mietitkö sinä että onko varaa elämään?

[evita]

Minusta vastuulliseen aikuisuuteen kuuluu tulevaisuuden miettiminen. Meillä oli vakityöt ja muutenkin vakaa talous ennen kuin halusimme lapsia.

Jo lastenkin takia pitää minusta miettiä etukäteen valintojaan ja niiden vaikutusta elämään. Kaikkeen ei voi varautua, mutta minusta pitää varautua niihin asioihin, joihin pystyy.

 

[Keittiönoita]

Toivottavasti teidän pankkinne ei ole ahneuksissaan myöntänyt teille liian suurta lainaa, jos ette kerran itse ole miettineet millaisen summan kanssa pärjäätte vaan olette luottaneet koronkiskuriin.

Mulle ainakin pankki olisi myöntänyt järjettömän suuren lainan tuloihini nähden. Noh, en ottanut kuin puolet tarjotusta lainasta.

 

[vierailija]

No sitä mietin millaisessa asunnossa on varaa asua ja muutkin hankinnat (esim. autot) suhteutan siihen mihin on varaa.

Lasten hankintaa/määrää en sen sijaan ole koskaan miettinyt siitä näkökulmasta, että moneenko lapseen varaa. Sen ratkaisun teen sitten täysin muilla perusteilla...

 

[vieras]

Eheään minäkuvaan ja vastuulliseen aikuisuuteen kuuluu usko siitä että elämä kannattelee. Kaikkeen ei voi varautua. Tietysti joku järki siinäkin, paljonko on vara ottaa asuntolainaa jne. Mutta se että kaikki olisi ennalta suunniteltu ja laskelmoitu, silloin on ihmisellä joku todella pahasti pielessä ja keskeneräistä...

 

[vieras]

kyllä jossain vaiheessa mietin ettei mulla ole vara olla edes olemassa. Oli sellanen tilanne että tuntui ettei mistään saa apua ja kaikki kaatuu päälle.

 

[JonnaÄitiharmaana]

meillä on alusta saakka ollut selvillä että näillä tuloilla meillä on varaa 2 lapseen, ja varaa asua max tämän hintaisessa asunnossa.. meillä on varaa pitää 2 autoa mikäli kumpikaan ei ole upouusi... ja näin me myös eletään.. eli ollaan laskettu mihin meillä on varaa ja eletään sen mukaan...

No oletko aatellut, mitä jos eroatte? Jos toinen kuolee? jos tuleekin "ylimääräinen" lapsi? Jne...

 

[piina]

Pakkohan se on ollut, mutta en mä osaa kovin pitkällä tähtäimellä elämääni suunnitella. Luotan, että asiat lutviutuvat kuten ovat tähänkin mennessä lutvinneet.

 

[vieras]

aika moni tuntuu vaan suorittavan tätä elämää, surullista. Mut sitä kai tämä nykyyhteiskunta vaatii.

 

[.]

En mieti. sossu maksa kaiki. ahmed halu monta lasta soomityttö kansa.

 

[kinuski]

Tottakai tiettyjä asioita on pakkokin miettiä, esim. onko varaa ottaa lainaa ja minkä verran. Mutta en mä niin mieti, että jos meillä nyt on 2 autoa, onko meillä varaa pitää niitä vielä 5 vuoden päästä. Eikä kaikkea voikkaan etukäteen suunnitella, aina voi jotain sattua, molemmat joutuu työttömiksi, tulee vakava sairaus tms. Silloin kun asuntolainaa otettiin, niin laskettiin mihin on varaa jos toinen vaikka joutuu työttömäksi. Mutta eihän elämää voi etukäteen ennustaa, ja mun mielestä aika typerää ajatella että koskaan ei aio asumistukea hakea.

 

[hoya bella]

En ole koskaan ajatellut. Kyllä kaikki järjestyy.

 

[Millenia]

Tottakai tiettyjä asioita on pakkokin miettiä, esim. onko varaa ottaa lainaa ja minkä verran. Mutta en mä niin mieti, että jos meillä nyt on 2 autoa, onko meillä varaa pitää niitä vielä 5 vuoden päästä. Eikä kaikkea voikkaan etukäteen suunnitella, aina voi jotain sattua, molemmat joutuu työttömiksi, tulee vakava sairaus tms. Silloin kun asuntolainaa otettiin, niin laskettiin mihin on varaa jos toinen vaikka joutuu työttömäksi. Mutta eihän elämää voi etukäteen ennustaa, ja mun mielestä aika typerää ajatella että koskaan ei aio asumistukea hakea.

Näin täälläkin. Jotakin on pakko joskus miettiä ja suunnitella, mutta kaikkea vaan ei voi eikä pidäkään ottaa huomioon. En alkaisi budjetoimaan koko loppuelämääni valmiiksi kun ei se todellisuudessa mitään auta.

Suurperhettä en ole koskaan halunnutkaan, tämä 2 mitä luultavimmin riittää minulle. Mahdollinen kolmas ei ole ajankohtainen vuosiin ainakaan.

 

[Keittiönoita]

aika moni tuntuu vaan suorittavan tätä elämää, surullista. Mut sitä kai tämä nykyyhteiskunta vaatii.

En mä ainakaan suorita. Haluan myös nauttia tästä elämästä. Mutta siihen ei kuulu se, että itku silmässä mietin, mistä huomiseksi rahaa lasten ruokaan. Sitäkin on tullut joskus tehtyä eikä se ollut erityisen mukavaa.

 

[vieras]

En ole koskaan ajatellut. Kyllä kaikki järjestyy.

Kyllä mäkin pohjimmiltani luotan siihen että asioilla on tapana järjestyä, mutta se ei estä mua suunnitelemasta talouttani pidemmälläkin tähtäimellä kuin viikon tai kuukauden päähän. En esimerkiksi suostunut ottamaan niin suurta asuntolainaa kuin pankki minulle tyrkytti, en osta autoa koska tiedän kuinka kalliiksi sen pitäminen tulee, pidän jatkuvasti suurehkoa summaa säästössä siltä varalta, että jostain syystä tuloni yhtäkkiä romahtaisivatkin nollaan jne. En halua koskaan elää kädestä suuhun ja tuskailla raha-asioiden kanssa, joten varovaisesti mennään eteenpäin

 

[Heinekeeni]

en ole miettinyt ja ihan hyvin on mennyt ilman tukia.

 

[kyllä jonkin verran]

Kyllä varmaankin kuulun näihin ihmisiin, jotka miettivät jonkin verran mihin on varaa.

Siis joo, molemmat olemme halunneet opiskella korkeakoulututkinnot.

Eka lapsi tosin oli lähes vahinko, mutta siihen sopeuduimme. Toista en halunnut tehdä ennen kuin molemmat olemme valmistuneet ja molemmat saaneet edes ensimmäisen pätkätyön.

Sen jälkeen tajusin, että meillä ei tule koskaan olemaan varaa useampaan lapseen. Eikä voimia, ksoka tukiverkkoja ei ole. Tiukkaa on nytkin.

 

[Aamuäree]

Aika pitkälti menen sen mukaan että asiat järjestyy- tavalla tai toisella.

Lapsia hankkiessa emme tosiaan tehneet mitään laskelmia tai suunnitelmia! Höh.

Mutta ollaan myös sitä mieltä että harrastuksia esim ei todellakaan tarvitse olla monen montaa ja että harrastaa voi aina hiukan huokeammallakin, jos siltä näyttää.
Kaiken ei tarvitse olla uutta ja ykköstä, käytetty ja se halvempikin merkki käy kyllä. Niin meillä aikuisilla kuin lapsillakin.

Elämiseen menee se mikä menee, sisältäen jotain ekstraa silloin tällöin.
Tilanteen mukaan. Aina.

 

[Minnie]

No tottakai mietitään mihin on varaa. jos ei mietittäis niin meillä olis jo toinen lapsi. Mutta tässä tilanteessa mun oli pakko mennä koulun jälkeen heti töihin eikä varaa ole jäädä äitiyslomalle ja hoitovapaalle.

 

[vieras]

Ajattelen että asiat järjestyy suunnittelematta. Siis tietenkin pitää jotain asioita suunnitella. Minkä verran on varaa laittaa taloon, autoon ym. Mutta en ajattele että lapsi vois kaataa meidän talouden. 6 lasta on ja tuskin yksi tai kaksi lisää ei taloudellisesti konkurssia aiheuta. Lapsilisät saadaan. Mun kodinhoito tuki loppu äsken. Se oli alle 300 e kuussa. Toimeen kuitenki tullaan.

 

[minä]

No mä mietin joskus. Pohdittiin tarkasti, että oli varaa tiettyyn asuntolainaan ja tiettyyn autoon. Ja lapsia oli kaksi silloin. Ja molemmilla oli suht hyväpalkkainen työpaikka.

Sitten yhtäkkiä alkoi alamäki. Ja se alkoi niin radikaalisti, että kaikki suunnitelmat, varutumiset ym eivät auttaneetkaan. Mies irtisanottiin töistä, vaikka työpaikanpiti olla varma, ja firman pärjätä. Toisin kävi. Itse jouduin selästäni pitkäksi aikaa sairaslomalle, enkä sen jälkeen saanut jatkaakaan lääkärin mukaan enää sillä alalla, joka oli unelmani, ja tae sille että pärjäämme.

Myös toisella lapsellamme todettiin vakava sairaus, joka toi valtavat lääkekulut ja hoitokulut.

Yhtäkkiä siis elämä muuttui totaalisesti, noin 1,5 vuoden aikana. Jouduimmekin tekemään radikaaleja muutoksia, muuttamaan pienempään asuntoon, vaihtamaan auton, opettelemaan uuden rahankäyttötyylin. Se oli aluksi hurjan vaikeaa.

Mutta nyt, kun tuosta isosta muutoksesta on noin 5 vuotta, olemme hurjan onnellisia. Elintaso ei ole sama, mutta pärjäämme. Ja pärjäämme ihan kohtalaisen hyvin, vaikka välillä jouduimme jopa turvautumaan asumistukeen. Nyt mies töissä, minä opiskelen, ja meillä kaksi lasta lisää. Nyt elämme tätä päivää, nautimme tästä hetkestä. Emmekä suunnittele kaikkea liian tarkasti. Mitä vain voi tapahtua.

Mutta itse sen kokeneena sanon, että liikaa ei voi suunnitella, kaikkeen ei voi varautua. Pitää opetella elämään niin, että jos muutoksia tapahtuu, osaa niihin suhtautua, ja elää niiden mukaan. Itse uskon, että kaikki järjestyy, kunhan vain sitten itse tajuaa, että se elämä voikin muuttua.

 

[meah]

En mieti.

muoks: vai ajatteletko että asiat järjestyy aina ja saahan sitten tukia jne.

Mutta en mä kyllä kirjaimellisesti näinkään ajattele.

Ennemmin niin, että asiat jätjestyy aina, ja saahan sitten rahaa kun tekee töitä. Jos kesken loppuu, tehdään vähän enemmän töitä ja/tai nuukaillaan.

 

[vbn]

Joo ja en. En ole ajatellut lasten "hankkimista" talouden kannalta, meillä on kolme lasta ja lisääkin sais talouden puolesta tulla, muista syistä (mm.terveys raskausaikana)ei kuitenkaan ole suunnitelmissa.
Mutta silleen on toki mietitty ettei asuta liian kalliisti, säästössä on rahaa, ja mietitään mitä isompia ostoksia hankitaan missäkin vaiheessa. Selvää on myös ettemme aio panostaa mielettömän kalliisiin harrastuksiin sen enempää lasten kuin meidän aikuistenkaan kohdalla.
Mut nekin on enemmän sellaisia periaatejuttuja.
Ja tukien varaan ei ole elämää laskettu, paitsi lasten ollessa pieniä sen äitiyspäivärahan ja kotihoidontuen toki otan vastaan, ilmankin selvittäis mut sit tosiaan köyhältäis kun elettäis yhden keskitason tuloilla.

 

[lll]

ja oletko miettinyt jo aiemmin..

siis että onko varaa hankkia kuinka monta lasta, onko varaa asua missä jne.?
ja kuinka tämä toimii, eli onko teillä ollut suunnitelma ja toimitte sen mukaisesti?

muoks: vai ajatteletko että asiat järjestyy aina ja saahan sitten tukia jne.

Ei nyt pahemmin, asiat ovat vaan lutviutuneet. Mä oisin halunnut vielä kolmannen lapsen, mutta mies sitä mieltä että kaksi riittää jotta niille voi turvata hyvän elämän

 

[v]

Joka päivä. Joudun usein miettimään onko lapselle tarpeeksi ruokaa.

 

[Neith]

meillä on alusta saakka ollut selvillä että näillä tuloilla meillä on varaa 2 lapseen, ja varaa asua max tämän hintaisessa asunnossa.. meillä on varaa pitää 2 autoa mikäli kumpikaan ei ole upouusi... ja näin me myös eletään.. eli ollaan laskettu mihin meillä on varaa ja eletään sen mukaan...

No oletko aatellut, mitä jos eroatte? Jos toinen kuolee? jos tuleekin "ylimääräinen" lapsi? Jne...

olen ajatellut, ajattelin jo edellisessä avioliitossani.. 2 lasta on se mihin on mahdollisuudet sellaisella palkalla mitä mä saan..

mä olen aina tiennyt etten tule saamaan mitään huippu liksoja, koska mulla ei ole koskaan ollut hinkua niihin suuripalkkaisin töihin..
mä olen jo aiemmin tehnyt sen valinnan kouluttautumisen suhteen, en käynyt kouluja (eikä mulla siis ollut kuin 2 vaihtoehtoa ja molemmat "epäonnistui") olen aina ajatellut että ensin opiskelu sitten perhe, ja kun se opiskelupuoli tyssäs niin nyt en enää sitä haikaile, koska mulla on perhe.. eli elän siis valintani mukaan..
tulot myös on aina vaikuttanut siihen mitä elämältä haluan ja odotan.. eli mun tuloilla se on valintojen maailma.. joko ajan uudemmalla autolla ja asun ahtaammin tai ajan vanhemmalla autolla ja asun isommassa asunnossa.. kun haluan asua suht isossa rivarissa ja omistaa auton sekä elää sellaista elämää että rahoja ei tarvitse joka kk laskea tarkkaan, vaan voi tehdä kivoja asioita ja ostella tarpeellisia/turhia juttuja niin se tarkoittaa että lapsia ei tule enempää kuin 2
jos mieheni kuolee niin talous on turvattu henkivakuutuksella, jolloin mulla on varaa elättää lapsi/lapset mun tuloilla, tai eron sattuessa on vain muutettava pienempään..

on olemassa ne asiat mitä haluan, ne mitkä on realistisia ja valintoja on tehtävä niiden välillä..
eli on ollut suunnitelma ja suunnitelmassa pysytään..
vahinkolapsi, se onkin vaikeampi paikka.. jos esim nyt pääsisimme hoitoihin ja olisikin kaksosraskaus, en mä voisi sitä keskeyttää.. se vain tarkoittais jälleen valintoja ja jostain lupumista.. mutta jos/kun saadaan toinen lapsi, niin pidetään kiinni siitä ettei enempää tule.. ja jos raskaaksi tulisin niin tod.näk keskeytys olisi se ratkaisu..