Mies Viroon

[N 72]

Vastaan vielä alkuperäiseen kysymykseen.

Jos mieheni haluaisi lähteä Viroon pariksi päiväksi päästäisin kyllä. Toisaalta kyse ei ole päästämisestä, koska tällainen juttu on meillä sopimus/ilmoitusasia, ei luvanvarainen juttu.

En liion pelkäisi pahinta enkä suuttuisi. Minä luotan mieheeni, koska HALUAN luottaa, eikä hän ole vielä muunlaiseksi kuin luottamuksen arvoiseksi osoittautunut. Minulla ei myöskään ole mitään sitä vastaan, että hänellä on muitakin ystäviä kuin minä. Oudompana pitäisin, jos hän ei kenenkään muun kanssa koskaan tahtoisi aikaa viettää kuin minun lumoavassa seurassani

 

[ap]

Sinä N 72 unohdit sen, etten minä vaadi miestä olemaan pelkästään minun seurassani.
Päinvastoin, hän on hyvin harvoin edes kotona, sillä hän kulkee erittäin paljon kaikissa harrastuksissa sekä työhön liittyvissä asioissa ja hänellä on runsaasti myös naispuolisia ystäviä ja tuttavia.
En kysele enkä kuulustele häneltä näistä menemisistä mitään, ihan hyvin hän olisi voinut tietämättäni pettää minua näilläkin reissuillansa.

Vain tämä Viron reissu oli se josta en pitänyt, koska sen tarkoitus oli minulle selkeästi hyvinkin epäilyttävä.

 

[Vanilla]

Minun on vielä ""puututtava"" tähän keskusteluun ja suosittelisin myös, alkuperäinen, että yrittäisit kohentaa huonoa itsetuntoasi. Olisi sinunkin helpompi olla elää - äläkä käsitä väärin, tarkoitukseni ei ole moittia eikä haukkua sinua, vaan toivon sinulle ihan vilpittömästi kaikkea hyvää!

Sanot esimerkiksi seuraavasti:

""Itselleni ei oikeasti tulisi mieleenikään koskaan lähteä mihinkään ""tyttöjen reissulle"". En harrasta niitä enää koska minulla on nyt mies jota rakastan eikä ole mitään tarvetta lähteä juomaan ja miehiä metsästämään.""

Me vietämme joskus ""tyttöjen iltoja"" ja miehemme ""poikien iltoja"". Molempiin kuuluu (yleensä) myös juomista ja ehkä ravintolaan menokin, mutta se ei tarkoita miesten eikä naisten metsästystä! Osaamme ja haluamme olla uskollisia puolisoillemme, vaikkemme yhdessä iltaa viettäisikään.

Tyypillinen ""poikien"" ilta esimerkiksi meidän kaveripiirissä on saunomista, syömistä ja esimerkiksi lätkämatsiin meno, kun taas tyypillinen ""tyttöjen ilta"" on saunomista, juttelua, syömistä, juttelua ja juttelua.

Myös seuraava lausuntosi kertoo, että et taida olla ihan ""sinut"" itsesi kanssa:

""Tehdäänhän me yhdessä vaikka mitä yhteisiä harrastuksia, mutta tunnen olevani riippakivi, jota pitää raahata joka paikkaan mukana eikä hänellä tietenkään ole hauskaa kun minä olen mukana.""

Onko miehesi sanonut, että olet riippakivi, eikä hänellä ole hauskaa, jos sinä olet mukana? Ja kun olet mukana yhteisissä jutuissanne, oletko iloinen, avoin ja seurallinen vai murjotatko ja vahditko miehesi jokaista elettä ja ilmettä? Oma suhtautuminen yhteisissä riennoissa varmasti vaikuttaa myös siihen, että kokeeko miehesi sinut iltaa tylsistyttäväksi riippakiveksi.

Ai niin - mieheni on lähdössä ensi viikonloppuna risteilylle urheiluseuran kanssa lapsia ""valvomaan"". Laivalla hän aikoo keskittyä A la carte -ruokailuun ja käydä saunomassa, ja Tukholmassa hän taas käy kaupoissa. Minä puolestani lähden työkavereiden kanssa ensi kuussa Tallinnaan. Meillä ohjelmaan kuuluu sen pakollisen kokouksen lisäksi myös hyvin syömässä käyminen, ostokset ja uuteen taidemuseoon tutustuminen. Ei siis vieraita miehiä eikä naisia.

 

[ap]

Mä en vaan jaksa naisten höpötyksiä ja siksi mua ei kiinnosta mitkään ""tyttöjen illat"". Mä liikun aina miesporukoissa, joten naispuoliset ystävät ei ole mulle lainkaan tärkeitä.
Siis tietenkäänhän mä en näiden miesten kanssa liiku missään ilman miestäni, ihan vain huomautuksena.

Yhteisissä harrastuksissamme ja menoissamme en tietenkään murjota tms. vaan olen ihan normaalisti.

Jotenkin vain tuntuu, että mies menisi mieluummin yksin ja silloin hänellä on ollut aina hauskempaa.

 

[ap]

Vielä vastailen.
Tuo ajatus, miksi uskon että mieheni haluaa mieluummin mennä kaikkialle yksin tulee siitä, että me emme oikeastaan käy missään ns. hauskoissa jutuissa yhdessä vaan tällaisissa tavallisissa ja pakollisissa menoissa.

Me emme matkustele, käy ravintoloissa tai vierailuilla muuten kuin pakollisissa synttäri- tms. juhlissa. Meidän elämässä ei ole mitään luksusta, mieheni ei osta lahjoja minulle tai huomioi synttäreitäni tms.
Minun elämäni on vain sellaista tavallista arkea ilman kohokohtia. Jollain tapaa sitten satuttaa että mies haluaa viettää juuri ne ""kohokohdat"" ilman minua.

 

[N 72]

Miten niin unohdin sen, ettet vaadi miestäsi olemaan koko ajan kanssasi? Olenko minä sellaista väittänytkään?

Ymmärsin kyllä, että kyse on tästä nimenomaisesta reissusta. Koko ajan ihmettelin sitä, miksi miksi tämä yksi reissu saa sinut noin pois tolaltaan, kun muilla menoilla ei vastaavaa vaikutusta ole. Miksi sinä epäilet pahinta mahdollista miehestäsi? Onko hän oikeasti ansainnut sen?

 

[ap]

Käsitin tämän viittaukseksi meihin ""Oudompana pitäisin, jos hän ei kenenkään muun kanssa koskaan tahtoisi aikaa viettää kuin minun lumoavassa seurassani ""


""Miksi sinä epäilet pahinta mahdollista miehestäsi? Onko hän oikeasti ansainnut sen?""

Suhteemme alkuaikana hän valehteli ettei ollut enää pitänyt yhteyttä minua edeltäneeseen tyttöystäväänsä, vaikka kulkikin hänen luonaan. Ei siellä mitään hänen mukaansa tapahtunut, mutta valehteli kuitenkin.
Tuo suhteemme alku oli muutenkin epäselvää aikaa, minusta on koko ajan tuntunut, että hän seurusteli meidän molempien kanssa hetken yhtäaikaa.

Minulla ei ole mitään ""todisteita"", joten ei hän ole ansainnut epäilystäni.

 

[ap]

N 72, ehkä olen allerginen Virolle

Tähän liittyy se, että aikanaan aloimme seurustella pari viikkoa uuden vuoden jälkeen. Jo ennen uutta vuotta tekstailimme ja flirttailimme.
Kun kerran kysyin missä hän vietti sen uuden vuoden, hän kertoi viettäneensä sen erään tuttunsa mökillä.
Myöhemmin sainkin tietää että hän oli tämän tyttöystävänsä kanssa Virossa silloin. Itse hän sanoo, että suhde oli jo silloin ohi, mutta mikä on totuus, sitä en saa koskaan tietää.

 

[Hamepää]

Minusta jotenkin surullista kun huomaan, että ajattelet vain täydellisen ihmisen olevan rakastettava. Ainakin niin ymmärrän kun luen kirjoituksesi siitä miten harmittaa että olet näyttänyt heikompaa puoltasi ja että näinköhän hän enää näkee mitään miksi sinua rakastaisi.

Mitä sitten kun sinulla on pahanhajuinen ripuli, olet sairas, tukka hapsottaa, itket ja oksennat? Vai tarkoitatko vain luonteen heikkouksia? Miksi pelkäät olla oma itsesi?
Kaikkea ei tarvi näyttää, mutta kyllähän sen miehen pitää tietää minkälainen ihminen sinä olet? Vai pitääkö??

Ylipäänsä dramatisoit nyt pikkaisen liikaa.. eipä miehellä nyt mitään ""valtteja"" ole kädessä jos mielestäsi osoitit liikaa pelkääväsi jättämistä. Parisuhteessahan ollaan samalla puolella, eikä odoteta ""valttien"" saamista jotta voi ""lyödä riisuttua"". Ikävän kuuloista peliä.

 

[N31]

En suuttuisi, mutta olisin pettynyt elämääni, jos olisin moisen juntin kanssa naimisissa. Jos miehen käsitys hauskanpidosta on lähteä Viroon ryyppäämään pariksi päiväksi, en voi muuta kuin toivottaa onnea!

 

[Kuultua]

Yhdeltä sinkkumieheltä kuulin, että äijät on aina heti naisiin menossa, vaikka ovat naimisissa. Tämä on kuulema ihan vakiojuttu.

Ketään ei voi kahlita. Olen sitä mieltä, että menköön, jos huvittaa, mutta päästääkö esim. mies Sinut vastaavalle reissulle?

Toiseen täytyy voida luottaa, ei auta, että hermoilee etukäteen, että pettääkö toinen. Tosin olen sitä mieltä, että mikään ei palaa enää entiselleen sen jälkeen. Pitäisi olla itsekuria, että ei petä, vaikka houkutuksia olisi kuinka paljon.

 

[Haloo]

No voi, ap neuvotaan jo ammattiauttajalle. Joo joo, itsetunto on huono. Ihan tavallinen nainen sinä olet! Pohdit tilannetta hyvin kypsästi.
On ihan selvä että Viro sanallakin on paha kaiku ton jälkeen mitä aikanaan tapahtui.

Arki on juuri se tärkein, sitä elämä on. Ole onnellinen että se pyörii ja olet siihen tyytyväinen. Kaikki ei ole vaanpitää kiksejä etsiä joka puolelta.

Ei sun tarvii omia epävarmuuksias mieheltä salata. Ihan hyvä että juttelitte. Nyt on pelin henki selvä. Susta tuntu pahalta ja mies tajusi sen eikä mennyt. Siis vau. Hän piti sun tunteita tärkeämpinä kuin omaa hupireissuaan.

Ainoa mitä tossa voi jatkossakin olla varuillaan, on liika takertuminen ja mustasukkaisuus, puolin ja toisin. En usko että siitä nyt oli kyse, mutta jutelkaa asioista jatkossakin.

 

[ap]

Loppukaneettini tähän juttuun.
Nyt kun olen rauhoittunut, voin sanoa ensinnäkin, että kyllähän minä tietenkin liioittelin ja vein kaiken äärimmilleen tuossa kirjoituksessani. Se on ainoa tapa saada kommentteja täällä ja fiilikseeni se sopi kuin nyrkki silmään.

Heikkouksistani puhuessani miehelle, tarkoitin tosiaan ihan luonteeni heikkouksia. Sitä että olen arka ja epävarma monessa asiassa, joita myös hänelle yksilöin. On niin paljon asioita joita en oikein uskalla tehdä ja siksi peitän sen sarkasmilla, kyynisyydellä, jopa pilkalla, saatan loukata vain peittäessäni todellisia tunteitani. Mies totesi olevansa itse liiankin itsevarma. En kyllä tajua kuinka kukaan voi olla liian itsevarma?

Mieheni käsitys hauskanpidosta ei todellakaan ole mikään ryyppyreissu, kuten sanoin, hänellä on harvinaisen terve suhtautuminen alkoholiin. Tämä vaan huomautuksena sille, joka piti miestäni junttina. Ja sanon nyt sittenkin että alunperin mies oikeasti olisi halunnut minut sinne mukaansa, siis sinne Viroon, mutta en voinut lähteä. Se, miksi asiasta muotoutui tällainen episodi, sen syyt voitte lukea rivien välistä, tai aika suoraanhan olen sen sanonutkin.

Kaikenkaikkiaan tämä koko vuodatukseni liittyy laajaan kuvioon, jossa olen jo pitkään ollut puhkiväsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Ja sillä taas ei ollut mitään tekemistä parisuhteemme kanssa, vaan johtunut ihan muusta asiasta. Tarvittiin vain jotain joka katkaisee kamelin selän.

Kuten sanoin, olen tässä kärjistänyt, liioitellut. Ehkä se oli yksi keinoni selvitä, kuulla teiltä kaikki ääripäät kommentteina, käydä läpi kaikki mahdollisuudet ja siten päästä takaisin omaksi itsekseni jonne olen koko ajan matkalla.

Kiitän kannustaneita ja myös arvostelijoita. Minä kestin myös ne ikävät sanat teiltä, ehken ole sittenkään niin heikko.
Oikeasti itkin vain niitä sanoja, joissa minua tuettiin.

 

[Vanha sananlasku]

tilaisuus tekee varkaan, pitää kyllä uskomattoman usein paikkaansa. Kuka tahansa voi sortua, jos on tarpeeksi oiva tilaisuus.

Minä ainakin otan ennemmin täysin uskollisen miehen joka olisi uskollinen vaikka sen takia ettei ole tilaisuuksia, kuin miehen, jolla on sata tilaisuutta vuodessa ja pettää ainoastaan kymmenessä tapauksessa.

 

[N 72]

Ap,

Sanonpa minäkin vielä loppukaneettini

Olen hyvin helpottunut, että sanot itsekin liioitelleesi, koska eihän tuollaisesta tuomiopäivän pasuunan soittamisesta oikeasti ole mitään iloa kenellekään. Uskomalla pahinta mahdollista rakkaastaan, haavoittaa yleensä eniten itseään.

Ymmärrän oikein hyvin, että olo on epävarma, jos mies on suhteen alussa heilannut kahden naisen kanssa yhtäaikaa. Tärkeintä kaiketi on kuitenkin se, millainen hän on nyt, miten hän asioihin ja sinuun suhtautuu tällä hetkellä. Kulje silmät avoinna ja opettele arvostamaan itseäsi kaikkine heikkouksine päivinesi. Täydellinen meistä ei ole kukaan, eikä tarvitsekaan olla. Mielestäni kaikkein vahvin on se, joka myöntää tämän, eikä häpeä omaa epätäydellisyyttään.

Minusta sinun miehesi vaikuttaa hyvältä, ymmärtävältä mieheltä, joka rakastaa sinua. Mikset rakastaisi itsekin itseäsi? Se, että osaat erottaa oman väsymyksesi ja epävarmuutesi parisuhteenne tilasta osoittaa, että olet oikealla tiellä.

Lopeta kauhukuvien luominen mielessäsi, älä lietso omaa epäluottamustasi aiheetta. Luottamus toiseen perustuu paitsi siihen, että toinen ansaitsee sen, myös siihen, että itse päättää luottaa. Suurelta osin sekin on mielestäni tahtolaji.

""Kuten sanoin, olen tässä kärjistänyt, liioitellut. Ehkä se oli yksi keinoni selvitä, kuulla teiltä kaikki ääripäät kommentteina, käydä läpi kaikki mahdollisuudet ja sitten päästä takaisin omaksi itsekseni jonne olen koko ajan matkalla.""

Tämän viestisi perusteella olet jo huomattavasti lähempänä kadotettua minuuttasi kuin eilen. Onnea matkaan!

PS. Jos se miehesi Viro-allergiastasi huolimatta reissuun lähtee, niin yritä ottaa se siedätyshoitona...

 

[Mies]

Kyllä mies voi sanoa ihan ilman kasvojen menettämistä,ettei vaimo päästä lähtemään. Minun työporukkani oli huvittelemassa Virossa taannoin. Kahdeksan miestä, kaikki naimisissa. Käytiin kylpylässä ottamassa savihoitoja, vaateostoksilla, syötiin ja juotiin (kohtuudella) hyvin. Kellään ei käynyt edes mielessä ruveta peleihin naisten kanssa. Yksi osti Viagraa ja sitäkin omaa kultaa ajatellen. Eikä kyllä olla mitään partiopoikia vaan ronskeja duunareita. Kaksi kaveria jätti reissun väliin,vaimot eivät päästäneet. Eikä muuten heille siitä vinoiltu! Mielestäni on paitsi miesten myös virolaisten aliarvioimista väittää, että miehet menevät Viroon vain huoraamaan.

 

[Lois Lane]

Ap:lle

Työnnetään nyt tämäkin lusikka vielä soppaan.
Uskon että on hyvä, että juttelitte ja avoimesti kerroit fiiliksistäsi. Kokemuksesta kuitenkin myös suosittelen, että kokeilisit jutella jonkun ""ammatti-ihmisen"" kanssa. Nooh, ehkä siinä sivussa tuosta itsetunto-asiasta, mutta lähinnä tarkoitan tuota mitä sanoit henkisestä ja fyysisestä väsymyksestä.
Itselläni aikoinaan kynnys oli ensin iso, mutta sen ylittäminen kannatti; sain paljon uutta ajateltavaa. Kuulostaa nuo sinun ajatukset hiukan samoilta kuin minulla oli silloin, sanottakoon se tässä.

Olet varmasti vahvempi ja sitkeämpi kuin luuletkaan, muista että ""mikä ei tapa, se vahvistaa"". Ja mikäli miehesi on niin fiksu kuin annat ymmärtää, miksi hän vaivautuisi olemaan kanssasi, jos sinussa ei muka olisi ""sitä jotain"" mitä hän kaipaa?!
Voimia jatkoon ja hyvää kevättä!

-Lois-

 

[m69]

N72 oon lukenut sun kirjoituksia.Oot tosi fiksu mennääks naimisiin?

 

[AP:lle]

Oletko jostain vanhoillis lestadiolaisesta perheestä vai mistä hornan kuusesta, kun tuollaista höpötystä pidät. Millä voit selvitellä, että naiset käyt virossa shoppailee ja syömässä miehet naisissa, viinaa juomassa. Sorry, nyt vaan kun herätän sut, mutta suurin osa niistä ""sekoiluista"" joita tapahtuu tapahtuu nimen omaan suomalaisten "" Pirkkojen "" kanssa laivallla, eikä minkään Virolaisten. Ja sitä paitsi, ei ne työmatkat ole työmatkoja. Tiedätko kuinka monelle työ reissulaiselle kustannetaa naiset ilmaisiksi hotelli huoneeseen jNE. Herää jo lapsi kulta tähän maailmaan, nyt ei ole mikää siveä 50-l.

 

[Mimosa]

Hyvä ettet päästänyt Virooon, äläkä päästä ikinä! Ei kannata olla liian sinisilmäinen!Kunnon mies ei sinne edes yksin lähtisi!

 

[Neito]

Jos mies on sinua pettääkseen, niin hän pettää sinua ihan täällä kotimaassakin. Minä päästäisin, en pelkäisi pahinta ja enkä suuttuisi. Kyllä nyt omaan mieheen tulee sen verran luottaa, että hänet voi ""päästää"" poikien kanssa reissuun.

Kyllä päästäisin oman mieheni, luotan häneen. Ja älkää te ellit ruvetko minulle siitä nurisemaan. Tunnen oman mieheni. Hän saa mennä ja tulla omaan tahtiinsa. Hän tietää sen, mutta hän viihtyy minun onneksi minun luonani, tietää kyllä saavansa lähteä poikien kanssa ulos silloin kun huvittaa.

 

[Minea]

Näinhän se homma toimii toimivassa parisuhteessa

 

[Hyvä muumi!]

Näin on meilläkin. Käydään Virossa ja muuallakin yhdessä ja erikseen, ja hyvin menee. Parisuhteen perusta on luottamus.

Näille mustasukkaisille mammoille ja muille sanon vain, että tilaisuuksia löytyy aina, jos niitä hakee, ei siinä Viro ole sen kummempi paikka kuin mikään muukaan. Jos taas ei ole vieraissa juoksevaa sorttia, niin ei se laivalle lähtö mitään muuta.

 

[Jaajaa]

Täällä niin paasataan siitä luottamuksesta toiseen. Asun paikkakunnalla, jossa on rajanylityspaikka tuonne itänaapuriin ja näitä luottavaisia naisia liikkuu tuolla katukuvassa pilvin pimein, ovat nykyään jo ex-vaimoja. Viattomia ovat näidenkin miesten reissut alkuun olleet, bensaa haettu tai pistäydytty poikien kanssa katsomassa rajan takaista elämää. Monelle on matkaan tarttunut idän ihme eikä niitä edes tarvitse isommin vokotella. Ite poikamiehenä tulee siellä myös käytyä ja täytyy sanoa että ihmeesti se vaan ukkomies villiytyy kun rajan taakse menee, saa olla vaikka kuinka tolokku ukko kotioloissa. Virossakin olen käynyt ja vastaavaa sielläkin tapahtuu, turha kaunistella. Toki jokainen vastaa ite omista tekemisistään, mutta on aika ikävää kateltavaa kun tuttu perheellinen mies haksahtaa johonkin ilolintuun. Silloin tekis mieli mennä sanomaan että jospa antasit olla.

 

[N 72]

Hyvä nimimerkki ""Jaajaa"",

Kokemuksesi perheellisten miesten itämatkoista pitävät varmaan osittain paikkansakin. Siltikin olisin edelleen taipuvainen paasaamaan siitä luottamuksesta toiseen. Mikä sinun mielestäsi olisi parempi vaihtoehto, kuin luottaa puolisoonsa?

Olisiko parempi sitten epäillä, ja kärsiä ap:n tavalla hirveästi joka kerta, kun mies on poikien kanssa jonnekin lähdössä? Vai olisiko parempi heittäytyä justiinaksi ja kahlita ukkonsa kiltisti sohvannurkkaan? Miten nämä vaihtoehdot parantaisivat parisuhdetta tai tekisivät puolisoista onnellisempia kuin luottamus?

Minun nähdäkseni minulla ei ole juuri järkeviä vaihtoehtoja, kuin luottaa mieheeni niin kauan kuin katson hänen sen luottamuksen arvoinen olevan. Minä en omista häntä, enkä voi loputtomiin estää aikuista ihmistä lähtemästä reissuilleen, jos hän sellaisille haluaa lähteä. Jos nostaisin metelin ja yrittäisin kieltää häntä menemästä, tekisin hänet onnettomaksi, ja tekisin hänelle itseni rakastamisen vaikeammaksi. Jos taas en luottaisi, mutten estäisikään häntä menemästä poikien kanssa, niin kärsisin itse ja itkisin koko hänen poissaoloaikansa ""parisuhteemme raunioilla"".

Minä luotan siihen, että mieheni haluaa olla uskollinen ja rehellinen minua kohtaan, myös silloin kun en itse ole katselemassa. Luotan häneen koska tahdon luottaa. Sillä tavalla olemme molemmat onnellisempia ja viihdymme paremmin keskenämmekin. En edes halua ruveta spekuloimaan mahdollisella pettämisellä ennen kuin mitään on edes tapahtunut, mitä hyötyä siitäkään kenellekään olisi? Sen sillan ylitän vasta sitten jos sellainen eteen tulee.