Mies vauvaa hoitamassa

[n30]

On toki miehiä, jotka eivät millään osallistu vauvan hoitoon vaikka mitä tekisi, mutta mielestäni ainakin joissain tapauksissa myös äidit saisivat katsoa itseään peiliin ellei mies osallistu. Minusta suomalaisilla naisilla on aika hyvä taito latistaa miehen kaikki halu hoitaa vauvaa korostamalla, miten äiti on siinä paras ja tietää vain ja ainoastaan oikeat tavat hoitaa vauvaa. Ainakin minä olen tietoisesti pyrkinyt pääsemään eroon tästä ja kannustanut miestä vauvaa hoitamaan esim näin:
- En koko ajan anna ohjeita hoitoon vaan annan miehen ratkaista tilanteet omalla tavallaan. Hän tekee asioita eri tavalla mutta ei välttämättä huonommin
- En mene heti avuksi kun vauva itkee ollessaan miehen kanssa, vaan annan miehen itse rauhoittaa vauva
- En pidä itseäni ylivertaisena hoitajana, sanon aina että isän syli on ihan yhtä hyvä kuin äidinkin syli
- Annan miehen ja vauvan viettää keskenään aikaa, että mies saa luottamusta taitoihinsa
- Kerron miehelleni, että luotan hänen lapsenhoitotaitoihinsa. Minua ei huoleta jättää heitä keskenään, luotan siihen että he pärjäävät
- Sanon miehelleni, että ainut ero meidän välillä on se, että minä voin imettää. Kaiken muun kumpi tahansa meistä pystyy tekemään
- Olen korostanut, että vauvanhoito ei ole mikään naisiin ""sisäänrakennettu"" taito, vaan meidänkin pitää opetella siihen liittyviä niksejä. Yhtä hyvin mies voi opetella näitä taitoja, se ei ole mitenkään ""mahdotonta""

Varmaan on muitankin mutta ei nyt tule mieleen. Mitä mieltä olette? Onko meillä suomalaisnaisilla taipumusta omia koko lastenhoito itsellemme vai pystymmekö hellittämään? Millä tavoilla te olette kannustaneet miehiänne vauvan hoitoon?

 

[Kristiina]

Pitäisikin paikkaansa. Minä lähdin jo töihinkin, eikä meidän pikkumies juo edelleenkään maitoa mistään muualta kuin tissistä. Eipä siinä mies paljon pärjäile.

Tai siis pärjännyt ihmeen hyvin, mutta esim. nukkumaanmenosta ei tule ilman äitiä yhtään mitään. Ja vesi on ainoa, mitä suostuu pullosta juomaan. Ja eihän se tietysti miehen vika ole, ettei sillä tissejä ole.

Mutta yleisesti ottaen, miehet pärjäävät varmasti ihan hienosti pientenkin vauvojen kanssa. Henkilökohtaisesti kyllä olen sitä mieltä, että ihan pienelle lapselle se äiti on se tärkein ja paras hoitaja, mikäli äiti vaan on kelvollinen hoitamaan lastaan.

 

[Korvaamattomia?]

""""Tai siis pärjännyt ihmeen hyvin, mutta esim. nukkumaanmenosta ei tule ilman äitiä yhtään mitään. Ja vesi on ainoa, mitä suostuu pullosta juomaan. """"

Ja varmasti onnistuu, kun ei ole muuta mahdollisuutta.

""""ihan pienelle lapselle se äiti on se tärkein ja paras hoitaja""""

Eli siis isät pois vaikka ""ihan hienosti"" pärjäävätkin.

Siis että edelleenkin näitä mielipiteitä, mutta onhan se kiva olla korvaamaton!

 

[Koo]

meillä isi hoitaa vauvaa ja isompiakin lapsia mielellään, oma-aloitteisesti, kannustamatta... toki tissittelyt oli alkuun äidin heiniä, mutta pullosta syöttää kyllä. on hoidellut joitakin öitäkin, että äiti saa välillä nukkua. meillä tyttö 6 kk palkitsee kyllä nyt isiä tästä huolenpidosta alkuajoista lähtien. kukaan muu ei saa niin iloista hymyä kuin isi. eikä tyttö meinaa potkareissaan pysyä kun isi tulee töistä.

mun mielestä se on paljon äidistä (toki isästä itsestäänkin) millaiseksi isän ja pienen lapsen suhde muodostuu. ei vauvaa saisi äidit ""omia"" itselleen ja korostaa omaa ainutlaatuisuuttaan liikaa. meillä mies on kyllä pärjännyt ihan vastasyntyneenkin kanssa. vaikka me isompien lasten kanssa on joskus naureskeltukin kakkavaippaa vaihtavan raavaan miehen yökkäilyille nurkan takana.. mutta onneksi mieheni itsetunto kestää pienet ""hymyilyt"" =)

 

[Anu]

Just joo,jos vain miehet rupeaisi hoitamaan näitä vauvoja. Ainakin mun mies on hermona jos joutuis päivän olemaan lapsen kanssa,vaikka Rakastaakin poikaansa tosi paljon. Ja yllättäin hänelle tulee mieleen yks jos toinenkin homma,mikä jäi tekemättä, kun minä vetäydyn taka-alalle ja ""annan"" hänen olla lapsensa kanssa. Olen sitä mieltä,että yleensä miehet eivät halua(vaikka osaisivatkin) hoitaa lapsia,vaan se kuuluu naisille heidän mielestään. Toki meillä isä on aina muutaman tunnin pojan kanssa,mutta sen jälkeen alkaa nurina.

Ja olen Kristiinan kanssa samaa mieltä,että ihan pienen vauvan hoito kuuluu ENIMMÄKSEEN äidille. Luonto on sen niin tarkoittanutkin.

 

[=D\s=D]

Aika hyvä juttu tuo,että itse olisin äitiyslomalla,ja kouluttaisin mieheni hoitaamaan lasta,eli miehen velvollisuus olisi töiden jälkeen vielä huolehtia lapsesta..itse vaan makoilisin ja kävisin harrastuksissa minkä ehtisin! Feministit jyrää,jees!

 

[Voi sinä =D parka]

Ymmärräpäs, ei se äiti sitä isää hoitoavuksi tarvi aina vain huvin vuoksi, jollakulla voi olla vaikka sairaus tms. joka vaatii lääkäri-, fysio- yms. käyntejä. Me kaikki kun emme voi olla 100% mammoja, vaikka ehkä haluaisimmekin, eikä toisaalta minusta tarvitsekaan, täydellisyyden tavoittelu kun on iso syy synnytyksen jälkeisiin masennuksiin. Isä ottakoon isän roolinsa tosissaa, eikä vaan silloin leikitellen, kun lapsi sattuu olemaan puhdas ja hyväntuulinen.

 

[tuisku]

Sekä lapsi että mies jää kyllä pahaan tilanteeseen jos äidille nyt vaikka sattuisi jotain ym. Kyllähän isän pitää oman lapsensa kanssa pärjätä edes vuorokauden ellei jopa koko elämän. Musta olis kauheeta aatella että mies joutuisi hälyttämään jonkin naisjoukon apuun jos yksin jäis.
Jännä juttu, itse lapsena olin aina äidin kanssa ja äiti hoiti marttyyrinä, niin nykyään ne huonot välit on juuri äitiin...

 

[ap]

""..Olen sitä mieltä,että yleensä miehet eivät halua(vaikka osaisivatkin) hoitaa lapsia,vaan se kuuluu naisille heidän mielestään. ""

Olen ihan samaa mieltä. Miehillä loppuu helposti kärsivällisyys kesken ja on vaikeaa sietää ""tylsyyttä"", jota vauvan kanssa olemiseen liittyy. Vauvan kanssa kun ei vielä niin kauheasti voi _tehdä_ mitään. Mutta ei se ole mielestäni reilua, että sen takia mies vain livistää hoidosta. Kun se ei ole kiinnostavaa.. Molempien lapsihan se on ja ainakin meillä jo pienestä vauvasta (tai pieni ja pieni, 8kk) on ollut iloa isälle. On tosiaan ihan intona kun isä tulee kotiin

""..ihan pienen vauvan hoito kuuluu ENIMMÄKSEEN äidille..""

Olen teidän kanssa kyllä samaa mieltä että ihan pienen vauvan hoitaminen on _ensisijaisesti_ äidin tehtävä. Ja näin se käytännössäkin menee jo ihan äitiyslomasysteemin takia. Mutta peräänkuulutan vain sitä, että sitten kun se on mahdollista, niin isä voisi osallistua mahdollisimman paljon. Eikä kyse ole myöskään mistään feminismin puuskasta, jonka tarkoituksena olisi vain sysätä kaikki kodin työt lapsen hoitoineen isälle, vaan se, että myös isällä olisi mahdollisuus tulla läheiseksi lapsensa kanssa. Kyllä meillä kotityöt jaetaan oikeudenmukaisesti. Kun mies on nyt töissä ja minä kotona, teen kaikki kotityöt. Vauvan kanssa ollaan molemmat. Kun menen töihin, kotitöiden jako katsotaan taas uusiksi.

 

[ap]

""Koo: mun mielestä se on paljon äidistä (toki isästä itsestäänkin) millaiseksi isän ja pienen lapsen suhde muodostuu. ei vauvaa saisi äidit ""omia"" itselleen ja korostaa omaa ainutlaatuisuuttaan liikaa.""

Just näin!!! Positiivisiin tunteisiin ja hellyyteen jota lapsen kanssa kokee on helppoa ""jäädä koukkuun"" niin, että ""omii"" lapsen itselleen. Eikä siinä mitään. Kukin saa tehdä miten haluaa, mutta sitten ei kannata valittaa siitä, että mies ei auta ja osallistu!

Meillä ainakin mies haluaa olla lapselleen kunnolla isä, kun on itse kokenut millaista on kasvaa ""isättömänä"". Siis että isä oli, mutta aina poissa ja äiti hoiti kasvatuksen. Ei saanut koskaan kokea isän rakkautta, vaikka varmasti isä häntä rakasti. Ei vain ollut aikaa ja kiinnostusta olla hänen kanssaan..

 

[3 lapsen äiti]

Meillä on yhdet kaksoset, joten kun ne oli ihan vauvoja niin kyllä ihan yhdessä hoidettiin ne. Imetys ei oikein kunnolla onnistunut. Minä syötin toista ja isä toista lasta ja vaippojen vaihdot ja kylvetykset tehtiin yhdessä. Kyllähän isä voi osallistua vauvan hoitoon ihan yhtälailla kuin äitikin. No imetys on tietty äidin juttu, mutta kuinka moni äiti edes imettää lastaan kuin 2-3 ekaa kuukautta. Ja liittyyhän vauvanhoitoon paljon muutakin kuin imetys esim. kylvetys ja röyhtäyttely, vaipanvaihto ym. viihdyttäminen.

Meillä ei kyllä lapsia oo koskaan nukutettu, siitä yksinkertaisesta syystä, että lapset kyllä nukkuu ilman mitään kommervenkkejä kunhan niitä ei opeta pahoille tavoille.

Olin välillä jopa viikonlopun pois kokonaan ja lapset jäi isän hoitoon (3-4 kuukauden vanhoina), ollessani veljeni häissä Ruotsissa. Sitä sitten sukulaiset ja tuttavat kyllä ihmettelivät, mutta ei koskaan sitä että minä hoidin niitä äitiyslomalla kaiket päivät.

Kyllähän se on ihan asenteesta kiinni haluaako isä hoitaa omia lapsiaan vai ei. Äidit antakaa miehille mahdollisuus hoitaa omia lapsiaan, sillä useinhan se on siitä kiinni ettei äiti luota isän lapsenhoitotaitoihin.

Joku kirjotti vielä, että isillä ei ole niin pitkää pinnaa niin siihen voin kyllä sanoa, että siihenkin oppii. Eihän äitikään voi sanoa, ettei jaksa eikä viitsi hoitaa omia lapsiaa. Kyllä sellaisten isien pitäisi kasvaa aikuisiksi, jotka eivät muka halua hoitaa lapsiaan.

 

[Reetta]

Minun mieheni kuuluu varmaan poikkeuksiin, koska hänelle on aina ollut luonnollista, että hoitaa lapsia siinä, missä minäkin, ja nytkin on suunnitelmissa, että minä menen kohta töihin ja mies jää puolestaan koti-isäksi.

 

[Kipale]

Mun mies on toinen poikkeus Hän haluaa jäädä myös kotiin hoitamaan lasta. Eipä mulla ole oikein mitään sanomista siihen, koska kyllä miehelläkin on oikeus jäädä kotiin hoitamaan omaa lastaan. Meillä esikoinen syntyy vasta joulukuussa.

 

[Undis]

""Kun mies on nyt töissä ja minä kotona, teen kaikki kotityöt. Vauvan kanssa ollaan molemmat. ""

Kun meillä oli vain yksi lapsi (=vauva), hoidin minäkin kodin siivouksen pääsääntöisesti. Kun oli vilkas taapero ja masussa uusi asukki, vei väsymys usein voiton. Yhdessä hoidettiin kotihommia sen mukaan mitä kumpikin ehti/jaksoi.
Nyt kun on uhmaikäinen ja vauva, niin kappas, päivät menee niin sutjakkaan, etten aina kerkeä edes lautasia pöydästä korjaamaan. Yhdessä sitten aherretaan kotia kuntoon kun lapset nukkuu.

Meillä mies on hoitanut molempia lapsia, ei siksi, että minä vaadin tai haluan omaa aikaa, vaan siksi että hän haluaa tuntea omat lapsensa ja luoda heihin omanlaisensa suhteen. Mieheni kohdalla on helppoa sanoa, että voin jättää lapset hänelle milloin vaan ja mennä kampaajalle. Hän kyllä pärjää. Tiedän, ettei näin aina ole. Tiedän isiä, jotka katselisivat avuttomina vieressä, kun vauva itkee, tekemättä mitään. Siinäpä on kiva äidin tulla kotiin kun vauva on ollut heitteillä monta tuntia. Ei tee mieli kovin usein ""antaa isille mahdollisuus"".

 

[***]

Neuvolassa jo hyvissä ajoin varoiteltiin äitejä ""varastamasta"" vauvaa isältä. Eli isälle on annettava mahdollisuus olla lapsen kanssa omalla tavallaan, eikä äidin tiukassa kontrollissa *voi kauhee mitä vaatteita sinä nyt sille olet laittanut* tyyliin. Lisäksi isä on toinen lapsen vanhemmista, montako vuotta olisi odotettava ennen kuin isä voi ""hoitaa"" lastaan. Meillä isä onneksi osallistuu työpäivän jälkeen myös perheen arkielämään, muutoinkin kuin tuomalla sen ""palkkapussinsa""...

 

[ap]

Meillä kolmas poikkeus Isä jää myös reiluksi puoleksi vuodeksi kotiin kun palaan vuoden äitiysloman jälkeen töihin.

""..isillä ei ole niin pitkää pinnaa niin siihen voin kyllä sanoa, että siihenkin oppii. Eihän äitikään voi sanoa, ettei jaksa eikä viitsi hoitaa omia lapsiaan..""

Niin just. Myös miesten pitäisi opetella pitkää pinnaa siinä kun äidinkin. Ei se aina ole ollut itsellekään helppoa, mutta ilokseni olen huomannut että olen koko ajan kärsivällisempi, vaikkei se koskaan ole ollut vahvuuksiani Ei äitikään voi pitää vauvaa vain kun se on hyvällä tuulella ja antaa pois kun se on tylsää, raskasta tai vaikeaa..

Jännää muuten että joku vetää täällä esiin feminismin, kun puhutaan siitä, että isillekin pitäisi antaa mahdollisuus olla isä. Tässä keskustelussa puhutaan kuitenkin miesten oikeuksista, oikeudesta olla isä. No, aina täällä jotkut pilallaankin vain provosoivat kun eivät keksi oikeasti mitään sanottavaa..

""..Meillä mies on hoitanut molempia lapsia, ei siksi, että minä vaadin tai haluan omaa aikaa, vaan siksi että hän haluaa tuntea omat lapsensa ja luoda heihin omanlaisensa suhteen..""

Samoin meillä. Se on kuitenkin niin rajallinen aika, kun lapset ovat pieniä ja vielä rajallisempi on se aika, kun heidän kanssaan saa olla kotona täyspäiväisesti. Omat menoni ovat olleet urheilu kerran pari viikossa. Kerran olen käynyt kavereiden kanssa viihteellä (siis baarissa) vauvan (8kk) syntymän jälkeen, joten mistään ""vauva isälle että saa mennä baariin"" -jutusta ei ole kyse. Olen saanut aikoinani tarpeeksi mennä, ettei tee mieli enää. Mutta kyllä käyn urheilemassa ja kaupungilla kahvilla silloin tällöin. En unohda että kodin ulkopuolistakin elämää on..

Undis: Tosiaan kotitöiden jako on taas ihan uus juttu kun tulee toinen lapsi. Siitä en sano vielä mitään ennen kuin on kokemusta..