Mietittekö koskaan toisten elämää seuratessanne, miten tekisitte itse kaiken paremmin?

[pohtii vaan]

Mulle tulee liian usein mieleen, miten paljon paremmin mä eläisin toisen elämää hänen sijassaan Onko se kateutta sitten? Siis jos perheellisenä ajattelen, että jos olisin sinkkuystäväni, en deittailisi tuota kusipäätä vaan sitä toista, tai seuraan miehen siskon elämää ulkomailla ja tunnen että hän keskittyy täysin epäolennaisuuksiin metsästäessään täydellistä syysvaatekertaa lapselleen sen sijaan että tutustuisi paikalliseen elämään ja kenties opettelisi kielen...

 

[chef]

En ole kyllä ikinä moista miettinyt

 

["vieras"]

No en todellakaan. Mutta olen huomannut että on hyvinkin yleistä ajatella että oma tapa toimia on parempi kuin muiden. Se varmaan pönkittää surkeaa itsetuntoa.

 

["vieras"]

No en oo miettinyt.

 

[Beep]

No ei tosiaankaan oo keskittymiskykyä ts. aikaa miettiä moisia, hyvä että omaa elämäänsä pystyy miettimään nippa nappa.

 

["realisti"]

En. Muiden elämät ei kiinnosta noin paljoa. Sen sijaan koitan elää omaa elämääni mahdollisimman hyvin riippumatta siitä mitä muut siitä mahdollisesti ajattelevat.

 

[juuu]

Mä teen noin ja mulla on tosi huono itsetunto. Taistelen asian kanssa päivittäin ja yritän muuttaa ajattelutapaani. Se on peritty jo kotoa, äitini tykkäsi hirveästi haukkua muita ihmisiä ja kertoilla monisanaisesti miten heidän pitäisi elää elämänsä paremmin.

 

["Cairni"]

Tuollaista en ole kyllä koskaan pohtinut.
Jäin siis oikein ajattelemaan asiaa ja esimerkin vuoksi mietin erään tuttavani elämää. Mä ehkä tekisin joitain asioita eri tavalla kuin hän muttei käynyt mielessäkään että mun tapa olisi parempi.

 

[biggie]

no tottakai mietin, sehä se on mukavaa ku ne pyssyy omina ajatuksina, ei suinkaa niit tarvii muile kertoo. kyl mie aika ussei kahtelen esim. jotain äitiä joka ei saa muksuaan hiljaseksi, että onkohan se ny varmast teht kaikkesa tai tosissaan jos kaveri seurustelee jonku tampion kanssa, että no kylläpä löytäis paremman ja mitä se siin näkee. mut ne o miu ajatuksia ja sellaisina pyssyy. mie luulen et kyl varmaan aika moni tekköö tätä huomaamattaan.

 

["Piika-äiti"]

Miehen sukulaiset tekee tuota jotenkin ihan koko ajan. Koko ajan sellainen ihmeellinen veisu ja sorina, että tuon pitäisi kyllä toimia ja tehdä noin ja näin eikä yhtään tuolla lailla.

Minua se häiritsee valtavasti, sillä itse olen sitä mieltä, että toisen elämää ja ratkaisuja sopii arvostella kun on kulkenut hänen mokkasiineillään viikon päivät. Kun ei niitä valintojen syitä ja seurauksia voi ulkoa kukaan ymmärtää.

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

No en kyllä mieti. Mulla on ihan tarpeeksi miettimistä omassa elämässä, ei tarvi alkaa toisten päihin yrittämään.

 

[alkuper.]

En tarkoittanut että avautuisin näistä ajatuksista muille, sitä en ole koskaan tehnyt. Mutta aika jännä että näin harva ajattelee mitä tekisi toisen asemassa.

 

[Keittiönoita]

En mieti. Koska mun käsitykseni paremmasta ei välttämättä ole sama kuin sen toisen käsitys paremmasta. Joskus kyllä mietin, että eläisin eri tavalla. Mutta paremmin? Noups.

 

[Millenia]

Kyllä minulla useinkin tulee mieleen asiat, joita toiset ei osaa arvostaa ja itse osaisi. Ei se nyt välttämättä tarkoita, että olisin parempi tai eläisin heidän elämäänsä paremmin, mutta ymmärrän kyllä mitä ap ajaa takaa. On nimenomaan noita sinkkuystäviä, jotka kerta toisensa jälkeen haikailevat kusipäiden perään ja sitten ihmettelevät kun taas itketään. Sitten on niitä ihmisiä, joilla on oikeasti kaikki ihan helvetin hyvin ja ne rutisee kaikesta, ja hyvätuloisia jotka hassaa kaikki rahansa velkaongelmiin asti kun toiset joutuu köyhäilemään jne.

Mielestäni ihan normaalia ajatusleikkiä eikä mitään pönkittelyä tai kaunailua. Vaikka täytyy myöntää, että olen itsekin huomannut usein, että muut eivät joko tosiaan ajettele paljon mitään (enkä nyt tarkoita typeryyttä vaan ihan vaan sitä, että ei pohdi syntyjä syviä ja kaikkea ihmeellistä), tai eivät kehtaa myöntää puoliakaan ajatuksistaan, koska ne ovat jollain tapaa vääränlaisia. Ja minulla ei kyllä ole niin paljon aikaa, että elämä ehtisi tylsäksi käydä, siellä ne ajatukset juoksee päässä ihan itsestään.

 

[Keittiönoita]

Kyllä minulla useinkin tulee mieleen asiat, joita toiset ei osaa arvostaa ja itse osaisi. Ei se nyt välttämättä tarkoita, että olisin parempi tai eläisin heidän elämäänsä paremmin, mutta ymmärrän kyllä mitä ap ajaa takaa. On nimenomaan noita sinkkuystäviä, jotka kerta toisensa jälkeen haikailevat kusipäiden perään ja sitten ihmettelevät kun taas itketään. Sitten on niitä ihmisiä, joilla on oikeasti kaikki ihan helvetin hyvin ja ne rutisee kaikesta, ja hyvätuloisia jotka hassaa kaikki rahansa velkaongelmiin asti kun toiset joutuu köyhäilemään jne.

Mielestäni ihan normaalia ajatusleikkiä eikä mitään pönkittelyä tai kaunailua. Vaikka täytyy myöntää, että olen itsekin huomannut usein, että muut eivät joko tosiaan ajettele paljon mitään (enkä nyt tarkoita typeryyttä vaan ihan vaan sitä, että ei pohdi syntyjä syviä ja kaikkea ihmeellistä), tai eivät kehtaa myöntää puoliakaan ajatuksistaan, koska ne ovat jollain tapaa vääränlaisia. Ja minulla ei kyllä ole niin paljon aikaa, että elämä ehtisi tylsäksi käydä, siellä ne ajatukset juoksee päässä ihan itsestään.

Mä aika useinkin ja mielelläni mietin syntyjä syviä, mutta en juurikaan sitä, miten muiden ihmisten pitäisi mun mielestäni elää. Voin kyllä ystävilleni ihan ääneenkin sanoa, mitä minä tekisin vastaavassa tilanteessa, mutta koska olen kuitenkin minä enkä ystäväni, niin ystäväni tekevät niinkuin itse parhaaksi katsovat.

 

[Millenia]

Tässäkin on taas tämä negatiivinen kaiku "mieti miten muiden ihmisten pitäisi elää". Mielestäni kaikenmaailman asioiden pähkäily ei tarkoita tuota. Ja kyllä minäkin läheisille ystävilleni asioista sanon, mutta ei nyt ihan jokaiselle ihmisille jaksa kaikesta ryhtyä juttelemaan. Ja varsinkin kun edelleen on kyse ajatusleikeistä.

Jotenkin tuntuu, että monet ihmiset käsittelevät ja käsittävät näitä asioita ihan eri lailla. Minun pääni on täynnä kaikenmaailman ajatuksia, en minä mitenkään ikinä pohdi kuinka minä eläisin muiden elämää, mieleen kuitenkin putkahtelee mitä ihmeellisimpiä asioita, enkä ymmärrä sitä, miksi joidenkin mielestä jotkut ajatukset ovat epäterveitä tms. Ne ovat kuitenkin vaan ajatuksia ja minusta on ihmeellistä kuinka jotkut voivat lakonisesti vaan sanoa että "enpä kyllä ikinä ajattele tuollaisia" tai osa jopa tuhahdellen, niinkuin ajatuksissa nyt olisi mitään pahaa.

 

[Keittiönoita]

Tässäkin on taas tämä negatiivinen kaiku "mieti miten muiden ihmisten pitäisi elää". Mielestäni kaikenmaailman asioiden pähkäily ei tarkoita tuota. Ja kyllä minäkin läheisille ystävilleni asioista sanon, mutta ei nyt ihan jokaiselle ihmisille jaksa kaikesta ryhtyä juttelemaan. Ja varsinkin kun edelleen on kyse ajatusleikeistä.

Jotenkin tuntuu, että monet ihmiset käsittelevät ja käsittävät näitä asioita ihan eri lailla. Minun pääni on täynnä kaikenmaailman ajatuksia, en minä mitenkään ikinä pohdi kuinka minä eläisin muiden elämää, mieleen kuitenkin putkahtelee mitä ihmeellisimpiä asioita, enkä ymmärrä sitä, miksi joidenkin mielestä jotkut ajatukset ovat epäterveitä tms. Ne ovat kuitenkin vaan ajatuksia ja minusta on ihmeellistä kuinka jotkut voivat lakonisesti vaan sanoa että "enpä kyllä ikinä ajattele tuollaisia" tai osa jopa tuhahdellen, niinkuin ajatuksissa nyt olisi mitään pahaa.

Mä en pidä pahana sitä, jos joku pohtii muiden ihmisten elämää. Sitähän täällä palstallakin pitkälti tehdään. Joku kysyy, mitä tekisi tällaisessa ja tällaisessa tilanteessa ja muut sitten vastailevat. Minäkin vastailen. Ehkä me puhutaan samasta asiasta, mutta eri sanoin. Ruudun tällä puolen mä en kuitenkaan kauheasti ajattele sitä, millaista ystävieni tai läheisteni elämä on. Ja jos mietinkin, niin siltä kantilta, miten voisin näitä ihmisiä mahdollisesti auttaa. Enemmän mietin yhteiskunnallisia asioita, uskontoihin liittyivä asioita, historiaan liittyviä asioita, ruuanlaittoon liittyviä asioita jne.

 

[Millenia]

Mä en pidä pahana sitä, jos joku pohtii muiden ihmisten elämää. Sitähän täällä palstallakin pitkälti tehdään. Joku kysyy, mitä tekisi tällaisessa ja tällaisessa tilanteessa ja muut sitten vastailevat. Minäkin vastailen. Ehkä me puhutaan samasta asiasta, mutta eri sanoin. Ruudun tällä puolen mä en kuitenkaan kauheasti ajattele sitä, millaista ystävieni tai läheisteni elämä on. Ja jos mietinkin, niin siltä kantilta, miten voisin näitä ihmisiä mahdollisesti auttaa. Enemmän mietin yhteiskunnallisia asioita, uskontoihin liittyivä asioita, historiaan liittyviä asioita, ruuanlaittoon liittyviä asioita jne.

Joo en tarkoittanutkaan, että sinä mitenkään välttämättä pahalla tarkoittaisit, joskus viestisi saattavat toki välittyä ehkä vähän tylympinä kuin tarkoitus, johtuu siitä suorasta tyylistä. Mutta näin yleisesti ottaen niitä jeesustelijoitakin löytyy.

Otetaan esimerkiksi: "Oletko koskaan miettinyt että ilman lapsia elämäsi olisi paljon helpompaa?". No ihan varmasti tuo on suurimmalla osalla käynyt mielessä, mutta monet eivät kehtaa tuotakaan myöntää. Niinkuin se ohimenevä ajatus tuosta olisi joku hirveä rikos. Tuskinpa kukaan niitä lapsia haluaa peruuttaa tai valintojaan muuttaa, mutta onhan se nyt ihan normaalia, että tuollaisiakin ajatuksia päässä vilisee. Sitten kuitenkin löytyy aina joku sanomaan kuinka hänellä ei ole tarvetta miettiä moisia typeryyksiä, niinkuin muissa olisi nyt jotakin vikaa kun tuollainen ajatus on kehdannut heidän päähänsä juolahtaa.

Pystyn kyllä myöntämään, että negatiivisiakin ajatuksia minulla riittää. En anna kuitenkaan niiden mitenkään vallata elämääni, enkä pilata ihmissuhteitani. Se, että minulle läheisissä ihmisissä on myös "vikoja" (joku on vika toiselle ja ihastuttava piirre toiselle) ei tee heistä yhtään sen paskempia ihmisiä enkä välitä heistä siksi vähempää. Siksi minua on monesti ihmetyttänytkin esim. nuo kaikki salailut, ei saisi kertoa edes aikuiselle lapselle jos iskä on tehnyt jotain ikävää jne. Niinkuin se rakkaus loppuisi siihen, kun toinen ei olekaan täydellinen. Mutta tosiaan, monet muut todellakin ajattelevat eri lailla, tai sitten eivät vain kehtaa myöntää asioita, jotka eivät kuulu "hyvien" ihmisten tapohin.

 

[Keittiönoita]

Millenia: Totta puhut. Mä luulen kuitenkin, että jotkut tulkitsevat esim tuon kysymyksen "Oletko koskaan miettinyt että ilman lapsia elämäsi olisi paljon helpompaa?" siten, että katuisi lasten hankintaa. Ihmiset on erilaisia, taustat ja kokemukset ovat erilaisia ja tavat mieltää asioita ovat erilaisia. Ja jos tulkitaan kysymys eri tavalla, siihen vastataankin eri tavalla.

 

[Millenia]

Tulkinnastahan siinä tosiaan usein on kyse, mutta asioiden selventämisenkin jälkeen jotkut jäävät hakkaamaan sitä päätänsä seinään. Vaikka kai suurin osa vastaajista on niitä, jotka lukee ensimmäisen viestin, kirjoittaa ja katoaa. Jotkut sitten vaan tykkäävät olla epäjohdonmukaisia ja alkavat jankuttamaan että no ethän tarkoittanut noin vaan just niinkuin minä ajattelin

 

[Keittiönoita]

Tulkinnastahan siinä tosiaan usein on kyse, mutta asioiden selventämisenkin jälkeen jotkut jäävät hakkaamaan sitä päätänsä seinään. Vaikka kai suurin osa vastaajista on niitä, jotka lukee ensimmäisen viestin, kirjoittaa ja katoaa. Jotkut sitten vaan tykkäävät olla epäjohdonmukaisia ja alkavat jankuttamaan että no ethän tarkoittanut noin vaan just niinkuin minä ajattelin

Palstailun parasta antia on, kun pitkään kirjoiteltuaan ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Jos palsta olisi pelkkää galluppia eikä keskustelua syntyisi, niin ei täällä jaksaisi aamuun asti keikkua

 

[hm]

Joissain suhteissa.
Itse olen kylä niin huono sisustaja että usein mietin miten haluaisin ollla joku toinen sen suhteen että kaikki onnistuu käden käänteessä.
mutta en taida miettiä sillä tavalla toisten elämää kovin paljon. Ymmärrän niin että tietyt kokemukset muuttavat ihmistä ja esim. lapsuusperheessä tupakalle altistunut helposti polttaa ja niin pois pän.
en siis sillä tavalla arvostele.
ehkä arvostelen just liikaa kuluttamista eniten.

 

[Huspati Huta]

Saatan luulla, että tekisin jotain paremmin kuin kaveri, mutta luulo ei ole tiedon väärti.

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Onko se nyt niin vaikea sulattaa että jos ei ruodi toisten elämiä niin ei ruodi? Eikä se tarkoita sitä etteikö ajattelisi mitään "syntyjä syviä". Ja voin kyllä helpostikin myöntää ajatelleeni joskus, että elämä ilman lasta tai vaikka miestäkin olisi joissain asioissa helpompaa - kerran viikossa viikkosiivouksen aikana helpostikin juolahtaa mieleen. :xmas:

 

[aamuntorkku]

En mää varsinaisesti oo ajatellu, että paremmin tekisin, mut erilailla joissakin asioissa toimisin.
Mut jokainen taplaa tyylillään ja se on ookoo.