mietinpä vain

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei puhuttavaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minusta kirjaviisauttakin tarkeampaa on utelias ja nokkela luonteenlaatu. Taytyisi olla kiinnostunut kumppanin mielipiteista ja ajatuksista, vaikkei varsinaisesta asiasta olisikaan ""turhan tiedon mestari"".

Olen aloittajan kanssa yhtamielta, etta on harmillista, jos joku hankkii yleissivistyksensa iltapaivalehdista. Tosin viela pahempaa kuin mielipiteettomyys on, kun on vankat mielipiteet vailla kunnon perusteluja.

Noin muuten, naisen ei kannattane jatkaa suhdetta, jos han ei arvosta miehensa alykkyytta. Tama asia tekee merkillisen poikkeuksen sukupuolisidonnaisuuteen, koska keskivertomies voi vallan mainiosti rakastaa naista, jonka alya han ei arvosta.
 
""keskivertomies voi vallan mainiosti rakastaa naista, jonka alya han ei arvosta.""

MOT miehille tärkeintä on seksi, ei mikään muu? Masentavaa. En kyllä voisi olla miehen kanssa, jonka älyä en arvosta, koska henkinen yhteys on minulle tärkeämpää kuin seksin sujuminen.
 
No jos mielipiteet on yhteneväiset, ja kumppani on muutenkin mukava tyyppi, mutta keskustelua ei synny, on vika mielestäni silti jonkilaisessa sivistyksessä. Tai käytöstavoissa.

Ei tarvitse olla yltiösosiaalinen ja aina äänessä, mutta hyvään käytökseen kuuluu toisen huomioiminen, uteliaisuus, kiinnostus ja juuri se ""seurustelu"". Taito sekin. Mitä iloa, jos älykäs tyyppi ei osaa jakaa omastaan vaan jurottaa vaitonaisena ja jokaisen sanan saa väkisin kiskoa.

Keskustelu on kuin tennistä, molempien on pidettävä pallo ilmassa. Luulisi että keskustelun ja kuuntelemisen taitoa voisi halutessaan harjoitella, jos tajuaisi sen olevan rakkaudessa tärkeää.
 
Voi Reija. Jos ymmarsit kirjoituksestani, etta seksi on tarkeinta, eika mikaan muu, niin se asettaa sinun alysi epailyksen alle. Tosin sinahan sanoit arvostavai miehen alya, etka puhunut omastasi mitaan.

Selvyyden vuoksi. Mina ainakin olen joskus rakastanut naista, jonka alya en erityisesti arvostanut. Han oli muuten hauska ja mutkaton ihminen. Arjen elaminen hanen kanssaan oli leppoisaa ja intohimoakin oli kotitarpeiksi. Han parjasi hyvin kaytannon elamassa ja puhettakin riitti niin tunteista kuin kaytannonelamastakin. Alyllisen maailmanparantamisen puute ei mitatoinyt naita muita hyvia ominaisuuksia tai henkista yhteytta.

Ovatko mielestasi kaikki ihmiset tavallaan alykkaita vai eivatko he mielestsi voi saavuttaa onnellista parisuhdetta tai naisten yliarvostamaa kunnioittamista?
 
Kiva kun keskusteluun vastanneita on näinkin paljon.

Mielestäni seuraava oli erittäin hyvä kysymys (en muista kuka sen ketjussa esitti): Miksi puoliso valitaan eri kriteereillä kuin ystävät? Tietyssä määrin olen itse sortunut juuri tähän, koska lähimmät ystäväni ovat sanavalmiita ja aktiivisia toisin kuin mieheni. Toisaalta hän on hyvä ystävä; varmasti läsnä jos tarvitsen vaikkei osaa ehkä analysoidakaan asioita.

Kännyn tapaus kuulostaisi siltä että toista ei vain kiinnosta puhua ja siksi hän on ""samaa mieltä"". Olen ainakin itse saanut varsin tiukkoja keskusteluja aikaan sellaisenkin ihmisen kanssa joka on periaatteessa hyvin samalla tavalla ajatteleva kuin itse olen.

Noh, mikäpä minä olen muiden suhteita arviomaan kun en osaa omassanikaan oikein elää. :D
 
Nyt oikeastaan ehkä ymmärrän miksi minun on ollut niin kamalan vaikeaa löytää itselleni miestä. Siis olen tiedostanut sen miehiä tavatessani, että he eivät useinkaan ole kiinnostaneet minua älyllisesti. viimeisin pitempi aikainen suhteeni kaatui juuri tähän, että meillä ei ollut yhteisiä puheenaiheita. Minä en jaksanut puhua seiskapäivää-lehden kuka on mennyt kenenkin kanssa naimisiin-jutuista. Tosi kiva mies muuten kyllä.

Meillä on kotona aina vanhemmat keskustelleet kaikenlaisista asioista keskenään ja ovat edelleen tosi hyviä kumppaneita ja viihtyvät keskenään. Samaa toivoisin itselleni ja tuottaa kyllä hankaluuksia.
 
En voi valittaa mieheni älyä enkä hänen keskustelutaitoakaan. Hän seuraa aikaansa ja on kiinnostunut esimerkiksi talouselämästä, pörssikursseista, sijoittamisesta ym. Ne liittyvät vahvasti hänen työhönsä. Hän on paremmin koulutettu kuin minä.

Minä taas olen taiteellinen hepsankeikka. Ammattini on valovuosien päässä mieheni urasta. Kuitenkin me kaksi rakastuimme toisiimme 15 vuotta sitten. Luulen, että useimmat ystävistämme ihmettelevät, mitä oikein näemme toisissamme. Olemmehan aivan eri maailmoista.

Keskustelemme paljon kaikista mahdollisista asioista. Joka ilta käymme läpi päivän tapahtumia työstä, politiikasta ja ehkä hiukan talouselämästä. Puhumme taiteista, ajan ilmiöistä, myös kaikesta siitä, mikä liittyy molempien työhön.

Vaikka sanotaankin, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään, olen kuitenkin sitä mieltä, että eri aloilta tulevat ihmiset saattavat saada aivan uusia näkökulmia elämäänsä toisiltaan.

Olen joskus valitellut miehelleni omaa yksinkertaisuuttani, mutta hän vain vakuuttaa minulle rakastavansa minun nokkeluuttani, temperamenttiani, hauskuuttani, hassua ajattelutapaani joissakin asioissa.

Älyllisesti en varmasti yllä mieheni tasolle, mutta olen äärettömän kiinnostunut kaikesta. Vaihdamme mielipiteitä monista asioista ja väittelemme joskus kiivaastikin. Joskus tajuan nopeastikin olevani väärässä, mutta en vain voi antaa periksi mielipiteissäni sillä hetkellä. Seuraavana päivänä kyllä myönnän asian ja naureskelemme sille hyväntahtoisesti.

Joskus pelkään, etten riitä tyydyttämään mieheni älyllisiä tarpeita. Yritän kompensoida sen kaikella muulla hurmaavuudellani. Luen paljon ja etsin tietoa myös miestäni kiinnostavista asioista pystyäkseni ilmaisemaan hänelle olevani kiinnostunut hänen elämästään. Se on mielestäni eräs osoitus rakkaudesta. Myös mieheni on aidosti kiinnostunut minun sydäntäni lähellä olevista asioista ja kannustaa ja rohkaisee minua niissä.

Olemme lapseton pari ja ehkä meillä on siitä johtuen enemmän aikaa niin itsellemme kuin toisillemmekin. Olen erittäin tyytyväinen elämääni mieheni rinnalla. Toivottavasti hän jaksaisi kestää ""älyttömyyttäni"". Saan häneltä paljon enemmän kuin itse kykenen hänelle antamaan.

 
Kyllä Reija osittain on oikeassa, että seksi on se ykkönen. Mutta se on ykkönen, kun kaikki muu on suht kunnossa ja suhde on jatkunut jo pidempään. Omassa liitossani seksin puute näkyy heti, kummatkin käpristelevät ja kiukuttelevat ja varsinkin mies on heti kuin eri tyyyppi, kun saa pitkästä aikaa. Meidän suhteessa pitkä aika on yli viikko, ettei nyt mitään pupusia olla.

Tuntuu se tauko seksissä jutuissakin, kun kumpikin ovat ärtyisiä ja turhaatuneita. Meillä pieni lapsi on se rajoittava tekijä välillä.
 
""Olen aloittajan kanssa yhtamielta, etta on harmillista, jos joku hankkii yleissivistyksensa iltapaivalehdista. Tosin viela pahempaa kuin mielipiteettomyys on, kun on vankat mielipiteet vailla kunnon perusteluja.""

Täysin samaa mieltä! Todella rassaavaa, kun mies ilmoittaa jonkun ""faktan"" tyyliin ""pingviinit asuu pohjoisnavalla"", ja vaikka kuinka selittää, että eihän se noin mene ja yrittää vaikka näyttää kirjasta oikeaa tietoa, niin ei vaan mene perille. Seurauksena on ainoastaan tappelu. Mies ei anna periksi niin millään, mutta ei suostu myöskään minkäänlaiseen asialliseen väittelyyn tai mielipiteiden vaihtoon, vaan jankuttaa sitä yhtä ja samaa lausetta kunnes annan periksi.
 

Yhteistyössä