Miestä raskaus ei kiinnosta

[Ellimur]

Hei,


Onkohan muilla kokemuksia saman tyyppisistä tilanteista. Viikkoja on kasassa 33. Tähän ryhdyttiin minun aloitteestani. Mies oli haluton, mutta suostui. Hänellä on ennestään lapsia ja ymmärsi, että uusperheestä ei tule mitään jos siinä on vain toisella lapsia vaikka toinenkin niitä haluaisi. Uusi vauva kuitenkin kauhistuttaa miestä, koska edelliset (koliikki)vauva-ajat muistuvat mieleen painajaisvuosina.

Yhtenä päivänä kysyin suoraan, onko mies tuntenut kertaakaan iloa tulevasta vauvasta. Ei ole. Emme juuri puhu vauvaan liittyvistä asioista, koska yksinpuheluksi se jää. Tuntuu, että itsekään en oikein tajua tätä vauvan tuloa ja kaikki esikoisen odottamiseen liittyvä jännitys ja hössötys ja myös ilo on jäänyt pois. En ole esim. osannut ostella vauvalle mitään. Muuten meillä on mennyt hyvin, olen koittanut ajatella että en painosta miestä vauva-asioilla, tottukoon vähitellen. Nyt kun LA lähestyy, olen alkanut huolestua että miten pärjään. Jännitän paljon enemmän miehen reaktioita kuin itse vauvaa. Pelkään että vauvan kanssa valvoessa kaikki nämä käsittelemättömät asiat ja katkeruudetkin (varmaan niitä on salaa kertynyt kummallekin) pulpahtavat pintaan. Tuntuu yksinkertaisesti kurjalta, että vauva on "minun projektini".

 

[SantaMaria]

Hei, minulla ei ole kokemusta samasta, mutta haluan antaa sinulle :hug: ! Ikävää ettet pysty nauttimaan raskaudesta ja mahdollisesti vauvastakaan. Itsellä myös uusperhe mutta molemmat kyllä halusivat lisää lapsia, nyt toinen yhteinen tulossa. Silti tilanne oli ensimmäisen yhteisen vauvan jälkeen "jännittävä" kun elimme vauva-aikaa ensimmäistä kertaa yhdessä. Ja vauvamme ei totisesti ole ollut helpoimmasta päästä Miehesi olisi hyvä keskustella jonkun (ammattilaisen) kanssa asiasta, onko hän käynyt neuvolassa kanssasi tai oletko siellä puhunut asiasta? Vaikka vauvallanne olisikin koliikki (mitä ei voi tietää), ei tuo aika vie montaa kuukautta elämästä vaikka onkin raskasta. Miehesi varmasti on onnellinen aiemmista lapsistaan, uusi lapsi on aina uusi ilo ja mielestäni meidän perhe ainakin sitoutunut paremmin yhteen kun isommilla lapsilla on pikkuinen ihana pikkuveli.

 

[Ellimur]

Kiitos! Meilläkin tilannetta on helpottanut se, että miehen lapset ovat innoissaan tulevasta vauvasta. Hassua, olen koko ajan ajatellut että minä olen se, jonka pitäisi jutella ammattilaisen kanssa asiasta, kun tämä yksin odottaminen on alkanut ahdistaa. Mutta ehkä tosiaan myös mies voisi puhua jollekulle. Neuvolassa hän ei ole käynyt.

 

[Viuvauvou]

Onpa kurja tilanne. Oletko ottanut pelkosi puheeksi miehesi kanssa? Siis että kertoisit hänelle ihan kaikki mikä sinua tilanteessa mietityttää ja arveluttaa?

 

[Ellimur]

Joskus olen asiasta vähän puhunut. Aika vaikeaa vain ottaa asiaa puheeksi, minusta alkaa heti tuntua siltä että painostan. Kaikki kuitenkin tietävät, etteivät ne tunteet painostamalla tule. Olen vain toivonut, että jos en koko ajan vaadi mieheltä jotain, miehellä on aikaa sopeutua ja sitten kun vauva syntyy, kiinnostuskin herää. Mutta en tiedä meneekö se niin. Kun olen katsellut tuttujen vauvaelämää, niin aika monen mies tuntuu olevan melko ulkopuolinen ensimmäisen puoli vuotta - vuoden, siis vaikka kovasti yrittäisikin olla mukana. Mutta kyllä tämä asia täytyy ottaa taas puheeksi jollain lailla jo etukäteen, ei tällainen surumielisyys tunnu oikealta.

 

[Viuvauvou]

Kyllä musta kannattaa ottaa kuitenkin puheeksi, luulisin, että mieskin ymmärtää eikä ota sitä painostuksena. Sanot vaikka senkin ääneen, että ei ole tarkoitus painostaa, mutta asia vaivaa mieltäsi niin paljon, että haluat puhua siitä kunnolla.

Just kirjoitin johonkin toiseen ketjuun, että liian paljon ongelmia tulee siitä kun asiat jätetään puhumatta ja sitten vain oletetaan mitä toinen ajattelee asiasta. Ei meistä kukaan kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja tutullakin ihmisellä voi olla niin erilainen ajattelutapa ja -maailma, että olettamalla ja "laittamalla ajatuksia toisen päähän" voi mennä aivan metsään. Sitten tulee ongelmia, kun molemmat luulevat tietävänsä, mikä mättää, ja toimivat vain luulojen ja olettamusten varassa. Mitä pitemmälle asiat olettamusten varassa menevät, sitä hankalampi sitä on alkaa purkaa.

Eli suosittelen sitä puhumista joka tapauksessa!