hoitaa. Ja miten hevosia on ollut ihmisillä jo ties kuinka kauan, kun eivät pärjää edes yötä yksin.

Onneksi ap:lla ja miehellään ei ole lapsia, koska mites sitten jos ap:n mies on viikon työmatkalla ja lapsi saa vakavan sairaskohtauksen. Ap ei voi soittaa ambulanssia koska pientä lasta ei voi laittaa sairaalaan yksin ja hevoset ja koira taas ei selviä yksin kotona eikä niitä voi mukaankaan ottaa. No, kyllä se lapsi varmaan pärjää vaikka viikon ilman happea, onhan se sentään ihminen joka osaa tehdä kaikenlaista itse.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="mies";27654981]Realisti: "Vai niin, mieheni on tuonut 7 kpl punaisia, 30 cm pitkiä Rhododendron Repens -ryhmän alppiruusuja. Haluaa varmaan päästä tyhjäämään kassinsa pilluuni illalla. Vai pettikö se mua viime viikonloppuna...?"

Idealisti: "Ihanaa, kukkia! Mieheni on maailman kultaisin! *halaa miestä*"

Kyllä toi alempi on tärkeä asia suhteessa. Ei analyyseja, ei synkkyyttä, ei pessimismiä, ei "raadollisuutta", ei ylikontrollia, vaan myönteinen (hieman naiivikin) kuva toisesta ja tunteet ja teot sen mukaan. Kuvan ei tarvitse olla sama kuin todellisuus. Heitetään tavallaan irti todellisuudesta ja faktasta sopivasti, ei tietenkään täydellisesti (niin ei voikaan poislukien psykoosi tms).

Suomessahan on vahva realismin bias eli puolueellisuus realismiin taiteellisesti. Verratkaa vaikkapa melkein mitä vaan jenkkisarjaa ja suomalaista sarjaa tai lukekaa kirjallisuutta Suomi vs. muut maat, käykää teatterissa, taidenäyttelyissä, jne.

Todellisuus on tässä mielessä yliarvostettua ja kuvitelmilla valtava voima. Samaan muuten perustuu esim. naisen estetiikka: vihjaillaan niin että mielikuvitus pääsee valloilleen, muttei mennä realismiin eli kuljeta täysin alasti tai vaikka pesemättömänä. Ja ihastuminen on aina kuvitteellinen tapahtuma, enemmän kuin osat eli ei järjellä tai tiedolla selitettävä asia. Jos tämä ulottuvuus otetaan pois, paljon on pois myös vuorovaikutuksesta.[/QUOTE]
Kyllä, kunhan ei sitten parin viikon päästä ole käsi ojossa kinuamassa rahaa, kun on törsännyt rahat kukkiin ja muuhun sellaiseen, mihin ei olisi ollut varaa.

Minusta idealismissa, mielikuvituksessa, yllätyksissä yms ei ole mitään vikaa, kunhan vaan kantaa vastuun asioista ja vie hommat loppuun asti. Sitten, kun vastuu ja käytännön järjestelyt kipataan toisen niskaan - sen, jonka pitäisi olla kovinkin ilahtunut lisääntyneestä työmäärästään - , ollaan hakoteillä. Aikuinen ihminen hoitaa ideansa itse loppuun asti ja huolehtii siitä, ettei niistä aiheudu ylimääräistä vaivaa muille... ainakaan kysymättä ensin, sopiiko ylimääräinen vaiva sille toiselle osapuolelle. Tässäkin aloittajan tapauksessa mies olisi voinut hommata eläimille hoitajan, varata hotelliyön ja yllättää ap:n, mutta hän varasi vain sen hotelliyön eli käytti muutaman minuutin aikaansa hotelivarauksen tekemiseen.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

[QUOTE="hmmm";27654989]Alkuun ongelma oli vain se koira ja että rahat voisi laittaa muuhunkin takoitukseen. Nyt sitten suurin syy onkin ne läpi yön kädestä pidettävät hevoset. Otsikossa se jo tuleekin: Ap ei halua lähteä ja kaikki syyt on tekosyitä. Koira mukaan hotelliin ja naapuri ruokkii hevoset Ap:n ohjeiden mukaan. Ihmettelen kylläkin, että miksi kukaan ottaa hevosia jos niitä pitää yötä myöten hoitaa. Ja miten hevosia on ollut ihmisillä jo ties kuinka kauan, kun eivät pärjää edes yötä yksin.

Onneksi ap:lla ja miehellään ei ole lapsia, koska mites sitten jos ap:n mies on viikon työmatkalla ja lapsi saa vakavan sairaskohtauksen. Ap ei voi soittaa ambulanssia koska pientä lasta ei voi laittaa sairaalaan yksin ja hevoset ja koira taas ei selviä yksin kotona eikä niitä voi mukaankaan ottaa. No, kyllä se lapsi varmaan pärjää vaikka viikon ilman happea, onhan se sentään ihminen joka osaa tehdä kaikenlaista itse.[/QUOTE]

Eiköhän tuossa tapauksessa jokainen veisi lapsen sairaalaan, eläimet jäisi ainakin minulta heitteille ja lapsi menisi etusijalle. Mutta eihän tuo hotelliyö nyt ole yhtään verrattavissa tämmöiseen

Luulen minäkin että otsikossa tulee se pääasia eli ap ei halua lähteä, mutta olihan siihen useampi syykin.

 

["hmmm"]

Eiköhän tuossa tapauksessa jokainen veisi lapsen sairaalaan, eläimet jäisi ainakin minulta heitteille ja lapsi menisi etusijalle. Mutta eihän tuo hotelliyö nyt ole yhtään verrattavissa tämmöiseen

Luulen minäkin että otsikossa tulee se pääasia eli ap ei halua lähteä, mutta olihan siihen useampi syykin.

Kyllä mä ainakin arvotan parisuhteen pelastamisen suht korkeelle. Ei se tietty lapsen hengen yli mene, mutta kyllä se erokin on tietynlainen pieni kuolema ainakin pitkän suhteen jälkeen.

 

[säpäle harmaana]

Siis oikeasti, mitä pahaa on realismissa?!

 

[Keittiönoita]

Tuli muuten mieleeni, että entäpä jos ap:n mies tiesikin, ettei ap voi näin lyhyellä varoitusajalla lähteä minnekään ja sai siitä hyvän syyn suuttua ja ajatella, että tämä suhde on nyt sitten ohi? Voi kiillottaa omaa kruunuaan "minä nyt ainakin yritin" -tyyliin? Luulisi nimittäin, että jos on yhdessä asuttu jo pidempään, niin olisi myös tietoinen siitä, mitä ne eläimet tarvitsevat ja kuinka helppoa niille on saada hoitajaa.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

[QUOTE="hmmm";27655055]Kyllä mä ainakin arvotan parisuhteen pelastamisen suht korkeelle. Ei se tietty lapsen hengen yli mene, mutta kyllä se erokin on tietynlainen pieni kuolema ainakin pitkän suhteen jälkeen.[/QUOTE]

Tottakai se parisuhteen pelastaminen on tärkeää, mutta ei se yksi hotelliyö juuri tiettynä ajankohtana voi olla se ainoa hetki pelastaa suhde (kun ap:lla on se tilanne että ei saa elukoilla hoitajaa juuri tuolloin kun mies oli varauksen tehnyt). Kyllä siinä pitää olla monta muutakin asiaa pielessä jos yksi hotellivarauksen peruminen aiheuttaa sen eron.

Ap häipyi paikalta, ei minusta vielä tullut esille sitä onko hän halukas yrittämään parantamaan suhdetta vai ei.

 

["hmmm"]

Tuli muuten mieleeni, että entäpä jos ap:n mies tiesikin, ettei ap voi näin lyhyellä varoitusajalla lähteä minnekään ja sai siitä hyvän syyn suuttua ja ajatella, että tämä suhde on nyt sitten ohi? Voi kiillottaa omaa kruunuaan "minä nyt ainakin yritin" -tyyliin? Luulisi nimittäin, että jos on yhdessä asuttu jo pidempään, niin olisi myös tietoinen siitä, mitä ne eläimet tarvitsevat ja kuinka helppoa niille on saada hoitajaa.

Joko näin tai sit eläimet kyllä pärjäisi oikeesti ja miehen mielestä yksinkin, mutta ap ei voi jätttää niitä pikku kultamussukoitaan edes miehen ja yhteisen ajan vuoksi. Miestä voi ärsyttää sekin että eläimet menee aina miehen ja parisuhteen edelle.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="hmmm";27655080]Joko näin tai sit eläimet kyllä pärjäisi oikeesti ja miehen mielestä yksinkin, mutta ap ei voi jätttää niitä pikku kultamussukoitaan edes miehen ja yhteisen ajan vuoksi. Miestä voi ärsyttää sekin että eläimet menee aina miehen ja parisuhteen edelle.[/QUOTE]
Mä tapasin aikoinaan miehen, jolle sai ratakiskosta vääntää, että mä olen kahden lapsen äiti, käyn töissä, opiskelen työn ohessa, mulla on kaksi kissaa ja koira, joten ei, mä EN lähde extempore hänen kanssaan viikonlopuksi laivaristeilylle. Miehen mielestä 13-vuotiaan olisi oikein hyvin voinut jättää lapsenvahdiksi 8-vuotiaalle pikkuveljelleen sekä hoitamaan koiran ja kissat, mä olisin voinut ottaa töistä palkatonta vapaata eikä mun olisi tarvinnut kirjoittaa sitä esseetäkään, jonka deadline oli seuraavana maanantaina. Kyllähän mä sen tajusin, että miestä ärsytti, että hän ei olekaan mun elämäni ykkönen, joten päästin miehen etsimään ykköspaikkaa jonkun toisen elämästä. Toivottavasti hän sellaisen löysikin.

*muoks* Lisään vielä, että mun mielestä se, joka kantaa vastun asioista - esim niistä eläimistä - myös määrittelee tavan, miten niistä asioista vastuu kannetaan.

 

["hmmm"]

Mä en tiedä mitään hevosista mutta ihmettelen todella että miten ihmisellä on ollut niitä tyyliin tuhansia vuosia ja huonoissakin oloissa jos ne kuolee melkein heti kun selkäsi käännät.

 

[_Pigeon_]

[QUOTE="hmmm";27655120]Mä en tiedä mitään hevosista mutta ihmettelen todella että miten ihmisellä on ollut niitä tyyliin tuhansia vuosia ja huonoissakin oloissa jos ne kuolee melkein heti kun selkäsi käännät.[/QUOTE]

Hevosen ruuansulatus on herkkä, ja hevosilla tuleekin olla säännölliset ruokinta-ajat (ruokaa myös annetaan usein ja vähän kerrallaan).

 

[_Pigeon_]

[QUOTE="hmmm";27655080]Joko näin tai sit eläimet kyllä pärjäisi oikeesti ja miehen mielestä yksinkin, mutta ap ei voi jätttää niitä pikku kultamussukoitaan edes miehen ja yhteisen ajan vuoksi. Miestä voi ärsyttää sekin että eläimet menee aina miehen ja parisuhteen edelle.[/QUOTE]

No ei se koira nyt pärjää lähes vuorokautta yksin.

 

["hmmm"]

No ei se koira nyt pärjää lähes vuorokautta yksin.

Miksei sitä voi ottaa mukaan?

Ja vielä tosta hevosesta.. Kun kuitenkin hevosia on ollut pula-aikana ja niitä on yhäkin köyhissä oloissa niin onko oikeasti siitä jotain haittaa jos naapuri tai joku muu antaa vaikka hevoselle ruuan puoli tuntia tai tunnin myöhemmin kuin ap on yleensä antanut? siis sellaista haittaa että hevonen kuolee yön aikana?

 

["vieras"]

Minusta ap on saanut aivan ala-arvoisia vastauksia. Jopa Mummeliisa, jota olen pitänyt aika suvaitsevaisena ja lämpimänä ihmisenä – hyi, miten rumasti sanottu.

Ymmärrän ap:ta, ymmärrän miestä. Jos suhde on kuralla, on todella hankala lähteä mihinkään hotelliin kutemaan. Läheisyys on vaikeaa, jos suhteessa arki mättää. Oikeasti. Oma tilanne on hieman samankaltainen, toisaalta taas sitten ei. Minua tällä hetkellä ei hotellikuteminen kiinnosta pätkääkään, ennenkuin arki sujuu tyydyttävästi ja siten, että mies oma-aloitteisesti kantaa oman vastuunsa perheestä. Nyt puuttuu kunnioitus näistä tietyistä syistä johtuen, ja ilman kunnioitusta en vain kykene esimerkiksi panemaan. Ei kaikki korjaannu skumpalla ja seksillä.

Ymmärrän miehen suuttumuksen, mutta kuulostaa myös siltä, ettei hänellä ole kykyä asialliseen kommunikointiin ja tilanteen selvittämiseen. Minusta ap on asiallisesti ja rakentavasti ehdottanut jotain korvaavaa, mutta mies on sille haistattanut paskat. Ehkä ymmärrettävää, mutta ei rakentavaa.

Kenties eläimet ovat jonkinasteinen tekosyy, mutta ymmärrän senkin. Ehkä ap:lla ja miehellä onkin jotain vastuukysymyksiä, joita pitäisi setviä. Mun mieheni tekee vähän samaa: ehdottelee menemisiä ja tekemisiä, ja jättää sitten käytännön järjestelyt mulle. No thanks. Mä mielelläni lähden spontaanisti johonkin, jos mun ei tarvitse kantaa yksin vastuuta siitä, että lapset saavat ruokaa ja unta, laskut maksetaan, koti on suht siisti jne.

Onko tosiaan niin vaikeaa ymmärtää ap:n näkökulma?

Jos ei huvita, niin ei huvita. Joskus täytyy tietysti joustaa ja yrittää huvittua, mutta jos tilanne on tarpeeksi tulehtunut, niin se ei aina onnistu. Jos sitä taakkaa ja katkeruutta on ehtinyt kertyä, niin ei sitä niin vain saa pois jonkun panoyön ajaksi.

Pariterapiaa ja molemmat yrittävät muuttua. Tsemppiä.

 

["kaakko"]

tylsä nainen. ei voi muuta sanoa. LOL

 

[JGGG]

Samaa mieltä ap kanssa..mitä sitä johki hotellii makoilee ja parisuhdetta parantaa, ei se siitä iloks muutu päivää pitempää, sen voi tehä kotonakin. Hotellit on naurettavan hintasia.

 

[meah]

[QUOTE="hmmm";27655628]Miksei sitä voi ottaa mukaan?

Ja vielä tosta hevosesta.. Kun kuitenkin hevosia on ollut pula-aikana ja niitä on yhäkin köyhissä oloissa niin onko oikeasti siitä jotain haittaa jos naapuri tai joku muu antaa vaikka hevoselle ruuan puoli tuntia tai tunnin myöhemmin kuin ap on yleensä antanut? siis sellaista haittaa että hevonen kuolee yön aikana?[/QUOTE]

Harvalla hevosella se on puolesta tunnista tai tunnistakaan kiinni.

Mutta se hotellireissu, jos jossain maalla asut, vie aika reippaasti enemmän aikaa kuin "yön yli". Kyllä siihen saa hurahtamaan liki vuorokauden.

Ainakaan mun tallin hevoset ei pärjää sillä, että vuorokauden aikana joku naapuri käy viskomassa niille vähän kauraa ja heinää milloin sitä sattuu huvittamaan.

Ne on tottuneet pääsemään ulos tarhoihin aamuisin ja sisään illalla (ja koska ne on siihen tottuneet, ne hajottavat todennäköisesti paikkoja tai itsensä, jos näin ei tapahdu), ja saamaan heinänsä 5x päivässä ja myslinsä 2x päivässä. Ei minuutilleen, mutta noin suurinpiirtein tietyin välein. Niillä on myös oltava vettä koko ajan. Niiden karsinat myös siivotaan ihan joka ainoa päivä.
Ymmärrän siis ap:ta vallan hyvin. Mulla ei kävisi mielen vieressäkään jättää niitä ihan vaan jonkun naapurin ruokittavaksi yli 12 tunniksi. En mä voisi silloin missään hotellissa rentoutua, kun miettisin onko talli ehjä ja elukat ehjiä, ja jos ne on sinne tarhoihin saatu, niin pysyykö ne siellä jne.
Kyllä mä olen sopinut jonkun hevosista jotain ymmärtävän hoitajan niille siksi aikaa, jos mun täytyy olla pidempään täältä pois.

Ja koska olen mieheni kanssa 10 vuotta ollut yhdessä, niin se kyllä myös tietää ja ymmärtää kaiken tämän. Ihmettelisin siis todella, jos se järjestäisi yllätyksenä hotelliyön lyhyellä varoitusajalla, eikä kuitenkaan järjestäisi eläimille (ja meidän tapauksessa myös lapsille) asiansa osaavaa hoitajaa.
Koska siinä tapauksessa joutuisin joko kieltäytymään reissusta, tai stressaantumaan ja hätäilemään itse, että saanko kaikille hoitajan.
Oikeastaan siis pitäisin moista, täysin puolitiehen jätettyä yllätystä lähinnä v*ttuiluna.

 

[Naururyppy]

Sinäpä oikea kultajyvänen mieheksi.

Paiskoo ovia, murjottaa ja uhkaa erolla, kun hänen toteuttamiskelvottomaan yllätykseen ei suostuttu.

 

[kysymys]

menittekö

 

[hittolainen]

Ei menty.

Aika käsittämättömiä täällä mielipiteet siitä, että täytyy olla spontaani ja romanttinen ja sitä sun tätä, ja sen takia että olisi miehelleen mieliksi, pitäisi jättää vastuullaan olevat, ihmisistä riippuvaiset eläimet hoitamatta?

Ja on, on pula-aikaan ollut hevosia, sodassa pärjäsivät märillä oljilla ja lumella. Sota-aikaan ei myöskään pahemmin aviokriisestä lätisty, eikä eroja harkittu sen takia ettei emäntä halua hotelliin kutemaan... Taidanpa muuttaa tuonne savusaunaan asumaan, niinhän sitä ennenkin on tehty!

 

["hmmm"]

Oletteko vielä yhdessä? Pystytkö myöntämään että eläimet oli oikeasti tekosyy ja et olisi halunnut lähteä hotelliin miehesi kanssa vaikka eläimillä olisikin ollut hoitaja. Nyt olit salaa tyytyväinen kun hoitajaa ei ollut ja sait syyn olla lähtemättä.