Miesystävän entiset naiset lihoneet huomattavasti suhteen aikana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ajatus pelottaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Ajatus pelottaa

Vieras
Tämä kuuluu taas näihin luin-tästä-internetissä kuvitelmiin, mutta mutta.

Tapasin tässä jonkin aikaa sitten miehen ja ollaan jokunen kerta tavattu. Viikonloppuna sitten sovittiin treffit miehen luokse ja miehen hakiessa sauna juotavaa lähikaupasta huomasin valokuva-albumeja olohuoneessa ja katselin niitä siinä uskossa että kerran ne ovan näkyvillä, saa niitä katsoa.

Näissä albumeissa oli hänestä ja hänen puolisostaan kuvia. Eniten minua jäi häiritsemään, kun hänen molemmat entiset puolisot ovat lihoneet aivan järkyttävästi heidän suhteen aikana. Kuvista päätellen molemmat ovat ihan tosissaan tuplanneet kokonsa. Ja molemmat ovat olleet hoikkia heidän alkuaikoina, kuten minäkin.

Tässä nyt sitten stressaan toki että onko tämä mies niitä himosyöttäjiä, jotka haluavat lihottaa puolisoaan kuin mitäkin sikaa.

Uskaltaisiko ihan törkeästi kysyä miksi exät on lihoneet niin törkeästi? Edelliset suhteet ovat kuulemma päättyneet yhteisestä ajatuksesta, mutta tämähän on varmasti vain puolitotuus asiasta.


Vai ollako kuin mitään ei olisikaan ja mahdollisesti nauttia tovi pöydän antimista? Jos sellaista nyt onkaan.

Vai onko tässä vaarana että jonakin päivänä tajuan olevani syöttö sika ja silloin on jo liian myöhäistä?
 
No. Jos se haluaa sua lihottaa, niin se varmaan paljastuu pian. Eiköhän se rupeaisi tuputtamaan sulle kunnolla ruokaa ja herkkuja, vihjailemaan sun painosta yms.
 
Veikkaan, että se on sitonut ne naiset kellarissa lavitsalle ja tunkenut ruutalla ihraa niiden kurkkuun. Jos nainen ei ole ollut yhteistyökykyinen asian suhteen niin se on saanut rangaistukseksi sähköiskuja nänneihinsä kiinnitettyjen johtojen kautta.
 
Joissakin näissä tv dokumenteissa on sanottu etteivät naiset itse tätä lihotusta edes tajua kun mies pitää niin hyvänään. Tarjoaa jonkin kaloripommin esimerkiksi iltapalaksi "kun oli niin ihana päivä". Aamulla on hunajalla terästettyä puuroa "ai että kun oot niin ihana".

Mutta on siinä sekin vitsi, että esimerkiksi kun minä tapasin mieheni, kertyi minulle nopeasti parissa vuodessa useampi kymmenen kiloa ja kaverit kyselivät hädissään miksi annan miehen minua lihottaa. No kesäaikaan ensinnäkin istuimme se harvase ilta rannalla kaveriporukalla ja ei silloin oltu kuultukaan kevyt oluesta tai ligh siideristä. Ja toisekseen makkaraa oli itse kullakin mukana paketti tai kaksi ja niitä tuli sitten syötyä ettei tarvitse hukkaan heittää. Ja pihvit oli toinen. Joku oli roskiin heittämässä vajaata pakettia ja minä pyysin grilliin. Siitä lähti kiloja kertymään ja muistaakseni ensimmäisenä kesänä niitä kertyi pelkästään orastavassa parisuhteessa melkein kymmenen.

Ja minäkään kun en mikään liikunnallinen ihminen ole, niin niitä vain kertyi ja kertyi. Aina löytyi jokin elokuva jonka saattoi katsoa ja herkut kuuluivat melkein jokaiseen iltaan. Ja ne kaljat ja siiderit. Elokuviinkin kun meni alkuaikoina viikottain, oli siellä sipsipussi, limpparia ja karkkia. Ja siitä grillille käsikkäin. Ei sitä kalorien määrää tajunnut huonostikaan siinä ihastuneena. Vasta kun kaverit alkoivat tökkimään. Ja silloinkaan en muuttanut syömisiäni.

Jos mies on "huomaavainen" ja elää yhtään samalla tavalla kuin minun mieheni tavatessamme, niin sitä syötävää on kyllä tarjolla. Mutta sitä ei ole pakko syödä. Siitähän se loppujen lopuksi on kiinni. Sinusta itsestäsi. Jos kieltäydyt ja alkaa perusteluja tulemaan miksi sinun se pitäisi syödä, niin silloin voi jo alkaa miettimään. Mutta jos mies haluaa sinusta tehdä lihotusdokumentin, mutta et syö, jättää mies sinut ja lähtee etsimään helpompaa tapausta.

Ja miehet yleensä etsivät juuri niitä hoikkia, koska hoikassa pienikin muutos näkyy helposti. Jos minä lihoisin nyt yhden 10kg lisää, sitä tuskin huomaisi muuten kuin ettei farkkujen napit mahdu kiinni. Mutta alkuun sen 10kg huomasi siitä, ettei mikään sopinut enää päälle. Ei paidat, ei housut. Kuvastaa minusta hyvinkin sitä miten ero näkyy ulospäin. Jos nyt yhtään pystyn raskaana oloa tähän vielä kuvittelemaan, ei minun mahasta pystyisi sitä varmasti edes erottamaan. Toista oli silloin huomattavasti hoikempana. Silloin se olisi näkynyt kohtuu nopeasti.

Minä sanoisin katso mitä on tarjolla. Hyvällä tuurilla ne aikaisemmat naiset on olleet kuin minä, kaikkiruokaisia.
 
Toinen poppoo on miehet, jotka sanoo 'ota nyt tosta kääketorttua' tai 'täällä on sulle vielä puolet tästä ruuasta'. Samaan aikaan mies valittaa, kun nainen on lihonut ja kuinka mies tykkää oikeasti hoikista naisista.

No, mut joo...

a) Tämä sun uus miesystävä saattaa olla myös loppupeissä sen verran 'kusipää', että naiset lihoo surussaan hänen kanssaan seurustellessa.
b) Miehellä on käynyt 'huono tuuri' ja hänen kaikki naiset on sattumalta olleet lihovaa sortti, vaikka mies onkin ihan kiva.
 
Entä jos se mies on puheissaan ja asenteissaan kylmä kuin poliisin pamppu paljaalle takapuolelle joulupäivänä? Ei tietenkään heti, mutta sitten, kun suhde on kehittynyt pidemmälle. Ehkä molemmat naiset söivät ihan itse, ainoaksi lohdukseen.
 
Kyllä minä ainakin herrasmiehenä ennemmin tarjoaisin naiselle ruokaa ja juotavaa kuin jättäisin omilleni. Illanistujaiset kaveriporukalla on aika tympeitä jos jollakin sitä syötävää tai juotavaa ei ole. Ja kuitenkin loppupelissä se naisväki juoruaa loppuillasta kuinka se herra ei naiselleen mitään tarjonnut.

Eksä osasi kyllä sen, että jos vähänkään oli ottanut, oli maha vähintäänkin pohjaton. Pahimmillaan kun halusin nukkumaan, oli tämä naikkonen ruinaamassa grillille. Ja sen kyllä huomasi suhteen aikana. Nykyinen ihan vaimoksi asti päässyt taas jaksaa yllättää ja pitää päänsä. Vaikka kuinka ostaisi seisovan pöydän antimet, hän syö lautasellisen ja se siitä. Että kyllä ihmisissäkin on eroja. Toinen syö itsensä tärviölle ja toinen ei ollenkaan.
 
Minä ainakin kuulun siihen ryhmään joka syö ja juo jos tarjotaan. Ja valitettavasti se on tarkoittanut myös painonnousua kaikki nämä vuodet mitä miesten kanssa ollut tekemisissä. Mutta en minä kuitenkaan syö kuin ruoka olisi loppumassa maailmasta.

Pohjimmiltaan en usko että mies sen enempää sinua yrittää lihottaa. Mutta osa miehistä on vain tyhmiä ja tarjoavat naiselle ruokaa, jos nainen ei osaa kieltäytyä. Jos sinusta tuntuu että sinulle tuputetaan ruokaa, kieltäydy. Ja se siitä. Ei sitä ole pakko syödä.

Omassa kaveripiirissä on näitäkin, jotka syövät kaiken mitä voivat ja se näkyi kyllä hyvin nopeasti. Mutta jos lohduttaa, niin samalla tavalla ne miehet ovat kyllä näillä naisilla lihoneet, että ei se ole pelkästään aina naisten juttu se lihominen.
 
Mä olen pysynyt hoikkana koska se on mulle suht tärkeää ja toisaalta helppoa vielä, kun lapsia ei ole, mutta koen kyllä hankalaksi sen että mies ostaa usein herkkuja ja molemmat tykätään syödä ulkona ja nauttia ruoasta. Mieheni liikkuu ja kuluttaa sen verran enemmän kuin minä, että itsekurini saa harjoitusta enemmän kuin ehdin sitä kehittää :D

Parempi olisi mun suhteessa, jos molemmat sitoutuisivat suht terveellisiin elämäntapoihin, onneksi sellainen muutos on mulle luvattu.
 
Niin, että se naisen lihominen on taas niin kuin miehen vika? Kohtelias mies tarjoaa ja ei ole epäkohteliasta kieltäytyä jos ei ole maksettu!

Ei! Älä missään nimessä tarjoa naiselle ruokaa tai herkkuja tuputtaen. Monikaan nainen ei osaa kieltäytyä. Osa ottaa vain vastakohteliaisuuttaan, kun ei kehtaa sanoa ei. Osa ottaa, koska tekee niin kovasti mieli. Nainen joutuu muutenkin käymään jatkuvaa taistelua pysyäkseen hoikkana ja taistelee mielitekoja vastaan. Jos mies tarjoamalla tarjoaa herkkuruokaa tai jälkkäriä, jota nainen himoitsee, naisen on liian vaikea sanoa ei, vaikka halauaisi. Älä siis missään nimessä tuputa! Tuputa mielummin vaikka kukkia tms. joka ei ole syötävää. Ennenkaikkea jos olet mies joka haluaa olla 'kohtelias' ja tarjota, ole valmis sitoutumaan siihen, ettet koskaan valita naisen tulevista ylikiloista. Jos sen sijaan et välitä naisen tulevista ylikiloista, jatka 'kohteliasta' ruuan/herkkujen tuputtamista.
 
Mun miehen exät ovat molemmat lihoneet merkittävästi suhteen aikana hoikista yli satakiloisiksi sotanorsuiksi. Ja miestä se on häirinnyt todella paljon. Me molemmat urheilemme paljon ja syömme terveellisesti, joten en usko että omalle kohdalle osuu exien kohtalo. Pitäisin sitä varsn epätodennäköisenä.
Sinä itse olet vastuussa omasta painostasi, eikä exien kohtalolla ole sinun kanssasi mitään tekemistä.
 
Onko se mies yhtään lihonut? Mä veikkaan, että pariskuntien yhteinen tekeminen on liittynyt pitkälti syömiseen, esim. iltaisin katsottu leffoja ja samalla otettu hieman herkkuja. Mies saattaa olla onnekas, eli ei liho yhtä helposti kuin exänsä tai sitten hänellä on joku liikuntaharrastus, joissa lisäkalorit kuluu toisin kuin naisilla.

Ehkä ei kannata pelätä ajatusta syöttösiaksi joutumiseksi, mutta kannattaa miettiä muuttuuko omat syömistottumukset suhteen myötä. Enemmän ravintolailtoja, illanistujaisia alkoholin ja herkkujen kanssa, tai useammin kunnon ruokaa (koska onhan kahdelle kivempi kokata kuin yhdelle). Muistaa sitten myös liikkua.
 
Mies ei nyt missään unelmamitoissa ole, mutta ei kyllä mikään lihavakaan. Kerran pari viikossa tuntuu kuntosalilla käyvän. Ja kyselyistä päätellen parina iltana viikossa kävelyllä.

Ruokaa ei kumpikaan hirveästi tykkää tehdä. Lähinnä jotain laatikkoruokia, perus makarolnit ja riisit. Mies tuntuu ennemmin käyvän juustopizzan tai valmisaterian hakemassa kuin alkaa ruokaa tekemään.

Tuossa eilen katselin taas sohvapöydän antimia ja jos tätä on ollut edellisille tarjolla, niin en kyllä ihmettele yhtään painonnousua. Nytkin oli patongista tuorejuustoihin ja sipseistä dippeihin kun illan elokuva alkoi televisiosta. Mies ei hirveästi syönyt, keskittyi elokuvaan ja minä havahduin toisella mainoskatkolla siihen että olin syönyt valtaosan herkuista :/

Pitäisi varmaan alkaa liikkumaan ja alkaa sanomaan ettei tarvitse minua varten herkkuja tuoda. Toisaalta hieman tympeäähän se olisi jos kumpikin istuisi hiljaa sohvalla. Pitää katsoa mitä tästä tulee. Ja yrittää pitää itseään niskasta kiinni.

Mieheltä kyllä eilen kysyin mitä mieltä hän on hoikista tytöistä ja hän vastasi tykkäävänsä kovasti. Lienen pelästynyt turhaan....
 
Tuo on kyllä paha jos mies on semmonen joka roudaa kotiin kaikkea turhaa mättöä, patonkia ja sipsejä sun muuta.
Itse hillitsen itseni kaupassa kyllä, mutta siinä vaiheessa kun herkut on kotona ni ei mene kuin hetki niin ne on jo vatsassa...
Onneksi mies ymmärtää olla ostamatta herkkuja ihan mielin määrin, ja sillä taitaa olla oma herkkujemma jossain, kun hän tykkää syödä herkut hitaasti viikkojen kuluessa.
 
Sama vika minullakin. Kaupassa saa itsensä hillittyä, mutta jos joku herkku on tarjolla niin kyllä se navan suuntaan siirtyy hyvin nopeasti. Ja mies ei tätä tajua.

R ja puffa ovat myös sellaisia paikkoja mihin minun ei pitäisi ikinä mennä, mutta silti viikottain tulee toisessa käytyä (miehen kanssa, minä tosin ehdotan yleensä). Ja just pahimmoilleen vielä ajan kanssa. Nyt on sentään pehmiksen saanut jätettyä pois, mutta kesällä se ruoka oli sivujuttu ja lähinnä sinne halusi syömään vain sitä jäätelöä.

Ja yleensähän sitä syö näissä paikoissa niin kauan että mahaan kooskee.

Kotona sentään pysyy ruoka kurissa. Paino tosin ollut nouseva jo vuosia.
 
Minusta ärsyttävintä herkkujen tuomisessa on silloin kun olet viimeisillään raskaana ja olo muutenkin tukala. Mies vielä oikein kysyy haluanko jotakin. Ruoan himo pahimmillaan ja sitä kun on sitten tarjolla ja olo entistä tukalampi. Eipä ihme jos oman raskauden aikana tuli useampi kymmenen lisäkiloa kun mies kantoi kaiken mahdollisen eteen ja piti hyvänään. Tosin synnytyksen jälkeen panosti siihen että pääsin liikkumaan. Mutta ei sellainen määrä kiloja häviä ihan hetkessä.
 
Mä olen lihonut miehen takia siksi kun hän on työnarkomaani ja huono aviomies. Jätti yksin lasten kanssa, ei auta missään, en lastenhoidolta pääse edes entisen rakkaan harrastukseni kuntosalin pariin kun mies ei hoida omaa osuuttaan kotona. Seksiä ei ole antanut sitten lasten tulon eikä muutenkaan huomioi.

Jatkuvat univelat vauvan takia ja ajanpuute omalle itselle maksoivat mulle 30 lisäkiloa ja kauhean ulkomuodon kun ei jaksa edes meikata.
 
Mä olen lihonut miehen takia siksi kun hän on työnarkomaani ja huono aviomies. Jätti yksin lasten kanssa, ei auta missään, en lastenhoidolta pääse edes entisen rakkaan harrastukseni kuntosalin pariin kun mies ei hoida omaa osuuttaan kotona. Seksiä ei ole antanut sitten lasten tulon eikä muutenkaan huomioi.

Jatkuvat univelat vauvan takia ja ajanpuute omalle itselle maksoivat mulle 30 lisäkiloa ja kauhean ulkomuodon kun ei jaksa edes meikata.

Seli seli. Se, että syö liikaa ja lihoaa, ei ole miehen vika. Kukaan ei pakota sinua syömään enemmän kuin kulutat.
Lenkeille pääsee aina, kotijumppaa voi tehdä. Pientä itsekuria nyt naiset, älkää syyttäkö muita siitä, että päästätte itsenne lihomaan ja repsahtamaan :O
 
Minulla oli ensimmäinen poikaystävä isojen naisien perään. Ja ei sitä oikeastaan muuten huomannut paitsi hän katseli minulta salaa pornoa lihavista naisista.

Herkkuja oli kyllä meillä tarjolla, karkkipusseja auto täynnä ja kotona aina jotakin keittiön pöydällä kipossa.

Siinä vaiheessa kun alkoi itseä pieni painonnousu ärsyttämään, alkoi mies tarjota hierontaa, hemmotteluhoitoja ja kehui miten ihana iho minulla on. Ja painoa lähti kertymään todellakin vauhdilla kun se alkuun pääsi. Sitten onneksi todettiin ettei suhde toiminut mitenkään päin. Tosin eron jälkeen tuli vielä muutama masennus kilo lisää, mutta sen jälkeen aloin laihtua entiselleni.

Mutta osaa ne naisetkin lihottaa toista naista. Kaveri erosi miehestään pitkän suhteen jälkeen ja hänen ystävänsä toki toivat kyläilemään tullessan milloin mitäkin. Ja moni vielä pyysi puffet ravintolaan mukaan syömään. Sivusta oli surullista katsoa kun muutenkin ylipainoinen nainen lihoi puolessa vuodessa aivan järkyttävästi ja hänen ystävänsä yrittävät lohduttaa herkuilla.
 
Edellinen kirjoittaja osui kyllä harvinaisen oikeaan. Joskus kaverit on niitä pahimpia lihottajia. Ja nyt puhun täysin kokemuksesta.

Minulla oli kämppiksinä huomattavan iso ja toisena todella hoikka nainen kun olin opiskelemassa. Miesystävä nosti kytkintä vuoden tuntemisen jälkeen ja matto lähti jalkojen alta. Olin puoli vuotta siinä itsesäälissä ja kaverit yrittivät lähes päivittäin piristää jollakin leivonnaisella tai jäätelöllä. Näitä eivät tosin minua varten tuoneet, mutta eivät jaksaneet syödä koko pakettia, niin antoivat sitten loput.

Menin käymään lääkärissä luokkakaverin kehotuksesta kun hän oli huollissaan minun voinnista ja kas kummaa, mielialalääkityshän sieltä napsahti.

Lääkitys oli muuten hyvä, mutta mikään ei tuntunut miltään, jälkikäteen ajateltuna sitä oli kuin joku zombie. Ja tässä lääketokkurassa hyvin nopeasti muodostui rutiiniksi käydä hakemassa jäätelopaketti tai pizza ohikulkumatkalla. Ja tästä alkoi se totaalinen alamäki. Puoli vuotta lääkityksen aloittamisesta ja olin kuin mikäkin repeämispisteessä oleva rantapallo. Ja kaverit lisäsivät vettä myllyyn pyytämällä mukaan ulos syömään.

Omalla kohdalla tietyllä tapaa pelastukseksi muodostui myöhemmin tapaamani mies, joka oikaisi elämäntapojani.

Lääkityksen saadessani minulla oli elopainoa noin 100 kg ja miehen tavatessani 136kg. Nyt vaaka näyttää useamman vuoden jälkeen 96 kg.

Painon saa totta tosiaan nousemaan todella helposti, mutta sen pois saaminen, siinä sitä työtä vasta saa tehdäkin.
 
Haha! :D Minun exälle oli pettymys kun en lihonut ensimmäisen vuoden aikana 25 kg enempää :D Muuten en olisi suostunut, mutta ilmainen laadukas ruoka houkutti ja ajatus hieman pyöreämmästä minästä ei tuntunut ollenkaan pahalta. Joka tapauksessa olisin miehen dumpannut 30 kg kohdalla.
 

Similar threads

J
Viestiä
77
Luettu
4K
M
Ä
Viestiä
11
Luettu
545
Ä
P
Viestiä
6
Luettu
2K
Perhe-elämä
vaahteran lehti
V

Yhteistyössä