Mietinpä tässä mietteitä syviä...

[vatruska]

Itse kun olin nuori, ei minua varoteltu juuri mistään. Mutta nyt joudun varottamaan omia lapsiani, huumeiden myyjistä, väkivaltasista porukoista ja milloin mistä.
Toisinaan mietin, onko tällä pallolla mitään paikkaa missä saisi elää rauhassa. Tuntuu, että vuosien mittaan tulee enemmän väkivaltaa joka suunnasta.
Tänään töissä sit tuli vastaan kundi joka oli napannut selvästi huumeita. Kiltisti tuo meni ulos kun ilmotin ,etten kertakaikkiaan tänään jaksa ylimäärästä vaivaa. Mutta sit jäi mieleen ,että tuskin tuo oli 25v.
Vähän jäi kalvamaan tää nyky nuoriso mieltä ja omien lapsien tulevaisuus ja nyt en sitten saa unta :headwall:

 

[vieras]

Kenties jollain artiksella alueella tai jossain Siperiassa kaukana sivystyksestä voisi elää jonkinlaisessa lintukodossa. Itse ajattelen, että nykylapset ja nykynuoriso on hyvin tietoista porukkaa ja selviävät elämästä kyllä. Oli silloin oman lapsuuden ja nuoruuden aikaan 80-90-luvulla jo ongelmia mutta niistä ei juuri puhuttu, tiedonsaantikin oli niin ja näin. Itse muistan omasta nuoruudesta ja lapsuudesta varoitukset Jammusta ja uutiset skineistä ja saatananpalvojista.

 

[Non compos mentis]

Olen syntynyt 1980 ja kyllä mua varoiteltiin namusedistä ja kaikesta muusta, esim. kuralätäköistä (Tsernobyl), yksinään liian lähelle vettä menemisestä ja myöhemmin siitä, että ei sais uida liian kauas rannasta jne. Asuimme periferiassa, naapureita ei juurikaan ollut ja kauppaan oli 5-6 km. Äitini varoitteli kaikenlaisista asioista, mielenterveyshoitaja kun on.

 

[Äippä vm-66]

Kyllä nykymaailma on mennyt niin hulluun suuntaan (kouluampumiset yms.), että onnitella sopii nykylapsia jos ja kun pääsevät aikuiseksi ilman suurimpia "haavereita"...
Itse sain kuulla korkeintaan tupakan vaaroista ja pojista jotka menee liian pitkälle.
Nyt sitten varoittelen omiani niinkuin -vatrusta- omiaan.
Mutta ei auta muu kuin toivoa, että olisi osannut kasvattaa pentunsa silleen, että osaisivat
käyttää omaa päätään ja järkeään maailman myrskyissä... :|

 

[Edna Birch]

mulle taas on jääny lapsuudesta sellainen käsitys että on ylipäätään ihme että olen vielä hengissä. kaikkea piti varoa, ihan _kaikkea_.
noista peloista onkin sitten ollu kiva taistella eroon.. viimeksi toissa aamuna tuli mahtava fiilis kun jalkakäytävällä vastaan tuleva aura-auto ei aiheuttanutkaan paniikkikohtausta, vaan väistin sitä ihan normisti. enkä siis pelännyt lainkaan!