En voi valittaa mieheni älyä enkä hänen keskustelutaitoakaan. Hän seuraa aikaansa ja on kiinnostunut esimerkiksi talouselämästä, pörssikursseista, sijoittamisesta ym. Ne liittyvät vahvasti hänen työhönsä. Hän on paremmin koulutettu kuin minä.
Minä taas olen taiteellinen hepsankeikka. Ammattini on valovuosien päässä mieheni urasta. Kuitenkin me kaksi rakastuimme toisiimme 15 vuotta sitten. Luulen, että useimmat ystävistämme ihmettelevät, mitä oikein näemme toisissamme. Olemmehan aivan eri maailmoista.
Keskustelemme paljon kaikista mahdollisista asioista. Joka ilta käymme läpi päivän tapahtumia työstä, politiikasta ja ehkä hiukan talouselämästä. Puhumme taiteista, ajan ilmiöistä, myös kaikesta siitä, mikä liittyy molempien työhön.
Vaikka sanotaankin, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään, olen kuitenkin sitä mieltä, että eri aloilta tulevat ihmiset saattavat saada aivan uusia näkökulmia elämäänsä toisiltaan.
Olen joskus valitellut miehelleni omaa yksinkertaisuuttani, mutta hän vain vakuuttaa minulle rakastavansa minun nokkeluuttani, temperamenttiani, hauskuuttani, hassua ajattelutapaani joissakin asioissa.
Älyllisesti en varmasti yllä mieheni tasolle, mutta olen äärettömän kiinnostunut kaikesta. Vaihdamme mielipiteitä monista asioista ja väittelemme joskus kiivaastikin. Joskus tajuan nopeastikin olevani väärässä, mutta en vain voi antaa periksi mielipiteissäni sillä hetkellä. Seuraavana päivänä kyllä myönnän asian ja naureskelemme sille hyväntahtoisesti.
Joskus pelkään, etten riitä tyydyttämään mieheni älyllisiä tarpeita. Yritän kompensoida sen kaikella muulla hurmaavuudellani. Luen paljon ja etsin tietoa myös miestäni kiinnostavista asioista pystyäkseni ilmaisemaan hänelle olevani kiinnostunut hänen elämästään. Se on mielestäni eräs osoitus rakkaudesta. Myös mieheni on aidosti kiinnostunut minun sydäntäni lähellä olevista asioista ja kannustaa ja rohkaisee minua niissä.
Olemme lapseton pari ja ehkä meillä on siitä johtuen enemmän aikaa niin itsellemme kuin toisillemmekin. Olen erittäin tyytyväinen elämääni mieheni rinnalla. Toivottavasti hän jaksaisi kestää ""älyttömyyttäni"". Saan häneltä paljon enemmän kuin itse kykenen hänelle antamaan.