5
5n äiti
Vieras
Näin minäkin ajattelen.
Itse olen kasvanut nelilapsisessa perheessä ja koin että me todella oltiin vain "lapset" eikä yksilöitä.
Myöskään raskaana oleminen on mielestäni niin raskasta etten varmaan kovin montaa kertaa enää tähän ala, enkä varsinkan vuoden, parin välein.
Ja minä koen että lapseni saavat olla vanhempiensa kanssa paljon enemmän kuin normi kaksilapsisen perheen (jossa vanhemmat töissä ja illalla harrastuksissa).
Käyn päivällä pienten kanssa kuntosalilla ja matkat kuljetaan rattailla ja ihmetellään luontoa. Jokaisella yli 6v lapsella on 2 omaa harrastusta ja heitä tosiaan kohdellaan yksilöinä.
Mieheni tulee töistä 17.00 maissa ja illat ja lomat olaan aina perhellä. Kotona askarrellaan, ommellaan ja tehdään verstaalla puutöitä. Kesällä ulkoillaan viereisellä kentällä, talvella uimahallissa ja hoplopissa, jos on liian kylmä luistella ja hiihtää. Loma-ajat asutaan maalla, ajellaan traktoria, hoidetaan kanoja, loikoillaan riippukeinuissa, maataan merenrannalla, pelataan ja puuhastellaan puutöitä. Lapset myös "viljelevät" perunoita ja herneitä siellä.
Nautimme perheenä yhdessäolosta ja mielestäni lapsen yksilöllinen huomioiminen ei tarkoita sitä, että kerran viikossa pitäisi tämän lapsen kanssa käydä kahdestaan jossain kodin ulkopuolella. Joka päivä meillä ihan kotiympyröissä teemme jokaisen lapsen kanssa jotain kahdestaan ja lasten omat mielenkinnonkohteet huomioidaan. Vahvuuksia tuetaan ja vaikeita asioita harjoitellaan yhdessä.
Minä tosiaan olen onnellinen viidestä lapsestani ja koemme mieheni kanssa olevamme hyviä vanhempia ja juurikin huomioivamme jokaista lasta yksilönä. Koen että olemme läsnä lastemme elämässä päivittäin, vaikka ei mitään ihmellisyyksiä tehdäkkään, eikä kaukomailla reissata