miestä ahdistaa käydä koko perheellä sukulaisten luona yön yli. itseäni surettaa kun lasten puolesta...miten muilla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaimo surullisena
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vaimo surullisena

Vieras
Miestä ahdistaa ajatuskin siitä että pitää mennä oman perheen kanssa jommankumman vanhempien luokse yökylään. Pari vuotta sitten käytiin vielä säännöllisesti kun miehen lapsi ja meidän yhteinen oli pieni ja vauva.Mutta nyt kun yhteiset ovat näitä pienempiä, 3 ja 6, niin miestä ei kiinnosta mennä enää perheenä kyläilemään lasten isovanhempien luokse. Minua surettaa suuresti että lapsemme eivät pääse kokemaan niinkin normaalia asiaa koko perheen voimin vaan aina äiti käyttää ukkien ja mummien luona. Ei se ikuisesti toimi niin että sukulaiset käyvät meillä mutta me käydään pari kertaa vuodessa vain kahvipöydässä pyörähtämässä.

200 km välimatkan takia olisi mukava mennä yöksikin kun parin tunnin vierailut kiireellä ovat rasittavia. Haluaisin asettua jonnekin kylään että lapsetkin saa rauhassa olla ja viettää aikaa. Lapset ovat hoidossa miehen vanhemmilla pari kertaa vuodessa, mutta koen että koko perheen vierailut ovat myös osa normaalia elämää. Loukkaannuin miehelle siitä ettei halua mennä minun ja lastemme kanssa kunnon kyläilylle. Ottaen huomioon että aiemmin on käynyt ja stoppi tulee kun yhteiset lapsemme ymmärtäisivät kyläilyjen päälle ja nauttisivat niistä.

Itse tykkään käydä myös miehen vanhemmilla myös yön yli, siksi on hankalaa että miehelle omien vanhempieni kanssa viettämä aika on niin ahdistavaa. Ovat kuitenkin ihan normaaleja, mukavia ihmisiä jotka pitävät miehestäni paljon. Kyselevätkin usein milloin tulisi käymään.

Ylireagoinko, pitäisikö olla sujut sen kanssa että lapset ei vieraile missään isän ja äidin kanssa paria tuntia pidempää? Vai olisiko miehen syytä joustaa?
 
Lisään vielä että mies siis sanoi ettei halua mennä enää koskaan yöksi ja parin tunnin vierailutkin jättää mieluummin väliin, menee jos on pakko.
 
Aika joustamatonta mieheltäsi mielestäni. Onhan lapsilla oikeus isovanhempiin - ja näillä lapsenlapsiinsa.

Entä jos kysyisit, miltä miehestäsi 20 vuoden kuluttua tuntuisi, jos tilanne olisi tuo?

Jos ei muu auttaisi, kävisin sitten lasten kanssa keskenäni parin kolmen yön reissuilla mummolassa. Minkäs sille mahtaa, jos toinen ei suostu lähtemään. Mielestäni toisten menemistä ei voi kieltää/ rajoittaa kuitenkaan, jos kerran itsekin on tervetullut, vaan ei tahdo lähteä.
 
Minä en kyllä suostuisi aikuisiällä yökyläilemään sukulaisten luona. Isäni mökillä ollaan joskus oltu yötä, mutta siellä saa olla eri rakennuksessa ja silti yksityisyyden puute häiritsee. Mutta lapsella on silti läheiset välit isovanhempiin, päiväkyläillään koko perheen voimin ja lapsi sitten yökyläilee itsekseen.

Jos ottaisitte hotellihuoneen sieltä miehen vanhempien paikkakunnalta, niin voisitte päivisin viettää pidempään aikaa heidän kanssaan? Eihän ne suhteet yöllä lähene, silloin nukutaan.
 
Mä jättäisin miehen puolen käynnit hänen murheekseen. Jos ei halua mennä niin ei mene, mutta saa myös olla se joka selittää asian vanhemmilleen. Omien vanhempieni kohdalla menisin ilman miestä. Mä olen nyt tullut siihen tulokseen, että mulla on monesti paljon kivampaa kun ei mies ole siinä vieressä koko ajan naama väärinpäin. Pakottamaan en lähtisi, koska siinä käy just niin, että miehen mökötys pilaa koko muun porukan hyvän fiiliksen.

Ja totta puhuen mäkään en viihdy kenenkään nurkissa yötä. En edes omien vanhempieni, tosin meille ei tule koskaan tarvetta yöpyä siellä koko perheenä, tyttö vain. Kuten #5 sanoi, ottakaa hotellihuone, jos se saa miehen tulemaan mukaan.
 
Olemme sen verran varattomia että ei ole varaa hotelli huoneisiin..siksi näitä vierailujakin olisi vain 2-3 kertaa vuodessa ja yksi yö kerrallaan. Näin miehelle ehdotin, omasta mielestäni aika vähää pyydän. Miehen ehdotus, ei yhtään kertaa, tuntuu karulle. Olen pari vuotta käynytkin yksin yhden tai kummankin kanssa yö reissuja, mutta nyt on alkanut tuntua että helpompaa noiden kanssa on käydä kahden vanhemman voimin. Ja ei ole tietääkseni minun yksin velvollisuuteni käyttää lapsia sukulaisten luona kylässä. Siksi ehdotin miehelle tuota edellä mainitsemaa kun aiemmin oli säännöllisyyttä ja kun yhteiset lapset syntyi niin olen käynyt yksin, haluaisin tarjota pikku hiljaa samaa normaalia kuin aiemmin tehtiin.
 
Öö, me ei olla koskaan yökyläilty perheenä, ei minun tai miehen vanhempien luona. Miehen vanhempien luona kun käydään, ollaan muutama tunti ja tullaan kotiin. Samoin omilla vanhemmillani. Ei ole koskaan edes käynyt mielessä, että täytyisi yöksi jäädä. Ja ihan on läheiset välit lapsilla kaikkiin isovanhempiin.
 
[QUOTE="Vilma";30548051]Öö, me ei olla koskaan yökyläilty perheenä, ei minun tai miehen vanhempien luona. Miehen vanhempien luona kun käydään, ollaan muutama tunti ja tullaan kotiin. Samoin omilla vanhemmillani. Ei ole koskaan edes käynyt mielessä, että täytyisi yöksi jäädä. Ja ihan on läheiset välit lapsilla kaikkiin isovanhempiin.[/QUOTE]

Ymmärrän jos välimatkaa ei ole paljoa. Olemme huomanneet että on rasittavaa ajaa aamu ja käydä pari tuntia ja ajaa taas pari tuntia.
 
En tekisi tuosta ongelmaa. Menisin itse lasten kanssa omien vanhempieni luo ja voisin olla vaikka muutaman päivänkin. Isovanhemmat kuitenkin leikkisivät ja hoitaisivat lapsia ja itse voisin käydä lenkillä tutuissa maastoissa, lukea kirjaa, jne. Se olisi ihan kivaa ja rentoa. Ei minua haittaisi, ettei mies ole mukana. Kaikki eivät tykkää yöpyä sukulaisten luona ja siitäkin on oikeus kieltäytyä.
 
Hotelliyöpymisiä suosittelen minäkin. Me on havaittu ne hyviksi molemmin puolin. Illalla saa lapset rauhoittumaan paremmin. Aamulla saa nukkua rauhassa eikä tarvitse herätä aamuviideltä isovanhempien kanssa. Isovanhemmatkaan eivät jaksa vauhdikkaita lapsia aamusta iltaan, vaan heillekin tekee hyvää saada välillä levähtää rauhassa.
 
Eikö kenelläkään pistä silmään että mies on aiemmin käynyt säännöllisesti yökylässä lapsiensa ja vaimonsa kanssa...mutta nyt ei yhteisten lasten kanssa lähde. Minusta on hieman outoa että toiminta tapa muuttuu noin rajusti muutaman vuoden aikana.
 
Eikö kenelläkään pistä silmään että mies on aiemmin käynyt säännöllisesti yökylässä lapsiensa ja vaimonsa kanssa...mutta nyt ei yhteisten lasten kanssa lähde. Minusta on hieman outoa että toiminta tapa muuttuu noin rajusti muutaman vuoden aikana.

No ei erikoisemmin, koska ap kertoi että miehen oman lapsen ja yhteisen vauvan kanssa kuitenkin tuli käytyä. Ymmärsin, että lapsia on nyt ainakin yksi enemmän? Ja onhan leikki-ikäisten kanssa aina enemmän säätämistä ja mitä enemmän lapsia, sitä hankalampia kaikki yökyläilyt ovat.

Ja voihan toki olla käynyt jotain - yksi tosi rasittava kyläily, jonka jälkeen mies on alkanut ajatella, ettei halua enää moista härdelliä. Ja toki mieli ja tavat voivat joskus muuttua muutenkin. Ei siinä ole sinänsä mitään outoa. Voi olla, etteivät sukulaisyöpymiset ole koskaan tuntuneet miehen mielestä kauhean kivoilta, mutta aiemmin niitä oli vaan tehty "tavan vuoksi". Jos on nyt vasta oppinut sanomaan ei, jos ei kiinnosta.

Edelleen minusta ap:n kannalta ei ole mitään isompaa ongelmaa - hän voi mennä lastensa kanssa omiin sukulaisiinsa niin paljon kuin tahtoo ja olla huoletta vaikka pitempäänkin, kun ei tarvitse miettiä miehen viihtymisiä. Melkein voisi olla helpompaakin kyläillä ilman vastahankaista miestä!
 
Minusta mies voi jäädä kotiin talonvahdiksi ja muut menee reissailemaan. Ja kaikki ovat tyytyväisiä. Onko tuosta pakko tehdä ongelma?
En itsekään tykkäis olla sukulaisilla yötä, lapset vois sinne lähettää (jos sukulaiset siis näin haluaa!), mutta se että koko poppoo tunkis samalla kertaa... No, ei. Hotellit ja leirintäalueet ym on keksitty tuota varten.
 
Voisiko olla, että mies suostui vierailuihin ennen vain velvollisuudentunteessta/vastahakoisesti? Ei kukaan jaksa pitää kulisseja pystyssä määrättömästi. Miksi et kysy mieheltä suoraan syytä siihen, että miksi ennen suistui ja nykyään ei enää?
 
Jos mies ei halua yökyläillä, niin ei halua. Miksi pakottaa? Sinä et halua jättää yökyläilyjä väliin, etkä jousta asiassa niin miksi miehesi pitäisi tehdä sinun tahtosi mukaan? Mene sukuloimaan lasten kanssa ja anna miehen jäädä kotiin. En minä yhtään ainakaan ihmettele, miksei aikuinen mies halua äidilleen tai anopilleen yökyläilemään. Sanoit, ettei se ole sinun velvollisuus käyttää lapsia sukuloimassa, mutta ei se ole kyllä miehenkään. Ei kenelläkään ole sitä velvollisuutta, se on vain sinun halusi.
Mies on ehkä pakosta lähtenyt näille yön yli reissuille aiemmin, tykkäämättä niistä koskaan kummemmin. Nyt saanut niistä tarpeekseen, joten miksi kiusata ja pakottaa sellaiseen?
 
Eikö kenelläkään pistä silmään että mies on aiemmin käynyt säännöllisesti yökylässä lapsiensa ja vaimonsa kanssa...mutta nyt ei yhteisten lasten kanssa lähde. Minusta on hieman outoa että toiminta tapa muuttuu noin rajusti muutaman vuoden aikana.
Mun mielestä ei ole ollenkaan outoa. Yksi lapsi ja vauva on paljon helpommin hoidettavia kuin kolme leikki-ikäistä. Yhden lapsen leikit ovat useimmiten hyvin rauhallisia verrattuna kolmen lapsen leikkeihin, kun mukaan tulee sisarusten väliset kinastelut ja riidat. Kun porukkaa on enempi, niin lapsen menevät helposti ylikierroksille eivätkä osaa rauhoittua. Tarvittavien vuodepaikkojenkin määrä lisääntyy.
 
[QUOTE="hmm";30548127]Voisiko olla, että mies suostui vierailuihin ennen vain velvollisuudentunteessta/vastahakoisesti? Ei kukaan jaksa pitää kulisseja pystyssä määrättömästi. Miksi et kysy mieheltä suoraan syytä siihen, että miksi ennen suistui ja nykyään ei enää?[/QUOTE]

Sen verran korjaan että olemme olleet yötä myös silloin kun miehen lapsi ja yhteinen ovat olleet ns. tappeluiässä, vauva iän ulkopuolella. Mies vetosi nyt ettei jaksa katsoa lasten tappeluja. Mummit ja ukitkin ovat huomanneet että näiden yhteisten välillä on paljon vähemmän ongelmia kun edellisten pienten yhdistelmässä. Sen allekirjoitan minäkin, eivät ole toistensa kurkuissa kiinni kylässä. Sanoi myös että ahdistus johtuen masennuksesta on kasvanut, on sairastanut samaa meidän aloittaessakin. On sanonut että monet sukulaisemme ovat tosi mukavia ja siinä on oikeassa. Tuntuu että miehen ahdistus nyt valehtelee tilanteen sellaiseksi mitä se ei todellisuudessa ole. Mukavaa varmasti olisi niin kuin ennenkin mutta panikoi ennen kun on päästy edes paikan päälle.
 
Minä koen myös yökyläilyt isovanhemmilla rasittavina ja kaipaan lisäksi joskus omaa vapaa-aikaa. Siksi meillä onkin toiminut sellainen järjestely, että mies käy lasten kanssa omien vanhempiensa luona ja minä omieni. Vain jouluna kierretään koko perheen voimin kaikki mummolat läpi ja silloin ollaan useampi yö reissussa.

Isovanhemmat näkevät meitä perheenä kyllä vuoden mitttaan, kun kyläilevät meillä tai jossakin sukutapahtumissa.
 
Sen verran korjaan että olemme olleet yötä myös silloin kun miehen lapsi ja yhteinen ovat olleet ns. tappeluiässä, vauva iän ulkopuolella. Mies vetosi nyt ettei jaksa katsoa lasten tappeluja. Mummit ja ukitkin ovat huomanneet että näiden yhteisten välillä on paljon vähemmän ongelmia kun edellisten pienten yhdistelmässä. Sen allekirjoitan minäkin, eivät ole toistensa kurkuissa kiinni kylässä. Sanoi myös että ahdistus johtuen masennuksesta on kasvanut, on sairastanut samaa meidän aloittaessakin. On sanonut että monet sukulaisemme ovat tosi mukavia ja siinä on oikeassa. Tuntuu että miehen ahdistus nyt valehtelee tilanteen sellaiseksi mitä se ei todellisuudessa ole. Mukavaa varmasti olisi niin kuin ennenkin mutta panikoi ennen kun on päästy edes paikan päälle.

Voihan olla, että hän mielessään liioittelee tilanteiden ahdistavuutta, mutta siinä ei pakottaminen auta. Anna hänen jäädä kotiin toistaiseksi ja katso, muuttuuko tilanne - ehkä hän joskus taas suostuu tulemaan mukaan.
 
Mies ei käy lasten kanssa sukulaisten luona yksin edes päiväseltään, vain sen verran jos vie lapsen hoitoon ja lähtee itse muualle( iltaa istumaan). Varmaan jos emme olisi aiemmin käyneet perheen kanssa yökylässä, en osaisi niin kaivata mutta kun se oli säännöllistä, sitten tuli parin vuoden tauko vauva aikana ja nyt se ei palaudu. Tuntuu surulliselle että yksi lapsista pääsee koko perheen kanssa isovanhempien luo pidemmille reissuille ja muut saa tyytyä siihen että äiti käyttää ja isää ei kiinnosta olla mukana.
 
Mies ei käy lasten kanssa sukulaisten luona yksin edes päiväseltään, vain sen verran jos vie lapsen hoitoon ja lähtee itse muualle( iltaa istumaan). Varmaan jos emme olisi aiemmin käyneet perheen kanssa yökylässä, en osaisi niin kaivata mutta kun se oli säännöllistä, sitten tuli parin vuoden tauko vauva aikana ja nyt se ei palaudu. Tuntuu surulliselle että yksi lapsista pääsee koko perheen kanssa isovanhempien luo pidemmille reissuille ja muut saa tyytyä siihen että äiti käyttää ja isää ei kiinnosta olla mukana.

Miksi isän sitten pitäisi olla mukana? Asian voi esittää lapsille niinkin, että tiedossa on hauska mummola-päivä eikä niin, että "isää ei kiinnosta". Ei kai isän läsnäolo joka tilanteessa niin olennainen olekaan, tuossahan on kyse sukulaisten tapaamisesta ja se sujuu ihan kivasti yhdenkin vanhemman voimin. Minusta siinä ei ole mitään surullista.
 
Onko teillä paljon tuttuja joilla on pieniä lapsia? Käyvätkö nämä tutut perheenisät anoppilassa yökylässä lasten kanssa? Useinkin?
Minusta on turhaa alkaa syyllistää miestä tuolla tavalla. Mies on ihan yhtä normaali kuin mitä sinäkin olet. Se että into piukeena haluaa mennä lasten kanssa yökyläilemään sukulaisille kuulostaa ehkä jopa vähän omituisemmalta kuin se että se ei ehkä innosta...
Itse en esim. tunne ketään miestä joka tahtoisi mennä anopille yökylään. Jo se että pitäisi omalle äidille mennä yöksi ihan vain se yöpymisen takia kuulostaa jotenkin oudolta. Tietysti jos siellä paikkakunnalla jotain muutakin juuri silloin tapahtuu, niin voi sitä lapsuudenkotia pitää välietappina, mutta se että ihan vain sen takia lähtee reissamaan toiselle puolelle Suomea??
 
Minun sukulaiseni eivät ole loukanneet miestäni mitenkään, tykkäävät hänestä todella paljon. Mies itsekin on myöntänyt ja huomannut nuo asiat. Sen sijaan hänen vanhempansa ovat vuorotellen sanoneet minusta ilkeitä asioita, ja niihin riitti vain se kun luulivat että minä en halua nähdä heitä kun emme käy kylässä !?! Minä nimenomaan haluan, vaikka kyseenalaista kohtelua on välillä ollut. On tosi raskasta kun eivät tiedä poikansa todellisia ajatuksia. Mies sanoi ettei hänen toiminnassa ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, häntä vaan ahdistaa. Sanoi että kaljakori kainalossa voi mennä minne vaan yöksi. Siitä päättelin että on jonkunlaisia itsetunto ongelmia ahdistuksen lisäksi. On kyllä huippu sosiaalinen aina kun sukulaisia tavataan meillä tai se pari tuntia heillä.
 

Yhteistyössä