V
vierailija
Vieras
Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa noin 9kk ja suhteemme on vakavalla pohjalla. Minulla on kaksi alakouluikäistä lasta edellisestä suhteestani. Lapset ovat isällään noin kerran kuussa yhden viikonlopun(isän työt eivät mahdollista enempää, asuu 200km päässä). Suureksi haasteeksi minun ja miesystäväni yhteiselon sujuvuudeksi on muodostunut mieheni 9-vuotias koira. Koira ei tule lainkaan toimeen lasten kanssa. Ei ole koskaan tottunut lapsiin. Pelkää valtavasti kaikkia lapsia. Koira on tavannut lapseni muutaman kerran ulkona. Murisee kun lapsi on lähellä. Näyttää hampaita. Tyttöni on kerran kävellyt koiran ohi koiran ollessa miehelläni hihnassa ja yletti puraisemaan tyttöäni kädestä. Kävi kiinni välittömästi ilman varoituksia.
Olemme nyt pitäneet lapset ja koiran erillään toisistaan täysin. Tilanteet joissa ovat nähneet ovat olleet valtavan stressaavia niin minulle, miehelleni, lapsille kuin koirallekin. Ongelmana on nyt mieheni ajankäyttö. Hän on päivät töissä 8h plus matkat, koira on yksin kotona. Tietenkin mies menee kotiin heti koiran luo ulkoiluttaa koiran jne. Sen jälkeen olisi julmaa jättää koira taas yksin koko yksinäisen päivän jälkeen ja lähteä meidän kanssa touhuamaan. Tämä aiheuttaa nyt sen, että ehdimme nähdä todella vähän. Näemme arkisin muutaman tunnin koko viikon aikana. Senkin niin, että minä jätän lapset kotiin ja käyn esim mieheni ja hänen koiran kanssa lenkillä. Usein sekään ei onnistu kun meillä on lasten harrastusviemisiä jne. Haluaisin miehen osaksi arkeamme, mutta tuntuu mahdottomalta tämä tilanne, eikä se tule toteutumaan vielä aikoihin. Viikonloppuisin hän on meillä muutaman tunnin, joksi aikaa jättää koiran yksin kotiin. Mökille meno jne ei onnistu yhdessä, koska koiraa ja lapsia ei voi ottaa mukaan yhtä aikaa.
Tilanne turhauttaa todella paljon minua. Nytkin mies oli 3 vuorokauden reissulla ja tultuaan eilen, haki koiran hoidosta ja on eilisen illan ollut kotona koiran kanssa ja on tämänkin illan töidensä jälkeen.
Vastaavaa kenelläkään? En haluaisi kilpailla koiran kanssa miehen ajasta, varsinkin kun jään vallitsevan tilanteen takia aina toiseksi. Mies sanoo aina käydessään, että ei voi olla kauaa kun koira on autossa, tai yksin kotona tai muuta. Tuntuu, että elämä yhdessä on vain pusun antamista kiireesti eteisessä, ei muuta. Minulla on oma elämä lasten kanssa ja hänellä oma elämä koiran kanssa. Turhauttaa...ärsyttää...
Olemme nyt pitäneet lapset ja koiran erillään toisistaan täysin. Tilanteet joissa ovat nähneet ovat olleet valtavan stressaavia niin minulle, miehelleni, lapsille kuin koirallekin. Ongelmana on nyt mieheni ajankäyttö. Hän on päivät töissä 8h plus matkat, koira on yksin kotona. Tietenkin mies menee kotiin heti koiran luo ulkoiluttaa koiran jne. Sen jälkeen olisi julmaa jättää koira taas yksin koko yksinäisen päivän jälkeen ja lähteä meidän kanssa touhuamaan. Tämä aiheuttaa nyt sen, että ehdimme nähdä todella vähän. Näemme arkisin muutaman tunnin koko viikon aikana. Senkin niin, että minä jätän lapset kotiin ja käyn esim mieheni ja hänen koiran kanssa lenkillä. Usein sekään ei onnistu kun meillä on lasten harrastusviemisiä jne. Haluaisin miehen osaksi arkeamme, mutta tuntuu mahdottomalta tämä tilanne, eikä se tule toteutumaan vielä aikoihin. Viikonloppuisin hän on meillä muutaman tunnin, joksi aikaa jättää koiran yksin kotiin. Mökille meno jne ei onnistu yhdessä, koska koiraa ja lapsia ei voi ottaa mukaan yhtä aikaa.
Tilanne turhauttaa todella paljon minua. Nytkin mies oli 3 vuorokauden reissulla ja tultuaan eilen, haki koiran hoidosta ja on eilisen illan ollut kotona koiran kanssa ja on tämänkin illan töidensä jälkeen.
Vastaavaa kenelläkään? En haluaisi kilpailla koiran kanssa miehen ajasta, varsinkin kun jään vallitsevan tilanteen takia aina toiseksi. Mies sanoo aina käydessään, että ei voi olla kauaa kun koira on autossa, tai yksin kotona tai muuta. Tuntuu, että elämä yhdessä on vain pusun antamista kiireesti eteisessä, ei muuta. Minulla on oma elämä lasten kanssa ja hänellä oma elämä koiran kanssa. Turhauttaa...ärsyttää...
